Öhtukross oli eräänlainen kuin sarja krossit suomessa, mutta nämä oli jokainen oma kilpailunsa aina palkintojen jakoineen päivineen. En ole ajanut koko vuonna kisan kisaa, joten sekin vielä 😃
Aikataulu oli vähän tiukka, mutta ehdimme kuitenkin ihan hyvin paikalle ja vikkelästi kotilon purku ja ajovaatteet päälle. Lämmittely sekä aika-ajo alkoi.
Ensimmäinen ajatus oli radan ympäri ajettuani, että tämä ei sitten ollut laisinkaan omalta tuntuva rata. Oli meinaa niin paljon haastavia porrashyppyreitä ja uparisuoria ympätty yhdelle radalle, että lopunviimeksi taisi olla vain muutama hyppyri jonne uskalsi laskea menemään. Useamman kierroksen jälkeen mielipide vähän loiveni, mutta sinne jäi edelleen ne pari porrashyppyriä ja kertakaikkiaan ärsyttävät uparit, joita en keksinyt miten uskaltaisi ajaa kun oli niin korkeita, ettei voinut "keulittaa" ja niin teräviä ja pitkällä toisitaan, että vauhtia piti olla oikeasti jos meinasi tuplata (paitsi Kutsar joka hyppäsi joka kerta kaikki olikohan 5 pattia kerralla yhdellä loikalla. Se oli meinaa siitten usean kymmenen metrin loikka eikä sitä tehnyt yksikään muu kuski). Ainoa konsti oli siis jarruttaa ja paljon ja mennä pohjan kautta. Jokaikinen. Että se riipi. Siinä näiden välissä yritin sitten tehdä parhaani ja rata oli niin leveä, että selkeä valinta oli sisämutkat. Punainen savipitoinen hiekka oli välillä liukas ja välillä liimapito. Haastava. Lopputuloksena kuitenkin ykkössija ja olihan se hieno fiilis.
-Esmeralda-
