Tehtävä: Päijänteen ympäriajo, Status: Suoritettu!

Done. Did it!
(Kaikki kuvat, mikäli toisin ei ole mainittu on Jukka Laitiolan hovi-haalaristin tuotoksia)

Kuva: Jake Monacosta

Vielä viimeisen kepposen mopo keksi juurikin katsastuksessa, kun ensin olin 45min jonottanut ilmoittautumisessa ja toinen mokoma äänenmittaukseen niin eipä lähtenyt käyntiin. Ui bensasta. Neulaventtiili jumissa ja oli tulvinut. Takaisin autolle ja pientä hienosäätöä ja hakkaamista :). Tulppa oli umpilitimärkä ja uudella lähti käyntiin. Aikansa jokelleltuaan vihdoin otti kierroksia ja alkoi pelittämään. Takaisin äänenmittaus jonoon ja toinen tunti siinä taas. Voi elämän kevät :). Vihdoin maalitäplät oikeissa paikoissa ja peli autoon odottamaan H-hetkeä aamulla. Sitten syömään ja unta palloon.

Kuva: Jake Monacosta

Kuva:Jake Monacosta

Startti 8:16.Aamu lähti hyvin käyntiin, ehti nukkua mukavasti ja kohtuu hyvin. Heräsimme kaikki ennen kellon soittoa ja mietittiin ollanko jo tarpeeksi vanhoja nukkumaan ilman herätyskelloa :)



Taktiikat haki paikkaansa ja kerta kerralta alkoi homma sujumaan kuin rasvattu. Pätkät oli alkuun kyllä aika muhjuksi menneitä ja liika yritys koitui kolmosella katon kautta ympäri naamalleen mopo selän päälle poikittain pötköttämään. Hiukan joutui tuhtaamaan, että sai taas keksinnön raiteilleen ja matkan jatkumaan. Puuskuttelin siinä vähän matkaa ennenkuin alkoi näkemään taas minne on menossa. Sitten seuraavat pätkät olikin infernaalista pattia. Järkýttävän paljon oli kuoputetu ja olen satavarma, että jos pätkän pituudeksi oli mainittu vaikka 8km niin kun topografian olisi vetänyt suoraksi viivaksi matkaa olisi ollut tuplaten. Tai ainakin 12km :). Yritin keksiä keinon, miten edetä minimoiden sisuskalujen uudelleen järjestelyn, mutta laihoin tuloksin. Hakkasi selkää niin maan perku**sti ja suurimman osan ajasta takapyörä parkui tyhjänpäällä kun kimpoili pateista. Kihisin epätoivon kiukusta kun mieli halusi kaasutta mutta eväät ei riittäneet pitämään laitetta enää suunnassa. Mieli harmaana rättisulkeisiin ja huoltoon. Olisi selvästi pitänyt päästä ajamaan enemmän niin olisi ehkä osannut tehdä muutoksia, mutta näillä eväillä nyt ja sillä siisti. En jaksanut kauaa murjottaa vaan sinnittelin eteenpäin minkä pääsin. Aika voimia kuluttavaa kyllä kun rennosta ajosta ei ollut tietoakaan. Pätkissä patit vaan kasvoi niin määrältään kuin kooltaankin. Siirtymillä painelin aika haipakkaa niin huolloissa oli hyvin aikaa. Päivä eteni painollaan ja voimat riitti hyvin. Tosin huollossa syötettiin ja juotettiin hyvin ja aina oli lämmintä mehua tai urkkajuomaa. Ensimmäisen lämpimän ruuan sain jo ennen pitkää siirtymää kokoomahuoltoon niin oli aikaa sulatella Päivin (Maken äiti) tekemiä lihapullia ja spaghettia koko 87km. Luit oikein. 87 kilometriä. Eipä olisi tullut pieneen mieleenkään lähteä moista matkaa poraamaan silkasta mopoilun ilosta. Luojan kiitos, en muista kuka keksi kuningasidean: umpikypärä... Jussilla oli hyvä umpikypärä huurtumattomalla visiirillä ja integroiduilla bling bling aurinkolaseilla, jotka teki matkanteon oikeastaan aika kivuttomaksi. Ihan sama mitä muut ajatteli, mulla oli kivaa :) Matkamotoristin elkein lähdin baanalle...välitankkauksessa sain vielä yhden takin lisää ja superpallokalana jatkoin matkaa. Nyt oli hyvä. Lämmin nam nam...

