Vuosi lähenee loppuaan.

Halaus kaikille, jotka ovat olleet tukemassa tätä varsin repaleista "kautta". Ensikaudelle tavoitteet asetettu ja töitä niiden eteen tehdään.
Kiitos kuuluu ehdottomasti jälleen perheelle - tausta joukoille, jotka tekevät mahdolliseksi jokainen omalla tahollaan tämän touhun. Kuka huoltaa kalustoa ja kuka ruokkii kissoja reissun aikana jne...
Suuri ja nöyrä kiitos siis!
Joulu vierähti vaivihkaa sivussa Eestin reissuun pakatessa. 4:n päivän ajoreissu kylpylöineen kaikkineen. Olisipa elämä aina sellaista :)
Jo pidempään katsellut uutta enduroa ja ihastuin tähän tuliseen ruiskulla varustettuun 2 tahtiseen. Vielä kun oppisi ajamaan sillä.. Vanha 200:nen on vielä tallissa, mutta Kawa sai väistyä pakon edessä. Se oli ehkä hienoin mopo ajaa ikinä. Alusta, joka patikoissa huusi vain lisää kaasua "bring it on" ja sitä on ikävä. Ei tosin kiviseen suomienduroon... No, on tässä aikaa vielä katsoa tuleeko tästä mitään. Vaikka tämä on mielettömän hienolla moottorilla varustettu on geometria vielä hakusessa.

Kelit suosi ja vaikka yhtenä päivänä taisi tihuttaa vähän vettä oli onneksi suunnilleen nollassa ja huristelimme käytännössä enduropolkuja ympäriinsä jättäen pehmeän hiekkalaatikon vähemmälle.

 Siellä oli myös jäärata, mutten uskaltautunut sinne. Rannasta oli sulana niin ei se kai kovin paksua voinut keskeltäkään olla. Mönkkäreillä enimmäkseen ajettu. Niitä tuntuu nykyään olevan sielläkin paljon ja lähes kaikki polut oli niillä ajettu. Mikä sinällään oli seitin ohuesti ärstyttävää kun piti kimpoilla kokoajan uralta toiselle kun ne renkaiden urat kulki aina puiden vierestä.

 Löytyi matkanvarrelta tuollainenkin kaveri joutilaana, keskellä ei mitään. Oli pakko kysyä miten menee? Kaikki perinteiset upotus suot oli jäässä ja piti käydä näyttämässä niille pitkää nenää ja kurvailla sukat kuivana päästä päähän..  sen kerran kun niin pystyi tekemään.

Kilometrejä päivälle noin 40-50km ja oli niin siistiä. Vielä viimeisenä päivänä kävimme Sakussa kurvailemassa ennen laivaan menoa. Pikkuhiljaa alkaa mopo istumaan käteen, mutta kyllä töitä vielä on jos meinaa, että kello alkaisi tykkäämään. Positiivista oli, että sunnuntain kotona ajon jälkeen - eli 5:s ajopäivä putkeen - leposyke yöllä oli 32. Eli kunto alkanee rakentua hyvään malliin.
Ensi vuotta 2019 kohti, katsomaan mitä se tuo tullessaan.
Oikein hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille!
-Esmeralda

Hilipatipippaa... ja valmennukset päälle.

Alkoi nurkat ahdistamaan, jatkuva sade ja kaikkialla mutaa ja vettä. Jotain olisi tehtävä ennenkuin masennus ottaa vallan.
Pikavisiitti Vironmaalle, muutama päivä ajeltiin enduroa Pärnussa ja käytiinpä Sakun hiekkalaatikossakin. Mitä terapiaa. Vaikka Kawa nyt ei ole enduomopo parhaasta päästä niin tuonne maastoon se sopii kuin fillari kalalle vai miten se nyt meni. Oikein hieno sillä oli päästellä Paikusen kangasmetsä poluilla. Viimeisenä päivänä Sakun vanhoilla cc kisan pohjilla tankillinen ilolientä savuna ilmaan.

Parempana ihmisenä kotiin taas. Ei tämä silti mitään halpaa terapiaa ole, mutta sen arvoista kyllä.
Ensivuoden suunnitelmat ja ajatukset auki. Nyt näyttäisi ja tuntuisi taas siltä, että voisi ponnistaa takaisin remmiin. Katsotaan...

Dynasetilla oli naisten enduron EM valmennusryhmän treenit Miska Aaltosen johdolla.
Vaikka Ylöjärven halli ei ole suosikki sieltä parhaasta päästä - ollut siellä tasan kaksi kertaa aikoinaan ja kummallakin hirmu lipat kun betoni tullut hiekan alta näkyviin - niin yllätyin itsekin miten alkoikin ihan mukavasti kulkemaan. Pölisi jonkinverran, mutta ei sitä oikeastaan siinä ajatellut niin.
Treenit sujui oikein kivasti ja itseluottamus rakentui pikkuhiljaa taas. Kawa on nyt ihan parhaimmillaan kokonaisuutena ja sillä on ilo ajaa.

