Tämä rata on myös upea omalla tavallaan. Kova savirata ja sellainen alamäki josta loikataan rinteeseen, että hirvitti alkuun. Radan ympäristössä kulkee myös todella kiva endurolenkki.
Nyt selvitimme myös kiinni olevien puomien jujun kun muitakin kuskeja oli verikolla. Soitolla pääsi pitkälle..
Aamiaisen - kiireettömän sellaisen - jälkeen pääsi jälleen uudelle radalle suhaamaan ja ihme kyllä vaikka ajopäiviä oli takana jo useita niin ei väsy vielä painanut. Reissun allehan oli suoraan se Pieksämäen ajoleiri joten putki oli pidempikin kuin reissu. Vielä jaksoi ja palautui hyvin. Muisti vain venytellä hyvin ja hyvin nukkumisessa ei ollut ongelmaa. Kaluston huolto vielä, ilmansuodattimen vaihto ja ketjujen rasvaus. Tämä mopo on todellakin toiminut kuin "junan vessa" ei mitään murheita ole ollut vielä sen kanssa.
Rata itsessään osoittautui aika pölyäväksi ja oli aika reikäisessä kunnossa, sen ohella, että oli kivikova ja liukkaanpuoleinen. Päätin siis suunnata suikalla enskailemaan, vaikkei se varsinaisesti enduro ollutkaan. Ei sen puoleen reittikään ei ollut ihan suomi enduroa. Se on etenevä metsässä ja sen rinteillä kiemurteleva lenkki, joka on pääosin polunomainen. Ei siis kivä maassa eikä puussa ja juuretkin puuttuivat. Näissä puitteissa suikka toimi mainiosti ja ai että olikin kivaa ja ajoin kierrostolkulla enduroa pölyisen radan sijasta. Pölisi tämäkin, mutta se jäi taakse eikä tarvinnut pyöriä pölyssä. Japanilaiset jarrut on ihan eri luokkaa kuin ktm:ssä. Ne tuppaa olemaan luonteeltaan on-off, mutta näitä pystyi annostelemaan mukavasti ja nelarin sitkeä vetopito oli ihan omaa luokkaansa tuolla. Ajaminen oli suorastaan sietämättömän siistiä. Heikkosen tekemät iskarit toimi loistavasti myös täällä maastossa, joka oli ehkä enemmän sellaista cross country tyyppistä. Voi luoja kun ajo kulkikin kivasti ja en olisi millään halunnut lopettaa.
Niin vain päivä kääntyi taas pakkaamiseen ja huoltoon niin mopon kuin itsensäkin.
Reissun aikana ajeltu maaseutua edestakaisin ja ympäri ja valinnut ratoja ehkä kelien takia sellaisia, joissa voi ajaa. Pari rataa jäänyt välistä vaikka yö varikolla nukuttu niin aamulla päätettiin jatkaa matkaa, kuten vilaski ennen sateita - ei toivoakaan- sekä jögeva, joka muuttui kuravelliksi kaatosateen myötä. No silloin mentiinkin sitten sinne samlikuun.. Jokatapauksessa pelkkä terapeuttinen fiilis mennä minne haluaa ja minne nenä näyttää on selkeästi ollut terapiaa. Jos olisin oikein rikas eläisin näin. Pienellä kotilolla ajelisin ympäriinsä ja kävisin ajelemassa milloin missäkin, mutta kun en ole niin täytyy kohta palata takaisin maksamaan veroja, että voivat jakaa rahoja minne lie..
Nyt kuitenkin on reissua vielä muutama päivä jäljellä ja seuraavaksi uimaan ja sitten jonnekin..
-Esmeralda-