Kuva: Virpi Miettinen

Kuva:Virpi Miettinen

Jämsän jälkeen pari pitkää pätkää, ja ne menikin aika omalla painollaan. Selkiä alkoi tulla vastaan ja ohittelu oli aina oma prosessinsa. Hyvin kyllä annettiin tilaa ja monasti jo AT asemalla kaverit kyseli mikä aika kelläkin ja missä järjestyksessä ränniin lähdettäisiin.

Sitten tuli Jyväskylän pätkä. Kiiruhdin kylän läpi kiireen vilkkaa ja yritin hoppuilla aina kun vain tilaa oli. Silti ennen pätkää Jukka ja Artsi repi kaksinkäsin vaatteita ja yhteen ääneen selitti että kiire on. Lähdin tuppi nurin ja juuri oma AT minuutti oli tolpassa kun vauhdilla ajoin sisään. Huoh, ehdinpäs. Kaveri tuumi, että tosi moni oli ottanut yliaikaa siinä. No siitä sitten lystinpitoon kun punainen valo sammui.

Voi taivas. Kaikki keskisuomen kivet oli jonossa siinä juurien välissä ihan yhtenäistä mukulakivikkoa. Tai viis siitä kivikosta, mutta joku oli kaivanut maat pois kivien välistä. Tähän asti olin kuvitellut, että takaiskari hakkaa. Ehei. NYT se vasta hakkasi :) Persus alkoi hiertymään ja yritin olla purematta kieleen. Kun tä-tä-tä-tä-äy-äy-äy-st-st-st-ä-ääää sel-l-l-vi-än-än-äy-äy-äy--än maa-a-a-lii-in nii-i-i-n h-h-hy-vä-äy-äy-äy-ä-ä on-on-on-on..... ja selvisinhän minä. Ja mopo kanssa. Molemmilla posket ehjinä. Minä en purrut omiini ja mopo ei osunut kiviin omillaan. Pari kertaa kyllä vähän kopsahti, mutta onneksi vain runkoon. Siis mopolla. Taas Jukka kiskoi minua haalareihin ja Arto syöttää lusikalla puuroa... pienenä opittu refleksi: suu auki kun lusikka tulee.. melkein odotin milloin pyyhkäisee suunpielet puhtaaksi lusikalla. Jestas.. :)



Jake ja Jussi tankkihuollossa piti mopon kuosissa

Arto AT Aikalaskuri

Jämsän kokoomahuollosta matka jatkui kuivilla vaatteilla ja kupu ravittuna lähinnä enemmän tai vähemmän kuoputetuilla pätkillä ja kippuraisilla jäisillä pikkuteillä siirtymää seuraavalle kuoputetulle pätkälle. Ilta alkoi hämärtämään ja päivällä häirinnyt lievä vatsan kramppailu alkoi hellittämään. Voimat oli tallella ja mieli korkealla. Josemoran tiivistyshuollossa oli aikaa reilusti, pitkälti reilu tunti ja jälleen söin hyvin sekä vaihdoin kuivat vaatteet. Elämästä oli muodostunut aika yksinkertaista. Huollossa ei ollut mitään ihmeellistä, yleensäkin riitti lähinnä ketjujen rasvaus, ilmanputsarin vaihto ja tankkaus. Jäitä joutui naputtelemaan siellä täällä, mutta ei pätkillä ollut riesaa. Tekopan jalkatapit tomi myös loistavasti. Olin todella tyytyväinen niihin.



