Testing testing....

Istun keittiössä ulos katsellen. Seinäkello nakuttaa reikiä hiljaisuuteen.
Sataa.. taas vaihteeksi.
Niinkuin lähes joka päivä. Joku on joskus maininnut, että Suomessa olisi muka neljä vuodenaikaa. Kukkupuhetta, niitä on kaksi: "kesä" ja "talvi" ja ne muistuttavat kovasti toisiaan....
Noh, onneksi joulupukki päivitti välineitä joten ei muuta kun mukisematta pyörän selkään pimeyteen.

 

I'm sitting in the kitchen looking outside from window. The clock on the wall is ticking holes into the silence. It's raining for a change.

Like it do every day. Almost. Once up on a time someone have told that in Finland there is four seasons. Bull shit I say. It's only two: summer and winter and they remind each other a lot.

Well I'm happy that santaclaus update my eqippements for trainign so no complains and on the two wheels into darknes.

Merinovillaista kalsaripukua vilukissalle, tavallista kerrastoa, pyöräilytakki, hanskat, sukkia ja pyöräilykenkien päälle neopren suojukset. Testiajo suoritettu ja senverta lämmin keli oli, etten villa- asua laittanut, mutta muuten kaikki toimi hienosti :) Vaikkei takki ole kovin paksu niin pitää tuulen 100% ja hengittää selästä niin on mukava polkea kun ei hiosta. Onneksi on kahdet vanteet niin kesärenkaiden vaihtaminen kävi käden käänteessä, kun nastat oli jo alla. Sen, että käy ulkona jotain tekemässä niin taas on rättisulkeiset edessä ja märkiä vaatteita joka paikassa roikkumassa. Tuleekohan lunta ollenkaan?! :O

 

Under wears from merino wool, basic under wears, cycling jacket, glovces, all kind of socks and covers to the cycling boots. Testride was success and it makes a lot jus have a nice dry and warm feeling even the weather is like sh*t. Jacket is wind proof but breathing nicely so you won't sweat your ass off. I'm happy to have double rims so can do the chance in a minute between the spike tires and basic ones. What ever I'm doing in the end is wet clothes hanging every where around the house.

Will there ever come snow at all?! :O

-Esmeralda-



"Tusmun kinkunsulattajaisia..." "Getting a rid of christmas food colic..."

26.12 2013 Oripäässä pärähti..
Maken vanhempien tykönä joulupäivän vietossa. Seuraavana aamuna starttasimmekin pitkästä aikaa ajopuuhiin. Turunseudun moottoriurheilijat http://www.tsmu.fi/ järjestivät juuri virallisesti avatulla Oripään enduropolulla ilmaisen ajopäivän kaikille halukkaille ja oli aika kaukaa porukkaa tullutkin, kuulemma toistasataa kuskia?!. Ollaan joskus aikoinaan käyty siellä jokusen kerran, joten paikka sinällään tuttu. Nyt se oli kuitenkin saatu ihan virallisesti enskailijoiden käyttöön ja se on kyllä hienoa. Paikka on hiekkapohjainen, joten vaikka muualla monsuunisateet on tehnyt tehtävänsä niin tuolla pyörä ei edes kuraantunut. Jouhevaa metsäpolkua ja hiekkapatteja.
Olin juurikin rämpinyt kurkkukipeä-flunssa-yskä asetelman tiivistettynä 4:ssä päivässä läpi ja menin hyvinkin vasta toista päivää "terveiden" kirjoissa niin piti YRITTÄÅ  ottaa rauhallisesti. Ensimmäisellä kierroksella lähdin ajamaan vanhasta muistista ja sykkeet rankaisi välittömästi yli 190 ja puolimatkassa pysähdyin huilaamaan.. lenkki kuitenkin oli noin kuutisen kilsaa pitkä, että kyllä siinä jo joutaakin lepäilemään :D. Sitten älysin ottaa aikalailla rauhallisemmin. Jokusen kierroksen fiilistelin reipasta siirtymävauhtia ja kunhan höntsäilin. Enimmäkseen tuli varikolla juteltua porukoiden kanssa ja se oli ehkä ihan viisas ratkaisu.

It rumbles at Oripää
We were at Make's parents for a christmas holidays. The very next morning we went for a ride. Been there for a while. There was a official "getting rid of christmas food and over eating" at near by Turku. Folks have arrived quite far away from and it was nice to have so many friends there. I just had gone through four days flu and this was just the second almost healthy day. So carefully. Try I mean. At the first round I went like usually and after three kilometers had to stop. Heart was shouting mercy over 190 pulse and I had to give up. The hole round was approximately 6 km so there is really need to rest in a half a way. Huoh.. pathetic :) Then I most of the time just hang around and had a chat with folks in pit and that was a cood decicion.   

Varikoksi rajattu alue täyttyi heti ja autoja oli pitkin tien vierustaa parkissa pilvin pimein.. hyvin polulle kuitenkin mahtui vaikka kuskien vauhtierot oli aikamoisia niin annettiin tilaa puolin ja toisin. Tarjolla oli myös makkaraa ja glögiä asiaan kuuluvine tykötarpeineen, unohtamatta pipareita....
Kyllähän siellä kelpasi, hauskaa oli - kiitos TSMU. Oripää jäi taakse niin oli mielessä jo lämmin palju, joka odotti Maskussa. Voi pojat, se on vilukissan paratiisi....

The pit was loaded with vans and also the road in both sides. Still everybody got chance to ride in route and gave a room to faster ones. There was the traditional grill loaded with sausages and you could find also  warm mulled wine with gingerbread ofcourse. That was fun and when ever we left that behind there was warm tub in my mind. It was waiting ready at Masku. Oh boy that was a paradise for a chilly cat :)
-Esmeralda-

SUURKIITOS!!!!.... A BIG THANK YOU!!!!

