Viimevuonna olimme viimeksi tällä radalla, mutta en ajanut silloin. Alla oli vain kauha rengas ja rata oli niin täynnä irtokiveä ja maakiveä ja kiven kiveä, että se olisi ollut sen renkaan tarun loppu. Päätimme jatkaa silloin matkaa.
Nyt rata oli huomattavasti paremmassa kunnossa ja ajosuuntakin oli käännetty. Pöly vähän vaivasi, mutta edelleen meitä oli vain yksi sivuvaunukuski meidän lisäksi niin vuorottelimme.
Itse radalta ei ajosta tullut otettua kuvia, mutta taas oli erilainen rata ajettavana. Meni hetken kun pölyinen pinta siivoutui ja alta tuli pitävämpää pohjaa ja ajolinjat alkoivat muovautua. Alun kankeuden jälkeen ajo alkoi sujumaan ja rentoutui. Yhtä ylös linkoavaa ramppia ja porrashyppyriä jossa piti hypätä liukkaaseen irtokivillä maustettuun mutkaan - ei kiitos - lukuunottamatta rata oli oikeastaan aika kiva. Ennenkaikkea taas oli ihan erilainen rata ajettavana ja erilaiset mutkat ja linjat valittavina.
Radassa oli topografiaa kun kulki luonnollisilla rinteillä ja notkoissa. Ja alanotkossa heräsi aina se pikkukilli kypärän sisällä joka sai luukuttaa kaasu pohjassa sydämen kyllyydestä ylämäkeä ylös miljuunaa. Suikka parkui taistelukierroksilla ja juuri ennen sitä ylösheittävää ramppia piti sitten jarruttaa, koska jos tuli siihen liian kovaa niin lensi niin pitkälle, että tuli jo pirunmoinen kiire hiljentää ennen upareita. En halunnut edes yrittää niiden tuplausta tai triplausta tai mitä lie. Ne olivat niin kuluneet ja reijillä ja tuplanokilla sekä kiviä siellä täällä, että jos ei ollut koordinaatit ja kaasun asento ihan kartalla niin herran haltuun oli seuraava. Suosiolla jätin edes yrittämättä.
Jaksoin vieläkin keskittyä hyvin ja myös ajaa hyvin. Toisaalta tämäkin rata oli niin tavallaan kova ja liukas, että ajo ei ollut niin raskasta kuin esimerkiksi pehmeällä radalla ajaminen, joten ei ihan huippusykkeillä tullut peuhattua. Muutaman tunnin sai hikoilun jälkeen ihana viileä suihku ja ruokaa. Rauhassa kiireettömyydestä nauttien kotilon paketointi - jälleen - ja maaseudun pikkuteitä hiljalleen maisemia ihaillen jonnekkin. Mitä nyt sitten päätimmekään illan edetessä.
-Esmeralda-