Kuva:Virpi Miettinen

Joutsassa lamput kiinni, valokypärä päähän ja matkaan jälleen. Vaikka olin pimeällä ajanutkin jonkinverran niin kyllä se vauhti hiukan hiipui ennestään, kun patit keikutteli valoja ja minua minne sattuu. Välillä löytyi hyvä "rento" rytmi kunnes taas joku kamelin kyttyrä potkaisi paletin mäsäksi. Ajattelin mielessäni kun aalloissa on joku teoria, että seitsämäs aalto on aina se suurin niin mietin noudattaako patikko sitä samaa teoriaa.. en ehtinyt laskea. Illan pimetessä alkoi tulla myös hiukan vilu ja nälkä. Mutta vain hiukan. Voimat oli tallella ja kaikki hyvin, siirtymillä vain huomasi kaikenlaista...kuten nälkä tai persus hiertää jne.. Arvoitus oli myös kuinka revennyt reisi kestäisi ja sehän kesti ihan hyvin. Pehmeissä spooreissa oli vähän hidas, kun jalka haukkasi jonnekkin ja olisi pitänyt äkkiä nykästä ylös niin yleensä oli vaiheessa ja sitten olinkin jo naamallani.
Ihan viimeiselle MK:lle tulin ajoissa ja olin aika jäässä. Jukka passitti minut juoksulle ja lähdin kuuliaisesti metsätietä lönkyttämään. Löysin itseni jostain lemmikkieläinten(?) hautausmaalta. Kipitin kiireenvilkkaa takaisin. Keskellä yötä sellainen paikka on aika creepy. Hataria mielikuvia enää pätkistä, ne alkoivat päivän mittaan sulautumaan toisiinsa ja en enää oikein muistanut minne olen menossa, pätkälle vai huoltoon. Jossain vaiheessa mietin ajavani ilman haalareita ja tuumin, että olen todennäköisesti matkalla MK:lle. Ehkä.
Vihdoin Vierumäellä ja loppuhuollossa ei tarvinnut vaihtaa renkaita. Öljyt vaihtoon (olivat hyvän väriset vielä)ja perushuolto ilmanputsarit jne... en oikein tiedä kun minut passitettiin välittömästi autoon syömään mikrolämmintä Leenan (oma äiti) tekemää nakkikeittoa. Myönnän, tuli tarpeeseen. Sitten ei muuta kun mopo parc férmehen ja hotellille. Muistin vielä vetää ryypyn ylös, ettei jäädy.

Sunnuntai aamuna lähtö 9:17 ja jälleen herättiin todella aikaisin, vaikka vielä 01.30 keikuttiin hereillä. Jukka vielä hieroi jumittavan selän ja niskat sekä kädet. Luojan kiitos, patikko oli tehnyt tehtävänsä ja olin varmaan jo 5cm lyhyempi kun lähtiessä. Jussi väittin nukkuneensa kahden sorvin välissä, kun Jake ja minä olimme pyörineet kilpaa :) en tunnusta, minä nukuin.
Jännitti aikalailla lähteekö pelit tulille ja siinä lähtöjonossa odotellessa monella oli ongelmia. Jos ei tärähtänyt niin piti työntää 20m ylämäkeen (liukupohja saappailla) pois lähtöalueelta ja yrittää siellä saada pelit käyntiin.
Vuoroni koitti ja potkaisin. Prämmm... Täh? Sehän juma käy... äkkiä ryyppy alas (ei ollut jäässä kiitos lukkosulan) ja on the road. Etsin penkistä "hyvää paikkaa istua", mut en löytänyt. Tyydyin istumaan kivistävän persukseni kanssa juurikin siinä missä koko eilisen päivän 15 tuntia.
Heti kohta siirtymä hyppäsi penkan yli metsätielle spooriin. Aamujäykkänä pallokalana olin ehdottomasti näppärimmilläni siellä. Voe taivas. Pari epätoivoista yritystä repiä nivuset irti ja kerran naamallani oli saldona ja siirtymä ei ollut kuitenkaan kovin pitkä :)
Olin todella voimissani ja intoa sekä virtaa riitti. Heti eka pätkä lähti peltopyörityksessä ja ihan fiiliksissä lähdin kaasuttamaan kun vihdoinkin pääsi ajamaan ilman pelkoa, että törmää omaan takavaloonsa :) No ei kai sentäs, mutta tuntui välillä aika nysväämiseltä. Sitten alkoikin tulemaan ukkoja selkä edellä vastaan. Aivan loistavasti antoivat heti tietä ja kiittelin mennessäni. Yritin ajaa nätisti renkaiden yli ja olla sudittamatta kenenkään vanteita ihan naarmuille. Toivottavasti onnistuin. 4-5 selkää jätin taakseni, ajo maistui ja olin innoissani. Höpötin varmaan aikalailla kun Jukka kiskoi minua haalareihin kuin pikku ipanaa ja retuutti vetoketjut kiinni. Lasit päähän ja taptap menehän jo.. menen menen - intoa täys ku ilmapallo. Nuuttilan ja Huhdanojan pätkät oli ehdottomasti helmiä tähän asti ja vaikka Huhdanojalla tein taktisen virhearvion kun aurattu metsätie jatkuikin vähemmän auratuksi ja en ihan osunut spooriin. Hulivilirimpsis ja naamallan taas. Keräsin laitteet äkkiä jiiriin ja laulu jatkui. 5 selkää tuli vastaan matkalla ja taas tuli tietä kohteliaasti. Olin ihan liekeissä kun vihdoinkin pääsin ajamaan paikassa, jossa iskarit toimi niinkuin piti. No ei sitä kauaa jatkunut kun Palvelukoti Rauhan pätkä rankaisi viimeistään. Edellinenkin oli jo aika pattista ja vaikka ajattelin, että nyt puristan eroa kiinni kun edelleen keikuin luokassani viidentenä niin eipä ihan onnistunut.



