No jos en heti tee jotain niin unohdan sen. Niinkuin tämänkin päivityksen. Damn.
No parempi myöhään jne...
Reissuhan lähti ihan mallikkaasti liikkeelle kun tuli pari muuttujaa. Ensiksikin paikka ja sitten aika - tai lähinnä sen puute. Laiva kun saapui 18.30 satamaan jouduimme jostain syystä odottamaan yli puolituntia ennenkuin pääsimme edes ulos sieltä. Se oli ihan täynnä. Sitten oli ajatus (pahus kun ei toteutunut olisi säästänyt parilta tilanteelta) käydä katsomassa kisapaikka. Olin täysin varma ja sitä mieltä, että se on se sama paikka Maardun lähellä jossa aiemminkin olen ajanut kisaa. Joemäe tai Joelähe tai jotain. Sattuipa sitten niin, että käännyimme keskustaan päin ja kauhea ruuhka jokapuolella. Eli emme sitten menneet kisapaikkaa tsekkaamaan. Hotellille vain ja huone ja sillä sipuli. Aamulla olimme vähän liiankin ajoissa vaan lähdimme kuitenkin jo matkaan - onneksi - ja kuinka ollakaan ei siellä ollut mitään kylttejä ja paikkaakaan ei oikein löytynyt. Noh, minä siinä sitten kuukkelista etsimään paikkaa ja eipä sitten joku karttaohjelma toiminutkaan suoraan ja katsoin jonkun paikan läheltä. Kuukkeli ilmoitti juhlallisesti ajoaika 1t21min. Siis täh? Kello oli vähän yli 8. Ilmoittautuminen päättyisi 10.30. Ei hyvää päivää, olin katsonut väärän paikan ja kisat olisi Pärnun lähellä. Antti oli sitämieltä, että ehdimme. Huoh. Meinasin jo luovuttaa, mutta koska olimme jo siellä niin myös ajetaan. Ja sitten mentiin putki punaisena kohti Pärnua. Jos näin jälkeepäin ajattelee niin tämä olisi todettu jo edellisenä päivänä jos ja jos ja niin edelleen.
Hirmu ressi ja kellon vilkuilu ja toistuvat tietyöt saivat puhaltamaan ja vilkuilemaan kelloa kahta useammin. Vihdoin saavuimme pelipaikalle (ja totesin, että joskus vuosia sitten olen ajanut siellä) ja kello oli 10.15. Ehdimme nipinnapin. Ilmoittauduin, ja sain kuulla samalla, että mun vuoden 2017 mestaruuspalkinto oli jonkun hallussa, joka lupasi toimittaa sen minulle... en nimittäin ole vähään aikaan näitä endurokisoja ajanut. Kipin kapin mopo parc fermeehen ja valmistautumaan kisaan.
Kävelemällä ensialkuun extremetesti. Veti hiljaiseksi kun vuosiin en ole esteitä ajanut ja varsinkaan ikinä tuolla mopolla. No aikoinaan lähdin mestikoihin tilanteesta, etten ikinä ollut niitä ajanut ja radan esteet oli ihan toista luokkaa niin enköhän pärjää. Ja pärjäsinkin. Meni kuin vanhasta muistista 😋
Lenkki oli reilu 22km pitkä ja ajettiin 3 kierrosta. Käytännössä koko reitti kulki maastossa. Testejä oli 2 matkalla. Keli oli kääntynyt aika kuumaksi ja se osaltaan teki päivää raskaammaksi. Juomareppua ei ollut mukana, joten yritin juoda huollossa aina mahdollisimma paljon.
Jotenkin koko aamun oli sellainen ajolähtö, ettei oikein ehtinyt valmistautumaan "protokollan" mukaan ja sitten oltiinkin jo matkassa. Ensialkuun heti kylmilteen suoraan varikolta extremelle löysät pois 😅
Meni ihan hyvin, jouduin jatkossa kyllä kaarevat tukit kiertämään kun polvi ei kestänyt tukeutua ja kääntää mopoa. Sitten vain matkaan katselemaan mitä sieltä löytyy. Ja olihan siellä. Endurotesti oli aikamoista pyöritystä ruohikkoisella rinteillä ja savipelloilla. Liukasta oli ja niin oli siirtymilläkin jossa kerran kävin kyljellään. Onneksi ei hajonnut mitään. Osan matkaa mentiin joen pohjaa pitkin. Vettä oli puolisen metriä. Toki päivän mittaan ränni syveni ja tarkkana sai olla, ettei tullut uintireissua. Hyvin meni kaikki ja täytyy sanoa, että viimeiselle kierrokselle ajo tuntui jo. Huoltoaikaa oli parisenkymmentä minuuttia, mutta en aikoihin ole ajanut näin paljon maastoa putkeen. Samoin kärsin hiukan nestehukasta, koska orastava lihaskramppi oli tulossa kytkinsormeen sekä vasemman jalan säären lihakseen, jolla nostan vaihteita isommalle. Onneksi kesti vain hetken viimeisellä endurotestillä ja meni ohi ennenkuin saavuin ihan viimeistä kertaa extremelle.
Kertakaikkiaan hieno päivä. Onneksi Antti oli sitä mieltä, että ehdimme - itse olisin jo luovuttanut. Voitin kisan aika monella minuutilla ja kaikki oikeastaan meni hyvin. Mopo toimi todella hyvin ja oli ilo ajaa. Muita suomalaisia siellä ei ollutkaan niin oli ihan meikäläistä varten lippukin laitettu.
Kapinat kapinoitu ja kotimatkalle pikapikaa palkintojen jaon jälkeen. Vielä piti ehtiä laivaan. Taas mentiin putki punaisena. Ehdittiin juuri ja juuri ja hieno reissu. Pyykkimäärä tosin hirvitti, lystillä oli hintansa. Pesin sen kolmasti ennenkuin alkoi muistuttaa värit värejä eikä kuivuttuaan harmaata.
