28.5 2016 TOP200 III - Türi - Kihli moto center

Retki häämöttää loppuaan ja viimeinen etappi olisi Türin kisat. Pärnussa vielä kävin hieronnassa ja pesin auton ja lähdin matkaamaan keski Viroa kohti. Olin hyvissä ajoin kisapaikalla ja kävin kävelemässä rataa. Hyppyrit oli tarkkoja kun suurinosa oli sellaisia, että kääntyi heti jälkeen jonnekin suuntaan, joten kauhean pitkälle ei kannattanut lentää.
Nukuin varikolla autossa ja ensin ei meinannut uni millään tulla, mutta lopunviimeksi nukuin ihan hyvin. Kunhan varikko rauhoittui ja hiljeni.
Kisassa oli 7 naista ja loput luokassa miehiä yht noin 50. Aika-ajot peruskauraa, en oikein taas saanut ruutia palamaan, mutta tuli nyt edes yksi säädyllinen kierros kun pääsin toiseksi.
Ekassa erässä lähti ihan mukavasti kulkemaan ja olinkin maalissa toisena naisista. Koko luokan olikohan 7:s tai jotain. Aurinko rankaisi täydeltä taivaalta ja hikihän siellä tuli.

Pitänee hommata isompi kuivausteline :) Onneksi tuolla on varikot lähestulkoon aina nurmikolla niin ei hiekkapölyä ole jokapaikka täynnä ja muutenkin mukavampaa. Joku kuvaaja otti monumentistani myös kuvan, toivottavasti ei päätynyt jonnekin "ihmejutut top ten - naisia radalla" listalle...
Luurit päähän ja valmistautumaan toiseen erään. Oli ihan hyvä fiilis. Rauhallisen keskittynyt.

Toisessa erässä startti ei ollut ihan niin hyvä. Hiukan jäin pussiin, mutta pääsin hypyssä Kadrista ohi (joka voitti siis edellisen erän) kun se hyppäsi niin korkealle, kun kilpaa kaasutettiin hyppyriin, että kuoletinkin loikan ja olin ennemmin maassa ja kaasu levälleen. Muutaman kierroksen jälkeen kuittasi ohi kun meinasi minulla keksintö karata kinttujen välistä pattisella suoralla. Pukitteli ilosta kuin Nikke aikoinaan esteradalla esteiden välillä - sillä erotuksella, että Nikke oli hallinnassa tuo ei. Sekunnin hölläys kaasusta ja toinen ampui heti ohi. Ei mitään mahdollisuutta enää, alle puoli kierrosta jäljellä. Yksi naiskuksi oli nurin edellä ja nousi juuri pystyyn ja singahti maaliin ennen minua joten tämän erän kolmas sija ja naisten totalin kolmonen. Koko luokan 9:s. Tosi hyvää kilvanajoa ja puristin kyllä kaiken mitä löytyi.

Kuva: Mxmania

Msport.ee:
Naiste klassis oli mõlemas sõidus parim kodurajal võistlenud Kadri Ehamäe (Honda, HRC Eesti Racing Team). Teise koha sai sõitudes kolmas ja teine olnud Liisi Kurusk (KTM, Kagu MK). Kolmanda koha sai Esmeralda Vesterinen (Kawasaki, FIN), sõitudes oli ta teine ja kolmas. 

Näillä pisteillä nousin koko mestaruussarjassa toiselle sijalle.
http://organisation.mylaps.com/
Olin ihan tyytyväinen ajooni ja pääasia, että kokoajan homma kehittyy hitaasti, mutta varmasti. Yksi kisavapaa viikonloppu, mutta sitten taas mennään.

Kamat kasaan ja suljin takakontin viiemisen kerran ennen Suomea tällä reissulla.
Kotona olikin sitten aikamoinen "pyykkipäivä".... Vaan onneksi oli Jussi kissavahtina ja talonmiehenä leikannut nurmikon ja kaikki oli siististi ja puhdasta. Hieno reissu, mutta pitää lähteä, että voi palata. Kotonakin on hyvä. Kissat tuli riemuissaan tervehtimään. Ne ei ikinä tuumi naama väärinpäin: miksi tulet vasta nyt. Ne on aina iloisia koska tulin nyt.
-Esmeralda-

Matkanvarrelta..