Kuva:Jarmo Kyytsönen 

Meinasin oksentaa, niin paljon hyrskytti taas. Paikoitellen päivä oli paistanut rännin kuralle asti rikki ja oli aika arvaamattomassa kunnossa. Etenin varman päälle, lähestulkoon joka patin notkon ja laen. Äyh. Pidin mielessäni, että kaikki loppuu aikanaan, sen täytyy, myös Rauhan pätkän. Ja loppuihan se. Vaihteeksi Jussi ja Jake oli vastassa haalareiden kanssa kun toinen huolto rynnisti seuraavalle pätkälle jo. Mustikkakeittoa porisevaan pakkiin ja alkoi hiukan rauhoittumaan. Enää yksi pätkä jäljellä.
Keravalla oli pikkuriikkinen peltopyöritys, kolmen minuutin tietämillä ja kaasutin taas ihan hurmoksessa kun pellolle pääsi. Parisataa metriä ennen loppua tuli vastaan kolmen kaveruksen jono ja jäin siihen sitten ajamaan maaliin. Jäin 3 sekuntia pätkän pohja ajasta - harmi. No mutta hei - SE OLI SIINÄ!!!!!
Alkoi puolentunnin siirtymä Vuosaaren satamaan maaliin. Jukka puki minut viimeisen kerran ja laittoi matkaan. Siinä ehti mietiskellä kaikenlaista vielä ennen kun sammutti moottorin vihdoin ja sai ruutulipun heilahtamaan.



Kuva:Virpi Miettinen

Maalihaleja....



Kuva:Virpi Miettinen

Kuva:Virpi Miettinen





Jaken ja Jussin kera, he vastasivat muonituksesta ja mekatsun hommista

 Artsin ja Jukan kera, heillä oli aika ja rättisulkeiset vastuullaan.



Jäi hyvä mieli, vaikka hiukan alusta harmitti vaan sille ei voinut nyt mitään. Ajoa oli vain alle parisenkymmentä tuntia koko talvena kaikkien loukkaantumisien ja sairastelujen takia, joten tämä meni paremmin kuin hyvin.

Ei teknisiä murheita, mopo toimi loistavasti (johan olen sillä matkannut pitkälti yli 12 tkm) huolto pelasi (vaikka uhkasikin laittaa huollon kiinni 20.30 lauantaina kun oli nälkälakossa ylitöissä, ja onneksi eivät löytäneet "patalahden essoa" jonne uhkasivat jäädä) pysyin aikataulussa ja haalarihuolto oli paikalla AINA, kerran jopa liian lähellä kun Jukka meinasi peruuttaa ylitseni :).