On tullut aika paketoida kulunut kausi ja kiittää asianosaisia, unohtamatta teitä kaikkia osa tuiki tuntemattomiakin kannustajia reittien varrella. Iso kiitos!
Kokemuksena oli hienoa käydä Eestin puolella mestaruuskisoissa, jotka sääolosuhteiden myötä tulivat aika rankoksikin ja silti niissä kapinoissa selviytyä voittajana maaliin. Samoin "päitsi" tuli selätettyä tänävuonna. Tavoitteena oli voitto kuntoluokassa tai ainakin sijoitus, no siihen ei ihan ylletty. Maaliin 5:nä ja melkein voisi osoittaa sormella - toki vauhdin puute on aina penkin ja tangon välissä, mutta kiusaa teki myös takaiskari, joka oli aivan liian järkyttävän kova niin pattiseen ränniin. Hakkasi niin, että lopunviimeksi tunto lähti aivoistakin...... onneksi loistava huolto piti likan liikkeessä, suurimmaksi osaksihan se oli Artsin ja Jukan harteilla ja hyvin hommansa hoitivatkin kaikinpuolin.
Kaudella vaivasi myös ylenpalttisen ihmeellinen hengitystie sairastelu ja paljastuihan se yliherkkyydeksi, ja diagnoosin jälkeen pystyimme muuttamaan olosuhteita niin, että sekin asia korjaantui. Aikamoista rimpuilua se kyllä väliin oli, ainoa mikä vei eteenpäin oli hyvä kunto.

It's time to wrap up the past year and thank for everyone who have supported and helped me. Not to forget all those unknow encouragers side the track, you gave me strength to carry on and speed up my ride. It's impossible to describe the feeling to get that support in the middle of somewhere when you are trying to do your best. It was loaded with ultimate experience like the Around the Päijänne. It went through this year and 5:th at my class. Lack of speed is always more or less between the handlebar and seat but had to admit that the rear damper was teasing a lot in that point that nearly got my brains numn..so hard it was. Well, I'm happy that I got a brilliant service and mechanicans. They kept me rolling even I was frozen up and turned to blue at some point.
I was also suffering the mysterious infection at lungs but in the end that solved out too. Some point it was just struggling forward only thing what was carrying me was the good basic condition.

Hienoja fiiliksiä, hauskoja tapahtumia, huikeita reissuja ja monia kokemuksia jälleen rikkaampana ensi vuoteen..mitä ikinä se tuokaan tullessaan.

Awesome feelings, funny happenings, stunning tours and rich of many many experience towards to the next year. What ever it brings with...

Kiitokset sponsoreille, kuten Allrightille, joka takasi varaosien, renkaiden ja varusteiden puolesta kaiken mahdollisen tarvittavan. Se mitä ei ollut hyllyssä pojat tilasivat nopeasti varastolta. Tekopan jalkatapeilla ote piti ja Bridgestonelta sitten muita renkaita ja rengastarvikkeita joka lähtöön. Urheilukuvat ja Racefoto huolehtivat kuvaotoksista joita täälläkin sivulla on näkynyt.
Myös Nummelan Moottorikerholle, joka muisti jälleen stipendillä kilpailumenestyksestä tänävuonna. Tukeehan se sen lisäksi jo muutenkin aika tuntuvasti kustannuksissa niin ilmoittautumismaksuissa kuin lisenssissäkin.

Many thanks to my sponsors, like Allright what guaranteed the spare part supply and gears. From Tekopa was awesome foot pegs and from Bridgestone all other tires and supplies. Urheilukuvat and Racefoto took care of professional pictures what you have seen in this blog. Also Nummelan moottorikerho my club where I got a stipend from this year success in competitions. It also carry a part of the expences during the year.

Toki olen saanut apua ja tukea korvaamattomilta ystäviltä ja työkavereilta (mm.tiimHiltuset ja kollega Vasaman Jalmo) ja päitsin päämekaanikko Jussi, joka parsii kasaan milloin kulejtuskalustoa milloin muita laitteita ja kyllä tässäkohtaa mieleen tulee kiitostaa myös Markusta kärsivällisyydestä (en ehkä ole sieltä helpoimmasta päästä neuvottavia), ymmärrystä niskoittelusta (en ehkä luonteeltani ole sieltä tasaisimmasta päästä käsittelemään omaa mönkään mennyttä ajoani) ja kestävyyttä monen muun asian suhteen josta nyt en lähde kirjaa kirjoittamaan kun en ole ihan varma tulisiko siitä tragikominen trilleri vai silkkaa kauhukirjallisuutta..  anyway.. niiaan hymyillen.

Also I have had a lot of help and support from my priceless friends and collagues (like team Hiltuset and collague Vasaman Jalmo) and Päitsi mechanican Jussi who fixes nearly about everything and anything. Impossible takes a bit longer. Also Markus who have to deal my lack self-control and temperament :) I'm not the easy one. 

Ja niin, ne vanhemmat, jotka jaksaa vuodesta toiseen tukea ja auttaa tässä hulluttelussa. Kiitos äiti ja isä sekä Päivi ja Seppo...

And yes, the priceless parents who just able to carry on from year to another. Mom and dad. Thank you! Ofcourse Päivi and Seppo too!

-Esmeralda-

%&¤#=)¤½§(%?#*<.....Vito - same works in english too.

No sehän siis otti ja pyöräytti ajankulukseen kakkosen kampuran laakerit ympäri. Huolella.
Siitäpä sitten alkoi parin kuukauden projekti joka hullun hauskasti riipi vähintään kolmen ellei useamman tyypin sielun vereslihalle.
Kun vanha moottori saatiin vihdoin kolmella kuormaliinalla revittyä ylös - oli muuten aikamoinen akrobatian suoritus.. niin uutta etsimään.
Uutta moottoria ei juurikaan löytynyt ja vaihtoehdoiksi siis jäi kunnostaa vanha moottori tai ostaa uusi paku. Jälkimäinen tuntui turhalta koska tämä oli juuri tekniikaltaan rakennettu kaikki kuntoon ja vaihdettu paljon uutta osaa. Päädyimme siis ensimmäiseen.
Varaosia parilla tonnilla (huoh) päreitä muutama sata (huoh) päitsimekaanikko Jussi työllistettynä ja muutama muukin kaveri. Osat matkusti koneistamoon ja uudet osat paikoilleen. Hienoa, kuullsotaa helpolta. JOS siis kaikki menee niinkuin strömssössa. Ehei, hanttin laittoi joka käänteessä.
Kampuralle sattui koneistamossa pieni haaveri ja aikaa meni enemmän. Sitten oli vähän osista vielä puutetta ja niitä tilailtiin lisää. Sitten taas kasailtiin ja törmättiin vääriin osiin... kun tätä projektia siis työstettiin vain viikonloppuisin kun kaikilla oli aikaa niin aina kun tuli jokin este niin työt jatkuivat vasta seuraavana viikonloppuna. Aika on rahaa, ja rahaa ei ollut niin aika oli ainoa mahdollisuus.


