torstai 25. huhtikuuta 2013

Liiv liiv rohkem liiv...

Traditioksi muodostunut kestvuskross Potsepan hiekkadyyneillä aloitti jälleen kisakauden.
Treeniä ensin Paikusen radalla, jossa itseasiassa viimevuoden EM:t ajettiin myös. Kävimme katsastamassa myös samaisen kisan crosstest pätkän, mutta siellä ei saanut ajaa enää. Yllättäen lähistön ihmiset valittaneet äänistä. Tsekkasimme myös Pärnun crossiradan, joka oli aika lillua vielä, joten päädyimme samaan vanhaan Paikusen treenipaikkaan. Ajoi asiansa - pehmeätä hiekkaa.
Siinä sitten säätöjä haettiin pari päivää ja alkoi se hitusen sujumaan. Raumalta oli jälleen samat naamat, Riku ja Jouni ja pari uuttakin, Mikko ja Ida mukana.
Itseasiassa enemmän päänvaivaa tuotti iskarit, kuin ajotavan muutos talvesta. Liki vuosi sitten peukalon revenneet nivelsiteet tai mitkä lie ahdisti hiukan. Aika araksi heittäytyi, varsinkin sitten kun intoa alkoi olla liikaa suhteessa ajotaitoon ja solisluu siksakin kautta naamalleen :). Onneksi mentiin jo toista päivää ja ehtoopuolella, joten treeniä oli jo "riittävästi" alla niin oli hyvä lopetella siihen, että ehtisi vähän kisaan rauhoittua. Ja aina on tilaa yhdelle, joka käyttää buranaa...

Reissu oli täydellinen. Aamu alkoi lenkillä ja siitä sitten jättitukeva aamiainen napaan ja radalle ajamaan. Ajon jälkeen mikroon ruokaa (Kokkikartanon huippuhyvää kinkku ananas pastaa - nam!) ja pikahuolto (lue: varikkolammesta vettä ämpäriin ja kaluston huuhtaisu tai sitten ihan vain katuluudalla suurimmat hiekat). Sitten kylpyläosastolle saunomaan, venyttelemään ja uimaan. Iltaseslla sitten ravintolaan syömään. (Ei tiskejä, ei ruuanlaittoa, ei kaupassa juoksentelua...) Vielä hetkeksi aulaan turisemaan ja yöpuulle. Lauantai oli vapaapäivä ajosta, aamulenkin ja aamiaisen jälkeen huollettiin mopot. Ketjujen kiristystä ja ilmanputsarin vaihto sai riittää.

Shoppailua, kasvohoito sekä salilla ennen saunaa ja uintia.. Tällaista voisi olla elämä aina! =D. Paitsi viikonloppua kohden ylimmän kerroksen yökerhon jytke alkoi kuulua jo ensimmäisessä kerroksessakin, ja jos sattui heräämään alkuyöstä niin olipa pirullista saada unenpäästä kiinni siinä jumputuksessa. Siinä sitten pyörit sängyssä kohtuu "tuuheana" kun unta pitäsi saada nautittua. Viimeisenä yönä tajusimme sitten laittaa huonekäytävän välioven kiinni niin se auttoi aika paljon. Ensivuoteen siis viisaampana.

Kelit oli koko reissun hyvät ja aurinko paistoi. T-paitasillaan tarkeni hyvinkin ja kevät oli valkovuokkojen kukinnassa jo siellä. Kisa-aamuna aurinko paistoi ja fiilis oli hyvä. Rata taisi olla prikulleen sama kuin edellisenä, mutta jostain syystä se tuntui lyhyemmältä tänä vuonna. Kaksi tuntia siis hiekkalaatikkoon peuhaamaan. Ajoin E1 luoksassa, ja se nyt oli sinällään sama, kun naisilla ei ollut omaa luokkaa vaan ne palkittiin erikseen. Viisitoista kierrosta kuritin menemään ja myönnettäköön, että kun kädet alun säikähdyksestä selvisi ja alkoi toimimaan niin aika nopeasti ne myös väsyivät. Ei jaksanut enää niin roikkua  kun piti kannatella etupyörää kaasuttamalla jalkatappeihin vastaan niin paljon kuin mahdollista, että kulkisi suoraan. Siitäkös selkäkin sitten väsyi. Jostain syystä keula lämmetessään pehmeni aikalailla, ja sakkaili hirmu mielellään jos ei ollut tarkkana.
Kuva: Annamaria Karikuusi
Kuva: Annamaria Karikuusi
Kuva: Annamaria Karikuusi
Pari kertaa vain kävin maaperällä, kerran joku ajoi suoraan kylkeen ja kaatoi ja toisen kerran jälleen tankkauksen jälkeen (sama viimevuonna) pari mutkaa eteenpäin niin olikin painoa hitusen enemmän ja kynsin iloisesti sisävalliin nurin. Kisan loputtua olin kyllä huomattavasti paremmassa kuosissa kuin edellisenä vuonna, eli peruskunto on kohtuu kohdillaan. Lopulta sijoitus oli E1:ssä 12ta ja naisten voitto. Niillä kierroksilla olisin harrastajaluokassa ollut viides! Make oli enduroluokassa kolmas ja Mikko voitti E3 luokan, eli hyvin meidän porukka keräsi pystejä matkaan. Palkinnot oli jälleen runsaat, tosin juomapuolella mentiin keissi ja pullo tolkulla lukuunottamatta minulle tullutta tryffelilaatikkoa :).

Tuolla on hienoa käydä reissussa, ihmiset ovat ystävällisiä ja muutenkin osaavat ylipäätään käyttyäytyä suvaitsevammin. Myös yleinen siisteys kaikkialla on huomattavasti eri tasolla. Kauppojen edustat ei ole pullollaan räkäklimppejä, purukumeja ja röökin natsoja. Ihmiset laittaa roskat roskiksiin ja natsat tuhkakuppeihin. Ällistyttävää osaamista ihmisiltä. Minnekähän moinen on kadonnut täällä kieltoihin perustuvassa, holhotussa suomenmaassa, jossa jokainen penää vain omia oikeuksiaan velvollisuuksista piittaamatta...
Jo se, ettei ruokakaupoissa myyty einesruokia ollenkaan, kertoo kotioloista aika paljon. Siellä opitaan tekemään sitä kotona. Hämmentävää.. No joo, se siitä paatoksesta. Hyvähän täällä on elää - kun asuu maalla.
Pitää lähteä, että voi palata. Mukava siis olla reissussa, mutta vielä mukavampaa palata kotiin. Suomea kohti siis.. palaammehan tänne parinviikon päästä taas Eestin mestaruus kisoihin.
-Esmeralda-