Loppuviivan alla sijoitus 5:s luokassani, lähtijöitä reilu kolmekymmentä. (Jäin kärjelle hiukan yli 18 min)

Suurkiitos teille kaikille, niin sponsoreille ja tukijoille kuin vanhemmilleni (talo ja kissanvahteina jälleen) sekä eritoten erinomaiselle huoltotiimille. Oli hienoa kiertää järvi kanssanne! Ensivuonna uudestaan?

-Esmeralda-

78. Päijänteen Ympäriajo

78.Päijänteenajossa mukana:

                           



H-hetkeen alle vuorokausi ja kamat vielä onnellisen sekaisin siellä täällä ja päässä kovalevy käy niin kuumana, että muistuttaa jo aaltopeltiä. Muista sitä muista tätä..laita..hoida..vaihda.. Huoh.
Mopoa on parsittu useampi ilta kymmeneen asti tallissa kun kaikenlaista laakeria ja osaa on vaihdettu. Nyt huomaa, että kilometrejä on takana, kun erinäisiä osia päätyi vaihtolistalle. Toki mitään ei sinällään ollut rikkisärki, mutta ei innostaisi askarrella minkään ylimääräisen kimpussa kun kisa voi tuoda tullessaan ihan muita murheita, jotka vie aikaa. Kuten kuolleita ketjuohjureita tai amputoituja vaihde tai jarrupolkimia...
Nyt alkaa kapine olla iskussa ja logistiikka suuniteltuna niin enää järkyttävän epämääräinen kasa oheistykötarvikkeita pakattavana oikeisiin paikkoihinsa.
Huoltoon lähtee viimevuoden mekaanikko Jussi ja kaveriksi Jake, joka tänävuonna ei keksinyt (vielä) mitään verukkeita, millä livistää. Kuten viimevuonna lahjoi lääkärin leikkaamaan polven juurikin päitsin aikaan ;)
Artsi ja Jukka puolestaan vastaa takki päälle, takki pois, takki päälle, takki pois, takki.... He tahollaan ovat kiertäneet lätäkön useita kertoja milloin milläkin - kuskina tai huollossa ja muutamaan kertaan tämä vuosikin kierrettiin jo pöydän äärellä.
Siis silloin kun vielä joutui oikeasti ajamaan, ilman siirtymätakkeja ja huoltoja..vain reppu selässä...ilman ruokaa ja mopotkin tankattiin vauhdissa pakkasen ollessa ainakin -50 ja kura senkun lenti...maaspooritkin olivat ainakin tankoihin asti. Pätkät oli yli 30km pitkiä ja sudetkin tuli puista iltaisin alas...SE oli siihen vanhaan HYVÄÄN aikaan :D
Toista se on nyt... kunhan "ajellaan" "helppoja" "pikkuluikauksia" "maisemia ihaillen" kun ei ole edes kiire..
Olen hiilihydraateista sekaisin kuin sokerihumalassa oleva natiainen ja kierrän ympyrää  kykenemättömänä jokseenkin rationaaliseen toimintaan enään. Asia korjaantunee lauantaina klo 8:16 jolloin prosessorin ainoaksi tehtäväksi jää väistellä puita ja pysyä rännissä edeten mahdollisimman suurta tilannenopeutta käyttäen ilman ohohups bugeja.

Susanna Haapala suunnitteli komeat tarrat tälle kaudelle - suurkiitokset!- ja TPesosen pajalla ne tehtiin. Viimevuotisetkin oli sieltä ja ehkä parhaiten kestävä tarra ikinä. Liima todellakin pitää joka menossa.
Offroadpron tiimitarrat viimeistelee race lookin ja ollaanko me valmiita lätäkön kiertoon?
JOOOOOO!
-Esmeralda-

12.-14.3 2013 Kertaus on opintojen äiti...vai miten se meni?!

