19.1 2019 Tohmajärvi Frozen enduro

Arposin enttententten lähteäkö vaiko ei. Lopunviimeksi mietin, että se voi olla jompi kumpi kahta ääripäätä ja sattui kelit tekemään siitä sen toisen ääripään. Eli aika raskas ainakin tällaiselle persjalkaiselle teletapille tuo läpeensä pehmeä spoori. Ajoa tuli reilu 80km ja siitä tietä ehkä 10-20 km loput pätkää tai metsäsiirtymää. Nam.
Pakkasta rapiat -19 aamulla ja sinällään ei koko päivänä ollut kylmä, edes varpaat tai sormet jäätyneet vaan posket kyllä. Jo ensimmäisellä 6km tiesiirtymällä.
Spoorit olikin sitten aika temuamista. Oli joitakin ihan helmipätkiä, mutta suurin osa pehmeää ja mutkat hirmu pussilla olevaa jauholaaria. Siellä sitten kiikuttiin miten kuten ja ihme kyllä kaaduin vain paristi. Muuten kyllä oli kaikenlaista ohjelmaa ihan riittävästi.

Ensimmäisellä kierroksella ei C ajanut 1 pätkää vaan suoraan 2:lle ja sekin oli pitkä pätkä. Olihan se sellaista tammen pelaamista. Mene sä ohi ni mä kohta tuun sun ohi ja sitten me..... jne. Oli aiemmin lähteneitä nutullaan reitillä ja kun menin ohi niin kohtahan ne oli siellä takana ja sitten vuorotellen nojailtiin spoorissa ja tuhdatiin ohi. Jarrut jäätyi jo ensi siirtymällä ja tarjosi aikamoisia elämyksiä tohmajärven mäkisessä maastossa. 3:nen oli peltopyöritys ja oli kynnetty mutkat jo niin leveälle pussille, ettei jaloissa yksinkertaisesti riittänyt enää pituus nojailla. Kaasua jos meinasi lisätä se halusi puskea vain ulos. Ei se lasten katsottavaa ollut, mutta päästiin kuin päästiinkin loppuun. Sitten oli välihuolto ja olin jo aika valmista. Onneksi Antti huolti pyörän - hakkasi polkimet esille valtavista jäävuorista ja tankkasi sen. Söin ja tankkasin itseni ja valmiina taistoon seuraavalle vielä pidemmälle kierrokselle. Ounou.
Ykkösellä mietin eikö se lopu ikinä. Paikoitellen oli kuitenkin ehkä parhaimmassa kunnossa tämä pätkä, mutta pehmeää sielläkin oli ja sama tammipeli jatkui. Kakkoselle tapahtui ilmeisesti pieni tapaturma lähtöajoissa ja kärkiluokkien tauko oli unohtunut. Niitä alkoi puolivälin jälkeen tulla niskaan ja siinähän sitä sitten laskin niitä ohi  vähän väliä ja yksi jäi jumiin ilmeisesti minun mopon jalkatappiin ja kaatoi meidät kaikki (minä alimmaisena) sinne hankeen. Kun siitä sitten ylös pääsin oli housut - jotka tietenkin oli persauksesta märät - lunta täynnä joka jäätyi samantien.  Jos ikinä olette miettineet millaista olisi vesihiihtää valtavalla saippuapalalla ni tässä oiva simulaattori. Juma. Ikinä mennyt niin supermäninä koskaan. Vähän kun kaasuun koski oli samantein vaakasuorana penkin päällä. Otti tovin, että se suli taas ja pysyi jotenkuten jakkarassa. Selvittiin siitäkin ja jäljellä enää yksi ja viimeinen pätkä. Siellä sain taas kisan toisen naiskuskin kiinni kun kaatui eteen. Ei ollut oikein mahdollisuutta ohittaa niin oli pakko odottaa. Toisenkin kerran oli nutullaan, vaan kolmannella menin jo ohi kun oli tilaakin. Pelto oli hm.. ehkä vielä pehmeämpi (onko mahdollista?) kuin viime kierroksella ja sitä ei auttanut laisinkaan se, että alkoi olla jo voimat käytetty ja mentiin varatankilla. Minä, ei mopo. Huoltomies oli pitänyt siitä huolen. Jarrut aikalailla umpijäässä - etujarrun sain välillä sulamaan, mutta hirveästi ei voinut sitäkään laahata kun oli niin pehmeää, että alkoi kyntämään sinne tänne. Pätkän maalissa en nyt äkkiä muista milloin olisin ollut niin tyytyväinen ajatuksesta, että se oli viimeinen :).

 Job done. Loppua kohden alkoi tämäkin käymään aika paksulla kun ilmansuodatin oli jäässä kuin kuorrutettu sokerikakku ja kotelo puolillaan lunta. En nyt muistanut tätä katsoa välihuollossa....  Mutta maaliin päästiin eikä edes tullut AT:tä. C2 luokan 10:s ja oikeastaan oli aika vähän omaa ajoa kun aina sai joko väistellä tai ohitella jotakuta. Se on näiden spoorikisojen ikuinen riesa...
Reitti oli silti huima ja jos olisi ollut edes yksi nuoskakeli välissä se olisi ollut ehdottomasti endurotaivas. Reittimestarin (Harri Pippuri) erikoispalkinto tuli meille ja se on aivan huiman tyylikäs! Tämä porukka teki älyttömän määrän duunia, että sai spoorit auki ja kuten palkintokin kuvastaa sitä tehtiin myös lapioilla. Hatun nosto!

Tästä matka jatkuu taas...
-Esmeralda

2019 kausi käyntiin. Onneksi ei rytinällä...

