2K17

2K17

maanantai 20. toukokuuta 2019

18.5 2019 Kalpalinna endurosprint

No nyt oli kisapätkä.
Adjektiivit loppui kun yritti kuvailla tätä enduropätkää kun suomiendurossa on niin olennaista se kivien ja juurien kaluaminen siellä upotuksien välissä.
Tämä oli SE kisa. ja SE tarkoittaa hienoa jouheaa vauhti reittiä mahtavien mäkien kera. Sai päästellä sydämen kyllyydestä ja voi että oli kivaa. Päiväkin oli aurikoinen ja lämmin. Ihan nappi.
Reittiä ei ollut aiemmin ajettu kuin alamäki pyörillä joten se oli sileä leveä polku. Ja ensimmäiset kierrokset oli liukkaita niin poluilla kun mutkista spoorit puuttui kuin myös rinteessä ennenkuin pinta pöly ja heinä puhdistui ladulta. Kierrosajat parani puolella minuutilla sen jälkeen. 4 kierrosta tätä noin 8km hauskuutta ja toivon todella, että kisa pidetään myös ensivuonna.
Mopo toimi hienosti ja mäet oli sellaisia, että sai tätäkin käskeä ihan huoletta kaasu pohjassa. Jos olisi mahdollista ajaisin siellä vieläkin....


Kuva Simo Kuuslampi

Kuva Simo Kuuslampi
 Millähän valmennuskerralla Marko sanoi, että persus penkkiin niin saat maksimum pidon maksimum atakkiin.. Noh, tässä tyylinäyte 😂

Kuva: Simo Kuuslampi
Kuva Simo Kuuslampi
Lähtöpaikka oli hivenen hassu, kaikkien luokkien perässä, mutta nämä veteraanit oli herrasmiehiä. Aikalailla heti kun kuulivat, että saavutan niin siirtyivät sivuun reitillä ja huitoivat jotta mene vaan. Eipä tarvinnut juuri edes kaasua nostaa siksi aikaa. 😀 Yhdellä kierroksella sain ne kiinni vasta loppumetreillä kun AT asemalla ne eivät saaneet tulostettua lainkaan AT lappua minulle ja siinä tuhraantui minuutteja. Ei onneski tullut sakkoja kun ajallaan olin - lappua ei vain saatu yrityksistä huolimatta ulos.
Luokkavoitto noin viidellä minuutilla.


Se tunne kun tuntuu, että kokoajan menee paremmin ja paremmin on niin motivoivaa, että pitää vain malttaa kehitellä rauhassa, että säilyy ehjänä. Viime valmennuksessa tuli pieni erimielisyys ja rikoin sivutuulen ohjaimen, mutta siinäkin sain vielä pelastettua tilanteen ja puu osui vain sivuun, eikä kalustotappiot olleet suurensuuret.
Gorillateipillä kasaan ja meni täydestä eikä vaikuttanut vauhtiin...

Hienon kisan jälkeen pakkasin tavarat takaisin kämpperiin ja suuntasin Lopelle naisten enduroleirille.
Minnan kanssa ja niin - muiden liki 70:nen muun naisen - nautiskelimme upeasta ajopäivästä Lopen endurosafarien maastoissa. Ajoaikaa kertyi noin 3h ja matkaa reilu 80km

Ja kyllä: pölisi ja paljon, mutta kun vähän jätti väliä edessä ajavaan niin selvisi kutakuinkin. Polut oli pääasiassa mutkaisia kivisiä metsäpolkuja ja alkuun meinasi hiukan kivet tulla jo korvista ulos, mutta sitten se alkoi sujumaan jotenkuten ja itseasiassa menikin ihan ok. Ei mitään tilanteita, että oltaisi oltu hirveästi eri mieltä ja se kasvatti huomattavasti luottamusta mopoon. Siinä on omat heikkoudet, niinkuin kaikissa, mutta niin kauan kun ne on arvaamattomia niin se on huono. Sitten kun ne tietää niin osaa varautua. Yhtä kivaa hiekkaisempaa pätkää ajettiin monta kierrosta itsenäisesti ja siinä pääsi jo vähän spurttailemaan. Kaikenkaikkiaan yllättävän hyvin jaksoi ajaa ja oli todella kiva ja hieno päivä!
Nyt pitääkin kaivaa museo-husse naftaliinista ja ensiviikonloppuna onkin sen vuoro. Mitä ikinä siitä tuleekaan..... 
-Esmeralda




maanantai 13. toukokuuta 2019

Motopalvelu CC 11.5 2019 ja valmennusta perään..