 Isolla tiellä menossa ja rinteessä näkyi crossirata. Latvian puolella siis. Sinnehän sitten kurvailtiin ja ajamaan kuumotti. Niinkuin ilmakin +28. Vaan jo Puolassa vuotanut etuiskari oli oksentanut öljynsä lattialle. Lähellä ei mitään huoltoa eikä mukana ollut öljyäkään. No Hanna käväisi ajamassa ja olihan rata hieno. Kalvarijos nimeltään. Paikallisia tuli apuihin ja parhaansa yrittivät järjestää huoltoa, mutta aika tekemätön paikka. Sain sitten vihdoin yhden paikan Rigan lähellä Latviassa, joka lupasi ottaa heti aamusta työnalle.

Saavuimme iltamyöhään Riigaan ja tämä iskaripajan pelastava enkeli oli tiedustellut meille vielä edullisen yöpaikan siitä läheltä. Aamusta kiikutimme siis Kawan STR Tech pajalle ja Toms etsi meille vielä kauppakeskuksen osoitteen, jonne "valitettavasti" jouduimme lähteä viettämään aikaa.

Jos joskus teillä on huollon tarvetta ja olette lähellä Rigaa voin lämpimästi suositella. Kyseinen kaveri teki ihan MX GP kuskienkin iskareita, joten sanoin, että jos löytyy joku hyvä idea niin anna palaa. Siinä meni niin pitkään, että Kegumsin radalle ei enää ehtinyt ja suuntasimme siis Pärnua kohti. Hanna lähti sieltä aamulla takaisin Suomeen ja minä jäin tänne itsekseni. Lennuväljassa oli jotkin Kolmipaeva krossit tänään, joten päätin mennä enduroimaan. Kävin ajamassa EM ja Viron mestikka pätkiä läpi ja Paikusen treenipaikkahan on pehmeää hiekkaa. Kivasti toimi siellä ja eipä naputtanut näpeille enää. Oli todella huisin hauskaa pitkästä aikaa ajaa enduroa kun koko vuonna en ole metsässä juurikaan ollut. Kawa toimi yllättävän hyvin ihan enskassakin. En tosin mitenkään limiitillä mennyt kun olin ihan yksin siellä. 

Mieletön tunne viettää päivää ilman, että kokoajan puhelin soi tai kellosta pitää katsoa ehtiikö jne. Mieli ja sielu lepää ja ihanan päivän päätteeksi päätin käydä parturissa, joka on naurettavan halpaa täällä. Huomenna sitten vuorossa Lennuväljan MX rata. Testaamaan miten toimii betonikovalla radalla. Nämä viikon päivät on ollut lähestulkoon +30 hiponut ja torstaiaamu valkeni kylmänä ja pilvisenä. Olin jo aiemmin naureskellut mukaan pakkaamiani villapaitaa ja pipoa vaan ensimmäisen puin tänään ylleni. Ei satanut kuitenkaan. Suunnistin ihanan verkkaisen aamun jälkeen radalle. Kuten jo arvasinkin ei ketään. Yritin katsella netistä minne maksaa ratamaksu ja onko edes auki, mutta ei löytynyt tietoa joten ajattelin, että kerran voi tehdä mitä vaan :) Lähdin sitten sinne rauhaksiin ajamaan ja toisen mutkan jälkeen ajoin miltei kaivinkoneen syliin. Kaveri oli kuoputtamassa jotain putkia radan alle ja oli kaivanut radan riekaleiksi. Ajoin sitten lyhennettyä rataa, mutta sain ajaa kuitenkin ja sain ratamaksunkin maksettua kaivurikuskille.

Vähän jousta säätöön ja Toms antoi vinkkejä mitä tehdä ja alkoihan se jo toimimaankin aika mukavasti. Pöydille jarrutin, en uskaltanut yrittää yli, sillä jokainen pöytä oli tuplamallinen notkoselkä tai stepup. Tyyppi mönki kaivurilla jossain pusikon takana ja sitten sekin lähti tauolle niin olin taas ypöyksin joten treenasin mutkia ja pattisuoria sitten pääasiassa. Alkoi olla pelit jiirissä ja ei muuta kun veden kiehautus ja BB outdoor pastapöperö muhimaan ja mopon huoltoa lauantain kisaan. 

