keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

26.7 2015 Paulaniemi Tarkkalan treenit

No olihan se jo tiedossa, että koko viikon sataa. Ja sekin oli odotettavissa, että koko päivän sataa ja jaksoihan se sataakin aina aamusta siihen asti kunnes lopetimme noin neljään asti.
Välillä pihtasi tihkuksi, mutta jatkuvalla syötöllä sitä riitti.
Yllättävän vähän se kuitenkin häiritsi, mitä nyt laseja sai luututa yhtenään, mutta muuten ajo maistui hyvinkin.
Naisia oli alun 13:ta jälkeen enään kourallinen, niinkuin Karkkilassakin. Sääli - valmennus on todella intensiivistä ja huomaan itsekin kehittyneeni ihan harppauksin eteenpäin. Erittäin tervetullut fiilis näin vuosien yksin ajelun jälkeen. Ei sekään ole hukkaan mennyt, mutta vaikeampi on kehittyä kun ei saa tukea ja neuvoja.
Kuvat: Emil Helander
Tarkkala, Annamari Karikuusi, minä ja Tuire Aho
 Keli antoi oman lisähaasteen kun paikoitellen oli aika liukastakin. Rastiaiheet aika samoja kuin ennenkin:  tekniikkaa, jarrutusta, mutkia ja patikkoa, mutta aina on eri paikka ja eri mutkat ja eri pohja joten treeninä eri. Tarkkalan valmennus on hyvin aktivoivaa. Ajatuksia eri ajolinjoista ja ideoita miten keskittyä juttuihin, joilla saa ajamisesta entistä enemmän irti. Sai luvan kanssa jahdata mielikuvitusolentoja jotka teki malliksi kaiken oikein ja se oli  alun hämmennyksen jälkeen yllättävän hauskaa :) Onneksi omaan vilkkaan mielikuvituksen..
Ruokatauolla kuivien vaatteiden vaihto vaikka sade senkuin jatkui. Suuntasimme seuraavalle rastille pattisuoralle. Tai lammikko suoralle, ihan miten vaan. Patit oli reilun kokoisia joten vettäkin väliin mahtui.
Muutaman ensivedon jälkeen ohjeeksi tuli selkeästi vaihdelaatikosta vielä yksi isompaa ja jos kuvittelin aikaisemmin ajavani 3:lla kovaa niin kun tuli samaan patikkoon nelosella niin äkkiä tuntuikin, että voisi ajaa vielä kovempaakin. Liike alkoi kantamaan pattien etuseinän sijasta laelle ja iskari työnsi eteenpäin eikä "törmännyt" vastaseinään. Homma eteni kuin itellään :)
Hienointa on kun saa sen fiiliksen onnistumisesta ja pääse tikapuilla taas yhden rappusen ylöspäin.

Nyt vielä hiukan harmittaa tuo olkapään kiukuttelu, se sai osansa myös silloin Heinolassa vuosi sitten, mutta nyt kun taas treenaa enemmän niin alkoi vaivaamaankin enemmän. Magneettikuvat otettu ja parin päivän päästä lääkärisetä kertonee missä mennään.
-Esmeralda-

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Projekti.


Tältä se näytti kun se pihaan tuli. Yamaha YZ125 1986. (Kaikkien riemuksi... heh..)
Tarkoituksena rakentaa classic mx E-luokkaan siitä kulkine ja samoin enduroon ja kukaties myös CC kisoihin.
Hetihän se piti tietysti katsastaa, mitä se on syönyt...
Emoputken ohjauslaakerissa on muuten 19 rullaa... laskin ne :)
Häkki oli katki joten.. noh, olihan koolit aika aaltomallia joten vaihtoon... Nekin.
Keulaputket oli sitten laitettu kiinni. Ihan aikuisten oikeasti. Toholla putki kuumaksi ja jääspraytä itse pakkaan ja vasaralla tajuttomaksi hakattuna vihdoin pulttikoneella pikkuhiljaa väsyttämällä antautui auki nippanappa, juuri ajoissa ennenkuin kuusiokolo pultista tulisi pyöreä. MIKSI??? Oi MIKSI ne pitää vetää APINANRAIVOLLA kiinni???????  Ei ole ensimmäinen keula ja mietinkin miten ne iskarihuolloissa jaksaa kerrasta toiseen taistella tuollaisten putkien kanssa?!
No kotona joutui metallimies töihin koska omat konstit loppui kesken ja ajattelin jos tuo nyt sulaa niin voihan siitä tehdä vaikka kivan löylykauhan tai jotain...
Onneksi aukesivat ja sai siis öljyt ja liu'ut sekä stefat vaihdettua. Briljanttia - enää jäljellä 3/4 osa pyörää :)
Jarrut läpikäyty läpikotaisin ja uudet palat tyrkylle. Moottori on paria tiivisteen vaihtoa vaille valmis ja pikkuhiljaa alkaa näyttämään jo ihan mopolta. Pitkiä iltoja mopotallissa näprätessä, mutta toivon olevan vaivan väärti. Salon classic kisoihin on vielä kuukausi... kyllä me ehditään :)
-Esmeralda-