Jo ehdinkin odotella tätä saapuvaksi kun luvassa oli taas huiman siisti reitti. Aikalailla sama kun viimevuonna. Vähän sateli edellisenä päivänä, mutta oikeastaan se oli vaan hyvä. Ei pölissyt ollenkaan ja ajokeli oli aivan nappi.
Startti... noh. Melkein voisi sanoa, että eipä siitä sen enempiä.
Olin unohtanut siirtää starttinapin vasemmalle kun oikea käsi pitää olla ylhäällä kun odotetaan lähtölaukausta. Ja sitten tuo armas mopo käynnistyy "huolellisesti". Se juontaa juurensa varmaan ruiskun sähköihin jne jne, mutta pyörittää siis aina muutaman kierroksen eikä vaan pärähdä samantein kun nappia painaa. Ja sitä ei tohdi säikyttää samantein kaasu pohjaan samalla kun vaihteen laittaa (ei lähde aina vaihde päällä käyntiin joten starttaan vapaalla) joten kaikki pitää tehdä sillai sotilaallisessa järjestyksessä vikkelästi niin ei tule riitaa viivalla. Ja huolellinen lämmittely moottorille, jotta seokset on heti oikein eikä liian paksulla. Joten kun taas muistin, etten tätä ole harjoitellut niin en ihan sieltä nopeimmasta päästä ollut lähtijöissä. Moottori kävi kyllä puhtaasti heti sentään 😀
Pari ensimmäistä kierrosta siinä puikkelehdin ja oli olevinaan vähän tahmeaa ja vaikeaa ja liukasta ja mitä lie. Sitten sain ajorytmistä kiinni ja vähän tilaa ajaa.

Kuva: Simo Kuuslampi
Kuva: Simo Kuuslampi
Kuva: Simo Kuuslampi
Kuva: Simo Kuuslampi
Kuva: Simo Kuuslampi
  Sitten mentiinkin iloisesti ja pakollisen varikkopysähdyksen tein 4:llä kierroksella ja varikolta tullessa jäin seuraaville kierroksille aina maaliin asti etsimään ohituspaikkaa, mutta niin peippaili edessä, etten päässyt "herrasmiesmäisesti" ohi. Suorilla olisi tehoja riittänyt, mutta joutui senverta nostamaan kaasua ja rytmittämään patteja kun tuntui, ettei alusta enää ehtinyt mukaan. Tiukkaa yritystä ja hiillostusta aina ruutulipulle asti ja sekunnin hävisin sijalle 3. Kärjestä kymmenisen sekuntia.
Ei sen väliä, olin todella tyytyväinen omaan ajoon, mopoon - siltikin, vaikka meillä on vielä omat ongelmamme, mutta pikkuhiljaa tullaan tutuiksi ja juttuun - ja Marko Tarkkalan aluevalmennus on varmastikin vienyt ajoa eteenpäin huimasti. Joten ihan voittaja olo.

Sunnuntai menikin sitten EM ryhmän valmennuksessa Heinolassa Miska Aaltosen johdolla.
Paikalla meitä oli vain Sanna, Janette, Milla ja minä.
Kuva: JP Mielonen
Kuva: JP Mielonen
 Edellinen ilta ja yö tuli ihan kaatamalla vettä ja mietin missähän kunnossa rata mahtaa olla. No sittenhän se selviää kun sinne pääsee. Ja pääosin se oli oikein hyvässä kunnossa ja muutama aikamoinen lammikko. Päivän edetessä se vain parani. En itse kokenut sitä rataa mitenkään hankalaksi ehkä päinvastoin, saattaa kisoissa olla samanlainen. Harjoittelimme käsittelyä, mutkia, linjoja ja leikkauksia ja ennenkaikkea ajotekniikkaa sekä rytmitystä. Aivan huikean siisti päivä, koska meitä oli niin vähän niin se oli melkein yksilö valmennusta. Nimesimme omat mutkat ja hiottiin epämukavuus asioita ja kohtia, jotka ongelmallisia. Toistoja toistojen perään spoorimutkassa, että rytmitys loksahtaa paikolleen. Lopunviimeksi hyvät eväät kotitreeneihin. Muutakin kun vain kaasua lisää - ja sehän me jo tiedettiin. 😉
Viikolla vielä aluevalmennusta ja sitten onkin kisat ja Lopen enduroleiri. Hitto, että on kivaa!
-Esmeralda-