Ajo oli rentoa ja kivaa ja nyt pysyin pystyssäkin 😊 Hallin pohjalta on ilmeisesti poistettu betoni tai sitten hiekkaa on paljon enemmän. Harmi, ettei tästä moposta ole enduroon, muuten se istuu käteen aika täydellisesti.
Siis nyt ainakin olen tässä valmennusringissä mukana ja ajatukset ensivuodelle alkaa kytemään. Nyt vain urakalla uintia ja fillarointia ja kaiken menetetyn saavuttaminen takaisin, jotta voi ponnistaa taas ja ei nyt kurkoittaa kuuta taivaalta, mutta asettaa tavoitteen kuitenkin.


-Esmeralda

Motopalvelu Cross Country 13.10 2018

No ihan turhan harvakseltaan tullut ajettua, nytkin huomasin jo kuukauden vierähtäneen niin hätäpäissäni kävin viikolla vähän kawasakia kokeilemassa ennen kisoja..
Mietin, jotta tunnin nyt ajaa vaikka päällä seisten. Reitti näytti niin hienolta reittivideossa niin oli ihan pakko lähteä.
Aamusta startti ja tunnin setti. Kelitkin lämpeni ihan huimasti ja lokakuun puolivälissä +15 on aikamoinen saavutus. Sunnuntaille luvattu vielä lämpimämpää...
Olin hyvissä ajoin jo lähdön valmistautumisessa. Jopa niin hyvissä näköjään, että kone ehti vähän jäähtyä ja kun vihdoin piti lähteä matkaan eipä käynnistynytkään ensimmäisellä potkulla. Liekö huolimattomasti vielä potkaisin, mutta tosiasia oli, että  kun joutuu käynnistyskiksin kaivamaan uudelleen esille ja potkaisemaan toisen kerran niin muut on jo aika kaukana... siinä sitten jäin vähän muiden hitaampien taakse sumppuun.
Reitti oli ihan älyttömän hienoa settiä ja mopo toimi kuin unelma. Ajo oli rentoa ja kivaa, kunhan pidimme hauskaa. Väliin oli vähän vääntöä kisakavereiden kanssa ja oli kivaa.
Sitten mielestäni katsoin kellosta, että nyt on maalissa ja ruutuliput oli pystyssä maalin molemmin puolin. Äijiä seisoi huomioliivit päällä monia siinä, mutta linjan ylitettyäni jäi vähän epäselvä olo oliko se maali jo vai ei?! Jäin siihen hortoilemaan ja katsoin mitä perässä tulevat tekevät ja nehän jatkoivat kilvanajoa joten sitten tuli kiire. Mietin, että ehkä sitten katsoin kelloa väärin, mutta mielestäni edelliselle kierrokselle kello näytii 6 minuuttia ja jotain joten kymmenen minuutin luokkaa tuo kierros niin olisi pitänyt maali olla. Noh, mikäs siinä- bensaa riitti ja kuten jo mainitsin, reitti oli hieno. Fiilistelyn summana toinen sija ja oikein hyvä mieli - huolimatta omista sähläilyistä keskityin olennaiseen, eli ajamisen sietämättömään keveyteen. Antti oli myös omassa luokassaan toinen, eikä varikkosuoran tukitkaan ollut tuntunut missään kun oli loikkinut ne tuplana aina. Vähän mietin miten kawa ne ottaa kun en crossilla suoranaisesti ole extremeä harrastanut, mutta oikein hienosti se ne selvitti. Kerran jopa ohitin yhden toisella tukkisarjalla kun se ajeli toista reunaa niin menin oikealta ohi loikkaamalla molemmat kerralla.. sattui olemaan tähdet kohdillaan... 

Ja hieno päivä jatkuu. Kisoista suoraan Vantaan lavankoon, missä olisi sivuvaunu crossia tarjolla. Pääsee testaamaan purkkiorjana oloa - toki ajamaankin jos siltä tuntuu, minulle riitti orjana olo.
Aronen kuskina (monta vuotta sivaria kisannut ja mestaruuksiakin voittanut) radalle harjoittelemaan ja myönnettäköön, että aamun kisa painoi jaloissa. Varmasti näin untuvikkona tuli jumpattua kymmenen edestä siinä purkissa, mutta oli ihan huisia. Sitten huilitauolla katselin Kunnasten menoa miten sitä oikeasti pitäisi mennä ja oli se hienoa katseltavaa. Ja orjalla riitti hommia loikkia reunasta reunaan ja ulkopuolellekin sen. Tiukemmissa mutkissa orjan lapaluut laahasi radan pintaa, jotta keksintö pysyi pyörillään kuskin kaasuttaessa niin, että sepeli lensi kymmenien metrien päähän. Toiseen settiin sitten koitin jo vähän enemmän ahertaa purkin ulkopuolelle ja mielestäni onnistuin jo aika hyvin. 😊

Sääli ettei ollut yhtään kuvaa toisen puolen mutkasta, jossa roikutaan purkista ulkona... urheana riiputin persusta hiekkaa halveksuen ja kuvittelin näyttäväni pro:lta 😂
Hauskaa oli. Ihan koko päivä! Saas nähdä milloin eksyn seuraavan kerran pyörän päälle, säkylä jää ainakin väliin..