Marko Tarkkalan treenissä 11.7 2015

Kuva: Emil Helander
Neppailua ja pookoilua. Me kaikki 5, jotka tulivat paikalle sadetta uhmaten. Hiukan ripsautti, mutta ei häiritseävsti.
Siis kirjaimellisesti opeteltiin kikkailemaan ja hallitsemaan kapinetta monellakin eri tapaa. Endoa (kuvassa) ja keulintaa, jarruttelua ja kaasuttelua, mutkiamutkiamutkia... ja hyppyreitä.
Löysin hyvän hyppyasennon ja hypyt kantoi jo mukavasti. Eipä siihenkään ole hirveästi kukaan puuttunut, mutta nyt selkeästi kiinitettiin siihen huomiota ja ryhti parani sitä mukaa kun loikat piteni. Samoin loputtomiin erilaisia mutkia (piinaa, mut just siks koska se on ehdottomasti se heikoin lenkki) ja ajo kulki mukavasti. Tosin viimeksi viettänyt aikaa Hussen satulassa, joten oma tuttu kotari oli suuresti luottamusta herättävä ja tuntui, että se suoriutuu ihan mistä vaan.
Hieno päivä, hienot treenit - kiitos jälleen Marko.
-Esmeralda

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Muutama todella hieno kuva vielä Sipoon kisoista. Kiitos Virpi!
Kuvat copyright Virpi Miettinen.




-Esmeralda-

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Classic MX cup 2 Sipoo 4.-5.7 2015

