Tohmajärvi enduro 25.8 2012

Kauas on pitkä matka. Ja Tohmajärvelle vielä hiukan pidempi...
Monen monta tuntia pakaroita tajuttomaksi istuttuamme vihdoin perillä pikkuriikkisessä pitäjässä ihan itärajan tuntumassa. Matkalla näytti jo maisema kuin lapin jänkhällä, suota ja kitukasvuista närettä tai hiekkaa. No odotettavissa olisi vuoden "paras" enskakisa. Paljon ajoa ja hienoja reittejä...
Yöpuulle vanhaan verovirastosta tehtyyn minimotelliin jonka seinät olivat paperia. Tai ehkä hiukan vielä ohuemmat. Vahdin varulta koko yön kaikenlaisia napsuja ja rapsuja enkä nukkunut silmäystäkään. Kuuntelin kateellisena muiden autuasta kuorsausta ja tuhinaa.
Leukoja ahkerasti venytellen kisapaikalle aamutuimaan katsastamaan hyvissä ajoin ja sitten odottelemaan. Ilma oli hiukan tuhnuinen, mutta ei satanut sentään. Reitti olisi lähes kokonaan metsäsiirtymää ja vaikka kierros oli vain liki 70km se mentäisiin kolme kertaa ja kun asfalttia ei juurikaan pöristelty niin tiedossa oli endurointia putkeen. Jo alunperin olisi selvää, että kisat menisi treenin puolelle, koska vantaan cc kisoissa loukkaamani peukalo ei vielä todellakaan ollut entisensä. Tai siis lähinnä entinen. Teippasin sen lujasti kinesioteipillä, mutta nivelsiteet olivat yhtä kaikki romuna. Halusin päästä katsastamaan kisat, vaikka sitten keskeytyksen uhalla.
Vihdoin matkaan ja siirtymää oli pätkien välissä tarjolla reilua kymmentä kilometriä sekalaista maastoa. Ykköspätkällä oli extreme esteitä, jotka tosin oli EM:ien kaapelikelojen jälkeen lastenleikkiä, mutta mukavaa vaihtelua. Ja könysinpä hiukan siellä maalin edessä olevilla salmiakki tukeilla kun olimme erimieltä minne pyörien kuuluu mennä. Siirtymillä oli ihania mäkiä niin ylös kuin alaskin ja mietinkin miten ihmeessä sinne oli niin suuria mäkiä löytynytkin. Niitä oli myös kakkospätkällä, yksi velmu rinne, joka puolimatkassa kääntyi jyrkästi vasemmalle ja oli pyöreätä irtokiveä hiekan seassa tulvillaan. Ei kyllä ollut mitään ohjelmaa senkummemmin, jossain piti hetkisen kuoputtaa, mutta homma eteni.

Sitten olikin välihuolto ja aikaa jäi liki 15min ennenkuin matka jatkui kolmoselle. Se oli aika kaukana ja siirymät oli pitkät. Itse pätkä oli ehkä endurotestiä muistuttava, nopeahkoa, mutta muutama kallioporras. Niistä ei kuitenkaan ollut harmia kun oli vain tarpeeksi vauhtia. Jälleen pitkää siirtymää ja pari aika huimaa alamäkeäkin mahtui matkanvarrelle. Homman edetessä alamäet meni aikamoisille taskupateille ja sai olla aika tarkkana että paletti pysyi kasassa. Muutenkin päivän edetessä siirtymät reikiintyi ja tuli terävää pattia ja matka taittui yhä tuskallisemmin. Huoltoaikaa jäi myös vähemmän kun matka taittui hitaammin. Peukalo otti nokkiinsa oikein urakalla ja välillä lähti tunto koko sormesta. Mietin hetken pitäisikö jättää leikki sikseen. Ainakin sillä hetkellä kun sattui jäämään joku juuri jarrupolkimen ja posken väliin niitaten pyörän niille nappulanjäljilleen..vauhtia oli kuitenkin senverta, että kävin kurkistamassa josko etulokasuoja on tallella vielä. #%&!!&#@!!...huoh...