Holy sh*t. My dear and beloved vito rolled bearings around from the crankshaft. Thoroughly. There begin a few month project to torture at least three people and push them in to a limit of madness.
When ever we finally got old engine up with three gargo straps (what was quite interesting porject) need to seek a new one. There wasn't really choices to consider. Expensive ones, driven as much as my own - app. 400 000km. So no thanks. We decided to built a new one with new spare parts. Use only the piston rods, and basic engine. Head would work with old valves and camsaft but rest of the parts will be replaced. Spare parts cost twenty hundred euros. So Päitsi head mechanican Jussi to work. Again.
The project was hardship it self and we have all the time some kind of problem going. Missing partw, wrong parts and so on..

Vihdoin kaikki palikat oli kasassa ja sain Hiltusilta moottoripilkin lainaan (asennus oli naurettavan helppoa... ) oli uusi kattila paikoillaan.

Finally after couple of month everything was ready. I was lucky to borrow a crane for lifting the engine and that make it ridiculous easy.

Vielä se vastusti hiukan vuotavilla vesiletkuilla  ja suuttimen esikammioilla joka taas työllisti pari muutakin jamppaa jne... mutta sitten koitti aika täräyttää se tulille. huoh. Yhden projektin jälkikirjoituksen aika ja kannet kiinni.
Kiitos Jussi!

And still resisting with leaking water hoses and and leaking nozzle chamber. It really try to kill me. Tenacity wil be rewarded. We win -it runs. My beloved vito is alive again :)
Thank you, Jussi!
-Esmeralda-

Juupas eipäs..- yes but no but..

Kärmes 2013.
No, se jäi kuskin ominaisuudessa tänävuonna kokematta, erinäisten mutkien ja umpikujien kautta. Alunperin piti lähteä ihan ajamaan joukkueessa, mutta viimevuosina on joku jäsenistä aina tullut kipeäksi tai jotain muuta juuri päivää paria ennen ja olen päätynyt sitten nollapyöräksi sinne. Nyt lupauduin nollaksi johtuen juurikin tästä ja sekin meni sitten puihin vähän samoista syistä. Tosin se joukkuekin, jonne kysyttiin jätti starttaamatta, koska yksi tuli kipeäksi ja toinen loukkaantui ja ja... Kisapaikalla sitten yksi joukkue oli yhtä kuskia vailla - olisin siis kuitenkin päässyt ajamaan, mutta siinä vaiheessa olin jo mennyt suolle katselemaan :( Menihän se päivä niinkin.

Forced to skip Käärme kustaa. The famous "muddy" enduro race. I was literally victim of circumstance. Nearly every year our team have suffered shortage of riders just about couple days before the race. What ever reason missing one from the three member team. So last year I went for a 0 bike. Kinda master bike to ride the track through. This year I also choose that option just to have option have fun. Day before D-day i got message from my matey: I'm not comming.. okay.. I had another matey in reserve. Message to him.. just to get reply: eh, I'm on my way to holiday trip and can't come. So I was there just hanging around and looking while others were having fun.

Kuva: Piia Salmi

Oli siellä pehmeää ja syvää ja kaikkea.. suurin osa tuli kyllä metsästä poiskin, vaikka välillä se näytti hiukan mahdottomalta tehtävältä. Kuka muu rypee antaumuksella liki kymppitonnin kapineilla mudassa kun enskakuskit?!

There was swamp and deep mud holes. Everyone.. well most of them came through finish line. It's kinda group of lonatics who buy a nearly ten thousand bike just to wallow in mud.  

Ajaminen on nyt ollut vähän vähemmällä, mutta maastopyöräily on nastaa. Siis kun on nastarenkaat. Huollatin kyseisen kapineen Hertsikassa sellaisessa paikassa kun High5bikes ja täytyy  myöntää, että palvelu oli todella hyvää ja hinnat asiakasystävällisiä :). Ohjauslaakeri oli vähän kulunut ja toisiin vanteisiin piti laittaa myös hiukan laakereita kuntoon jne ja kun yritin itse osia etsiä netistä www.high5bikes.fi, jotka muuten ovat aika hyvät sivut, mutta kun ei tajua noista vempeleistä niikun yhtikäs mitään niin se on ihan sama millasia kuvia katselee sieltä. Kiikutin siis laakerit sinne. Eli fillarin ja vanteet.

I have found MTB instead of riding enduro. I change spike tires to it and now there is good grip.
Found also awesome place for service and get spare parts to it. www.high5bikes.fi  you can select english at homepage or also call in shop. I think all of those dudes are fluently english speaking. One of them speaks only english :)
So I had dead steering bearing and couple of rim bearings, actually tho whole rim was doomed so I bought a new cheap one. I tried to help my self at the web shop but had to admit that my knowledge is limited with MTB so I took the whole bike with me and threw it to the shop. Anyway service was exellent, fast and friendly.  

Hulvaton pito tuollaisissa nastarenkaissa on, sentin lumiloskakerros antoi sopivan hapottavan vastuksen. Vähän vielä hienosäätöä hallintalaitteisiin niin homma on bueno. Vannetta vaihtaessani törmäsin dilemmaan kun takarattaat olikin navassa kiinni (yllätys?) ja siinä vaiheessa kun rataspakka oli ruustukissa kiinni, erinäisiä työkaluja pöydällä vieressä ja putkitongit oli jo käsissä niin Make kysäisi pitäisikö tuohon nyt kuitenkin hakea jokin työkalu? Öh?! On se nyt kumma kun kasaan KTM:n moottorin vaikka pimeässä, mutten saa yhtä rataspakkaa irti. Rehellisesti sanoen, en edes tiennyt millainen tuo konstruktio oli. Kiltisti kävin seuraavana päivänä hakemassa naurettavan kolmen euron hylsyn ja avasin pakan käden käänteessä. En myöntänyt olleeni amatööri :) No kun olin saanut sitten pakan vanteeseen ja vanteen rattaineen päivineen paikoilleen ketjut solmussa ja kaikenlaisia monimutkaisia vipuja ja rissoja jokapuolella huomatakseni vain, että ketjut olivat väärällä puolen aloitin kaiken alusta. En siis ryhtyisi fillariasentajaksi seuraavassa elämässä ainakaan. Olisin tuossa ajassa tehnyt jo koneremontin. Kahdesti.
Oli se sen arvoista kuitenkin, oli tosi siistiä päästä taas ajamaan pienen tauon jälkeen. Pakkasten tultua kaivoin myös icebug nastalenkkarit esille ja kävin niitäkin koeajamassa. Taisin kehua niitä jo aiemminkin viimetalvena, mutta ne on HYVÄT. Kiitos äiti.. :)
Ei muuta kun lumia odottelemaan, että pääsee hiihtämään ja ehkä spooriinkin...