Todella hieno päivä ja tällaiseen elämään voisi jopa tottua, että voisi tehdä sitä mistä tuntee elävänsä ja nauttii sen tekemisestä. 

-Esmeralda-

Outdoor eli lintulautaruokinta

Lähdin tässä testaamaan ihan mielenkiinnosta näitä blå bandin outdoor retkimuonia.

Niitähän saa siis esimerkiksi täältä: https://scandinavianoutdoor.fi/bla-band/

Myös Varustelekalla on joitain. 

Lähinnä kiinnosti helppouden lisäksi myös se, miten ne pitää nälkää. Ensimmäisen kerran tutustuin tuotteeseen Raumalla MX koulussa kuin tilauksesta, sillä olin jo aikalailla miinuksella energioissa.

Aina olen taistellut pitkissä kisoissa sekä kokopäivän treeneissä energian riittävyyden kanssa. Varsinkin kun  yleensä olen ollut ilman huoltoa, eli tarkoittaa sitä, että kuskin on itse huolehdittava niin mopon tarpeista kuin omista sillä pienellä ajalla, joka huollossa on aikaa. Vaihtelee 4-20min.

Etukäteen tankkaaminen urheilujuomalla ei tule kyseeseen. Laimeallakin juomalla en nuku ja uni on tärkeää kisojen alle. Näinollen hiilihydraatti tankkausta voi tietty suorittaa, mutta silläkin saa helposti aikaan vain “pöhnän”. Myös energiageelit ja "tiukka" urheilujuoma ei tule kyseeseen. Vatsa menee auttamatta sekaisin. Vältän myös sokereita sellaisenaan, se energia on liian lyhytkestoista. Niin tai näin menen noin tunnin vähän reilu ja sitten on saatava lisää polttoainetta. 

Suomessa harvat naisten luokat enää on niin pitkiä, että tulisi ongelmia, mutta esim Eestin puolella kisat on ihan EM formaatissa, eli kahta päivää ajetaan.  Pitkäkestoisissa kisoissa tuli monta kertaa nälkä matkan varrella ja silloin tiesi jo, että on myöhäistä. Suorituskyky laskee kun energiataso laskee ja se mitä näkee ei aivot enää prosessoi riittävän nopeasti. Siinä kun singahtaa huollosta matkaan ja tunkee mitä suuhun saa ja siirtymälllä jauhaa posket kypärän sisällä pullollaan pähkinöitä, banaania, leipää, suklaata, myslipatukkaa ja suolakurkkua niin kulinaristinen nautinto hipoo gastronomista painajaista.

Nyt motocrossin puolelle siirtyneenä silti pohdin samoja asioita ja monesti aamiainen menee jotenkin alas, mutta sitten ei enää maistuisikaan. Vaikka erät on lyhyitä, noin reilu parikymmentä minuuttia niin päivä on pitkä. 

Aika-ajot menee, mutta huomasin pian, että ensimmäsessä erässä nälkä nostaa jo päätään.

Tein täsmätestin Pölvan kisoissa. Aamulla ihan normaali aamiainen, kahvia+ruisleipää+puuroa. Bansku ja omppu ennen aika-ajoja ja niiden jälkeen tropical puuro, joka oli enemmänkin kuin tuoresose kiisseliä. Ei liian makeaa, mutta hyvin energiapitoista. Ensimmäinen erä kulki hyvin, ja jaksoi olla skarppina. Erän jälkeen laitoin pasta aterian muhimaan. Ei varsinaisesti ollut vieläkään nälkä, vaikka parisenkymmentä minuuttia tuli huhkittua max 198 sykkeellä ja iltapäivässä jo mentiin.

Söin kuitenkin. Olen myös huomannut, että kannattaa laittaa vettä todellakin sen mitä sanotaan, että ruoka on "kosteaa" ennemmin kuin massaa. Massa tuntuu turpoavan vielä mahassa ja tekee klönttiolon. Ainakin itsellä.

No toiseen erään sitten startin kommelluksista johtuen puristin ainakin 120% ja se irtosi helposti. Lihaksissa oli paukkuja ja todella hyvin oli palautunut edellisestä erästä. Hämmästelin vähän itsekin.