-Esmeralda

SCRAMBLE! Be there or be square 26.8 2018

Siis onhan tämä nyt jo jokavuotinen kokoontumisajo.
Näytösajo.. niin niin. Mutta kun se kypärä menee päähän niin unohtuu kaikki ne "kunhan kruisaillaan" jutut ja ajetaan kuin viimeistä päivää 😇 Erittäin harvoin kukaan loukkaantuu, mutta valitettavasti tänään juuri kävi niin. Edellisestä kerrasta olikin kuulemma monia vuosia ja sekin taisi olla ainoa. Tätä on tapahtumaa on ajettu jo vuodesta 2000, jolloin ensimmäinen scramble järjestettiin ja  vuodesta 2005 se on ajettu Erkylän lukoilla. Rata on 90%:sti sama vanha mestaruusrata kuin aikoinaan.

Rata on se arvokilpailujakin ajettu hyvinkään vanharata ja siellä saa ajaa vain tämän yhden kerran vuodessa. Kaikille jotakin katseltavaa mopolähdöistä aina evoihin.
Aivan mahtava keli, rata, mopo, seura, kaikki... eli kaikki elementit mistä hieno päivä on tehty.
Husse toimi upeasti ja ennustettu sadekin ripsautti vain muutamia pisaroita.

Nauratti kun mietimme, että tämä oli melkein kovempi setti kun kisaerä kun ajallisesti pidempi ja rata on sellainen mallia kokoajan jonnekkin päin, vaikkei pöytähyppyreitä ole niin topografia pitää huolen siitä, että kokoajan pitää ajaa. Tykkään kovasti.
Hienoa, että tämä tapahtuma kokoaa yhteen ja ajamaan nekin harrastajat, jotka ei kisoja aja vaan on yleensä siellä katsomon puolella. Täällä turistaan ja muistellaan ja se kuuluu asiaan.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja koska Miehikkälän kisa jäi nyt väliin sairastelun takia niin syksyllä on vielä cc kisoja ja katsotaan nyt mitä sitä vielä keksiikään.
-Esmeralda-

18.8 2018 Sipoo CMX cup IV

Näin kesälomalla mennyt niin matalalentoa, että ei meinaa keretä mitään. Odotellessa, että työt alkaa niin pääsee taas lepäämään. Tai sitten, että loppuisi talot mitä maalata ja romut mitä korjata...

Nyt käytännössä tulee ajettua vain se kerran viikkoon tai kahteen eli silloin kun on kisat. Treenaaminen on niin läästsiisön.

Sipoo "kotikisa" ei mikään feivörit rata tuolla kapineella, eikä oikeastaan millään. Liian paljon hyppyreitä minun makuun, joten idea on vähän kun trampoliinissa. Pompi.
Silti kisa meni yllättävän hyvin noin muuten, jään sen vakion aina kierroksen aikana hyppyrieissä kun jarrutan niihin. Nyt oli vielä rampit oikein vimosen päälle fmx setupissa eli oikein notkoselkä kameleita, jotka linkoaa ylös ja korkealle. (Itseasiassa katsottiin seuraavan päivän top250 kisoja ja hyppyrien lähdöt oli aikalailla loivemmat 😂)
Ensimmäisessä erässä ei ollut senkummempia kevätjuhlaliikkeitä, starttikin jotakuinkin säädyllinen ja sijoitus 7:s. Rata oli muuten bueno kunnossa ja pohja oli todella hienossa ajokunnossa.

Kuva: Verxingkuvat.fi

Kuva: Verxingkuvat.fi

Toisessa erässä sitten startista meinasi vieruskaveri tulla kylkeen joten jouduin vähän väistelemään ja nostamaan ja sitten olikin jo lähtösuoran päätymutkassa ahdasta ja siellä joutui vähän sinkoilemaan. Matkaan silti siellä kympin sakissa. Sitten mutkaan ei tarttunutkaan pienenpi vaihde ja mistä johtuu, että aina niin käy silloin kun vaihdepuoli on kyseessä. Ei jaksa nousta mutkasta isolla vaihteella joten alkaa kallistumaan joten pakko ottaa jalalla vastaan ettei kaadu. Ei ehdi siinä välissä enää hakea uutta vaihdetta kun pelit hamuaa horisontaali asentoa. Pakko siis pysähtyä, ottaa tukea, nostaa senverta pystyyn, että saa taas jalan irti maasta ja uuden vaihteen ja ja .. Tähän kuluu siis vain ´muutamia sekuntejaa, mutta prosessina kärki karkaa siinä ajassa jo monen metrin päähän. Loppu menikin taas aikalailla taistellessa muita kiinni, mutta 8:s maalissa. No can do. Loppusijoitus 8:s.
Muuten Husse toimi kyllä taas hienosti ja hauskahan sen kanssa on pelmuta. Tietää ajaneensa.
Cup pisteissä näköjään kolmantena samoilla pisteillä kun toisena oleva, mutta vielä on siis yksi kisa - Miehikkälä.