torstai 2. toukokuuta 2019

Kausi alkuun vaikka läpi harmaan kiven.

Jo koko kevään vaivannut merkillinen "uupumus" kulminoitui päitsiin ja siitä palautumiseen. Lähinnä siihen, ettei palautunut enää. Lenkillä ei puhettakaan, että voisi juosta kokoajan ja kahdenviikon kuluttua päitsistä yritin lähteä fillaroimaan niin ylämäet piti taluttaa kun hengästyi vain niin kovasti eikä voimia ollut. Ensin mietin olinko saanut jonkun jälkitaudin, mutta verikokeet ja sydänfilmit kertoi kaiken olevan normaalia. Otettiin vielä yhdet verikokeet. Rauta ferritiini arvot. Raja-arvot on 100-300 ja kun arvo on 30 on elimistön kaikki rautavarastot käytetty loppuun. Sain lukemaksi 12, mikä on aikalailla arvojen ulkopuolella. Syitä voi olla monta - stressi, jatkuva urheilu ja ehkä pisteenä i:n päälle lihan syönnin vähentäminen. Vaikka yritänkin kyllä syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Sain välittömästi rautakuurin, joka jatkuu 6-12kk. Kuulemma näin huonoksi päässeen varastotilanteen korjaamiseen voi helposti mennä se vuosi. Ups.
Nyt muutaman viikon jälkeen jaksaa jo paremmin, ihan huipputehoja ei vieläkään saa irti, mutta sisu ja adrenaliini korvaa hetkellisesti voimanpuutteen 😀 ja enemmän ehkä vaikuttaakin palautumiseen, joka nyt on selkeästi hitaampaa. Tilanteen siis huomioon ottaen jaksoin yllättävän hyvin ajaa viron reissulla ja päivä päivältä paremmin, että kyllä tästä vielä noustaan. Taas.

Moottoriliiton aluevalmennukset on alkanut Marko Tarkkalan kera enduroa ja motocrossia sekä myös EM ryhmän treenit, että kyllä tässä tavoitteista pidetään tiukasti kiinni. Olen myös CMX joukkueessa MM kisoihin Hollantiin syksyllä.

Kesäenduroa päässyt jo vähän testailemaan ja alustan säädöt hakusessa. Ei ihan pelitä samat kun viron pehmeillä hiekkaradoilla ja kangasmetsä poluilla.

Ilta-aurinko laskee jo varikolle kun treenit on alkamassa Sipoossa. Tässä kohtaa ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen kerta ja kello 22-23 illalla kun pelit pesty ja valmiina seuraavaan päivään. Kello riemastuttaa 5.30 aamulla, mutta nyt tekeminen tuntuu, että olisi elossa taas ja elämällä suunta ja tarkoitus. Ei kai se suorittaja sulistaan pääse ja vastoinkäymiset vain hetkeksi pakottanut ottamaan askeleita taaksepäin. Mennään sinne asti kun eväät riittää - pääasia, että olen itse onnellinen.
                                     -Koska onni ei ole olotila. Se on toimintaa.
-Esmeralda-


