...lika on hyvästä.. vai miten se mainos menikään?! Ja olihan sitä tyrkyllä ihan, mudaa ihan mutapainiksi asti.
Ei ollut oikein mun päivä alun alkaenkaan ja lopun viimetteeksikään.
Reitti vaikutti kuivalta kun varikolta silmäili niin pitkälle kun näki, mutta sittenhän sen näki kun sinne lähti päristelemään. Edellisenä iltana ajattelin piipahtaa pikku testissä pärnun jäljiltä ruuvaamassa iskareita löysemmälle, mutta kytkin oli finito. Tai siis ei irroittanut. Oli joutunut kiikkumaan jonkun verran kahvassa niin pakka oli "palanut" hermeettiseksi kokonaisuudeksi. Onneksi oli vaihtolevyt kotona ja kaivelin käytettyjä välilevyjä hyllystä. Ppikainen remppa ja uusinta startti. Nyt siis toimi ja vaihdoin samalla vähän tuoreemmat öljyt sisään. Vaikkei edellisillä oltu ajettu kuin tuo 2h niin oli niiiiiiiin mustat, ettei vitostakaan tule niin mustia ulos millään.
Kotimontulla pyörähdin ja siinäpä se, onneksi kuitenkin kävin niin tuli tuo kytkinkin korjattua.
Aamulla oli pakkasta liki -2 astetta ja oli startin aikaankin vielä tosi viileä, silti lähdin pelkällä paidalla liikkeelle. Startti lähti ok, sain ihan hyvän paikan. Reitti mutkitteli ihan uutta polkua joitain ajouran raitoja pitkin ja koukkasi mäkeen ja sitten palasi hetkeksi vanhalle reitille. Yllättävän vähän lutakoita oli, ja täytyy myöntää, että niitäkin yritin kierrellä hiukan. Joissain oli hyvät suorat rännit ladata yli ja niistä pääsi ongelmitta. Jos erehtyi urasta pois tai muuten ristiin niin sitten pelastikin vain järjetön takanoja, onni, tuuri, säkä ja kaasu. Ehkä. Muutamia kevätjuhla liikkeitä tuli suoritettua, mutta pääpiirteittäin suunta oli eteenpäin. Sormet paleltui (luit oikein: PALELTUI) tunnottomiksi muutamalla ekalla kierroksella, ja oli vaikea ajaa kun ei tuntenut stongaa ollenkaan. Käsittämätöntä, miten herkiksi ne on mennyt kun kerran paleltuivat silloin jämsän cc kisoissa pahasti. Ikuinen riesa. Sormet suli, mutta eipä fiilikset oikein ollut kohdillaan, kiikuin kakkosena ja kävin sitten kylkimyyryä maapallossa kun etunen petti luottamuksen. Taru viipotti ohi ja en saanut enää sitä kiinni. Ajo ei vain maistunut eikä sujunut. Puuttui yritys ja taistelutahto. Tai edes jonkinlainen innostus...
Maaliin 7 kierrosta rikkaampana ja kolmanneksi tulin. Väsy painoi yllättävän paljon ja mietinkin olenko muistanut levätä oikein tarpeeksi. Mikä lie pöpö tai muu, mutta illalla vielä vatsakin kääntyi ympäri ja vietin sitten laatuaikaa haukotellen inventaarioliuskaa posliiniluuriin oikein muutamaan kertaan varulta :\ Täysin yliarvostettu kokemus...
Ensiviikolla sitten kohti Viroa jälleen ja ensikertaa päitsin jälkeen endurolla liikkeellä, toivottavasti ajofiilis on jo sitten kohdillaan.
-Esmeralda-