31.10 2020 Heinola Halloween CC 3h ajot

 No yhtään en tiennyt mitä odottaa, ja hyvä niin.😂

Aiemmin ajettu cc kisoissa läheistä rallicrossrataa ja kaikenmaailman kelkkareittejä ja ulkoiluteitä crossiradan lisäksi. Nyt sattui rallicross kisat samalle päivälle ja järjestäjä improvisoi uutta reittiä neitseelliseen metsään. Seuraukset varmaan jokainen voi arvata. Varikolla vielä hymyilytti.

Piti ensin sillä vanhalla 200:sella lähteä tänne säästääkseni tunteja tuossa uudemmassa, joka on menossa myyntiin, mutta viime hetkellä huomasin, että swingin akselista oli kierteet mennyt. Onneksi. Olisi ollut ihan murhaa könytä siellä sillä hyper äkkipikaisella kapineella. Tästäkin jouduin ensimmäistä kertaa ottamaan loivemman kartan käyttöön kun ei meinannut paikoitellen pystyssä pysyä. Ihan aina en pysynytkään...

Tutustumiskierros kertoi, että kostea reissu tulee. Ja ehkä hivenen mutainen... 

Alkuun lähdin liian rauhallisesti liikkeelle. En osannut oikein arvioida miten jaksan ajaa kun näin pitkää sessiota ei ole vähään aikaa tullut ajettua. No eihän siitä meinannut tulla oikein mitään. Ajo oli todella raskasta ja tuntui, että pyörää piti kannatella jokapaikassa ja toisaalta könysi joka kiven etureunan-kannen-takareunan ja pirun liukastakin oli. Paristi lipesi mopo kyljelleen - onneksi itse jäin jaloilleni- mutaan savisella metsäpolunpätkällä, jossa oli miehekkäät urat ja niin tautisen liukasta kun vaan voi. Joku kuski veti edessä lipat ja sain väistettyä sivuun ja katselin kun taistelu oli tosiasia kun yritti pysyä edes itse jaloillaan pystyssä. Hissunkissun vaapulavissun hiivin sen osuuden ja sitten muu olikin vähän ei niin kamalaa. Edelleen ajo tuntui raskaalta ja pysähdyin huoltoonkin paristi. Ensimmäisen kerran jo parin kierroksen jälkeen kun unohdin paksut hanskat käteen ja hikosi niin, että alkoi känsiä kivistää. Pakko vaihtaa ennnenkuin kädet aukeaa. Join vähän ja kuivin hanskoin takaisin rämpimään. Sitten kävinkin kerran nojailemassa ja umpisavessa oleva hanska oli pakko käydä vaihtamassa kun ei meinannut ote pysyä tangossa. 

Kuva:Lexan

 

 

 

 

Sitten tulin noin puolivälissä taas huoltoon. Onneksi tämä ei ollut mikään vakava kilpailu vaan sellainen "fun ride". Pohdin jatkaako vielä kun tuntui, että välillä oli niin ohjelmaa, että meinasi hengästyttää. Ihmeen kaupalla ei mitään sattunut ja lähes pystyssä pysyttiin. Mopon joutui laskemaan paristi kyljelleen kun liukui niin alta, ettei spagaati riittänyt. No... päätin sitten, että ajan yhden kierroksen vielä. Ajan niinkuin omaa reipasta kovaa vauhtia ja jos en jaksa enempään niin tulen pois. Sillä sipuli. Lasit päähän ja eikun radalle. Ja kas, sepä olikin helppoa. Oma vauhti piti huolen, että homma eteni ja mopo lakkasi nuolemasta kivien joka nurkkia vaan pysyi pinnalla ja eteni. Vauhdin tuoma hyrrävoima vei spooreissa mukisematta ja kampeamatta suoraan tapeilta seisten. Ainoa kohta, jossa otin edelleen hissunkissun oli se yber liukas savinen ptätkä. Hiivin pitkin reunoja ja ristiin rastiin urien yli ja vaivihkaa tasakaasulla niin ai että meni kivasti. Jos vähänkään epäilytti persus pamahti jakkaraan sillä sekunnilla ja jalat levällään paarustaen hitaasti, mutta pystyssä. En aikonut kyntää enää kertaakaan. Mopo painoi siihen kaikkialle tarrautuneesta mudasta varmaan jo 200kg. En olisi varmaan jaksanut nostaa enää pystyyn sitä.

Äkkiä ajaminen olikin ihan rentoa ja sujui itellään. Mutabrunnit ja muut yökötykset ei tuntuneet enää missään ja lähdinpä vielä yhdelle kierrokselle kun minuutteja oli kellon kohdalla 6 enää jäljellä. 10 kierrosta yhteensä sijoitti sekastartissa noin puoleenväliin noin 80 kuskin joukossa. Kierrosajan perusteella olisin ollut korkeammallakin, mutta haahuilin siellä huollossa vähän turhankin useita minuutteja. Oikein hyvä treeni oli ja niin tyytyväinen, että jaksoin ajaa hyvin näinkin pitkään ajoa, joka vaati keskittymistä kokoajan.

Nyt enää oli edessä järjetön pyykki. Voi tsiisus.
 
 

 

Tämä reissu taputeltu ja kokemusta rikkaampana huomiseen. 

-Esmeralda-