15.9 2013 Perttulan Pöräys

Siis käsite "onhan siellä vähän kivikkoa" sai ihan uuden mittakaavan :)
Kerran aikaisemmin ajanut nurmijärvellä, mutta talvella. Reitti oli hiukan erilainen.
Olen syystä ja toisesta ja ehkä vähän viidennestäkin ajanut todella vähän. Ennen Lahden kisoja en hetkeen, sitten seuraavaksi tohmajärvi päätyi keskeytykseen ja ennen tätä kisaa kävin  viikolla vain testaamassa, että kaikki vain toimii. Takaiskari huollettiin juuri ja muutenkin vaihtelin uutta ketjua ja ratasta ja jarrupalaa jne..
Ajokertoja pariin kuukauteen siis kolme. Hmm :). No, tarkoituksena päästä nyt siis edes vähän puuhastelemaan.
Keli näytti tummalta heti aamusta. Ei kuitenkaan satanut. Olin värvännyt (ylipuhunut kieroudella)kollegan Vasaman Jarmon huoltooni, Make kun oli reissussa.. Hän saapuikin reippaana ajoissa paikalle kertomaan virnuillen high lighteja reitistä. Itse kun oli ajellut sen edellisenä päivänä muutamaan kertaan. Luvassa oli ehtaa suomienskaa.
Vihdoin tienpäälle. MK1 laittoi heti puhaltamaan. Enpä ole kivikkoa ajellut juurikaan laisinkaan ja olihan aikamoinen setti. Ei meinannut millään löytyä yhteistä säveltä taikka linjaa. Kiperiä kivikkomäkiä ja kinkamia, mutta mopo toimi kyllä hienosti. Vähän ehkä oli turhan napakka alustaltaan, mutta en nyt alkanut senkummemmin hifistelemään. Kunhan sillä nyt pääsi. Kun hengästyi ensimmäisen kerran niin ei meinannut millään hapetus tasoittua. Kädet huusi hoosiannaa siis siihen asti kun sormista lähti suunnilleen tunto :)

Rocky concept had a totally new meaning at Nurmijärvi. I've been riding there once before but it was snow then so it was schok. I have tried to heal my self from suffering some kind of infeciton at lungs so not been riding lately. So the main thing is just to get the feeling of ride again.
Weather was foggy but didn't rain. I had my collague Jarmo at my mechanican because Make was on trip. Jarmo came at morning smiling wide and told few highlights from track. Oh boy, I't going to be long day. The first MK1 made me already blow and chuff. That was loaded with rock and it firends. The whole family and relatives..I didn't feeö l my hands after couple of kilometers..

 

Kuva: Piia Salmi

Kuva: Piia Salmi

 Onneksi maalinauhat pelasti jutun. Välitankkaukseen - ei sillä, että bensaa olisi juurikaan mennyt, mutta juotavaa maistui siivu ja kädet hetkeksi irti tangosta. Hymyilevä huoltomies tankkaili mopon ja toivotti hyvää matkaa (sarkasmia?) Matka MK2 alkoi. Alkuun oli peltoluukutusta ja viimeinen alamäki metsänreunassa oli todella savinen ja liukas. Todisteet rusettiluisteluista alkoi jo 100m päästä ennen mutkaa kun kaikin keinoin oli yritetty vauhtia kuolettaa.. reitti kääntyi 90astetta vasemmalle alas kapealle vanerisillalle. Nam. Jarrutin ja osuin. Onneksi. Kaikilla ei ollut käynyt ihan yhtä hyvä tuuri. Muuten aika samanlaista settiä tyrkyllä, mutta nyt jotenkin osasi asennoitua ja kädetkin alkoi toimimaan. Alkoi myös muistamaan, miten mopoa ajetaan. Onneksi Jarmo oli tuonut juomapullon pätkän maalin, siivu maistui jälleen. Aika nopeasti ajokunto katoaa jonnekkin..? MK3 olikin peltopyöritystä, väliin metsään maistelemaan juuria ja kiviä ja sitten lopuksi takaisin pellolle. Oijoi. Hauskaa. Siitä huoltoon nauttimaan reilun 50 min huoltoajasta! Onneksi Jarmo oli kärppänä ja huomasi ketjuja rasvatessa, että takajarrulevy oli kiero. Olin ajanut sen jonnekkin kiveen. Ei ihme, että vikalla pätkällä alkoi jarrut vähän häipymään.. Sai sen suoristettua (kaivoi jostain autostaan pikku jakarin, oli se alle metrin mut kaksin käsin se sitä kantoi) ja siitähän tuli parempi kuin uusi! Kyllä nyt kelpaa kiikkua jarrupolkimessa :)
Katselin huolissani taivalle, joka tummui jokapuolelta ja toivoin, että Esteri jaksaisi olla kintut ristissä ja pidätellä vielä hetken. Kaatosade olisi voinut tuoda oman pikku lisän etenemiseen. Myös tyyleihin.