It was pretty heavy to pedal at snow, a bit fine tune to geometry and then it's brilliant.
When I was changing the rear rim I found interesting problem when notice that cassette was attached to the rim some way and didn't really had any idea how. It's humiliating to notice that even I tear a part and fix one KTM engine enven in a dark room, I can't deal with one cassette. As far the table was loaded with wide selection biggger and bigger tools Make said that there must be a tool for it. I refused to look a like amateur but annoyed I had to surrender and go shopping in a next day. After I bought the tiny one piece of special tool of few euros that was piece of cake. Then next issue I was wondering was chains. How the f**k those can be everywhere in wrong between something and on my way?! I have no idea how in the end I got rid of those but finally the rim slipped on my hand and I was happy. Now I just had to get the new one back. Brilliant. I'm not concider to become a cycle mechanican. During that time I would be able to fix an engine. Twice.
In the end it was worth it. It was so cool to get back on cylcle. I also found my icebug spike sneakers and let them have fun too. I think I have mentioned those earlier, but anyway - those rules! Thank's mom! Now just a bit more snow for a skiing and maybe fot enduro too...

-Esmeralda-

MTB mania... MTB mania...

Sepäs, tämäpäs, oisko, entä jos, mut entäs toi, täähän vois.... huoh.
Kyllästyneenä halpis täysvieteri putkikamelilla konkeloimaan ajattelin vihdoin hommata ihan oikean masatopyörän. Sellaisen semikisavehkeen, jolla polkeminen on oikeasti kivaa.
Katselin ja ihmettelin ja vähän vielä katselin ja ihmettelin. Netti on pullollaan kaikenlaista, mistä asiaan vihkiytymätön joutuu vain hämmennyksiin.
Avuksi sain, noh tavallaan kollegan, Artimon Antti tuolta länsi-siivestä, jossa itsekin vähän aikaa sitten vielä istuskelin. Kuinka ollakaan olin jo katsellut vähän mieluisia vaihtoehtoja perustuen ihan puhtaasti näköön vailla mitään parempaa tietoa teknisistä spekseistä ja tuloshan oli aika tyrmäävä. Tai ehkä todellisuus oli tyrmäävä. Kaikki mikä näyttää hienolta ei sitä ole oikeasti vaan osat enemmänkin: hinnat alkaen ja toiminta sen mukaista.
Kyseli sitten vihdoin, mitä etsin ja tuumi, että voisi ehkä luopua omastaan. Yhdestä niistä...
Otin testiin ja eipä aikaakaan kun vaihtoi omistajaa. Sikasiistiä polkea fillarilla, joka on niin kevyt, lainatakseni First Riden testiä: ... "great-looking cross-country thoroughbred that’s not for the faint-hearted but is hugely addictive. So light it needs to be nailed down" Totta :)
Proudly presents: Commencal Skin 2, hiukan yli 10 kg ja hipostelu osia täynnä...

This one or that one or how about some other one..
I was so bored to pedal the cheap worthless " ore wodge"  with fully (only spring) suspension. I thought to invest to a good one. The real MTB. Web was loaded with all different kind of  "pipe camels" and I was a bit confused. My collague Artimon Antti helped me a lot. I had made couple of choices just to how they look and when he told "good to know in basic" specs the result was devastating. Neither of them did survive with grade even satisfying. Back in level zero. Price is what tells stright how it works. He asked what I'm seeking and that he might give up his own old one. I took it for a test ride. I read the First Ride test:  "great-looking cross-country thoroughbred that’s not for the faint-hearted but is hugely addictive. So light it needs to be nailed down"  That was so true! :)
Proudly presents: Commencal Skin 2, a bit over 10 kg and loaded with attractive details...

Nastarenkaat tuli mukana, ja viimevuoden päitsikypärästä valot pyörässä niin mikäs tässä on talveen mennessä. Sairaslomahakuisesti ruuvasin siihen lukkopolkimet, katsotaan montako mustelmaa tarvitaan oppimiseen. Ei sillä ettenkö oppisi, sillä kastemadonkin tikapuuhermosto vaatii 200 toistoa oppimiseen, mutta sekin oppii...joten ei huolen häivää - mustelmia laskemaan! :)

I got spike tires with it and from last year round about Päijänne (Päitsi) I got light, really good one too so nothing won't stop me! Seeking injury or what but I choose lock pedals to it. Let's see how many blue marks I will collect before I learn. Not that I will because even worm will learn. The ladder nervous system will take 200 replay though, but it will. So no worry. Ready to count the blue marks! :)
-Esmeralda-

Tampereen offroad messut 25.-27.10 2013 The offroad fair at Tampere

"vihollisleirissä" :)
Ylllättävän paljon hämmennystä aiheutti sinisen paidan päälle pukeminen. Merkkiuskollisuus on siis leimaavaa...
Jo viimevuonna piti lähteä mukaan kavereita jeesaaman, mutta työkuviot estivät sen joten tänävuonna sitten lähdin kun niin oli ollut puhetta.

"At the enemy camp" :)
It's surprisingly how much it will make confusion to dress up to a blue shirt. Brand lojalty is quite labeling thing...
Last year I attempted to the very same fairs but no chance with work sifts. So this year I redeem my promise.  

Shercon maahantuoja Motosyncro Oy oli saanut vihdoinkin uuden 2T 250 mallin suomeen ja se oli tietenkin siellä esillä ja sekä 300i nelari malli, joka jo tällä kaudella on on ollut kilpailuissa nousevana merkkinä. Henkilökohtaisesti testannut vain kyseistä nelaria joskus viimetalvena Holmin pellolla hiukan ja ensivaikutelma oli yllättävänkin siron ja ketterän tuntuinen ollakseen nelari.
Olihan se todella mukava tavata kaikkia tuttuja ja kavereita paikassa, jossa ei tarvitse kokoajan katsoa kelloa ja paljonko aikaa starttiin ja.. ja.. niinkuin kisavarikoilla yleensä tuppaa olemaan.

Motosyncro is Importer of Sherco and they had the brand new 2 stroke 250 model in Finland and that was there ofcourse. Yet couple other bikes too f.e.x 300i four stroke and trial bike. Personly I have test only the 300i and that was quite light weighted and agile to ride.
It was nice to meet all frends in atmosphere without hurry of next minute or "gotta go" feeling like in race pit.

