Done. Did it!
(Kaikki kuvat, mikäli toisin ei ole mainittu on Jukka Laitiolan hovi-haalaristin tuotoksia)
 |
| Kuva: Jake Monacosta
Vielä viimeisen kepposen mopo keksi juurikin katsastuksessa, kun ensin olin 45min jonottanut ilmoittautumisessa ja toinen mokoma äänenmittaukseen niin eipä lähtenyt käyntiin. Ui bensasta. Neulaventtiili jumissa ja oli tulvinut. Takaisin autolle ja pientä hienosäätöä ja hakkaamista :). Tulppa oli umpilitimärkä ja uudella lähti käyntiin. Aikansa jokelleltuaan vihdoin otti kierroksia ja alkoi pelittämään. Takaisin äänenmittaus jonoon ja toinen tunti siinä taas. Voi elämän kevät :). Vihdoin maalitäplät oikeissa paikoissa ja peli autoon odottamaan H-hetkeä aamulla. Sitten syömään ja unta palloon.
|
 |
| Kuva: Jake Monacosta |
 |
| Kuva:Jake Monacosta |
Startti 8:16.Aamu lähti hyvin käyntiin, ehti nukkua mukavasti ja kohtuu hyvin. Heräsimme kaikki ennen kellon soittoa ja mietittiin ollanko jo tarpeeksi vanhoja nukkumaan ilman herätyskelloa :)
Taktiikat haki paikkaansa ja kerta kerralta alkoi homma sujumaan kuin rasvattu. Pätkät oli alkuun kyllä aika muhjuksi menneitä ja liika yritys koitui kolmosella katon kautta ympäri naamalleen mopo selän päälle poikittain pötköttämään. Hiukan joutui tuhtaamaan, että sai taas keksinnön raiteilleen ja matkan jatkumaan. Puuskuttelin siinä vähän matkaa ennenkuin alkoi näkemään taas minne on menossa. Sitten seuraavat pätkät olikin infernaalista pattia. Järkýttävän paljon oli kuoputetu ja olen satavarma, että jos pätkän pituudeksi oli mainittu vaikka 8km niin kun topografian olisi vetänyt suoraksi viivaksi matkaa olisi ollut tuplaten. Tai ainakin 12km :). Yritin keksiä keinon, miten edetä minimoiden sisuskalujen uudelleen järjestelyn, mutta laihoin tuloksin. Hakkasi selkää niin maan perku**sti ja suurimman osan ajasta takapyörä parkui tyhjänpäällä kun kimpoili pateista. Kihisin epätoivon kiukusta kun mieli halusi kaasutta mutta eväät ei riittäneet pitämään laitetta enää suunnassa. Mieli harmaana rättisulkeisiin ja huoltoon. Olisi selvästi pitänyt päästä ajamaan enemmän niin olisi ehkä osannut tehdä muutoksia, mutta näillä eväillä nyt ja sillä siisti. En jaksanut kauaa murjottaa vaan sinnittelin eteenpäin minkä pääsin. Aika voimia kuluttavaa kyllä kun rennosta ajosta ei ollut tietoakaan. Pätkissä patit vaan kasvoi niin määrältään kuin kooltaankin. Siirtymillä painelin aika haipakkaa niin huolloissa oli hyvin aikaa. Päivä eteni painollaan ja voimat riitti hyvin. Tosin huollossa syötettiin ja juotettiin hyvin ja aina oli lämmintä mehua tai urkkajuomaa. Ensimmäisen lämpimän ruuan sain jo ennen pitkää siirtymää kokoomahuoltoon niin oli aikaa sulatella Päivin (Maken äiti) tekemiä lihapullia ja spaghettia koko 87km. Luit oikein. 87 kilometriä. Eipä olisi tullut pieneen mieleenkään lähteä moista matkaa poraamaan silkasta mopoilun ilosta. Luojan kiitos, en muista kuka keksi kuningasidean: umpikypärä... Jussilla oli hyvä umpikypärä huurtumattomalla visiirillä ja integroiduilla bling bling aurinkolaseilla, jotka teki matkanteon oikeastaan aika kivuttomaksi. Ihan sama mitä muut ajatteli, mulla oli kivaa :) Matkamotoristin elkein lähdin baanalle...välitankkauksessa sain vielä yhden takin lisää ja superpallokalana jatkoin matkaa. Nyt oli hyvä. Lämmin nam nam...
 |
| Kuva: Virpi Miettinen |
 |
| Kuva:Virpi Miettinen |
Jämsän jälkeen pari pitkää pätkää, ja ne menikin aika omalla painollaan. Selkiä alkoi tulla vastaan ja ohittelu oli aina oma prosessinsa. Hyvin kyllä annettiin tilaa ja monasti jo AT asemalla kaverit kyseli mikä aika kelläkin ja missä järjestyksessä ränniin lähdettäisiin.