Never been so happy to catch the goal and then to fill up. Smiling mechanican was wishing a nice trip (I could smell the sarcasm!) and towards MK2. First at field and the last downhill at the corner was slippery like piece of soap and I could see all sligind and slipping lines from far away. It turned to a 90 degree corner just before a very deep ditch. Luckily I was able to turn. Not every one have been so lucky. Rest of the track was nearly like first one so no surprises and my hands started to work a bit too. End of the MK Jarmo was with water bottle and that was awesome. MK3 was mixed of first and second ones so nothing new. Then fill up again and round two. Jarmo notice while put lube to chains that rear brake disk was twisted. I had hit some family or friend mr or mrs rock at woods. He pick up a tiny clock maker tool from his van. He was able to carry it on two hands. A huge wrench. But with it he built it up like a new one.
I looked a bit worried to the sky. It was seriously getting dark. Rain might bring a tasty additive to the rocky party also give a many variant of riding styles.

Kuva:Markku Laukka

Toinen kierros oli helpompi, osittain koska alkoi oivaltamaan miten sitä ajettiinkaan sekä asennoitumisesta ja kroppa alkoi taas toimimaan jotenkin. Alkoi olemaan jo ihan hauskaa. Etenin reipasta siirtymävauhtia ilman senkummempia yrityksiä yltiöpäiseen kilvanajoon. Tokalla pätkällä ajoin sitten yhden kaverin kiinni ja meinasin ohittaa, mutta jotenkin ajauduin sumppuun sen taakse ja väistin väärälle puolelle. Mopo loikkasi innoissaan ison kiven yli ja päädin metriseen horsmaheinikkoon selälleni kuin leppäpirkko. (?) no konttori otti kipeää ja tanko oli ohitus säädöissä. Kivikossa sillä ajaminen antoi lisähaastetta kummasti ja ihme, että pääsi ehjin nahoin pätkän maaliin. Yritin kiskoa stongaa suoraksi myös välihuollossa oikein yhteistuumin, mutta ei mennyt tarpeeksi. Ennen kakkospätkää avasin sitten pultit T-kappaleesta ja suoristitn sen oikeasti. Huoh.
Hienointa oli päästä taas ajamaan <3. Kolmas kierros jos olisi vielä ollut niin olisi alkanut oikein sujumaan.

Next round was easier, party because my body started to get the idea of riding again and I was having quite fun. I was riding with smooth speed and then I catch one rider front of me. Tried to by pass but for some how got in wrong line and next thing I was holding a bike what found a big rock and jumped like a happy kangaroo to the deep grassy nature. That piggy... with skewed handlebar I continue and tried not to hit to the trees. Still it was so <3 to get back on saddle and ride. Third round would be race..

397 589 359 000 342 ja puoli kiveä myöhemmin...kaikesta huolimatta reitti oli mielestäni hieno ja saavuin maaliin toisena, samalla lunastin myös Lady-Cupin toisen tilan.
Tänäviikonloppuna ajettiin myös Eestissä viimeinen Eestin ja Baltian MV kisa, ja eipä siellä muita naisia nyt ollut, joten olin siis ykkönen vaikken tässä osakilpailussa enää ajanutkaan, ja se jos mikä tuntui ansaitulta koska kisat oli mielestäni todella rankkoja keliolosuhteiden takia.

397 589 359 000 342 and half rocks later yet it was nice track and I was second. At the same time I confirm the second place also at Lady-Cup, this was the final race of it.
This weekend there were also the last race in Estonian championship and there wasn't any more ladies so I was winner :) That felt really earned because that race is top of everythin when it comes of tuff race.