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Jake Monacosta

 -Esmeralda

53 Års racet Linköping

Pitihän se lähteä katsomaan kun niin paljon kuullut juttuja.
Twinshock EM classic motocross kilpailu. CETSC luokka. Starttasi 46 kuskia. A finaaliin 36 loput B finaaliin. Olihan vähän eri meininki kuin suomen kisoissa.... numerotkin eri värisiä. Laminoitu printti läpinäkyvällä teipillä. Vot. Täällä ei tarrasarjat vaikuta vauhtiin.

Olimme pelipaikoilla jo perjantaina puolilta päivin ihmettelemässä menoa ja pärinää. Suomalaisille oli varattu ihan "pääkadun" kupeesta hyvä paikka ja siihen me leiri rakennettiin muiden suomalaisten kera. Jokapuolella aluetta moottorit pörisi ja tarvinnut kun pyöriä napansa ympäri niin näki maarataa, motocrossia ja roadracingia. Samaan aikaan. Ja kuuli. Käsittämättömiä kierroksia 2 tahtinen 50cc TT pyörä kykeni laulamaan. Mietittiin jotta mahtoi mäntää harmittaa...

Crossirataa valmisteltiin lauantaille ja traktori ajoi säiliöllä (juu kyllä.. tullut suoraan lietteen ajosta pellolta... 😲 ) tonnitolkulla vettä radalle. Kävin kävelemässä ja mietin, että miten helvetissä siellä pystyisi ajamaan. Rata oli möyhitty kyntöpelloksi jossa kulki kivikovat traktorin jäljet ja hyvä jos pystyssä pysyi limaisessa savessa kun kenkiin liimaantui tonnin mutapallot. Tsk tsk. Ei saisi keskeneräistä työtä käydä arvostelemaan. Rata oli briljantti erissä. Koko yön työstivät ja lopunviimeksi aamun pikkutunteina lanasivat ja sitten suihkuttivat vain kastelujärjestelmällä pinnan kosteaksi. Upeaa työtä. Noh, jos yli 50 vuotta siellä ajettu kilpaa niin tiesivät mitä tekivät.

Aika-ajossa/karsinnassa havaitsin kyllä, että silti rata oli haastava. Pohja oli niin erilainen. Nopein kierrosaika 1,58 ja ollen 28:s pääsin A-finaaliin. Vaikka aikataulu oli tiukka ja lähtöjä non-stoppina paljon jotenkin aikaa jäi muuhunkin ja kaikki oli jotenkin järjestyksessä. Tulokset selkeästi taululla ja info kulki. Lämpöä piisasi vähän liiankin kanssa, mutta leiri oli telttojen ansiosta varjoinen niin viihtyi hyvin.

Kuva: Alpo Lehto

Kuva: Alpo Lehto

 Ensimmäisessä erässä ajoin paremman kierrosajan 1,53 ja nostin puomipaikkaa 22:lle sijalle. Radalla oli todella vaikea ohittaa, oli ajolinjan ulkopuolelta paikoitellen yllätysliukas ja välillä oli pitoa niin, että keula nousi väkisinkin kun yritti kaasuttaa eikä jaksanut edes sutia. Tekninen, paljon mutkia ja yksi ärsyttävä pattisuora, jossa husse niiasi aina niin tonttiin, että pelkäsin etuiskarien korkkien tulevan otsaan. Täällä ei ollut kyllä sokeritoppa pöytähyppyreitä niinkuin suomen radoille tykätään tehdä. Yksi pöytä ja isoja nyppylöitä, joista lensi kyllä pitkälle jos ei varonut.

Kuva: Alpo Lehto

Suomalaisia oli yllättävän paljon myös radan varressa liehuttamassa suomenlippua ja kannustamassa. Kiitos siitä, oli hienoa kun radanvarressa suomenlippu heilui vimmatusti ja huuto kuului varmasti varikolle asti. Se, että puomi oli täysi teki ajamisesta oikein kilvanajoa kun meitä oli 5-6 kuskia ihan sekunnin sisällä. Ja se, että yrittäessäni ohi äijät vilkaistuaan kerran näkivät sen olevan minä ja sitten alkoikin kuolemaa halveksuen yrittäminen pitää minut takana. Jostain löysin kuitenkin linjoja päästä ohi sillä joka riivatun startti meni enemmän tai vähemmän viimeisten joukkoon. Lähtö oli ritilältä ja sinänsä hyvä (Antti rakensi jostain puupalikoista minulle korokkeen jalan alle, että jalka yletti maahan), mutta jostain syystä kytkin luisti aina niin paljon, että lähti puomilta kuin vanha hihnavetoinen 55 DAF. No onneksi oli 15min aikaa ja voimat riitti hyvin ruutulipulle asti.
Erien välissä seurattiin muita lajeja taas. Ja tietty muiden suomalaisten eriä. Oli helppo viihtyä.