Koko päivänä ei tullut näläntunnetta ja vatsakin kesti todella hyvin nämä pussimuonat, vaikka on kisoissa herkästi reagoiva. Imeytyminen on myös nopeaa, noin 20 min ja latautuminen alkaa.

Nyt tänne Via Baltica reissuun otin muutamia mukaan ja täytyy myöntää, että onhan se luksusta kun päättää ajon niin kiehauttaa vain veden ja laittaa pöperöt hautumaan. Kun on vaatteet vaihtanut ja mopon lastannut niin voikin istahtaa suoraan aterialle ja palautuminen treenistä alkaa välittömästi. 

Maistuviakin ovat. En ihan jokaista ole maistanut, mutta ne mitkä syynäsin on melkein kuin kotiruokaa söisi. Paketin kanssa saa tosin olla varovainen, käytän tätänykyä ennemmin lusikkaa olipa pussissa mitä tahansa kun haarukalla tulee pisteltyä turhaan reikiä ja sitten vuotaa. Tai itse opin kerrasta... 

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan touhuatpa sitten mitä tahansa, missä kuluu kaloreita ja keittiö ei ole lähellä! 

-Esmeralda-

21.-22.5 EM WMX Puola

Reinolan kanssa jälleen tienpäällä. Kawaski Team Green Finland. Isä Reinola mekaanikkona.

Matka via Baltica oli pitkä, onneksi reissuun sprintterillä, silti se tuntui pitkältä. Latviassa saimme sakot, jotka piti maksaa heti. 40 eur käteen kun ajoin kuulemma 105km/h 50 alueella. Sekin tosin piti tietää se rajoitus, kun merkkiä ei ollut. Kuten monesti muutenkaan. Poliisiauton takapenkillä näytti tutkasta vauhdin ja  ensimmäinen lukema oli 58km/h. Valitsi sieltä sopivamman. Löytyi 105 km/h ja tyytyi siihen ja näytti sitä mulle. En tosin koko matkan aikana ollut ajanut niin kovaa koska rajoitukset olivat vähintääkin epäselviä, joten suurimman osan ajasta ajoin 70km/h. No ei siinä auttanut selittelyt, koska poliisi on roisto ja aina oikeassa. Putki punasena ulos maasta. Otti senverran pannuun.

Puolassa vihdoin perillä ja katsastettiin rata ja oli hienoa settiä. Ihan betonikova savirata mäkineen kaikkineen.

Aamulla alkoi heti vapaat harjoitukset ja mopo tuli siis suoraan iskaripajalta eli en ollut ajanut noilla metriäkään. Saatikka säätänyt niitä kohdilleen. Sagin laitoin aluelle mutta siinäpä se. Piti hakea taas tuntumaa ihan uudestaan. Alkoi se pikkuhiljaa sujumaan, vähän kävin hakemassa paluuta lisää kun tuntui pomppivan, mutta 20 min on ihan liian lyhyt aika saada kiinni alustasta ja radasta. Ainakin minulle.
Aika-ajoissa meidän jaettiin 2:n ryhmään. Alkoi jo mennä pöydät yli samoin takasuoralla oleva huima stepup hyppyri. Siitä lensi ja pitkälle. Vauhti ei vain riittänyt jäi pari sekuntia vajaaksi, olin tämän ryhmän 22:s ja Hanna 21:s kun 20 nopeinta pääsi kisaamaan. Kuskeja starttasi karsintoihin yhteensä 56. Mertsalmen Hanna ajoi toisessa ryhmässä ja karsiutui kisaan. (ollen 1:a erässä 31.)