Historian helin... eikun havinaa taas.
Näin itse mestarin Heikki Mikkolan syntymäpäivien alla (6.7 Onnittelut!!) oli ilo viedä kyseisen herran replicaa. Lauantaina ensimmäinen ei sijoittunut eli 9:s ja sunnuntaina sitten B yleisen voitto.
Varikko pullollaan hienoja pyöriä ja taas uusia tuttavuuksia ja rento fiilis. Hieno viikonloppu.
Kuva: Jake Monacosta
Kuva: Jake Monacosta
Iski sitten kertaheitolla helleaallon lauantaiksi ja kirjaimellisesti aivot oli sulaa kypärän sisään. Sikäli mitään menetettävää, mutta pintaväri kasvoilla kertoi erän jälkeen kypsyys asteen ja se oli aikalailla well done. Kiesus.Sipoon rata olikin aika jännä tuttavuus. Luojan kiitos, Hakalalla huolletut YSS:n iskarit toimivat. Olisi tullut noutaja molempien rungolle. Nytkin kerran tultiin hyppyrin pöydälle niin että varmana halkesi. Kuulin kun rusahti ja mopon runko ei ollut katki niin sitten se oli se pöytä.
Joka tapauksessa puomi oli aivan täysi eli nelisenkymmentä meitä oli lähdössä lystiä pitämään. Sain kohtalaisen startin ja yllättävän hyvin tuo irtosi lentoon hyppyreistä. Niin ja siis se alastulo oli vääjäämätön ja vaikka kuinka yritin työntää sitä takapyörä edellä niin pari kertaa tultiin etupyörälle ja oli hiukan tilannetta. Samaten tasamaalle oli näpsäkkä rysähtää. Ei riittänyt vaikka kuinka yritin joustaa kropalla niin välillä löin kypäränkin stongan pehmusteeseen. Jake joka oli kuvaamassa radanvarressa kertoi, että näytti mainiolta kun etuiskareiden haitarikumit olivat noin kolminkerroin lintassa alastullessa. En tiedä tapahtuiko se ennen vai jälkeen kun luuranko oli kolminkerroin stongan ja jalkatappien välillä. Mutta nyt siis iskarit toimivat ja oli senpuolen hieno ajaa. Kunhan uskaltaisi ottaa niin paljon vauhtia, että pääsisi pöytien yli niin homma menisi niin kuin kuuluisi.
Asfaltoitu varikkopaikka ja varjoinen teltta oli luksusta, sillä päivä oli pitkä. Aika-ajot sekä kaksi erää. Aika-ajot otin aika iisisti, aina kun yritin jotain hyvää aikaa niin tuli joku tilanne joten annoin olla. Ensimmäisessä erässä sitten mentiinkin niin taistelumielellä kun vain ikinä pystyi. Mopo toimi kutakuinkin, ei käynyt enää niin rikkaalla, joten oli ihan ajettava. Välillä ajo tuntui jopa ihan toimivalta. Vihdoin ruutulippu heilui kun olin ihan varma, että jos kypärässä olisi teepannun höyry pilli niin se huutaisi jo suoraa huutoa. Onneksi Make oli mekatsuna niin työnteli mopon varikolle.
Mietin ajamista,  miten "kuolettaa" nokka hyppyreitä, ettei tarvitsisi tasaiselle ryskiä. Tuo "scrubbaaminen" ei ihan ollut hallussa ja miten voi tappaa hypyn kun se perustuu siihen, että ei anna jousille vastusta niin se ei ponnista vaan putoaa roikkona alas. Taas tullaan siihen, että mitkä jouset? :) Noh, kehitin perin omintakeisen tyylin ja en luojan kiitos tiedä miltä se näytti, mutta ajoi asiansa.
Toinen erä meinasi jo olla raskasta peuhata. Silti kurjan lähdön jälkeen taistelin minkä pääsin. Jäin startin jälkeen pahasti sumppuun ja yritin ulkoa. Virhe. Muut meni menojaan ja minä perässä. Vähän liiankin rohkeasti jo painelin hyppyreihin ja kuritin minkä taisin. Välivapaat kiusasi edelleen jonkin verran ja selkeästi jään lyhyellä suoralla ajamaan liian pienellä vaihteella kun tekisi mieli heittää isompaa, mutta mutkaan tarvitsen taas pienemmän niin yleensä silloin se löytyykin vain se välivapaa ja sitten onkin tilanne ihan valmis. Pitänee hioa tätä juttua... Näillä eväillä siis tältä päivältä 9:s sija ja olin ihan tyytyväinen, siellä on kovia äijiä ja ne ajaa oikeasti kovaa tuollaisella kapineella.
Sunnuntaina onneksi oli viileämpi päivä ja säästelin vielä aika-ajossa voimia startteihin. Ajoin vain pakolliset muutaman kierroksen, ja tulin pois. Puomi oli vajaa niin sinne mahtui ottamaan paikkansa hyvin.
Ensimmäinen erä sujui hienosti ja otin siinä hyvä luokkajohdon. Yksi hyppy meni lopussa ihan liian pitkäksi ja tulin niin rajusti alas, että luulin ranteiden meneävn poikki. Viimeisessä erässä tämän kyllä huomasi ja kädet meni heti ihan jumiin ja kytkin käsi ei vain toiminut niin nopeasti kun yritin ja stumppasin pari kertaa. Onneksi lähti käyntiin heti ja kerran nojailin sisämutkaan (onneksi valli oli niin korkea, että kyynerpää tuki riitti) kun tuli sitten se välivapaa taas kerran. Otin kiinni ne mitkä kerkesin ja se näköjään riitti, koska eräsijoitukset toivat luokkavoiton.
Rata oli yllättävän toimiva ajaa. Hiukan kastelu teki hetkeksi liukasta velliä, mutta parempi sekin kun infernaalinen pöly. Hyppyrit olisi voinut olla ehkä hiukan pyöreämpiä etureualtaan niin olisi ollut hiukan jouhevampaa ajaa. Sitä kaipaa ehkä vasta sitten kun käy tuollaisella siellä ajamassa. Silti topografia toimi hyvin. Hienoa settiä.
Kuva: Jake Monacosta
Kuva: Jake Monacosta
 Tämä kuva lienee hetki ennen laskeutumista - sitä missä on haitarikumit sekä minä kolminkerroin.
Kuva: Jake Monacosta


 Pitäessäni kädessä tätä valtavaa "timanttia" oli aika timanttinen olo :) Husse rules.
-Esmeralda-