Lauantaina oli työmaana 2 erää ja sunnuntaille 1. Toinen erä lauantailta onnistui vielä paremmin ja sain taas ajasta pois muutaman sekunnin. 1,50 ja puomipaikalle 21. Ajo tuntui oikeastaan tosi hyvälle, suurimman osan ajasta olimme yhtä mieltä minne mennään ja kokoajan kaasulla sen minkä pystyi. Oli kyllä hiukan pitovaikeuksia kun kevyenä kuskina ei oikein kitka aina riittänyt. Rataa kasteltiin vain seuraavan luokan puomin täytön ajan ja pinta kostui ilman, että tuli lammikoita tai mennyt velliksi. Paikoitellen liukas, mutta ei pölissyt. Kuski ja pyörä ehjänä ja omaan ajoon noin suunnilleen tyytyväinen, nämä ukot täällä on Euroopan kärkikuskeja joten puolenvälin paremmalla puolella oli ihan hyvä suoritus meiltä.

Lauantai iltana oli palkintojenjako bileet rr-radalla ja kävimme syömässä ja katselemassa huimia kapineita. Päivä kuitenkin painoi ja hortoilimme ajoissa takaisin autolle nukkumaan. Onneksi  viereisen leirin ruåttalaiset eivät jollottaneet seuraavaakin yötä pikkutunneille vaan sai jopa nukkua.

Sunnuntaina aamulla oli 5min lämmittelyajo. Muutaman kiekan ehti vetää, mutta kivasti sai taas rytmin päälle. Olin päättänyt ajaa kahdenkympin sakkiin. Lauantain Antin startissa oli joku kaatunut eteen ja siitä ei päässyt ohi joten jäi viimeiseksi ja joutui sieltä nousemaan sen minkä pystyi. Toinen startti ehti mennä vain 20m niin joku vierestä kilkkasi toisen joka sitten tuli Antin kylkeen aiheuttaen sen, että Honda lähti 3 kuperkeikkaa etuperin sekunnissa samantien. Viimeinen erä jäi siis ajamatta.

Minun startti onnistui jotenkuten paremmin ja olin tiiviimissä kapinoissa alkumutkissa jossain keskellä ja selvisin niistä ihan vaan, että seuraavan pikku kinkaman taakse kaveri päätti heittäytyä radan poikki. En pystynyt väistämään kokonaan vaan ajoin sen kypärän yli. Husse pukitti ja linkutti ja teki supermänit ja ylämummot ja mitä-niitä-nyt-oli. Ja sammui. Onneksi pysyttiin pystyssä jonkunmoisen spagaatin avulla ja työnsin sen radanreunaan, että saisin käyntiin. Sai jonkun kerran suostutella, mutta luulen sen lähteneen vasta kun huusin sille saatana sentään. Muut oli jo hyvin pitkällä. Yli puolikierrosta edellä. Aloitin raivokkaan takaa-ajon. Ei pystynyt olemaan harmissaan ja ajamaan samaan aikaan joten valitsin jälkimmäisen ja päätin tehdä sen minkä vain pystyn.
Selkiä alkoi vihdoin tulemaan vastaan ja ohittelin häntäpäätä. Seitinohuesti rajan ei-ihan-hallussa yli lepattaen paikoitellen, mutta selvittiin ja 24:s ruutulipulla. Hyvillä mielin katsoin nopeinta kierrosaikaa 1,48 ja sillä olisin ollut 16:ta nopein 😋. Ennenkaikkea ei loukkaantumisia, Anttikin selvisi lähes säikähdyksellä - niska ja selkälihas krampilla , vaikka olo olikin kuin junan alle jääneellä. Ari Lahti pokkas pystin vanhempien mopojen luokassa ja muutenkin suomalaisilla meni ajot ihan mukavasti - paitsi Antilla, jolle sattui tässä kisassa se "tää on vaan motorsporttia" arpa.

Hieno kokemus, hienoja muistoja, upeita mopoja, mukavia ihmisiä ja kummallisia kapineita. Ensivuonna uudestaan?! Kukaties...

 Mystinen ATK jenkkilästä. Öljyproppu rungossa tankin edessä kun moottoriöljyt kiertää rungossa. Eturattaalle ketjut meni monen rissan kautta - siihen on varmasti joku syy, mikä ei ihan auennut.

 Crossin poikanen. Koska alue oli suuri ja välimatkat pitkähköjä moottoriurheilijat siirtyivät mitä kummallisimmilla kapineilla paikasta toiseen. Paitsi jaloillaan.