-Esmeralda-

Tohmajärvi 31.8 2013

Suomen hienoin ja pisin endurokisa. Piste.
Ei ensin meinattu lähteä ollenkaan, mutta viimehetkellä mieli muuttui. Saimme yöpaikan Kesälahdelta, Hiltusten tykö ja kollega Jarmo osallistui myös kilvanajoon.
Aamulla potkittiin kukot hereille kun osa talosta lähti jo kisapaikalle ennen viittä. Hiltuset oli työvoimana ja sitten kisojen aikana Kaitsu meillä kaikilla huollossa. Loput pätkillä lähettämässä ja ottamassa aikoja ja mitä kaikkea..
En saanut oikein nukuttua, mutta yllättävän vähän vaivasi. Odotin kovasti reitille pääsyä. Olimme hyvissä ajoin tontilla ja normi setti: ilmoittautuminen ja katsastus. Keli senkuin kaunistui. Aurinko köllötti kirkkaalta taivaalta ja fiilis oli hyvä. En kyllä ihan tikissä ollut, joten vähän niinkuin fiilistely mielellä liikkeellä. Mystinen hengitystie infektio on kiusannut treenaamista ja odotukset ei hirveän korkealla ollut.
Matkaan kuitenkin ja siirtymät olivat kutakuinkin maastossa kokonaan. Pidin yllä reipasta siirtymävauhtia ja muutamia mäenkinkamia lukuunottamatta oli hienoa jouheaa polkua. Ei ongelmia ja mopo toimi kuin junan vessa.

The nicest and most magnificent race in Finland. Period.
Firts were thinking to skip it but at last moment chanced minds. We got place to sleep there near by with Hiltuset and Jarmo. Kaitsu was mechanican for everyone. It was going to be a really nice weather and I felt good. After four a clok in the morning when we woke up and let the roosters wonder what is going on. My lungs are still a bit sore of the infection what have bothered me occationately.But still want to try. On the road and I kept on rolling a good smooth riding and track was awesome. Bike was working like a "loo of the train". Nice.

Ensimmäisen mk:n juomareppu teline nökötti tienposkessa ja mietin ripustaisiko vyölaukun siihen.. en jaksanut, ei se niin häirinnyt. Muuten tuo teline oli kyllä ihan kuningas idea. Miksiköhän ei se ole yleistynyt muualle?! Mk 1 oli uusi pätkä ja aikamoista kukkulaa mentiin ylös alas. Jossain päällä katselin juuri maisemia vasemalle reitin kääntyessä oikealle ja sehän olikin näppärää, koska seuraavaksi tajusinkin ajavani syvässä mutarännissä ja jäin juurikin kiinni siihen. Eipä muuta kun nostohommiin. Onneksi olin juuri vaihtanut takahäkkiin uudet kiinnikkeet takalokarille niin olipa muuten tukeva nostella. No ei siinä nyt mahdottomia mennyt mutta voisi ehkä harrastella moista muualla kun pätkällä! Hengästyminen kiusasi aikalailla koska välittömästi alkoi etikkaan kasteltu pulloharja rassaamaan keuhkoputkea. Muuten olikin ihan mukava mk, korkeuseroa ja kuitenkin aika vauhdikasta mutta teknistä.
Siitäpä sitten kohti kakkosta, jälleen koko siirtymä aikalailla maastossa. Mk:n alussa Kimi oli lähettämässä ja loput Hiltusista autossa ja karmea huuto tsemppaaminen ja huitominen. Olin hiukan kujalla kun keskittynyt vallan ajoon, että puolet meni varmaankin ohi...

First MK start and there was rack for the hydradion packs (such a brilliant idea!). I didn't hang my belt tool pack to it, it wouldn't bother me so much. Track was climbing top of the rocky hill and I was looking the nice view and suddenly sunk to the mud hole. Very clever me. I just wanted to do my exercice right now. Lifted up an carry on. Now looking forward. Stupid.
irritation at lungs started to bother my breath and had to slow down a bit.
At MK2 there was Kimi and rest of the family Hiltunen for taking time and so on. They started to yell and wave hands and I was a bit confused that I'm happy to miss part of it.

Kyltti lähdössä kertoi loput. Repesin, ei voinut mitään :)

Sign at start line was telling the rest. LOL.. laug out loud .. couldn't help it. It says:
Ykä (that's me) tights to the rack and fly! Make, slide to the up and throttle hard!