Samaan ryhmään minun ja Reinolan Hannan kanssa sattui vain monta MM kuskia ja nopeita muutenkin niin oli tiukka taso. Tekivät myös sen, että kastelivat radan juuri ennen meitä ja monta likkaa meni pitkin pituuttaan nurin kun mäet tultiin alas kuin pulkalla mäkeä. Savi oli liukasta kuin öljytty pelti. Ainoa ajolinja, millä pääsi eteenpäin oli ulkovalli kunhan laski mäen ensin varovasti alas. Ulkovalli ei ollut todellakaan nopea kun rata oli niin leveä, mutta sisämutkiin ei ollut asiaa. Ylämäkeen jouduin hidastamaan kun yksi pyörähti nurin edessä ja vaikka kuinka kaasutin hyvä kun pääsin itse ylös kun mopo vain liiraili ja suti. Ainakin puolet aika-ajo ajasta meni hukkaan ja lopustakaan ei kovin hyviä aikoja tullut. Toki nopeille kuskeille ei kai niin väliä kun niiden vauhti riitti ajamaan torvi levällään ulkoakin. No enivei, toinen ryhmä pääsi kuivalle radalle ja näinollen monta harjoituksissa hitaampaa kuskia pääsi kisaamaan, kun loput sijoitettiin puomille aikajärjestyksessä. Järjestäjä tuli jälkeenpäin pahoittelemaan asiaa, mutta minkäs teet.
Nyt oli vähän huonoa tuuriakin siis matkassa ja äkkiseltään tuolla silmäiltiin, että ajat olisi ollut jossain siellä 35 tietämillä, eli paikka kuitenkin puomille. Turha surra kaatunutta maitoa ja eteenpäin. Hieno kokemus siltikin..
Jos nyt keskittyisi hakemaan tutuksi tuota mopoa kun ajoa tullut 7 tuntia ja siihen mahtuu 3:t kisat 3:illa eri iskareilla, joten ei ihme, ettei ihan tullut tutuksi vielä. Ensiviikonloppuna olisi siis jälleen kisat... samoilla iskareilla kuitenkin :)
-Esmeralda-

15.5 MXD Liiga Vantaa

 Olivat luvanneet sitten sadetta koko päiväksi. Satoi vain yön ja hiukan aamulla, mutta loppujen lopuksi päivä oli pääasiassa aurinkoinen ja rata kuivui todella hyvin.
Ei oikein ollut ihan kisaspirittiä. Olin edellisenä päivänä Sipoossa ajamassa ja edelle menevän renkaasta tuli iso kivi suoraan kytkinsormeen ja hirmu ventti siihen. En ensin tajunnut, että kaikki se veri mitä lenteli pitkin poikin oli siitä sormesta. Varikolle ja teippiä ja ajo jatkui.
No aika-ajot meni taas kuten tavallisesti, eli ei juurikaan ehjää kierrosta ja olinkohan 10:s tai jotain. 23 naista oli puomilla kaikenkaikkiaan.
Lähtöpaikan rakentaminen, asiaankuuluvat kuoputukset ja taputtelut ja siitä on hyvä sitten ponnistaa puomin yli..

Itse ajo sujui vähän kankeasti ja en ollut ihan niin hereillä kun olis pitänyt. Sitten yhdessä mutkassa kallistin niin paljon, että sisävalli heitti isompaa ja könysin siinä hetken kallellaan kun jalka tietty jäi sisävallin ja mopon väliin jumekseen. Rähinällä perään (taas!) mutta vaikka sain kiinni ne jotka ohi meni niin en ohi enää päässyt. Kytkinsormi on vielä tottumaton vaijeri kytkimeen ja kun asiaa en tajua ajatella niin käytän sitä vain etusormella kuten aikaisemminkin ja voimathan siitä loppuu niin mutka ajo menee tökkiväksi.

Kuva: Urheilukuvat

Toisessa erässä parempi startti. En jäänyt niin pussiin ja muutenkin ajo sujui paremmin. Alusta säädeltiin ihan heikunkeikun erilaiseksi ja suoraan vaan kisaa ajamaan.. ei sen puoleen nyt oli kyllä parempi. Kiritin paikkaa 7, mutta ennen maalia jäin sitten 8:neksi nippanappa. Kun nyt vain saa kaikki kohdilleen niin voi alkaa keskittyä hakemaan luottoa mopoon ja sitäkautta nostaa vauhtia toivottavasti.

 

Ihan hyvä fiilis jäi päivästä, harmittaa vain kun kisakausi menee harjoitteluun kun asiat pitäisi olla jo jiirissä. Mutta eteenpäin sano mummo lumessa. Seuraavaksi EM kisat Puolassa. Ensiviikonloppuna.