 Polkupyörämopo? Mopopolkupyörä? Samankaltaisia värkkejä oli vaikka minkälaisia. Sylinteri noin kahvikupin kokoinen. Sähköpotkulautoja oli myös ja Antti katseli haaveillen niiden perään. Mainitsin kyllä jostain fillarista, että ottaa mukaan, mutta siinä oli kuulemma renkaat puhki.... 😅
Luulen, että ensivuodeksi ne on korjattu jos tuolta itsemme löydetään.

Seuraavana sitten kahdenviikon päästä Sipoon supercrossi radalle ajamaan classicia.
-Esmeralda-

Jämsä CC 21.7 2018

Niin siis Lievestuoreen CMX cup kisa peruttiin jo pari viikkoa sitten kelien takia. Kastelusysteemi ei kuulemma pysty näillä ultimaattisilla helteillä pitämään rataa turvallisessa ajokunnossa ja näinollen kisat peruttiin. Olimme kuitenkin jo ilmoittautuneen jämsän cross country kisaan joten se olisi ajovuorossa.
Uusi vaihdepoljin tuli ruotsista ja Antti rakensi uudet jalkatapit vanhojen lirputtimien tilalle. KTM kierrätysosista 😀 Kyllä nyt kelpaa.
Iltasella varikolle jo valmiiksi ja aamulla startti klo 9.00. Oli luvannut sateita joten arvailtiin millaisen suihkun saisimme.
Ensimmäinen kylmä suihku noin niinkuin ajatustasolla tuli lähtökarsinassa. Ei ollut mitään koroketta josta polkea käyntiin. Löysin kiven, mutta oli niin pieni, etten ylettänyt kunnolla potkimaan. Onneksi tilanteen pelasti alan heppu Roope, joka asiaankuuluvasti oli viimevuotinen classic scramble t-paita päällä sattumoisin lähistöllä. Pitkäkoipisena tuli pelastamaan neidon pulasta (ikinä käynyt näin!!) ja potkimaan Hussen tulille ja pääsin rivistöön odottamaan starttia, joka onneksi olisi käyvin moottorein. Noh, käskivät sammuttamaan sitten lähtösuoralla ja odottelimme ambulanssia saapuvaksi. Ei-ole-totta. En millään saisi sitä käyntiin enää siellä pehmeässä hiekassa ilman minkäänlaista koroketta. Naisten startti oli ja meni ja seuraavaksi nuorten rivi ja se lähti ja sitten V60 ja nekin meni menojaan. Classic riviä odotettiin hetken, jos saisin pelin käyntiin (Anttikin yritti, mutta husse leikki kuollutta) ja niin lähti sekin rivi matkaan ja ajattelin räjäyttää hussen siihen paikkaan. Eihän se tosin sen vika ole, että olen alamittainen.
Näin sivusilmällä kun samainen scramble paita juoksee starttipaikalle ja tulee apuun. Roope potki Hussen tulille ja lähdin muiden perään vihdoin. Ketään ei enää näkynyt tai kuulunut missään.Kauanko siinä meni? Minuutti vai kaksi ei mitään ajantajua, siinä se tuntui iäisyydeltä. Siinä potkiessa olin rikkonut saappaanvarresta kaikki soljetkin ja viiletin pitkin metsiä saapas auki lepattaen...
Pääasia, että pääsin matkaan. Ajattelin, että jaksan kyllä remuta sen malmikasan kanssa tunnin joten ajoin niin kovaa kuin vain ikinä pystyin sillä alustalla. Selkiä alkoi tulla vihdoin vastaan ja ohittelin tämän tästä aina jonkun. Ei mitään käsitystä sijoituksesta, eikä edes ajo-ajasta kun kelloa en nähnyt missään kohtaa. Päätin, että ajan miljuunaa kunnes joku liputtaa mut ulos. Rossiradalla tapahtui kerran aikamoinen solisluu siksak lintta ja hetken arvelin, että se on lorun loppu. Jopa molempien. Kaasu pohjassa riitti oikaisemaan kuitenkin ihmeen lailla (en lottoaisi vähään aikaan) ja matka jatkui. Husse oli siellä puiden välissä ja tiukoissa neulansilmä mutkissa yhtä ketterä kuin puimuri metsäpolulla. Säilyimme kuitenkin ehjinä maaliin.
Maalissakaan ei ollut mitään hajua vielä sijoituksesta. Seinältä vihdoin tulosluettelosta tavasin, jotta olin neljäs Classic luokassa ja 9 starttasi siis. Naistenluokkaankin olisin noin puoliväliin asettunut tuon puimurin kanssa 😂
No olin kuitenkin tyytyväinen ajoon ja lopputulokseen. Rollerieilla varustautuneena pieni sadekuuro ei haitannut ja keli oli oikeastaan ihan priima. Samoin reitti. Taivas repesi vasta seuraaville luokille.

