2020 bring it on!

On ollut hiljaista täällä, mutta ei lähimetsissä.
Olen pyrkinyt ajamaan 2 kertaa viikossa, eli viikonloppuisin kun päivänvalon aikaan näkee väistellä puita. Vanhat kypärävalosysteemit on auttamatta hyödyttömät akkujen vanhennuttua ja uusiin ei budjetissa ole tilaa kun ei itse voi palkkojaan määrittää kun on vain duunari eikä eduskunnassa.
Joinain päivinä jopa kahdesti käynyt kurvailemassa ja keskittynyt kasvattamaan vauhtia. Näinollen jättänyt tietoisesti suomi-enduron mönkimisen vähemmälle. Sitämyötä ajaminen on myös hauskaa eikä ole jatkuvaa kurapyykkivuorta. Win win situation 😃
Yrittänyt parantaa tekniikkaa ja ylipäätään keskittyä enemmän tekemiseen. Olen mielestäni päässyt aika kivasti sinuiksi pyörän kanssa, sen satakunta tuntia se näköjään ottaa ja viimekaudella selkeästi oli vielä kommunikointi ongelmia paikoitellen. Ajoa on helpottanut myös se, että olen välillä treenannut Antin 300cc:llä. On painavampi ja isompi joten tämä tuntuu piikiltä sen jälkeen.

 Mikään ei voita aurinkoista päivää ulkona metsän keskellä ja siitä saa mega annoksen virtaa viikolle ja sen iltojen pimeydessä vietettyihin salitunteihin. Spinningiä, functionalia ja tanssia. Unohtamatta kehonhuoltoa. Pikkuhiljaa hioo terävämmäksi kuntoa ja ennenkaikkea palautumiskykyä. On vaikea malttaa ja pysyä vielä enemmän peruskunto painoitteisena. Kisakausi on vasta tulollaan.

 En ole oikein ikinä ollut mikään punttisali ihminen, mutta nyt kun lunta ei ole ja on pimeää ja märkää niin ei ole päässyt metsään umpihanki tarpomaan eikä hiihtämään joten nyt sitten voimaa haetaan täältä. Silti mielummin rämpisin metsässä. Onneksi kohta on kevät ja valoisampaa.

"Living for the weekend" sopii hyvin motoksi - odotan jälleen viikonloppua.
-Esmeralda-