Pätkä menikin ihan hienosti aina puulaatikkoon asti. Samanmoisia Eestissä ajeltiin mennen tullen ja ei ollut ongelmia, mutta tässä pöllit olikin aika isoja. Tulin reipasta vauhtia ja painoa taakse, mutta ei riittänyt. Joku. Etunen kimposi alta ja siihen palikkalaatikkoon naamalleen. Nostin pyörän ylös ja se saakutti rimpuili itsensä nurin toiselle puolen. No niin, tämä meni ihan reisille. Nostin sen pystyyn ja polkaisin käyntiin ja taluttamalla lähdin palikkaleikistä vit**n. Samperi. No ei mahda minkään, matka jatkuu. Keuhkoputki tulessa yritin haukkoa henkeä ja saada hapen kulkemaan edes jotenkin.
Kolmonen oli peltopyöritystä ja metsää ja muutamia mäkiä ja onneksi oli tuota peltorallia käyty edellisenä päivänä testailemassa niin oli jotakuinkin hajua touhusta. Todella hauska pätkä. Erittäin hauska pätkä. Pätkien jälkeen meni aina hetken ajan kun olo oli ryhdikäs kuin tiskivesi sukassa, ei meinannut tasaantua millään.

That was going fine all the way to the wood box. The very similar have been riding at Estonia without any trouble but here the wood pieces were quite big. I came with a good speed but it wasn't enough. Or something. Front wheel found something and then I was on my face in that damn box doing deep examination of the briquettes. Pulled it up just to let it fall down to the other side. Absolutely fabulous and hilarious. Simultaneously. Finally was able to get the f**k out of the f**ing box.
Third MK was mainly field here and there. Fun track. Very fun track. After all MK:s I felt as stright as a dish water at a sock. Not able to revert at all.


Välihuoltoon varikolle ja kun saavuin tankille niin huomasin, ettei montaa minuuttia ollut aikaa. Muutamassa pehmeässä kohdassa piti vähän katsella ajolinjoja, mutta missään en ollut kiinni eikä mäissä ollut ongelmia. Jouduin pitämään hiukan rauhallisempaa ajoa siirtymillä, että henkitorvikurja vähän rauhoittuisi.
Kohti nelosta siis. Se oli myös hienoa pätkää, taidettiin ajaa eri suuntaan kuin viimevuonna ja pari kallioporrasta siellä oli, mutta ei ongelmia, heittämällä matka jatkui. Iloitsin kun mopo toimi niin hienosti kaikinpuolin ja olisi miltei täydellinen jos vain jalat yltäisi vähän paremmin maahan aina tarpeen vaatiessa. Kerran mutkassa lipesin vallista ja melkein nurin, mutta erinäisten varjotanssi koreografioiden jälkeen pysyin kutakuinkin pystyssä ja matka jatkui.
Keuhkoputki alkoi olla schiedelin hylsyä vailla ja koko matkan mk 4:ltä varikolle mietin jatkaako vai jättääkö leikki kesken. Olin aikataulussa ja ei ongelmia. Motto on ollut: jos ei ole luita poikki ja kone käy niin ei keskeytetä, mutta nyt alkoi tuntua järkevältä ottaa vihdoinkin se elämäni ensimäinen oikea keskeytys. Edessä olisi kaksi kierrosta vielä, 70km/ kierros. Huollossa vielä hetken epäröin, ja vaikka Kaitsu yritti kovin laittaa matkaan niin pidin kiinni järjen murusesta ja kävelin ilmoittamaan keskeytyksen. Ääntä ei meinannut enää lähteä. Murheissani työnsin moponi auton viereen parkkiin... Pahus.
Make tuli luokassaan toiseksi ja Jarmo taisi olla vetskuissa yhdeksäs... Aivan mahtava oli päästä kuitenkin ajamaan edes kierros. Hienoa settiä ja loistavaa työtä Tohmajärveläisiltä.
Tältä vuodelta ei ollut kuvia käsillä, mutta viimevuonna sattui olemaan sama ajopuku päällä :)

To the pit to fill up and I notice that I didn't have so many minutes service time left. I had to ride so easy to save my lungs that I concider to discontinue. MK 4 was the very same than last year loaded with few rocky steps. At one curve I nearly fell down but kinda save the situation with several shadow dance choreography and continue throttle. Now to the pit again and next round. I felt like s**t and it was difficult decicion to do. I thought the whole way to service what to do. We have said that if you don't have broken bones and engine is running there is no way to be a looser. I didn't wan' to but I couldn't breath. Tiny littel problem. I had already lost my voice. I was devastated. I pushed my (working) bike behind the van and sat down.
Make was second at his class and Jarmo was 9:th in his. In the end it was awesome to ride even one round, it was so great job from voluntary enduro people at Tohmajärvi.

Kuva: Timo Muilu

 -Esmeralda-