Sitten tuli Jyväskylän pätkä. Kiiruhdin kylän läpi kiireen vilkkaa ja yritin hoppuilla aina kun vain tilaa oli. Silti ennen pätkää Jukka ja Artsi repi kaksinkäsin vaatteita ja yhteen ääneen selitti että kiire on. Lähdin tuppi nurin ja juuri oma AT minuutti oli tolpassa kun vauhdilla ajoin sisään. Huoh, ehdinpäs. Kaveri tuumi, että tosi moni oli ottanut yliaikaa siinä. No siitä sitten lystinpitoon kun punainen valo sammui.
Voi taivas. Kaikki keskisuomen kivet oli jonossa siinä juurien välissä ihan yhtenäistä mukulakivikkoa. Tai viis siitä kivikosta, mutta joku oli kaivanut maat pois kivien välistä. Tähän asti olin kuvitellut, että takaiskari hakkaa. Ehei. NYT se vasta hakkasi :) Persus alkoi hiertymään ja yritin olla purematta kieleen. Kun tä-tä-tä-tä-äy-äy-äy-st-st-st-ä-ääää sel-l-l-vi-än-än-äy-äy-äy--än maa-a-a-lii-in nii-i-i-n h-h-hy-vä-äy-äy-äy-ä-ä on-on-on-on..... ja selvisinhän minä. Ja mopo kanssa. Molemmilla posket ehjinä. Minä en purrut omiini ja mopo ei osunut kiviin omillaan. Pari kertaa kyllä vähän kopsahti, mutta onneksi vain runkoon. Siis mopolla. Taas Jukka kiskoi minua haalareihin ja Arto syöttää lusikalla puuroa... pienenä opittu refleksi: suu auki kun lusikka tulee.. melkein odotin milloin pyyhkäisee suunpielet puhtaaksi lusikalla. Jestas.. :)
 |
Jake ja Jussi tankkihuollossa piti mopon kuosissa
|
 |
Arto AT Aikalaskuri
|
Jämsän kokoomahuollosta matka jatkui kuivilla vaatteilla ja kupu ravittuna lähinnä enemmän tai vähemmän kuoputetuilla pätkillä ja kippuraisilla jäisillä pikkuteillä siirtymää seuraavalle kuoputetulle pätkälle. Ilta alkoi hämärtämään ja päivällä häirinnyt lievä vatsan kramppailu alkoi hellittämään. Voimat oli tallella ja mieli korkealla. Josemoran tiivistyshuollossa oli aikaa reilusti, pitkälti reilu tunti ja jälleen söin hyvin sekä vaihdoin kuivat vaatteet. Elämästä oli muodostunut aika yksinkertaista. Huollossa ei ollut mitään ihmeellistä, yleensäkin riitti lähinnä ketjujen rasvaus, ilmanputsarin vaihto ja tankkaus. Jäitä joutui naputtelemaan siellä täällä, mutta ei pätkillä ollut riesaa. Tekopan jalkatapit tomi myös loistavasti. Olin todella tyytyväinen niihin.
 |
| Kuva:Virpi Miettinen |
Ihan viimeiselle MK:lle tulin ajoissa ja olin aika jäässä. Jukka passitti minut juoksulle ja lähdin kuuliaisesti metsätietä lönkyttämään. Löysin itseni jostain lemmikkieläinten(?) hautausmaalta. Kipitin kiireenvilkkaa takaisin. Keskellä yötä sellainen paikka on aika creepy. Hataria mielikuvia enää pätkistä, ne alkoivat päivän mittaan sulautumaan toisiinsa ja en enää oikein muistanut minne olen menossa, pätkälle vai huoltoon. Jossain vaiheessa mietin ajavani ilman haalareita ja tuumin, että olen todennäköisesti matkalla MK:lle. Ehkä.
Vihdoin Vierumäellä ja loppuhuollossa ei tarvinnut vaihtaa renkaita. Öljyt vaihtoon (olivat hyvän väriset vielä)ja perushuolto ilmanputsarit jne... en oikein tiedä kun minut passitettiin välittömästi autoon syömään mikrolämmintä Leenan (oma äiti) tekemää nakkikeittoa. Myönnän, tuli tarpeeseen. Sitten ei muuta kun mopo parc férmehen ja hotellille. Muistin vielä vetää ryypyn ylös, ettei jäädy.
Sunnuntai aamuna lähtö 9:17 ja jälleen herättiin todella aikaisin, vaikka vielä 01.30 keikuttiin hereillä. Jukka vielä hieroi jumittavan selän ja niskat sekä kädet. Luojan kiitos, patikko oli tehnyt tehtävänsä ja olin varmaan jo 5cm lyhyempi kun lähtiessä. Jussi väittin nukkuneensa kahden sorvin välissä, kun Jake ja minä olimme pyörineet kilpaa :) en tunnusta, minä nukuin.
Jännitti aikalailla lähteekö pelit tulille ja siinä lähtöjonossa odotellessa monella oli ongelmia. Jos ei tärähtänyt niin piti työntää 20m ylämäkeen (liukupohja saappailla) pois lähtöalueelta ja yrittää siellä saada pelit käyntiin.
