No onhan se totta, että kauas on pitkä matka. Päätin kuitenkin, kun en ikinä aiemmin ole kyseisessä paikassa ajanut (ja edes ikinä sielläpäin Suomea ollut) niin lähdenpä piipahtamaan. Viikon edetessä paineet ajaa kotarilla oli aikamoiset, kun oli nyt sitten kumpiko niistä mopoista yö vai päivä, mutta erilainen kuitenkin täysin kuin suikka. Tuntui ensin, etten saa mitään otetta iskareihin ja geometriakin yllätti mutkissa. Samoin ne on/off jarrut. Tätä kesti muutaman ajokerran - luojan kiitos. Sitten alkoi asettumaan taas asemoinnit kohdilleen. Torstaina meni jo ihan mukavasti ja olin jo tyytyväinen ajoon. Sitten pitikin jo seuraavana päivänä lähteä. Viikolla joutui ajamaan enemmän kuin ajattelin ja toivoin, että ei väsy paina lauantaina. Koko viikon satanut enemmän tai vähemmän ja sielläpäin Suomea oiken todenteolla. Keli oli siis kosteahko.
Kotilolla reissuun ja onneksi lähti kuski/mekaanikko Antti mukaan. Viitisen tuntia otti ajoaika ja perillä ihmettelin rataa siinä lähimaastossa - sateessa. Oli asfalttirataa, heinikkoa, savista crossirataa, metsäpolkuja juurineen päivineen jne. Kattauksessa oli seisova pöytä siis. En murehtinut liikoja, järkevällä ajolla oli tarkoitus mennä. Polvi piti teipata joka suuntaan, että pysyisi matkassa. Valitsin aina niin ajattoman tyylikkään eläinprintin..
Hyvin nukutun yön jälkeen olikin hässäkkää kun täällä ilmeisesti mentiin systeemillä: samalla tavalla kuin viimevuonna. Ainoa vain, että en ollut ikinä ollut täällä. Opasteita ei ollut minnekään ja mietittiin siitä sitten Anun kanssa missähän lähdön valmistelu on ja missä on startti. No löytyihän ne vihdoin. Muutenkin oli hiukan sellainen olo, että piti vain tietää missä ja mitä.
Startti oli asfaltilta ja koska keli oli mutainen niin pyysin laittamaan silikonia lokareiden alle. Ja varomaan penkkiä. Legendaarinen. Vaikka penkki oli ollut peitettynä se oli kuin saippuapala. Tämä oli vielä jotain amerikan mallia ihan älyttömän liukasta tavaraa. Voi £€=}&%¤
Starttipamaus ja kotari loikkasi samalla sekunnilla - mielestäni ensimmäisenä - liikkeelle. Ainoa vain, että kun kaasutin niin liu'uin iloisesti takalokarille ja hytti nousi pystyyn. Jouduin tietty nostamaan kaasun ja muut meni menojaan. Monta kertaa yritin ja en vain pysynyt kyydissä ollenkaan, vaikka miten puristi polvilla (kyljet oli silikonissa myös) . Reisille meni tämä lähtö. Sitten sain senverta vauhtia, että pääsin tapeille niin pääsin matkaan. Kyllä enemmän nauratti kuin harmitti... no siinä sitten jahtaamaan väkeä innolla. Loppureitti toikin elämyksiä, kun eteen aukeni niin pitkä kivikkopolku, etten ollu uskoa silmiäni. Ja muutama muukin polku vielä. Savipohjainen crossirata oli liukas. Sain kärkikuskeja hiukan kiinni ja toiselle kierrokselle asti ajoin Anun kanssa peräjälkeen vuorotellen ohiteltiin. Sitten huollosta suoritimme lentovaihdon matolla ja poistuin radalle heti Anun perään taas. Väliin ehti eteen kassari kuskeja, jotka ei sillä kierroksella käynyt huollossa. Yksi sitten kaatui metsäpolulla juuri eteen ja sain juuri ja juuri pysäytettyä, etten yli ajanut mutta jäin etujarruletkuista jumiin kaatuneeseen mopoon enkä päässyt ensin irti siitä. Aikaa hukkui ja kärki katosi kauemmaksi.
Tässä kelissä tuntui hurjalta alkaa ajamaan kiinni enää kun ajolinjat senkuin leveni mitä kovempaa yritti ajaa. Samoin kivipolut alkoi olla mudasta liukkaita niin tuli pari pika poistumista polulta, joten kallistuin siihen varmaan ajoon. Kierroksella ohitettavia oli haastavaa ohittaa kun menivät laidasta laitaan ettei uskaltanut lähelle oikein mennä.
Jaksoin kyllä hyvin ajaa, ja rata toisista paikoin jopa parani. Hiihtokeskuksen rinteet oli mennen tullen liukkaat. Kun ylös pääsi niin alas meinasi tulla ihan pulkkana jos innostui. Keli ei haitannut millään tavalla ajamisen riemua ja mulla oli kivaa koko reilun tunnin ajan. Mopo toimi hyvin ja polvikin kesti kutakuinkin. Ajossa sitä ei juuri ajatellut, mutta sen jälkeen kyllä sillä oli asiaa.
Ajo oli tasaista, ei ihan holtittomia hallitsemattomuuksia eikä nurinmenoja, kaikenlaista muuta ohjelmaa oli joka kierroksella ohitteluissa. Se ei vaan riittänyt tälläkertaa kuin puoliväliin luokassa eli 5:s sija. Hiukan oli mielestäni kapeaa polkua paljon ollakseen cc kilpailu. Ohittaminen oli haastellista jo kelinkin takia, mutta polku osuudet oli aika pitkiä. Ihan kiva kokemus, mutta tuskin tulee listatuotteeksi meikäläiselle.
Kotiin oli ihan yhtä pitkä matka ja pyykkipäivä tiedossa 😜
-Esmeralda-