Supercrossi oli huimaa touhua ja oli ihaltavaa katsoa kuskeja, jotka todella osasivat ajaa. Muutamat ajoivat niin eleettömän nätisti ja se oli sietämättömän helpon ja kevyen näköistä.
Porukkaa oli perjantaina vähänlaisesti, mutta lauantaina ihan mukavasti jo.
Hieno viikonloppu ja vaikka illat venyi ja väsymys painoi vähän niin silti oli todella hauska kokemus.
Kiitos Luhtis ja Kaide, silti vielä kotari kuski ;)

Super cross seemed like a crazy thing to ride but it was admirable to see how fellows who can do it makes it look like piece of cake. It wasn't so crowded at friday but at weekend there was more people. Nice weekend and even though there was long days the event was awesome. Thanks Lutis and Kaide.. but still I'm riding with my KTM :) 

-Esmeralda-

19.10 2013 Heinola lemppari CC

Kauden viimeinen CC kisa. Kelit jännitti loppuviikkoa kohti, mutta lopullinen hauskuus selvisi vasta kisa-aamuna. Olen joskus miettinyt, että mikään ei anna enempää makua elämään kun sen ääripäät :)
Kuva puhukoon puolestaan:

The last CC race of this season. During the week the weather have been more than exciting but the final fun would we figure out at race day. I have sometimes wondered that nothin gives more taste in life than extremity of it. Picture will speech for it self.

Olin kyllä varautunut viileään keliin, nyt oli sentään paksummat hanskat (toisin kuin jämsässä aikanaan ja näpit jäätyikin näppärästi ydinjäähän) ja muutenkin pitkää kalsaria jne. Kukaan selväjärkinen ei lähtisi kesärenkailla liikenteeseen. Paitsi kuramopoilijat.
Varikolla meinasin lentää perselleni heti kun lätäköt olivat jäässä lumen alla. Hienoa. Mietin miten onnistuisin lunastamaan lupauksen duuniin kun lupasin tulla ehjänä töihin maanantaina.
Olinpahan lähtenyt vielä crossilla liikkeelle, ja se on vielä muutaman sentin korkeampi kun enska. Siinä en yletä maahan edes varpailla kummaltakaan puolen, ellen puota kannikkaa jakkaralta. Loistoidea. Luvassa oli suomienskaa, kuulin siitä kyllä jo edellisenä päivänä desantit kertoi, mutta olin suoraan sanoen liian laiska tekemään asialle enää mitään. Otetaan nyt sitten ilo irti koko rahalla!
Starttiin eturiviin, ja luojan kiitos olivat porrastaneet lähtöjä vähän niin oli ohjelmanumeroille tilaa.

I had plan for a cold weather, had thick gloves and long under wear. It was snowing we had to ride with summer tires! Not clear-headed job...but we talk about dirt riders now. They don't have that so no worry.
At pit I nearly fell down to my butt because there was ice underneath snow. I choose motocross bike to this race and it was so high that my legs didn't really reach to ground. Rised the difficulty level to 3. First one was the summer tires. We will have a "whole lotta fun" .
First row in start line and thank god they had delay different groups in start so we aren't there at same time.

 

Kuva: Satu Hiltunen



Alkuun crossirataa, sitten metsään möyrimään ja vähän metsätietä ja sitten takaisin crossiradalle. Lenkki varmaan jotakin 8 km paikkeilla ja ajoaikaa 1h.
Startti onnisti hyvin, otin kärjen. Taru rynnisti kohta ulkokautta ohi ja mietin kuinkahan käy. Alla asfaltti ja lunta sentin pari pinnalla. Noin 3 nanosekuntia myöhemmin eli ehdittyään juurikin eteeni lähti liippaamaan niin leveätä latikaista, että sokeakin näki ilman keppiä jotta huonosti käy. Siihen kyljelleen ja vehkeet liukui pitkin pituuttaan suoraan ajolinjalle. Tarua väistelin ja sitten mopoa ja sain juuri ja juuri pidon pidettyä, että pääsin radalta ulos heinikkoon ja ohi. Huh... Sitten etenin kohtuu huterasti ja pallo hukassa katsellen ympärilleni jotta minnekkäs sitten..

 

First at motocross track and then to the woods just to get back to the track. Route was approcximately 8 km and race time 1 hour.

Made a hole shot in start and soon Taru was coming from outside and by pass me. Just about front of me - I had time one second to think how it goes the snow top of the asfalt might be pretty slippery- she start to drft and fell down. Rollilng and sliding to my line and I really had to work my self  like now stright to the grass bushes at side of the track to survive. But I did. I continued pretty tottery bu on two wheels. Kinda lost the track in a moment where to go because it pop out from the main track to woods.

Kuva: Satu Hiltunen.
Wihurilaisen ottama kuva Wihurilaisesta kuinka ollakaan Wihurin nauhan kohdalla :)

Kuva: Satu Hiltunen
pom..pom..pom..pompoti pom..pom..

Pompottelin menemään ja eipä aikaakaan kun reitti putkahti metsään. Sussiunakkoon. Veti muuten vertoja Nurmijärven kisalle :D. Kieli keskellä suuta otin tinkimättömän suoran linjan mutaisen lumisessa kivikossa. Tiesin hel**tin hyvin, että tällaisellekin mielenhäiriölle löytyy varmasti jokin termi. (muukin kuin enduro, tai ehkä siitä voisi tehdä jo lääketieteellisen termin.. ) Itseaisassa kaikki sujui kohtuu hyvin, yritin pitää vain painoa takana ja isohkoa vaihdetta crossin loistavasti (köh, köh) vääntävällä moottorilla. Noin puolivälissä painelin menemään jäljetöntä reittiä, ajoin siis edelleenkin kärjessä, kun vasemmalla vilahti punainen lappunen.. voi vitjan munaskuukkelit...polkuhan kääntyi sieltä vasempaan ja täräytin hurmoksessa metsätietä suoraan. Ei ollut liikoja lippusiimoja estämässä tällaisia puolisokeita intoilijoita. No porukkaa meni OIKEATA reittiä takavasemmalla kun pipoa ja minä poika kääntelin vielä vehkeitä kun jalat ei yllä %&¤"#¤(*^ maahan ja sysäsin viimiein raivolla metsähallituksen puolelle reittiä kohti ja muutaman kannonkin sieltä vielä löysin. Ensi tapaamisen lyhyen esittelyn: kanto..crossipyörä - crossipyörä tässä kanto.. jälkeen matka jatkui yhtä jännänä ainoa ero, että nyt oli muutama jälki jota seurata.