Maaliin asti kuitenkin punnersin, vaikka melkein jäi matka viimeiselle siirtymälle kesken. Reittiä oli ahkerasti muuteltu sitämukaa kun paikat puhkesi tai tuli muuten hankaliksi. Pari pehmeää kohtaa oli kuitenkin jäänyt. Toisella kertaa takaa tullut kilpakaveri jeesasi (kiitos 176) ja matka jatkui kunnes lipsautin myöhemmin yhteen niin syvään spooriin, etten kertakaikkiaan saanut sitä irti. Oikealla kädellä ei hirveästi pystynyt retuuttamaan ja ihan niin vahva en ole, että yhdellä kädellä nostelisin kaverin suosta. Jos mopo ei olisi ollut niin vanha hyvä kaveri olisin jättänyt sen sinne muistomerkiksi ja lähtenyt kävellen. Vihdoin iäisyyden jälkeen (todellisuudessa noin vartti) sain ressukan irti ja juurikin eräs kanssakilpailija saapui paikalle kysyen tarvitsinko apua. En enää -kiitos- mutta ajatus lämmitti ja kaveri sai hymyn kiitokseksi. Muutaman kerran muuallakin huomasin kuinka huomaavaisia enskapenat ovat, osa vilkaisi taakseen vielä pahoissa ylämäissä, että varmasti tulin sieltä ylös asti. Vaikkei ongelmia ollut niin tuli hyvä mieli moisesta eleestä. Reitti oli todella makea, vaikka peukku oli raivosta suunniltaan en katunut. Ehdottomasti kauden parasta antia, voi kun kaikki kisat olisivat samanmoisia!!!
-Esmeralda-

vantaan cc 18.8 2012

Crosscountria vantaan crossiradan ympäristössä.
Hiukan jännitti, kun ensimmäistä kertaa "uudella" crossillani liikkeellä ja nyt kesäloman aikana olen tehnyt urakalla töitä saadakseni kaksi pyörää säätöihin alusta loppuun. Aika hyvällä mallilla jo mennään ja pidän vimmatusti crossin moottorista. Sillä on niin helppo ajaa verrattuna enskaan, joka on pehmeämpi ja sitkeämpi vaikka kuinka on moottoria viilattu.
Hyvillä mielin siis liikkeellä ja vähän aikaa sitten kaatuilemani mustelmat alkavat haalistua jo.
Tunti ajoaikaa ja nuorten kanssa samalle viivalle. Sain hyvän paikan ihan vahingossa. Toiseen reunaan ja eturivissä oli mukava "reikä" edessä. Tähtäsin siis ihan reunaan ja sisämutkaan. Hyvin pärähti vehkeet tulille ja sain hyvän lähdön. Reilusti alle kympin sakissa kaahotin menemään ja taiteilin lippa alhaalla kun kuraa tuli naamaan. Kukahan oli unohtanut repärit laseista????? Ajo lähti heti kulkemaan hyvin ja pyörä tuntui hyvältä senkun viiletti menemään.
Reitti myötäili radan ympärysmaastoa vaihtelevalla maaperällä ja pari alamäkeä oli myös sekä pikkuriikkinen metsä pyrähdys. Kaiken kaikkiaan oikein ajettavaa settiä ja hyviä tiloja ohitella. Ensimmäisen kierroksen lopussa sitten kävin naamallani ja peukalo antoi periksi oikeassa kädessä (vastahan siitä etusormi alkoi jotenkin paranemaan kun tangon yli läksin aikaisemmin) äkkiä pystyyn ja ärsytti kun monta ehti mennä jo ohi. Karautin kiireenvilkkaa matkaan ja huomasin että konttori oli killissä. Voi pahkojen pahka, on meinaan todella ärsyttävää ajaa tanko vinossa ja eipä nuo etuiskaritkaan oikein silloin toimi kun putket on killissä. Pari kierrosta meni siinä totutellessa - olisikin ollut niin mukavaa ajella kun mopo toimi mukavasti - ja alkoi sen kanssa pärjäämään. Ei se herkkua ollut, mutta menetteli. Jäin kakkoseksi muutamalla minuutilla, ja kyllä se tavallaan harmitti.. Reitti oli kuitenkin tosi hauska ajaa ja siellä oli sopivasti kaikenlaista muutakin kun kaahotusta teitä pitkin. Kallioilta oli hauska hyppiä alas ja crossiradan hyppyrit oli hyvässä kunnossa. Oikein kiva päivä kuitenkin, olisi jaksanut ajaa enemmänkin.
-Esmeralda-

EM Paikuse 21.-22.7 2012

EM sarjan osakilpailu virossa..
Kuvat kaikki ovat Jarmo Kyytsösen otoksia.