Taas pyörien päälle ja pohjois-savoa kohti. Seuraavana päivänä - yllättävää kyllä kisa ei tuntunut missään - suonenjoelle nauttimaan lämmöstä rossiradalle. Hivenen pattisempaa kattausta, mutta oikein kivaa oli silti. Vauhti alkoi kasvamaan jo siihen malliin, että tilateita ilmestyi kuin tyhjästä, joten pari puolentunnin settiä sai riittää. Hiki tuli molemmille.

Nyt kalustohuoltoa ja seuraavana Ruotsiin!
Mietin vain, pitäisikö Roope ottaa mukaan.... varulta...

-Esmeralda-

7.8 2018 Heinola Classic MX Cup III

Antti lähti perjantai iltana jo varaamaan paikkaa varikolle ja minä nukuin tyytyväisenä omassa sängyssä mukavasti yön. Menin vasta aamusta pelipaikalle.
Oli satanut ja sitten oli myös satanut. Välillä myös satoi, sillävälin kun satamiselta ehti. Kutakuinkin aika paljon. Illalla oli lähtösuoralla vielä ankkalampi ja murehdin jo hussen kytkinlevyjä.
Ei ymmärrys riitä, miten se lampi laitureita vailla kuivui lauantaiksi. Toki paikoitellen pehmeä rata vielä ja päättivätkin muuttaa ohjaajakokouksessa ajojärjestystä siten, että A+B luokka menisi vasta viimeisenä radalle. No tuota, meidän siis piti lähteä ensimmäisenä ja mulla ei ollut edes housuja jalassa vielä. Ripirapi pukemaan ja ehdin vielä mukaan. Ensimmäisellä kierroksella katsastin lähinnä paikat minne EI kannattanut ajaa. Toiselle kierrokselle lähdin sitten tekemään aikaa. Kunnes... Takasuoran päässä mutkassa vielä kaikki oli ok, mutta seuraavaan varpaat hamusi tyhjää.

Teemalla: Etsi kuvasta viisi virhettä. Tai no yksi major error riittää. Aaaaiiiivan. Ei vaihdepoljinta. Voe ruoja kun söi rotan lailla. Poljin katkennut hitsistä. Ajoin kierroksen loppuun ja pohdin, että yrittääkö vielä ajaa vai vai.. sitten päätin, että koska arpa onni sattui jättämään niin suuren vaihteen käyttöön en viitsinyt polttaa kytkintä vaan tulin pois. Alkoi metsästys mallia Tuhkimon lasikenkä. Antti irroitti kiksin jämän ja lähdin metsästämään sopivaa kiksiä. Aika epätoivoista kun varikko näytti olevan cz:ien ja evojen luvattu maa. No onneksi Nurmisilla oli korjaamo lähellä ja sieltä kuulemma löytyisi yksi hussen raato elintenluovuttajaksi. Siitä sitten autolla kylille ja onneksi niiden emäntä oli maitoa menossa hakemaan niin samalla hoitui sekin.
Onnesta soikeana kiikutin saaliin varikkopilttuseemme ja ruuvasin kultakimpaleen paikoilleen. Pääsisin ajamaan sittenkin!

Ensimmäinen erä oli lähdöllään kun tulikin viivästys. Odottelimme ja patsastelimme lähdön järjestelyissä ja ambulanssihan siellä oli radalla. Huonoksi onneksi Nurminen juniori oli kaatunut ja loukkaantunut. Ei hengenhätää, mutta odottelimme toista ambulanssia saapuvaksi ennenkuin kisat sai jatkua. Ainakin 45 min olimme myöhässä. Sitten lanssi tuli ja äkkiä kypärä päähän ja puomille. Olin ihan unessa ja kuumuuteen läkähtynyt ja ja ja. Ensimmäinen erä meni aivan surffailuksi. Aika-ajojen puuttuminen alta ja turha seisoskelu oli taannehtinut aivot lähinnä kevätkaalin tasolle. Pari happipaikkaa kun jarrut olikin vähän huonommat kun nyky kotarissa, jolla ajoin viimeksi. Rimpuilin jotakuinkin maaliin ja ikinä en ole vielä jäänyt yhtä kierrosta kärjelle. Nyt jäin. Olin 10:s. Harmitti taas. Mutta sain sentään ajaa.