Jossain kohtaa huomasin, että Make oli huitomassa vimmatusti vauhtia lisää (kuten aina, kaasua on AINA liian vähän) ja hetikohta mutkantakana oli taas siellä huitomassa. Mitä ihmett.. ? Taas kohta oli metsänreunassa heilumassa ja minä jo mietin onko se kaikkialla vahtimassa ja olevinaan kaasutin ihan vaa varulta kun odotin sen olevan taas seuraavan mutkan takana :)
Muutama vähän mutainen kohtakin mahtui matkan varrelle, mutta yllättävän vähäillä säikähdyksillä ja nivusten kiristelyillä maastossa etenimme. Crossiradalla en lähtenyt mihinkään yltiöpäisiin intoloikkiin, olin ottanut paikkani naisten kärjessä ja etenin kohtuu rennosti ja varmanpäälle. Muutama läheltäpiti, mutta muuten pystyssä pysyttiin.

I bounced forward in rocky track and boy there was tew of them. Tried to kee just some kind of stright line. Weight on the back of the bike and big gear on so we manage to proceed quite fine. Normally the 125cc you should ride like you had just stole it so in big gear the engine wasn't really at it's best but it was only way to go there. At that moment I saw red mark at tree. Sh*t da*m and no words in englis to describe this but went over the track. Riders turned where they should and I was tried to turn around while legs are swinging here and there and don't reach the ground. Furiously I throttle to track and found couple of stump where to jump to where ever it happens to go and then after others. Good point: now there is track to follow, when I was first there was none :)

In some point I notice Make waving more speed and next one he was in different corner doing the same thing?! I tried to do my best and hang on the throtte as much I could. Few muddy places, but it wasn't so bad what I thought. I was riding in back in first place so relaxed and safe ride. Couple of near-miss but on stayed on vertical position.  

Kuva: Satu Hiltunen

Kuva: Satu Hiltunen

Maaliin pidin paikkani, eli tähän oli kausi hyvä lopettaa, luokkavoitto ja matkaan lähti pystin mukana rohkea nallukka, Yamaha paita päällä KTM kuskin kainaloon :)

I was first on checkered flag and thought that it's good to end the season for this win. With big cup I also had a brave teddybear what wear Yamaha t-shirt concider that I'm a KTM rider :)
-Esmeralda-

15.9 2013 Perttulan Pöräys

Siis käsite "onhan siellä vähän kivikkoa" sai ihan uuden mittakaavan :)
Kerran aikaisemmin ajanut nurmijärvellä, mutta talvella. Reitti oli hiukan erilainen.
Olen syystä ja toisesta ja ehkä vähän viidennestäkin ajanut todella vähän. Ennen Lahden kisoja en hetkeen, sitten seuraavaksi tohmajärvi päätyi keskeytykseen ja ennen tätä kisaa kävin  viikolla vain testaamassa, että kaikki vain toimii. Takaiskari huollettiin juuri ja muutenkin vaihtelin uutta ketjua ja ratasta ja jarrupalaa jne..
Ajokertoja pariin kuukauteen siis kolme. Hmm :). No, tarkoituksena päästä nyt siis edes vähän puuhastelemaan.
Keli näytti tummalta heti aamusta. Ei kuitenkaan satanut. Olin värvännyt (ylipuhunut kieroudella)kollegan Vasaman Jarmon huoltooni, Make kun oli reissussa.. Hän saapuikin reippaana ajoissa paikalle kertomaan virnuillen high lighteja reitistä. Itse kun oli ajellut sen edellisenä päivänä muutamaan kertaan. Luvassa oli ehtaa suomienskaa.
Vihdoin tienpäälle. MK1 laittoi heti puhaltamaan. Enpä ole kivikkoa ajellut juurikaan laisinkaan ja olihan aikamoinen setti. Ei meinannut millään löytyä yhteistä säveltä taikka linjaa. Kiperiä kivikkomäkiä ja kinkamia, mutta mopo toimi kyllä hienosti. Vähän ehkä oli turhan napakka alustaltaan, mutta en nyt alkanut senkummemmin hifistelemään. Kunhan sillä nyt pääsi. Kun hengästyi ensimmäisen kerran niin ei meinannut millään hapetus tasoittua. Kädet huusi hoosiannaa siis siihen asti kun sormista lähti suunnilleen tunto :)

Rocky concept had a totally new meaning at Nurmijärvi. I've been riding there once before but it was snow then so it was schok. I have tried to heal my self from suffering some kind of infeciton at lungs so not been riding lately. So the main thing is just to get the feeling of ride again.
Weather was foggy but didn't rain. I had my collague Jarmo at my mechanican because Make was on trip. Jarmo came at morning smiling wide and told few highlights from track. Oh boy, I't going to be long day. The first MK1 made me already blow and chuff. That was loaded with rock and it firends. The whole family and relatives..I didn't feeö l my hands after couple of kilometers..

 

Kuva: Piia Salmi

Kuva: Piia Salmi

 Onneksi maalinauhat pelasti jutun. Välitankkaukseen - ei sillä, että bensaa olisi juurikaan mennyt, mutta juotavaa maistui siivu ja kädet hetkeksi irti tangosta. Hymyilevä huoltomies tankkaili mopon ja toivotti hyvää matkaa (sarkasmia?) Matka MK2 alkoi. Alkuun oli peltoluukutusta ja viimeinen alamäki metsänreunassa oli todella savinen ja liukas. Todisteet rusettiluisteluista alkoi jo 100m päästä ennen mutkaa kun kaikin keinoin oli yritetty vauhtia kuolettaa.. reitti kääntyi 90astetta vasemmalle alas kapealle vanerisillalle. Nam. Jarrutin ja osuin. Onneksi. Kaikilla ei ollut käynyt ihan yhtä hyvä tuuri. Muuten aika samanlaista settiä tyrkyllä, mutta nyt jotenkin osasi asennoitua ja kädetkin alkoi toimimaan. Alkoi myös muistamaan, miten mopoa ajetaan. Onneksi Jarmo oli tuonut juomapullon pätkän maalin, siivu maistui jälleen. Aika nopeasti ajokunto katoaa jonnekkin..? MK3 olikin peltopyöritystä, väliin metsään maistelemaan juuria ja kiviä ja sitten lopuksi takaisin pellolle. Oijoi. Hauskaa. Siitä huoltoon nauttimaan reilun 50 min huoltoajasta! Onneksi Jarmo oli kärppänä ja huomasi ketjuja rasvatessa, että takajarrulevy oli kiero. Olin ajanut sen jonnekkin kiveen. Ei ihme, että vikalla pätkällä alkoi jarrut vähän häipymään.. Sai sen suoristettua (kaivoi jostain autostaan pikku jakarin, oli se alle metrin mut kaksin käsin se sitä kantoi) ja siitähän tuli parempi kuin uusi! Kyllä nyt kelpaa kiikkua jarrupolkimessa :)
Katselin huolissani taivalle, joka tummui jokapuolelta ja toivoin, että Esteri jaksaisi olla kintut ristissä ja pidätellä vielä hetken. Kaatosade olisi voinut tuoda oman pikku lisän etenemiseen. Myös tyyleihin.