Vuoroni koitti ja potkaisin. Prämmm... Täh? Sehän juma käy... äkkiä ryyppy alas (ei ollut jäässä kiitos lukkosulan) ja on the road. Etsin penkistä "hyvää paikkaa istua", mut en löytänyt. Tyydyin istumaan kivistävän persukseni kanssa juurikin siinä missä koko eilisen päivän 15 tuntia.
Heti kohta siirtymä hyppäsi penkan yli metsätielle spooriin. Aamujäykkänä pallokalana olin ehdottomasti näppärimmilläni siellä. Voe taivas. Pari epätoivoista yritystä repiä nivuset irti ja kerran naamallani oli saldona ja siirtymä ei ollut kuitenkaan kovin pitkä :)
Olin todella voimissani ja intoa sekä virtaa riitti. Heti eka pätkä lähti peltopyörityksessä ja ihan fiiliksissä lähdin kaasuttamaan kun vihdoinkin pääsi ajamaan ilman pelkoa, että törmää omaan takavaloonsa :) No ei kai sentäs, mutta tuntui välillä aika nysväämiseltä. Sitten alkoikin tulemaan ukkoja selkä edellä vastaan. Aivan loistavasti antoivat heti tietä ja kiittelin mennessäni. Yritin ajaa nätisti renkaiden yli ja olla sudittamatta kenenkään vanteita ihan naarmuille. Toivottavasti onnistuin. 4-5 selkää jätin taakseni, ajo maistui ja olin innoissani. Höpötin varmaan aikalailla kun Jukka kiskoi minua haalareihin kuin pikku ipanaa ja retuutti vetoketjut kiinni. Lasit päähän ja taptap menehän jo.. menen menen - intoa täys ku ilmapallo. Nuuttilan ja Huhdanojan pätkät oli ehdottomasti helmiä tähän asti ja vaikka Huhdanojalla tein taktisen virhearvion kun aurattu metsätie jatkuikin vähemmän auratuksi ja en ihan osunut spooriin. Hulivilirimpsis ja naamallan taas. Keräsin laitteet äkkiä jiiriin ja laulu jatkui. 5 selkää tuli vastaan matkalla ja taas tuli tietä kohteliaasti. Olin ihan liekeissä kun vihdoinkin pääsin ajamaan paikassa, jossa iskarit toimi niinkuin piti. No ei sitä kauaa jatkunut kun Palvelukoti Rauhan pätkä rankaisi viimeistään. Edellinenkin oli jo aika pattista ja vaikka ajattelin, että nyt puristan eroa kiinni kun edelleen keikuin luokassani viidentenä niin eipä ihan onnistunut.
  |
Kuva:Jarmo Kyytsönen
|
Keravalla oli pikkuriikkinen peltopyöritys, kolmen minuutin tietämillä ja kaasutin taas ihan hurmoksessa kun pellolle pääsi. Parisataa metriä ennen loppua tuli vastaan kolmen kaveruksen jono ja jäin siihen sitten ajamaan maaliin. Jäin 3 sekuntia pätkän pohja ajasta - harmi. No mutta hei - SE OLI SIINÄ!!!!!
Alkoi puolentunnin siirtymä Vuosaaren satamaan maaliin. Jukka puki minut viimeisen kerran ja laittoi matkaan. Siinä ehti mietiskellä kaikenlaista vielä ennen kun sammutti moottorin vihdoin ja sai ruutulipun heilahtamaan.
 |
| Kuva:Virpi Miettinen |
Maalihaleja....
 |
Kuva:Virpi Miettinen
|
 |
| Kuva:Virpi Miettinen |
Jaken ja Jussin kera, he vastasivat muonituksesta ja mekatsun hommista
Artsin ja Jukan kera, heillä oli aika ja rättisulkeiset vastuullaan.
Jäi hyvä mieli, vaikka hiukan alusta harmitti vaan sille ei voinut nyt mitään. Ajoa oli vain alle parisenkymmentä tuntia koko talvena kaikkien loukkaantumisien ja sairastelujen takia, joten tämä meni paremmin kuin hyvin.
Ei teknisiä murheita, mopo toimi loistavasti (johan olen sillä matkannut pitkälti yli 12 tkm) huolto pelasi (vaikka uhkasikin laittaa huollon kiinni 20.30 lauantaina kun oli nälkälakossa ylitöissä, ja onneksi eivät löytäneet "patalahden essoa" jonne uhkasivat jäädä) pysyin aikataulussa ja haalarihuolto oli paikalla AINA, kerran jopa liian lähellä kun Jukka meinasi peruuttaa ylitseni :).
Loppuviivan alla sijoitus 5:s luokassani, lähtijöitä reilu kolmekymmentä. (Jäin kärjelle hiukan yli 18 min)
Suurkiitos teille kaikille, niin sponsoreille ja tukijoille kuin vanhemmilleni (talo ja kissanvahteina jälleen) sekä eritoten erinomaiselle huoltotiimille. Oli hienoa kiertää järvi kanssanne! Ensivuonna uudestaan?
-Esmeralda-