Ei sen kiireempää :) Tavoitteena olisi nyt päästä edes lauantain karsinnoista läpi, että pääsee sunnuntaina ajamaan... Suomen kärkeenkin on vielä matkaa ja tuolla on sentäs puomin täydeltä euroopan nopeimpia naisia ja näin tänävuonna vasta crossin aloittaneena en ehkä ihan kuulu joukkoon, mutta haetaan nyt kokemuksia mitä sitten kiikkutuolissa muistella. Joskus sadanvuoden päästä kun sinne kerkiää istuskelemaan.

-Esmeralda-

TOP200 Pölva

Ihka uudella mopolla kisaamaan ja täytyy sanoa, että luojan kiitos radalla ei ollut mitään hirveitä pöytähyppyreitä, oli tuo alusta vielä aika hakusessa. Rata oli todella hieno ja valitettavasti kuulimme, että sekin oli viimeisiä kertoja kun siellä ajettaisiin. Se purettaisiin talojen alta pois.
Aika-ajoissa taaskaan en saanut yhtään ehjää kierrosta ja nyt sillä olisi ollut vähän merkitystä kun vaikka naisia oli 12 niin ajoimme miesten kanssa E luokassa ja näinollen puomilla oli liki 50 tyyppiä.
Ensimmäisessä startissa ajo meni kohtuu ok, ja lunastin kakkospaikan maalissa. Toinen startti menikin sitten ihan ketulleen. Tai lähinnä siinäkohtaa kun joku syöksyi takaa suoraan kylkeen startin jälkeen ja kaatoi minut kuin räsynuken rataan. Poljin sitten hetken käyntiin ennenkuin tajusin, että vaihde pitää ottaa vapaalle. Muut oli mennyt jo aikoja sitten. Heti käynnistyi ja lähdin raivona perään. Pikkuhiljaa napsin naisia kiinni (ja ohittelin varmaan puolet luokan mies kuskeistakin) maaliin 5:tenä. Ei riittänyt podiumille, olisi vielä yksi pitänyt saada kiinni. No totalin 5:s sitten ja tämä on motorsporttia.. 

Viimeiseen erään valmistautumassa, aurinko paistoi täysillä niin oli mukava istua varjossa..

..itse kunkin :)

Kuva: Motorstart.ee

 

 

 

 

Kuva: Motorstart.ee

 

 

Itse ajoon tai lähinnä siihen spirittiin mitä siihen sain toisessa erässä, olin tyytyväinen. Tosin buranan voimilla olin liikenteessä. Rata kului senverran, että jäykähkö keula otti käsistä turhat luulot pois jo ensimmäisessä erässä. Muuten nautin kyllä todella paljon ajamisesta.
Tiimin toinen kuski Hanna Reinola oli ekassa erässä 5:s ja toisessa 2:nen, joten podiumin 3:s sija irtosi niillä sijoilla. Nyt pitää hiukan saada konttoria omanlaiseksi niin pääsee hakemaan omaa huippuvauhtia ja luottoa mopoon. Tosin viikon päästä on Vantaan liiga kisat, että ei tässä hirveästi ole aikaa hieroa...
-Esmeralda

KAWASAKI koeajoon.

Paikassa X testiajoa.
Ensin pari kierrosta ja sitten kellot käyntiin. Kolmen kierroksen settejä muutama ja kyllä mopo tuntui hyvältä. Merkillistä, kuinka siinä ei juurikaan ole moottorijarrua ja moottori vetää hienosti koko aluella. Kai se on sen kaksoisruiskun ansiota. Ajossa kevyt ja ketterä. Pohjat siis ajettu ja eipä muuta kun kotari tulille.

 Kello sen kertoi. Sekunnilleen samoja kierrosaikoja. Siis ihan sekunnilleen. Ei siinä ollut kahta sanaa enää sanottavana. Yksi riitti. Joo. Minusta tuli Sumekon tiimi kuski Kawasaki Team Green Finlandiin.
Kävin oman mopon hakemassa seuraavana päivänä ja en kyllä muistanut millaista on ihan uuden mopon sisäänajo. Vähän kuin laittaisi uudet nahkakengät jalkaan.. :/

Sipoossa oli sopivasti heti MX koulu ja sinne sitten notkistelemaan sitä. Iskarit ei juurikaan liikkunut ylös eikä alas, että ihan meni harjoitteluksi. Pikkuhiljaa, onhan tässä vielä muutama päivä kun pitäisi kilpaa mennä ajamaan. Eestissä on taas mestikan osakilpailu..

