Riihimäki 10.3 2013

Ensimmäinen LadyCup osakilpailu.
Tämän talven ensimmäinen kisa. Pakkasta oli rapsakasti parisenkymmentä, mutta aurinko paistoi.
Reitti oli 1 kierros + 1 pätkä päälle. Ajoa tuli parisen tuntia ja huoltoihinkin jäi aikaa hyvin.
Näin hulvattoman ajotauon jälkeen kylmilteen kun lähti tuonne jäiseen pattiränniin niin tuli kyllä asia jos parikin mieleen...sinällään reittihän oli tavallaan ihan unelma: spoorit oli kuin junalla ois ajellu, ainoa vaan, että kyyti muistutti enemmän kun joku olisi pöllinyt raiteet ja ajelisi pelkkien pöllien päällä. Osa pateista oli hyvinkin miehekkään kokoisia ja kun käsistä voimat hiipui niin kyyti senkun tuli jännemmäksi :)

Kuva:Reinhard

Pitihän sitä naamallan käydä siellä täällä ja miten se aina sattuukin niin, kun jalka jää alle niin takuulla se jää johonkin muovin  nurkkaan kiinni niin, ettei meinaa millään lähteä irti. Hiukan teki kiusaa jarrupolkimeen jäätyvä knööli, josta saapas ikävästi lipsahteli eikä saanut oikein takapäätä sidottua. Sitten sitä taas loikittiin mitenkuten. Tekopan jalkatapit tosin toimi todella unelmasti, eivät jäätyneet eikä lipsunut vaikka yhden jalan varassa kevitti. Todella tyytyväinen niihin.

Kuva:Reinhard

Hetkittäin ajo kyllä ihan maistuikin kun tajusin pudottaa vauhtia. Mieli meni kovempaa kun kroppa antoi myöden ja yritinkin vain löytää kohtuu rennon etenemistyylin. Lihakset oli liikkumattomuuttaan ihan sitruunahapoilla ennenkuin muistivat taas homman nimen. No oli silti mahtavaa päästä vihdoinkin ajamaan! Make oli huollossa ja kuuliaisena tankkasi, hakkasi jäitä irti ja kuunteli purnaukset :) Oli mukava törmätä Makeen myös pitkän ja paikoitellen erittäin pattisen kakkospätkän maalissa, kun oli lähtenyt kavereiden kanssa juottamaan. Kolmoselle siirtymää oli vain muutama satametriä ja taas oli noin 8km pätkää edessä.
Ykköspätkä tuntui olevan ketjujen kuolema yhdelle jos toisellekin ja ränni oli paikoitellen todella jäinen ja syvä. Pidin mielessä, etten kallista niin paljoa kun yleensä. Varsinkaan vasemmalle puolelle. Kerran kävi liki, kuulin kun vitjat rusahti hiukan ja salamana nostin pystyyn keskellä mutkaa ja matka jatkui. Onneksi.

Kuva:Reinhard

Hauskasti Hartikaisen Reino oli juurikin kohdilla siinä nappaamassa kummallisen näköisen ajoasennon.
Saldoksi päivästä jäi kolmas sija D luokassa. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi silti hyvä fiilis, vaikka en ollutkaan tyytyväinen ajooni niin olin tyytyväinen, että pääsin ajamaan. Olo oli aika höykytetty, mutta pari viikkoa aikaa päitsiin, joten tehokasta treeniä kehiin. NYT. 
-Esmeralda-