78.Päijänteenajossa mukana:
H-hetkeen alle vuorokausi ja kamat vielä onnellisen sekaisin siellä täällä ja päässä kovalevy käy niin kuumana, että muistuttaa jo aaltopeltiä. Muista sitä muista tätä..laita..hoida..vaihda.. Huoh. Mopoa on parsittu useampi ilta kymmeneen asti tallissa kun kaikenlaista laakeria ja osaa on vaihdettu. Nyt huomaa, että kilometrejä on takana, kun erinäisiä osia päätyi vaihtolistalle. Toki mitään ei sinällään ollut rikkisärki, mutta ei innostaisi askarrella minkään ylimääräisen kimpussa kun kisa voi tuoda tullessaan ihan muita murheita, jotka vie aikaa. Kuten kuolleita ketjuohjureita tai amputoituja vaihde tai jarrupolkimia...
Nyt alkaa kapine olla iskussa ja logistiikka suuniteltuna niin enää järkyttävän epämääräinen kasa oheistykötarvikkeita pakattavana oikeisiin paikkoihinsa.
Huoltoon lähtee viimevuoden mekaanikko Jussi ja kaveriksi Jake, joka tänävuonna ei keksinyt (vielä) mitään verukkeita, millä livistää. Kuten viimevuonna lahjoi lääkärin leikkaamaan polven juurikin päitsin aikaan ;)
Artsi ja Jukka puolestaan vastaa takki päälle, takki pois, takki päälle, takki pois, takki.... He tahollaan ovat kiertäneet lätäkön useita kertoja milloin milläkin - kuskina tai huollossa ja muutamaan kertaan tämä vuosikin kierrettiin jo pöydän äärellä.
Siis silloin kun vielä joutui oikeasti ajamaan, ilman siirtymätakkeja ja huoltoja..vain reppu selässä...ilman ruokaa ja mopotkin tankattiin vauhdissa pakkasen ollessa ainakin -50 ja kura senkun lenti...maaspooritkin olivat ainakin tankoihin asti. Pätkät oli yli 30km pitkiä ja sudetkin tuli puista iltaisin alas...SE oli siihen vanhaan HYVÄÄN aikaan :D
Toista se on nyt... kunhan "ajellaan" "helppoja" "pikkuluikauksia" "maisemia ihaillen" kun ei ole edes kiire..
Olen hiilihydraateista sekaisin kuin sokerihumalassa oleva natiainen ja kierrän ympyrää kykenemättömänä jokseenkin rationaaliseen toimintaan enään. Asia korjaantunee lauantaina klo 8:16 jolloin prosessorin ainoaksi tehtäväksi jää väistellä puita ja pysyä rännissä edeten mahdollisimman suurta tilannenopeutta käyttäen ilman ohohups bugeja.
Susanna Haapala suunnitteli komeat tarrat tälle kaudelle - suurkiitokset!- ja TPesosen pajalla ne tehtiin. Viimevuotisetkin oli sieltä ja ehkä parhaiten kestävä tarra ikinä. Liima todellakin pitää joka menossa.
Offroadpron tiimitarrat viimeistelee race lookin ja ollaanko me valmiita lätäkön kiertoon?
JOOOOOO!
-Esmeralda-