Never been so happy to catch the goal and then to fill up. Smiling mechanican was wishing a nice trip (I could smell the sarcasm!) and towards MK2. First at field and the last downhill at the corner was slippery like piece of soap and I could see all sligind and slipping lines from far away. It turned to a 90 degree corner just before a very deep ditch. Luckily I was able to turn. Not every one have been so lucky. Rest of the track was nearly like first one so no surprises and my hands started to work a bit too. End of the MK Jarmo was with water bottle and that was awesome. MK3 was mixed of first and second ones so nothing new. Then fill up again and round two. Jarmo notice while put lube to chains that rear brake disk was twisted. I had hit some family or friend mr or mrs rock at woods. He pick up a tiny clock maker tool from his van. He was able to carry it on two hands. A huge wrench. But with it he built it up like a new one.
I looked a bit worried to the sky. It was seriously getting dark. Rain might bring a tasty additive to the rocky party also give a many variant of riding styles.

Kuva:Markku Laukka

Toinen kierros oli helpompi, osittain koska alkoi oivaltamaan miten sitä ajettiinkaan sekä asennoitumisesta ja kroppa alkoi taas toimimaan jotenkin. Alkoi olemaan jo ihan hauskaa. Etenin reipasta siirtymävauhtia ilman senkummempia yrityksiä yltiöpäiseen kilvanajoon. Tokalla pätkällä ajoin sitten yhden kaverin kiinni ja meinasin ohittaa, mutta jotenkin ajauduin sumppuun sen taakse ja väistin väärälle puolelle. Mopo loikkasi innoissaan ison kiven yli ja päädin metriseen horsmaheinikkoon selälleni kuin leppäpirkko. (?) no konttori otti kipeää ja tanko oli ohitus säädöissä. Kivikossa sillä ajaminen antoi lisähaastetta kummasti ja ihme, että pääsi ehjin nahoin pätkän maaliin. Yritin kiskoa stongaa suoraksi myös välihuollossa oikein yhteistuumin, mutta ei mennyt tarpeeksi. Ennen kakkospätkää avasin sitten pultit T-kappaleesta ja suoristitn sen oikeasti. Huoh.
Hienointa oli päästä taas ajamaan <3. Kolmas kierros jos olisi vielä ollut niin olisi alkanut oikein sujumaan.

Next round was easier, party because my body started to get the idea of riding again and I was having quite fun. I was riding with smooth speed and then I catch one rider front of me. Tried to by pass but for some how got in wrong line and next thing I was holding a bike what found a big rock and jumped like a happy kangaroo to the deep grassy nature. That piggy... with skewed handlebar I continue and tried not to hit to the trees. Still it was so <3 to get back on saddle and ride. Third round would be race..

397 589 359 000 342 ja puoli kiveä myöhemmin...kaikesta huolimatta reitti oli mielestäni hieno ja saavuin maaliin toisena, samalla lunastin myös Lady-Cupin toisen tilan.
Tänäviikonloppuna ajettiin myös Eestissä viimeinen Eestin ja Baltian MV kisa, ja eipä siellä muita naisia nyt ollut, joten olin siis ykkönen vaikken tässä osakilpailussa enää ajanutkaan, ja se jos mikä tuntui ansaitulta koska kisat oli mielestäni todella rankkoja keliolosuhteiden takia.

397 589 359 000 342 and half rocks later yet it was nice track and I was second. At the same time I confirm the second place also at Lady-Cup, this was the final race of it.
This weekend there were also the last race in Estonian championship and there wasn't any more ladies so I was winner :) That felt really earned because that race is top of everythin when it comes of tuff race.

-Esmeralda-

Tohmajärvi 31.8 2013

Suomen hienoin ja pisin endurokisa. Piste.
Ei ensin meinattu lähteä ollenkaan, mutta viimehetkellä mieli muuttui. Saimme yöpaikan Kesälahdelta, Hiltusten tykö ja kollega Jarmo osallistui myös kilvanajoon.
Aamulla potkittiin kukot hereille kun osa talosta lähti jo kisapaikalle ennen viittä. Hiltuset oli työvoimana ja sitten kisojen aikana Kaitsu meillä kaikilla huollossa. Loput pätkillä lähettämässä ja ottamassa aikoja ja mitä kaikkea..
En saanut oikein nukuttua, mutta yllättävän vähän vaivasi. Odotin kovasti reitille pääsyä. Olimme hyvissä ajoin tontilla ja normi setti: ilmoittautuminen ja katsastus. Keli senkuin kaunistui. Aurinko köllötti kirkkaalta taivaalta ja fiilis oli hyvä. En kyllä ihan tikissä ollut, joten vähän niinkuin fiilistely mielellä liikkeellä. Mystinen hengitystie infektio on kiusannut treenaamista ja odotukset ei hirveän korkealla ollut.
Matkaan kuitenkin ja siirtymät olivat kutakuinkin maastossa kokonaan. Pidin yllä reipasta siirtymävauhtia ja muutamia mäenkinkamia lukuunottamatta oli hienoa jouheaa polkua. Ei ongelmia ja mopo toimi kuin junan vessa.

The nicest and most magnificent race in Finland. Period.
Firts were thinking to skip it but at last moment chanced minds. We got place to sleep there near by with Hiltuset and Jarmo. Kaitsu was mechanican for everyone. It was going to be a really nice weather and I felt good. After four a clok in the morning when we woke up and let the roosters wonder what is going on. My lungs are still a bit sore of the infection what have bothered me occationately.But still want to try. On the road and I kept on rolling a good smooth riding and track was awesome. Bike was working like a "loo of the train". Nice.