torstai 25. huhtikuuta 2019

Ajoreissu Vironmaalla 12.4 -> ja parit CC kisat

Kauan odotettu reilu viikon reissu vihdoin starttasi ja tarkoitus oli porhaltaa suoraan ihan etelään, Vilaskiin, jossa olisi seuraavana päivänä heti tunnin Sandman I crosscountry kisat. Kunhan pidettäisiin hauskaa ja kerralla kunnon kesäkauden avaus.
Baana oli vimosen päälle upeaa ja pääsuoralla sai luukuttaa kaikki mitä löytyisi. Uusi rata minulle, en aiemmin ollut täällä ajamassa.
Kisat meni olosuhteet huomioon ottaen hyvin, mitä nyt jonkun kerran olin nutullani kun toinen kuski joko tuli kylkeen tai sitten kaatui eteen, enkä ehtinyt väistää. Kolmas paikka podiumilla ja mopo sekä kuski ehjiä. Antin kisa jäi harmillisesti kesken kun takapyörästä petti laakerit 40min ajon jälkeen. 20min olisi ollut edessä vielä.
Kuva: Motostart Photography
Vilaskista suuntasimme Valgaan, Jaaniksen radalle. Siellä olisi kesällä CMX kisat junnujen EM kisojen yhteydessä ja ajatus oli mennä sekin ajamaan, joten oli kiva tutustua ihan uuteen rataan.
Aika kova pohjainen ja mulla oli vain enää kauharengas kun varavanne meni Antille käyttöön. Nätillä kaasulla siis ajettava, että rengas kestää vielä reilu viikon ajot. Suht kiva rata, aikamoisia mäkiä tosin. Radan ympäristössä kulki myös enduroreitti ja sitä tuli ajettua ehkä jopa enemmän kun itse rataa. Oikeastaan ensimmäistä kertaa pääsin tuolla kesäenduroa ajamaan.



Keli oli ainakin kohdillaan, vaikka tuuli olikin todella kylmä niin aurinko paistoi. Aamulenkillä juoksin radan ympäri ja enskapolkuja ympäristössä. Hienot mestat oli tarjolla täksi päivää. Ajo kulki mielestäni hyvin, vaikka vauhdin puute vaivaakin vielä, mutta voi että oli kivaa!

 Reitti meni pellolla ja metsässä edestakaisin ja lystiä oli. Niin lystiä, etten olisi malttanut pois tulla laisinkaan...



Hieno päiväkin päättyy joskus ja niin tuli aika pakata romut taas kämpperiin ja jatkaa matkaa seuraavalle radalle. Tihemetsään, Laurin crossiradalle. (Jossa taannoin katkaisin luun..)
Päivän ajon jälkeen siirryimme aina seuraavalle varikolle yöpymään ja aamusta pääsi heti huoltotoimien jälkeen ajamaan. Ihan huippua! Kämpperi osoittautui varsin oivalliseksi, siinä oli kaikki mukana ja nukuin hyvin. Ainoa mikä vähän työllisti kun lämminvesivaraaja ei toiminut, joten "suihkussa" piti lämmittää kattilaan vesi ja ämpärimeiningillä 😊 mutta sentäs oli lämmintä vettä.

 Rata oli aivan huippukunnossa- joka ilta tasattu ja sitä kasteltiin kokoajan. Täälläkin etsin enduromaastoja ja ihan vierestä löytyi myös pikkurata, joka oli juuri sopivaa hiekkapattia ja vailla huoltoa ollut joten sopi treeniradaksi loistavasti. Tuuli taas todella kylmästi ja välillä niin kovin, että hyppyristä kun lähti ilmaan pysähtyi kuin seinään vastatuuleen. Tai sivutuuli tempaisi mopon melkein alta.
 Aurinko paistoi ja kaikki oli niin hienosti, että oikein syletti. Jos vain voisi elää näin. Aina.
Ja toistamiseen rengashommiin. Valgassa ensimmäisen kerran ja taas. Valgassa meni Antiltakin tosin takarengas. Heti kun jarrutti kovemmin etujarrulla niin repäisi venttiilin irti. Selvisi, että rengaslukosta oli toinen siipi poikki, joten ei pitänyt. Saimme varikolta uuden lukon ja nyt jos pääsisi ilman rengashommia.  Tosin Antti pitkälti hoitaa nämä ilmakumijutut. Tämän jouduin kyllä itse.. Jos olisi mahdollista niin ajaisin mousseilla, niinkuin aina ennen- mutta ne on niin älyttömän kalliita etten ole raaskinut hommata kun aina tuntuu tulevan jostain extra kuluja, jos ei joku hajoa niin joku elukka tarvitsee eläinlääkäriä jne...
Paljon oli suomalaisia vähän joka puolella radoilla, taisi suomessa olla radat rauhallisia...
Ajo maistui ja väsy ei painanut juurikaan, mitä ihmettelin kyllä. Välissä syötiin ja taas jatkettiin.💓
Seuraavaksi radaksi ajattelimme Karksi-nuiaa, mutta käytyäni kävelemässä radalla päätin etten taida haluta sinne. Rata oli välistä kova kuin betonia ja irtokiveä pullollaan, ja edelleen mulla oli vain se kauharengas. Josta sivunappulat meinasi jo antautua kun jokainen oli juuresta jo halkeamaisillaan. Siirryimme siis takaisin Tihemetsään jatkamaan vielä toinen päivä siellä. Käytyämme ensin aamulla hakemassa kylältä lisää sisärenkaita. Sielläkin oli linnanrauniot joissa kävimme pyörähtämässä.