Räyskälän lentokenttä, Viestirykmentin harjoitusalue...
Sain loistavan mahdollisuuden kertausharjoituksissa petrata todella ohkasella pohjalla olevaa spooriajoani. Pikainen takinkääntö ja hyvin se rannikkojääkärikin taipui "taistelu lähetiksi".
Reilun parinkymmenen ränniporarin voimin neitselliseen hankeen keskelle metsää syntyi tuotapikaa oivallinen spoori ja kun militantit elefantit kaivoi sen kerralla lähes maanpintaan asti niin jämäkkähän siitä tuli. Kouluttajat toimi hyvinä kirittäjinä, Antti ja Hande sekä Artsi... Hande painoi sissinä pv:n 640:llä kun roikuin perässä samalla kun mietin miten ihmeessä se pääsee sillä niin kovaa...
Yllättävän paljon riesaa oli tukkeutuvasta ilmanputsarista, joka muistutti hetken ajon jälkeen tomusokeroitua kakkua. Öljy kuolasi komiasti putkenpäästä kun paksulla mentiin, mutta aika hienosti laitteet pelitti siitä huolimatta. Päivä meinasi saada harmittavan käänteen kun kalustotappioiksi merkattiin yksi ketjunohjuri, jonka jätin kantoon, mutta onneksi Hande nikkaroi kädenkäänteessä tilalle uuden.

Kuva:Timppa Hakala

Kuva:Timppa Hakala

Päivisin aurinko paistoi ja pakkasasteita ei ollut kuin muutama, mutta iltaa kohti alkoi nipistelemään ja kun vihdoin valotreeneihin lähdimme niin oli jo aika huurteinen keli.Jussin rakentama valomaski toimi hyvin, pimeässä led lamput valaisi riittävästi ja painoakaan ei tullut hirveästi etumaskiin, vaikka lamppuja oli kaksi. Piikissä on murheena se, ettei siinä ole akkua. Led vie niin vähän virtaa, että tuppaa vain läpättämään kun kuormaa ei ole tarpeeksi. Ajovalojen kanssa toimi moitteettomasti, vaikka hiukan jännittikin sulaako joku kuormituksesta.Virrantuotto oli muistaakseni jotain 110V luokkaa ja näköjään kesti sitten kaikki laitteet kerralla kun laitoin piruuttani hanskalämppäritkin sauhuamaan :)Kaikki toimi hienosti, jaksoi vielä ajaa ja muutaman tunnin ajon jälkeen odotti sauna lämmitettynä!

Aamusta sama homma jatkui, ja vaikka ajoin edellisenä päivänä monta tuntia ja aika maksimisykkeellä yritin vauhtia tempoa lisää niin ajo ei painanut jäsenissä. Löysin hyvän rennon ajotyylin ja palauduin aika nopeasti aina vedosta. 180 sykkeestä 10-15 sekuntia niin sykkeet oli 110-120. Ajo maistui ja kulki. Naamallanikaan en käynyt kovin montaa kertaa. Tarpeeksi kuitenkin niin tiesi yrittävänsä.

Uusia spooreja poraten, vanhoja fiilistellen treenit jatkui koulutuksen lomassa. Yöpakkanen oli kovettanut rännin oikein namiksi ja sopivasti patteja - ei liikaa :) Ilmanputsarit vuorotellen varusteiden kuivatushuoneessa kuivumassa päivä eteni.

Muu joukkue lähti maantie rastille ajelemaan kilometritolkulla teitä edestakaisin, joten jätin kyseisen rastin väliin ja lähdin lampputreeneihin. Pitkän päivän päätteeksi tunti putkeen ajoa, niin kovaa kuin yksin uskalsin järkevästi ajaa ja voimat ei hiipunut. Olin enemmän kuin tyytyväinen. Enään viimeinen rasti suoritettavana, tai siis kaksi: mopon huolto ja sauna.

Viimeinen aamu valkeni todella rapsakkana. Pakkasta oli pitkälti yli 20 vielä 8:n aikaan, mutta yöllä ollut todella kylmää. Mopo jäi suosiolla takakonttiin odottelemaan ja kentällä olikin täysi touhu päällä jo kun yksikään laitteista ei edes luvannut. Niitä työnneltiin edestakaisin ja startit nihutti tyhjää. Jono alkoi muodostumaan Handen pitämän huoltoauton katveeseen kuumailmapuhaltimen johdon kantama aluelle. Kaikki niksit käytettiin häpeilemättä hyväksi.