Kuva:Pertti Bruun

Kuva: Virpi Miettinen

 Toinen erä lähtikin sitten ihan eri tahtiin. Kohtuu startti ja ihan apinana ensimmäiseen mutkaan. En juma nyt ala väistelemään. Sitten muutama selkä ohitettu ja alkoi yhden hiillostaminen. Ihan suoranaisesti tuo ei räjähdä kaasulla joten pakko yrittää ajolinjoilla kuitata voiman puutetta. Vihdoin onnistuin viidennellä kierroksella kuittaamaan ja menin karkuun minkä pääsin. 4-5 sek nopeampia kierrosaikoja kun ensimmäisessä erässä. Olin tyytyväinen tähän ja 6:s maalissa. Kokonaistulos 7/19 ja cup puolessavälissä olen toisena pisteissä. 😀

Suurkiitokset Nurmisen Heikille vaihdepolkimen lainasta 💘

Tämä oli Classic motocrossin 20v juhlakilpailu ja E luokassa oli ehkä eniten kuskeja. Kaikki ei mahtuntu edes puomille. Kelistä huolimatta rata oli aivan helmi. Todella ilo oli ajaa.
Antilla meni myös eka erä penkinalle, startissa meinasi kaatua vieruskaverin kylkeen ja muut lähti kun se vasta viimeisten joukossa pääsi puomilta matkaan. Toinen erä meinasi lähteä jo ilman Anttia ja Mikkoa kun juttelivat kaikessa rauhassa ja puomilla muut jo seisoivat. Äkkiä kypärää päähän ja viimeisten joukossa sinne kun eivät ehtineet karata vielä. Erähän katkesi jo puomille odotteluun ja pyysivät sammuttamaan moottorit koska jälleen oli ambulanssi radalla. yksi sivuvaunu oli mennyt nurin ja kuskit loukkaantuneet. Kestäsisi, joten tulivat pois puomilta lähdön odotus alueelle. Ainakin puolituntia istuivat heinikossa ja vartoivat starttia. No se vihdoin viimein pääsi lähtemään ja meni paremmin mutta kokonaistulokseksi tuli samainen 7:s ja Cup kokonais pisteissä myös toisena.

Sitten lähdenkin hulluttelemaan parin viikon päästä ja Jämsä cc classic luokkaan lauantaina ja sunnuntaina Lievestuoreen cmx.
Pakko ajaa hussella siellä, koska siihen laitteeseen on vaan pakko adaptoitua. Väärät lihasmuistit jarruista ja ajo-ominaisuuksista kostautuu epämääräisillä kevätjuhla liikkeillä ja lepikon kuhinalla. Mutta ajellaan vaikka rauhaksiin, kunhan puomille päästään liepeellä....
-Esmeralda-

Seuraavaa cup kisaa odotellessa...

Nythän selvisi, että karkkilassa jo kytkin oireili. Vaijeri oli kaput. Olen sitä mieltä, että sen toiminta osaltaan vaikutti vaihderattaan kulahtamiseen. (Tästä on väännetty kättä 😉 )
Samaan syssyyn siis kattila palasiksi ja kun nyt on nostettu se pöydälle niin uusitaan mäntäkin. Ja se vaijeri. Ja.. ja... Onneksi siis jos oli hajotakseen niin meni nyt kun on aikaa korjata se.
Hyvää aikaa käydä katsastamassa kotimetsän enskalenkit fillarilla ja kyllä sinne voi jo mennä mopollakin.

 Testailin myös Antin D luokan Yamahaa ihan kotimontulla vaan. Täytyy vaivihkaa myöntää, että onhan siinä ihan erilailla tehoja kun hussessa vaikkei kovin montaa vuotta ole uudempi. Sekin taitaa kyllä potea heikohkon vaihdelaatikon tautia. En nyt ihan päässyt kärrylle kun takajousi paini eri sarjassa mun painoluokan ulkona, mutta olihan se hauska mopo. Pitäsi ajaa enemmän, että pääsisi tutustumaan oikeasti. Enskaan voisi keulan puolesta olla ihan ässä peli.

Sitten kävin ulkoiluttamassa  vanhaa ystävää samaisella montulla. Se oli kyllä kun kotiin ois menny, niin monta tuntia sen kyydissä ollut. Wanha kotari on hetki sitten saanut koneremontin niin kelpasi kaasutella. Tosin oli vähän hankaluuksia kaasun annostelussa. Tuntui olevan kaikki tai ei mitään päällä. Ranteessa oli husse asetukset: kaikki tai ei mihinkään. Enivei, kivaa oli ja hiki tuli.

Ja vaiheeksi vielä hevosvoimat vähennettynä yhteen eli hevostelua oman projektin parissa. Sekin alkaa tuntumaan oikein kivalta pikkuhepalta. Työtä kyllä vielä on, mutta pala kerrallaan.

Vihdoin Ruotsista tuli uudet osat Husseen ja maailman helpoin moottorin irroitus - tietääkseni - ja Antti pilkkoi sen sitten palasiksi muutama tunti niin taas kävi ja kukkui. Ja kytkin toimii. Kevyempi kun kawan vaijerikytkin.

 Sisäänajoa tunti tai pari ja toimii ku junan vessa. Ei muuta kun seuraavaa heinolassa olevaa cup kisaa kohti, voi olla, että käydään juhannuksena liepeellä ja savon suunnalla muutenkin ajamassa.

Niin ja katse suunnattu myös elokuun alussa Linköpingin CETSC kisaan eli Classic motocrossin EM kisat twin schock luokassa. Kiva touhuta kun on taas mitä odottaa ja minne suunnata 😀

-Esmeralda