 Lumi vetää Jämsään. Viimeviikon loppuna olin siellä ihastelemassa millaisia ne oikeat spoorit olikaan. Sitten piti mennä sinne takaisin toteamaan oliko ne niin siistejä kun muistin. Oli ne. Minna innostui mukaan leirille ja loppu onkin jo historiaa.

Nils ajopäivä Janne Suomisen ja Mika Tammisen johdolla oli agendassa.

Aamun valjetessa reilu kympin pakkasessa ja intoa täynnä kuin ilmapallo. Spoori näytti kutsuvalta..
Ryhmät jaettiin ja ei kun metsään mars. Voi pojat että olikin hauskaa. Rastikoulutuksena oli mutkaa ja pikkupattia ja vähän isompaakin ja ylipäätään niksejä kaikenlaisia. Onhan sitä joskus spoorissa ajettu kovinkin, mutta siitä on vuosia ja eri pyörä. Motopalvelu teki iskarit tähän ja alusta on löysempi kuin yhdenkään ikinä, mutta eipä ole selkä jumissa ja sisuskalutkin on paikollaan. Pitää nyt vaan oppia ajamaan sillä ja kivasti alkaa jo istua lapaseen.
Aamusta ajettiin pari tuntia ja sitten syötiin yber hyvää jauhelihakeittoa (Hyvä Kaide!) ja sitten takaisin metsään.

Kärsivällisesti vain ajaa ja ajaa ja vielä kerran ajaa ja yrittää pitää ajon rentona mutta kapineen suunnassa  - helppoa, eikö?

Meitä oli reilu kaksikymmentä kuskia ja kahdessa ryhmässä rymyttiin siellä. Ja spoorit oli ihan helmiä. Noh, rehellisyyden nimissä se yksi pattisuora oli persiasta, mutta tulipahan sitäkin jyystettyä.
 Ja välillä vähän säädettiin ja taas mentiin. Reilu 4h remuttiin ja yllätyin, miten rauhallisesti yö sujui. Luulisi leposykkeen olevan korkeampi kuten saattaa olla rankemman treenin jälkeen. Sen verran oli puhtia jäänyt metsään, että nukuin kuin pieni porsas :)

Kivasti alkoi jo kulkemaan ja olin hirmu tyytyväinen itseeni ja mopoon. Mainitsinko jo, että siinä on maailman hienoin moottori? :) 
Ensiviikonloppuna sitten kisakausi käynnistyy kun Tohmajärven endurokisaan ilmoittauduin. Ei mitään käsitystä omasta tai muiden vauhdista, joten ihan mennään vain tekemään tässä kohtaa parhaamme - kuitenkin silmällä pitäen, että kausi on vasta todellakin alussa.
Motopalvelun nimissä mennään ja moottorikerhona edustan tänä vuonna Lappeenrannan Moottoripyöräilijöitä, kun varmasti sitä motocrossiakin tulen ajamaan niin kaikenlaista kivaa on tulossa. Wuhuu! 😜 Come back...
-Esmeralda

I Spår, på spåret, brevid spåret, under spåren...

Että silleen.
Vuosi vaihdettu vikkelään ja hirmu hierominen spoori iskareita jiiriin.
Ei täällä etelässä mitään lunta ole. Maa niukin naukin valkoinen ja siinäpä se. Jalat minnekkään yllä, kunhan huitoo niillä lämpimikseen ja sillä sipuli.
Pakkohan sitä on lumen luo lähteä. Jämsä here I come.
Minna @mikinnun vei enduronistin taivaaseen, jämsän spooreihin.
Alkuhan oli ihan hel**iä kun alkulämmöt (=ihan puhki jo parista kilsasta) otettiin ns. ajamattomalla reitillä. Oli siitä joku mennyt - joskus. Vähän kuin yrittäisi ajaa maantiefillarilla juoksuhiekassa. Yhtä helppoa ja hauskaa räpiköintiä kun kuski ja mopo vuorotellen huuti hoosiannaa...
Onneksi se oli pienehkö siirtymä ja varsinainen reitti oli ajettu jo hyväksi. Siitä se lysti sitten alkoikin.

 Olihan se äkkiseltään raskasta taas kun joutuu ihan eri lihaksia käyttämään kun ajaa pylly jakkarassa. (Mikä on ihan käsittämättömän vaikeaa) ja yritin löytää vain sellaisen hyvän flown hommaan, ettei mene ihan nosteluksi. Sinänsä onnistuin hyvin - jos ei lasketa yhtä paikallaan kaatumista kun jalan alla olikin lumen alla monttu - niin heittäydyin - dyimme vain kerran kyljelleen kun Tirpiz (saksalainen taistelulaiva) päätti heittää isosta patista ilo pukit ja en ollut ihan kartalla.

Kaikenkaikkiaan aivan hulvattoman hauska päivä ja kello huuti 1500 kcl hävikkiä ja 91h palautumista. Tämä taistelulaiva alkaa pikkuhiljaa tuntumaan tutulta ja ajoon alkaa löytymään hetkittäin jo rentous. En nyt lähtisi vielä rinta kaarella vastatuuleen, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Moottori on ihan mieletön ajaa. Niin upeasti vastaa kaasuun tarkasti ja käyttöalue ihan käsittämättömän laaja. Kivisten mäkien kiipeäminen pidolla ei tuottanut mitään ongelmia tälle voimapesälle ja voi ajaa joko pintakaasulla isolla vaihteella ja paikan tullen tarvittaessa venyy kyllä niin, että männällä alkaa olla oikeasti kiire. Oikeastaan pidän tästä oikein kovasti 😊
Vielä palaan Jämsän lumille - oli se niin hauskaa. Vaikkei siitä oikeastaan ole mitään hyötyä ajatellen etelän ajamista, mutta siinä on sentään järkeä.
-Esmeralda