 Iskarisilta...

 4:s päivä putkeen niin nyt alkoi jo terävin kärki ajosta taittumaan. Keskityin enemmän sektoreihin ja tekniikkaan kuin ympäri miljuunaa ajamiseen.
 Välillä pieni breikki ja vaatteet kuivahtamaan. "keitä-vesi-anna turvota-pastaa"annos ja samalla kiehui vedet murukahviikin, joka on yllättävän juotavaa. Pieksää mennen tullen näiden konekahvit 😬
Jälleen onnistunut päivä Tihemetsässä ja oli aika siirtyä eteenpäin. Auton pakkaus oli aina ohjelma numero sinänsä ja Antti pääasiassa oli tekninen toteuttaja tetriksessä. Täyttä oli - ei rapissut.

Varikoilla pääasiassa yövyimme ja rauhallista oli. Niin myös Paikusen varikko, joka on keskellä ei mitään. Aamulenkin juoksin metsäpolkuja pitkin ihanassa auringonpaisteessa ja linnut lauloivat konserttia. Harmikseni huomasin unohtaneen juoksutrikoot, mutta pitkiä kalsareita kyllä oli, joten sai kelvata eikä täällä ketään missään ole...
Agendassa tänään "höntsäenduroa" eli palauttelevaa ajoa ja huomenna on huoltopäivä kaikinpuolin. Niin mopoille kun itsellekin - hieronta tilattu jo.
Ajeltiin parisen tuntia ympäriinsä polkuja ja teitä ja sellaista safarimeininkiä. Muutama pikku rykäsy mutta pääasiassa fiilistelyä.

Aika samoilla mestoilla kun viimeksi törmäsin lumiukkoon. Nyt ei ollut siellä enää ja kelikin alkoi lämpenemään. Toppatakit ja pipo vaihtui t-paitaan ja shortseihin. Sitten ei muuta kun mopot suihkuun ja squeeky glean ready to race perjantain Sandman II cc kisaan Pärnun Potsepassa.
Myös me suuntasimme kylpylään saunomaan ja uimaan. Ai että 💕 Torstai huoltopäivä ja sitten olikin kisat jo taas.
Potsepan rata on ihan pehmeää rantahiekkaa. Ei ollut satanut pisaraakaan, joten pöly oli odotettavissa oleva ongelma. Osa reitistä oli viety kieputtamaan metsään pariinkin otteeseen, ja muutenkin rata poikkesi edellisistä vuosista. Kävin kävelemässä varulta, että tietää suunnilleen minne mennä.