Kuva: Jake Monacosta

Mutta kyllä on hieno mopo ajaa :) 
-Esmeralda-

MX koulu Vantaalla

Seuraavaksi oli vuorossa Miskan treenit Vantaalla.
Rata oli todella hurjassa kunnossa sateiden jäljiltä ja kyllä 2 tahtinen huusi hoosiannaa kun kuravellissä painoi menemään. Välillä hiekkavelli pakkasi ketjujen ja rattaiden väliin niin, että meinasi veto loppua, mutta onneksi sattui olemaan sellainen ratas, missä oli ne urat helppttamaan tyhjenemistä.
Mukana oli Kawasakin KX-F 250 koeajossa, mutta en hennonut sitä mennä velliin pyörittämään. 200:nen on nähnyt jo kaikenlaista eikä pienestä säiky.
Ohjelmassa oli hyppyrien opettelua ja alkoihan se sujumaan mallikkaasti. Välillä oli jo vähän ajoitukset hukassa, mutta nyt tuli taas selkäytimen jatkeesta ja ajo kulki kivasti. Starttiharjoituksissa oli voimanpuutetta ja voihan se olla männän vaihto jo kohta
Kaikenkaikkiaan hieno päivä ja ajoa tuli taas rutkasti.
Huomenna sitten kellotusta oma 200:nen vs Kawasaki.
-Esmeralda-

Tiivistelmä..

No nyt laahaa pahasti perässä...
Väliin mahtunut vaikka mitä ja ensialkuun ensimmäienn Eestinmestaruus osakilpailu Maardussa.
Rata oli ihan mieletön ja sinne oli asennettu vallitkin mutkiin valmiiksi :)

 Paitakioski painoi taas ajopaidat, kyllä kelpaa. Hiukan pelättiin, että alkaisi satamaan ja rata oli sellaista mullan sekaista hiekkaa. Olisi saattanut olla mielenkiintoista. Onneksi keli oli juuri täydellinen - rata kosteahko eikä pölissyt. Ensimmäinen erä meni hyvin ja olin toisena maalissa. Aika-ajoissa en kyllä saa itsestä hirveästi irti - opin paikka. Rata oli todella pehmeä ja sitäkautta vähän raskas, mutta päätin viime metreillä lähteä kuitenkin tuolla nelarilla ja vaikka se jaksoi mennä hyvin niin oli aika painava. Toiseen erään loppuikin sitten parille viimeiselle kierrokselle selästä voimat ja alaselkä oli tuhannen tulessa. rata meni aikamoisille pateille ja moni A luokastakin tuskaili selkäänsä. Jotkut onnekkaat pystyi toteamaan: I can't feel my back. :) No siinä sitten vauhti laski senverran, että Hanna sai kiinni ja ruutulipulla meni renkaanmitalla ohi. Jäin näinollen kolmanneksi, vaikka meidän ero ekassa erässä oli suurempi niin sijoitus tulee tasapisteillä toisen erän mukaan.

Photo: Motostart

Photo: Motorsport.ee

Tästä siirryinkin suoraan seuraavana päivänä Hämeenlinnan tietämillä pidettävään Miskan MX kouluun.
Otin mukaan 200:sen sekä nelarin ja tarkoitus oli vähän testailla kummallako jatkaisin kun tuntui, että vauhti vain laski tuolla ylitahtisella. Vaihdoin ensimmäisen rastin jälkeen 2 T ja ei tarvinnut kahta sanaa ymmärtääkseen, että sillä ajo kulki. Ihan erilailla kun tuolla painavalla nelarilla. Siirryin siis ajamaan sillä ja oli todella hauskaa pitkästä aikaa. Siinä oli pidättelemätöntä iloa ja riemua :)

Kuva: Jere Uro

Kuva: Jere Uro

Oli todella hieno päivä taas Crossikuiskaajan opinahjossa ja palaute oli myös sen mukaista mikä oli tunne. Hyvä fiilis.
-Esmeralda-