Tänne oli helppo palata. Sijainti ja rata sinällään olivat passelit tähän kohtaan ja päätimme viipyä nämä viimeiset päivät täällä kun sitten piti suunnata Pärnuun ja siellä oli jälleen hierontaa ja hoitoja 😀 Täällä on nyt juhannus ja suurin osa radoista on kiinni. Vain muutama on auki, mutta sijainniltaan niin kaukana, että tämä oli kertakaikkiaan hyvä valinta.
Rata oli kunnostettu tässä välissä ja olipas todella kivassa kunnossa. Pölisi juu, mutta kaksi kuskia juuri ja juuri pystyi ajamaan kun oli eri puolilla radalla. Pöly ehti tuulen toimesta vähän haihtua.
Jälleen palasin vanhoille linjoille, mutta nyt sillä ei ollut niin suurta merkitystä kun ei ollut patteja ja uria. Eli pystyi valitsemaan ihan eri linjat. Sulavammat, jouhevan pyöreät ja ajo olikin äkkiä ihan erilaista kun viime kerralla. Paikoitellen oli kyllä todella liukas kun oli niin kuiva, niin hiekka ikäänkuin rullasi alta kuin pulveri. Piti hereillä.
Aamusta aloitettuna juuri sen parisen tuntia kärsi ajaa. Sen jälkeen helle alkoi paahtamaan toden teolla.
Mielestäni oikein hyvät setit sain aikaiseksi jälleen - kun nyt näin itse itseään arvostellen- ainakin tunne oli sellainen, että kulki kivasti. Pikkuhiljaa integroitunut nelitahtiseen (voi sitä kulttuuri shokkia jälleen kun 2 tahtisen sarviin menen) ja ajo on luontevaa. Itseasiassa koko reissun aikana en kaatunut kertaakaan. Yrityksen puutetta? Ehei, siinä rajoilla mennään kun tilanteita oli kuitenkin silloin tällöin kun hallinnan raja häilyi...
Illasta kävimme syömässä kylillä ja uimassa meressä ja katselemassa hiukan ympärilleen kunnes yöksi tulimme varikolle takaisin. Rauhallisia paikkoja yleensä, tosin joillain radoilla on puomit, ettei siellä voi yöpyä. Ja mikä parasta: aamusta heti ajamaan.
Ei voi sanoa auringon noustessa herätys, kun se ei meinaa edes laskea koko yönä. Heti aamusta kuitenkin mopon selkään, koska armoton aurinko kostaja rankaisi puolen päivän aikaan jo niin, että ajo tuulen suojaisessa puiden keskellä olevassa montussa oli vähintääkin tukalaa. Vielä jaksoi puristaa viimeiseen ajopäivään mehut kypärään ja ajo kulki hyvin, ottaen huomioon aika monen päivän putki takana jo. 2 päivää, sitten yksi välipäivä ja siihen 10 perään putkeen. Nam. Olen syönyt hyvin, nukkunut hyvin ja mielestäni palautunut hyvin. Yön leposykkeet pysyneet toki vähän normaalia korkeammammalla - kotona sen 34-40 ja nyt 44-46 eli rasituksen huomioiden kiitettävästi. Kello kerää vain 120h palautumisaikaa ja sen jälkeen se vain viheltelee, joten ihan tarkkaa tietoa ei ole 😎
Markiisin alla varjossa hetki ja sitten taas radalle. Viimeiset vedot ja myönnän, muutama viimeinen kierros meni vain neppaillessa höntsäkaasulla fiilistellessä. Reissu taputeltu ja olin todella hyvillä mielin. Varmaan olisi saanut enemmän irti, jos olisi ollut radan reunalla joku valmentamassa, mutta näin itse itseäni tsempaten ja kun vain ajo tuntu hyvältä niin se sai riittää minulle ja riittikin. Tunteja tuli komeasti ja mopo toimi vailla murheita ja erittäin pienellä perushuollolla.
Kotona sitten tein perustavan huollon ja kas, olihan sitä ajettu kun villatkin oli palaneet putkesta ihan pois kokonaan puolesta putkea 😂 Mietimme kun kuullosti aika kovalta möykältä jo niin totta tosiaan, ulkosyrjältä puuttui villat jo kokonaan, olivat palaneet pois... Noh, uutta tilalle ja taas on hissunkissun.
Kisatkin alkaa kohta pyörimään, joten normaalia kohti mennään.
Vaan reissu oli mahtava.
-Esmeralda-