Lähdin hyvissä ajoin jo keskiviikkona paikanpäälle tutustumaan ajettavaan reittiin. Hiukan meni viimetippaan mekaanikon arvonta muuttuneiden konseptien takia, mutta matkaan siis lähti Vellu Ratinen - vaikka hondamieheksi tunnustautuukin.

Kävimme tutkailemassa kolmea MK:ta - mekaanikon kera -, josta yksi oli extreme, toinen endurotesti sekä vielä crossitesti. Extreme oli heinäpellolla ja esteet näytti aika hurjilta näin kylmiltään. Oli isoa tukkia toinen toisensa perään ja kaapelikeloja jos jonkin kokoista. Pölliläjiä ja pinoja sekä renkaita pinossa ja jonossa.. koko vuonna en juurikaan ole esteita ajellut niin hiukan hirvitti. Ystävät ymärillä tolkuttivat uskoa ja toisteli että hyvin se menee... silloin en ollut niinkään varma siitä.
Crossitesti oli pehmeää hiekkaa. Sellaista kummallista, mihin ei jää mitään ajouria vaan jokainen näytti menevän joka kerta ristiin rastiin eri jälkeä pitkin. Mutkat näyttivät pääsääntöisesti olevan neulansilmiä, eli sinne upposit ja odottelit milloin taas etenee. Endurotesti olikin pisin pätkä ja alkuun oli - siis jo ihan siirtymälläkin - suota tarjolla. Sellaista kunnon rahka turve suota. Puiden seassa juuria törröttäen sinne tänne ja ne aavistuksen tummemmat kohdat kannatti suosiolla kiertää jostain kaukaa. Muutama satametriä sekavaa pattista mömmöä. Kävelin muutamaan kertaan sen ihmetellen minkä reitin valitsisin. Löytyihän sieltä tyydyttävä viimein ja ei se enää näyttänyt niin toivottomalta. Loppuosa olikin samanlaista pehmeää hiekkaa ja loikotusta välillä kaventuen metsäpoluksi.
Näitä tallusteltuamme kävimme vielä tutkailemassa ensimmäisen siirtymäsuon. Aika kostean oloinen pläntti varustettuna asiaankuuluvilla leveillä mössöreunaisilla ojilla ja niistä kun pääsi rämpimään yli niin setti jatkui metsässä. Jälleen muutamia ojia ja rinne ylös. Kaikki oli sellaista loistavasti kaivautuvaa turvetta joka oli märkää kuin pesusieni. Hmm... pisti mietteliääksi. No olin vakuuttunut, että sieltä pääsee jotenkin läpi koska siitä oli selvästi ennenkin ajettu ja ketään sinne ei ollut jäänyt pysyvästi. Ei ollut kypäriä tai tangonpäitä lutakoista pilkottamassa. Siitä rohkaistuneena päätin, että kyllä se siitä.
Torstaina vielä tallusteltiin pätkiä ja perjantaina olikin sitten aamusta jo ilmoittautuminen ja katsastukset. Homma oli ihan läpihuutojuttu ja päivällä saapui lisää vahvistuksia tukijoukkoon kun Artsi ja porukat tuli tontille. Kävimme vielä kävelemässä pätkiä ja kummastelemassa extremeä. Samaa mieltä oltiin edelleen, että hyvin se menee. Hiukan epäileväisenä, mutta halusin uskoa niin.
Kisa aamu kun koitti niin ei ollut hirmu kiire kun lähtö oli vasta vaille 11 aamulla. Silti varikolle punnerrettiin kohtuuaikaan, että leiri saatiin pystyyn ja huoltoihin lähtevät tavarat matkaan. Jostain kumman syystä halusin pakata extremen jälkeiseen huoltoon vara etulokarin ja paisarin :).
Kun vihdoin pääsin matkaan ja saavuin ensimmäiselle suolle niin ajatus toimi jo ihan ajo moodissa ja ei ongelmia ollut. Etenin sieltä täältä hypellen ojia ja luikahtaen pikapikaa jonkun mättään yli ja siellä oli paljon näyttäjiä niin suomalaisia kuin muitakin. Hiukan arvelutti pikkupojat jotka innoissaan vislaili ja osoitteli kuka minnekkinpäin, että näinköhän tekivät jäynää. Osalle teki, mutta minulle ei. Sain joka kerta opastuksen aina parasta reittiä pitkin huttuviidakon halki.
Extremellä vihdoin ja kun sitten matkaan lähdin niin ei siinä ehtinyt juurikaan kauhistella vaan keskittyi ainoastaan etenemään - ja ihan hyvinhän se meni.