Kolmisen tuntia otti kun viimeinenkin hörähti käymään. Miinuksia oli enää viitisentoista kun otin mopon kontista ja ei sekään lähtenyt kovin innoissaan tulille. Pärähti kuitenkin ja jälleen spoori kutsui. Vetoja kummassakin spoorissa ja viimein lopetin siihen, kun etupalat narahti pellille ja tuhosi etulevyn.

Kaikenkaikkiaan aivan loistava setti, hieno porukka - kiitos kaikille - sekä itsevarmuus ajoon hiukan nousi. Toki on spooreja ja sitten spooreja, ja nöyryys palaa kyllä hetimiten kun menee kotoisiin jääpattiränneihin, kun huomaa taas pääsevänsä ei mihinkään ja takaiskari hakkaa silmamunatkin lyttyyn :)

-Esmeralda-

Riihimäki 10.3 2013

Ensimmäinen LadyCup osakilpailu.
Tämän talven ensimmäinen kisa. Pakkasta oli rapsakasti parisenkymmentä, mutta aurinko paistoi.
Reitti oli 1 kierros + 1 pätkä päälle. Ajoa tuli parisen tuntia ja huoltoihinkin jäi aikaa hyvin.
Näin hulvattoman ajotauon jälkeen kylmilteen kun lähti tuonne jäiseen pattiränniin niin tuli kyllä asia jos parikin mieleen...sinällään reittihän oli tavallaan ihan unelma: spoorit oli kuin junalla ois ajellu, ainoa vaan, että kyyti muistutti enemmän kun joku olisi pöllinyt raiteet ja ajelisi pelkkien pöllien päällä. Osa pateista oli hyvinkin miehekkään kokoisia ja kun käsistä voimat hiipui niin kyyti senkun tuli jännemmäksi :)

Kuva:Reinhard

Pitihän sitä naamallan käydä siellä täällä ja miten se aina sattuukin niin, kun jalka jää alle niin takuulla se jää johonkin muovin  nurkkaan kiinni niin, ettei meinaa millään lähteä irti. Hiukan teki kiusaa jarrupolkimeen jäätyvä knööli, josta saapas ikävästi lipsahteli eikä saanut oikein takapäätä sidottua. Sitten sitä taas loikittiin mitenkuten. Tekopan jalkatapit tosin toimi todella unelmasti, eivät jäätyneet eikä lipsunut vaikka yhden jalan varassa kevitti. Todella tyytyväinen niihin.

Kuva:Reinhard

Hetkittäin ajo kyllä ihan maistuikin kun tajusin pudottaa vauhtia. Mieli meni kovempaa kun kroppa antoi myöden ja yritinkin vain löytää kohtuu rennon etenemistyylin. Lihakset oli liikkumattomuuttaan ihan sitruunahapoilla ennenkuin muistivat taas homman nimen. No oli silti mahtavaa päästä vihdoinkin ajamaan! Make oli huollossa ja kuuliaisena tankkasi, hakkasi jäitä irti ja kuunteli purnaukset :) Oli mukava törmätä Makeen myös pitkän ja paikoitellen erittäin pattisen kakkospätkän maalissa, kun oli lähtenyt kavereiden kanssa juottamaan. Kolmoselle siirtymää oli vain muutama satametriä ja taas oli noin 8km pätkää edessä.
Ykköspätkä tuntui olevan ketjujen kuolema yhdelle jos toisellekin ja ränni oli paikoitellen todella jäinen ja syvä. Pidin mielessä, etten kallista niin paljoa kun yleensä. Varsinkaan vasemmalle puolelle. Kerran kävi liki, kuulin kun vitjat rusahti hiukan ja salamana nostin pystyyn keskellä mutkaa ja matka jatkui. Onneksi.

Kuva:Reinhard

Hauskasti Hartikaisen Reino oli juurikin kohdilla siinä nappaamassa kummallisen näköisen ajoasennon.
Saldoksi päivästä jäi kolmas sija D luokassa. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi silti hyvä fiilis, vaikka en ollutkaan tyytyväinen ajooni niin olin tyytyväinen, että pääsin ajamaan. Olo oli aika höykytetty, mutta pari viikkoa aikaa päitsiin, joten tehokasta treeniä kehiin. NYT. 
-Esmeralda-