Yövyimme varikolla ja aamu koitti aurinkoisena vaikka piti olla puolipilvistä tai jopa pilvistä. Kuuma. Antti saksi aluspaidasta hihat poikki kun ei tullut ottaneeksi lyhythihaista mukaan. Eli tunti kuumassa  pölyisessä hiekkalaatikossa ja tehdään tätä ihan vapaaehtoisesti 😅
Hyvä startti hupeni siihen, etten uskaltanut päästellä mutkan sumppuun sekaan kun pöly oli niin sankkaa, etten nähnyt edes etulokasuojaa saati kilpakumppaneita. Melkein kierroksen otti ennenkun alkoin väljenemään ja mietin montako kiloa hiekkaa olin jo niellyt siihen mennessä. Nyt huomasi, että monen päivän ajot painoi jäsenissä. Tosin keula oli aivan liian pehmeä tälle radalle, se sakkasi aika rajusti mikä kulutti tietysti voimia kun väännettiin kättä minne suuntaan matka jatkuu. Pari viimeistä kierrosta vaati jo ihan keskittymistä radan kuluessa ja voimien vähetessä. Viimeisellä kierroksella noustessani maalisuoran mäkeä näin ajoaikaa olevan minuutin verran jäljellä. Jos olisin vääntänyt kaasun pohjaan, olisin ehkä ehtinyt vielä yhdelle kierrokselle, mutta onneksi ehti vaihtua lukema ja sain siis jättää siihen leikin. En osaa sanoa, tuskin olisi vaikuttanut sijoitukseen ne jotka oli takan oli niin kaukana ja ne jotka oli edessa niin tuskin olisin ajamalla saanut kiinni. Kertaakaan en ollut nurin ja ehdin väistellä kolarit ja muut hässäkät joten hyvä näin. Kolma sija tästäkin rallista.
"Mustalaisleiri" taas levällään...
Podium järjestys sama kuin Vilaskissa: Kadri Ehamäe, Anu Nummela ja minä.
Nyt jos pitäisi lepopäivän, syömässä ravintolassa (toki käyty aina välillä - ei purkkipastaa jaksa ikuisuuksiin) ja katselemassa vähän ympärilleenkin. Matkanvarrella aina piipahdettu siellä täällä linnoissa ja nähtävyyksissä ja muutenkin katseltu ympärilleen. Yhdistetty kulttuuri ja ajoloma= stressinpoistoa.
Suuntasimme Haapsaluun. Kaunis kaupunki kuin Vilaskikin. Kävimme jälleen kylpylässä ja syömässä erittäin hyvää kanaa ja sitten olikin päivän linnaseikkailujen jälkeen aika etsiä yöpaikka. Nyt ei ollut varikkoa, vaan suuntasimme meren rannalle hiljaiselle sivutielle. Ja taas nukutti hyvin.
 Seuraavana päivänä näin kartanon tai noh, linna se melkein oli, rauniot ja se on traagisen rakkaustarinan muistomerkkinä. Kreivi rakennutti sen saksalaiselle ladylle, joka kuoli ennenkuin linna ehti valmistua ja samoin kreivi itse sairastui ja kuoli pietarissa ja tuotiin kuitenkin toiveensa mukaisesti edes yhdeksi yöksi linnaan - vaikkakin oli jo kuollut. Linna oli ulkoa valmis, mutta sisätyöt olivat vasta aloitettu. Sitten se jäi raunioitumaan.


 Siitä käytettiin varaosia viereiseen venäläisten lentokenttään joka sekin on nyt hylätty. Siellä on ajettu jokunen vuosi sitten CC kisoja, mutta ei sinne voinut mennä ajamaan. Ei ole ollut käytössä vähään aikaan se reitti. Hangarien yli menevät osat oli vielä näkyvissä, muuten ruoho oli aika hyvin peittänyt reitin. Suuntasimme siis pikkuhiljaa ylöspäin aina Sakuun asti ja menisimme siis sinne vielä ajamaan ennen kotiin lähtöä.

Sakussa vielä "höntsäenskaa" parisen tuntia ja sitten olikin aika karistaa Viron tomut taakseen ja suunnata takaisin kotiin. 😥
Ensivuonna sama uusiksi ehdottomasti. Lange jäi testaamatta ja pari muutakin rataa vielä...
Kotona vaihoin autoa ja suuntasin Jämsään ja Minnan kanssa ajamaan Jämsän crossiradalle. Yllätys kyllä jaksoin ajaa vieläkin ihan hyvin. Rata oli kivassa kunnossa ja kauha toimi hyvin kun oli pehmeäksi äestetty. Hyvän setin sain aikaiseksi. 9 aika tiukkaa päivää takana - poislukien yksi huoltopäivä- ja vielä oli tarkoitus Heinolaan seuraavana päivänä. Heinolassa rengas olikin sitten jo aika liukas paikoitellen, mutta tulihan sielläkin nyt noin 30km edestä ajoa.
Nyt on aika levätä muutama päivä. Kohta alkaa suomen kisakausi endurossa ja cmx:ssä.
-Esmeralda