Tästä matka jatkui jälleen siirtymää crossitestille. Sehän olikin sitten lystiä ihan joka jyvänen. Olo oli kuin kumiankalla marmeladissa. Käsittämätöntä, miten hankalaa olikaan edetä järkevästi siinä hiekassa.

 Miten kuten, en ollut tyytyväinen, mutta se oli niiiiiiin erilaista kun juuri olin käynyt Niinisalossa kuoputtmassa ja hiukan itseluottamusta saaneena niin kyllä nöyrtyi tuolla taas miettimään mitenkäs sitä mentiinkään. Nojailin nurinkin  johonkin mutkaan kun ei vaan kertakaikkiaan ajatukset suunnasta ja vauhdista kohdanneet mopon kanssa. No, varikolle huoltoon ja uudelle kierrokselle. Siellä aikaa ei ollut tuhlattavaksi, hiukan söin ja mekatsut hoiti mopon taas valmiiksi jotokseen. Näitä kierroksia siis tuleman piti vielä kaksi, eli koko päivän saldo kolme kierrosta yhteensä noin 180km ja kuutisen tuntia.
Suot muuttui taistelutantereiksi ja kierros kierrokselta sieltä vain kummasti pääsi jostakin aina porskuttamalla läpi. Siirtymillä muutkin suot muuttui mielenkiintoisiksi ja pari aika läheltä piti tilannetta kun joutui hiukan nostelemaankin. Ajo taittui tasaisesti, vaikka hiukan häiritsi pehmeähkö alusta ja varsinkin siirtymillä tiet alkoi pattisuudellaan koetella käsivarsia. Päivän päättyessä olin sijalla neljä, mikä oli mielestäni todellakin hyvä vaikka hiukan epätasainen ajo vaivasikin. Yhdellä kierroksella olin kerran nurin ja kerran kiinni tukissa extremellä ja seuraavalla kierroksella teinkin samaisella testillä ihan kärkiajan.. silloin vain kuu ja sirpit osui asennossa kohdilleen. Loppuhuollossa öljynvaihto ja putsari sekä putsaili mitä ehti. Ei ollut oikein teknisiä murheitakaan, päivä sujui mukavasti.
Seuraavana päivänä oli sama setti edessä. Kolme kierrosta. Aamusta lähti heti suomalaisvarikolta näyttöjoukkoja ensimmäiselle suolle. Sinne tuppasi tulemaan hiukan haastetta kun muutama sata pyörää oli ruoputtanut sen kuralle. Edelleen edettiin. Päivä sujui samanmoisesti kuin edellinen, hiukan käsivarret oli eilisestä väsyneet.  

Urat alkoivat olla aika miehekkäät joka radalla ja kerran extremellä lipesin mutkassa sellaiseen spooriin, että oli vain kertakaikkiaan jalkauduttava ja nostettava mopo takaisin maankamaralle kun kiinalaiset jo koputteli renkaisiin. Huolto sujui, ja oli ihana törmätä pätkillä suomalaisiin, jotka tsemppasi ja neuvoi mistä kannatti ajaa. Antoi voimia ja nosti fiilistä. Siisteintä oli se kun viimeiselle kierrokselle asti pysyttiin siellä metsässä kun kaikki muut olivat jo lähteneet. Todella lämmitti mieltä! Aina toiseksi viimeiselle pätkälle asti pysyin neljäntenä tänäkin päivänä, mutta viimeisellä crossitestillä sain sitten ruottin mimmiltä pataan ja putosin viidenneksi. Taisin melkein joka kerta olla crossitestillä nurin jossain mutkassa. Ihan käsittämättömästi vehkeet vain karkasi tai teki jotain aivan muuta kun suunnittelin.
Lopputuloksena EM pisteille, neljäs ja viides sija, yhtä kokemusta rikkaampana ja moninverroin nälkäisempänä uuteen koitokseen. Tietoisena siitä, etten kyennyt antamaan kuin max 80% itsestäni, kokemattomuutta jälleen pitkiin kisoihin voimien jaottelussa sekä harjoittelun vähäisyydestä johtuva hienoinen itseluottamuksen puute. Siinäpä sitä kerrakseen. Mutta upea reissu! Kiitos kaikille ystäville ja tutuille, jotka komppasivat minua. :)
-Esmeralda-