Ensimmäisen mk:n juomareppu teline nökötti tienposkessa ja mietin ripustaisiko vyölaukun siihen.. en jaksanut, ei se niin häirinnyt. Muuten tuo teline oli kyllä ihan kuningas idea. Miksiköhän ei se ole yleistynyt muualle?! Mk 1 oli uusi pätkä ja aikamoista kukkulaa mentiin ylös alas. Jossain päällä katselin juuri maisemia vasemalle reitin kääntyessä oikealle ja sehän olikin näppärää, koska seuraavaksi tajusinkin ajavani syvässä mutarännissä ja jäin juurikin kiinni siihen. Eipä muuta kun nostohommiin. Onneksi olin juuri vaihtanut takahäkkiin uudet kiinnikkeet takalokarille niin olipa muuten tukeva nostella. No ei siinä nyt mahdottomia mennyt mutta voisi ehkä harrastella moista muualla kun pätkällä! Hengästyminen kiusasi aikalailla koska välittömästi alkoi etikkaan kasteltu pulloharja rassaamaan keuhkoputkea. Muuten olikin ihan mukava mk, korkeuseroa ja kuitenkin aika vauhdikasta mutta teknistä.
Siitäpä sitten kohti kakkosta, jälleen koko siirtymä aikalailla maastossa. Mk:n alussa Kimi oli lähettämässä ja loput Hiltusista autossa ja karmea huuto tsemppaaminen ja huitominen. Olin hiukan kujalla kun keskittynyt vallan ajoon, että puolet meni varmaankin ohi...

First MK start and there was rack for the hydradion packs (such a brilliant idea!). I didn't hang my belt tool pack to it, it wouldn't bother me so much. Track was climbing top of the rocky hill and I was looking the nice view and suddenly sunk to the mud hole. Very clever me. I just wanted to do my exercice right now. Lifted up an carry on. Now looking forward. Stupid.
irritation at lungs started to bother my breath and had to slow down a bit.
At MK2 there was Kimi and rest of the family Hiltunen for taking time and so on. They started to yell and wave hands and I was a bit confused that I'm happy to miss part of it.

Kyltti lähdössä kertoi loput. Repesin, ei voinut mitään :)

Sign at start line was telling the rest. LOL.. laug out loud .. couldn't help it. It says:
Ykä (that's me) tights to the rack and fly! Make, slide to the up and throttle hard!

Pätkä menikin ihan hienosti aina puulaatikkoon asti. Samanmoisia Eestissä ajeltiin mennen tullen ja ei ollut ongelmia, mutta tässä pöllit olikin aika isoja. Tulin reipasta vauhtia ja painoa taakse, mutta ei riittänyt. Joku. Etunen kimposi alta ja siihen palikkalaatikkoon naamalleen. Nostin pyörän ylös ja se saakutti rimpuili itsensä nurin toiselle puolen. No niin, tämä meni ihan reisille. Nostin sen pystyyn ja polkaisin käyntiin ja taluttamalla lähdin palikkaleikistä vit**n. Samperi. No ei mahda minkään, matka jatkuu. Keuhkoputki tulessa yritin haukkoa henkeä ja saada hapen kulkemaan edes jotenkin.
Kolmonen oli peltopyöritystä ja metsää ja muutamia mäkiä ja onneksi oli tuota peltorallia käyty edellisenä päivänä testailemassa niin oli jotakuinkin hajua touhusta. Todella hauska pätkä. Erittäin hauska pätkä. Pätkien jälkeen meni aina hetken ajan kun olo oli ryhdikäs kuin tiskivesi sukassa, ei meinannut tasaantua millään.

That was going fine all the way to the wood box. The very similar have been riding at Estonia without any trouble but here the wood pieces were quite big. I came with a good speed but it wasn't enough. Or something. Front wheel found something and then I was on my face in that damn box doing deep examination of the briquettes. Pulled it up just to let it fall down to the other side. Absolutely fabulous and hilarious. Simultaneously. Finally was able to get the f**k out of the f**ing box.
Third MK was mainly field here and there. Fun track. Very fun track. After all MK:s I felt as stright as a dish water at a sock. Not able to revert at all.


Välihuoltoon varikolle ja kun saavuin tankille niin huomasin, ettei montaa minuuttia ollut aikaa. Muutamassa pehmeässä kohdassa piti vähän katsella ajolinjoja, mutta missään en ollut kiinni eikä mäissä ollut ongelmia. Jouduin pitämään hiukan rauhallisempaa ajoa siirtymillä, että henkitorvikurja vähän rauhoittuisi.
Kohti nelosta siis. Se oli myös hienoa pätkää, taidettiin ajaa eri suuntaan kuin viimevuonna ja pari kallioporrasta siellä oli, mutta ei ongelmia, heittämällä matka jatkui. Iloitsin kun mopo toimi niin hienosti kaikinpuolin ja olisi miltei täydellinen jos vain jalat yltäisi vähän paremmin maahan aina tarpeen vaatiessa. Kerran mutkassa lipesin vallista ja melkein nurin, mutta erinäisten varjotanssi koreografioiden jälkeen pysyin kutakuinkin pystyssä ja matka jatkui.
Keuhkoputki alkoi olla schiedelin hylsyä vailla ja koko matkan mk 4:ltä varikolle mietin jatkaako vai jättääkö leikki kesken. Olin aikataulussa ja ei ongelmia. Motto on ollut: jos ei ole luita poikki ja kone käy niin ei keskeytetä, mutta nyt alkoi tuntua järkevältä ottaa vihdoinkin se elämäni ensimäinen oikea keskeytys. Edessä olisi kaksi kierrosta vielä, 70km/ kierros. Huollossa vielä hetken epäröin, ja vaikka Kaitsu yritti kovin laittaa matkaan niin pidin kiinni järjen murusesta ja kävelin ilmoittamaan keskeytyksen. Ääntä ei meinannut enää lähteä. Murheissani työnsin moponi auton viereen parkkiin... Pahus.
Make tuli luokassaan toiseksi ja Jarmo taisi olla vetskuissa yhdeksäs... Aivan mahtava oli päästä kuitenkin ajamaan edes kierros. Hienoa settiä ja loistavaa työtä Tohmajärveläisiltä.
Tältä vuodelta ei ollut kuvia käsillä, mutta viimevuonna sattui olemaan sama ajopuku päällä :)

To the pit to fill up and I notice that I didn't have so many minutes service time left. I had to ride so easy to save my lungs that I concider to discontinue. MK 4 was the very same than last year loaded with few rocky steps. At one curve I nearly fell down but kinda save the situation with several shadow dance choreography and continue throttle. Now to the pit again and next round. I felt like s**t and it was difficult decicion to do. I thought the whole way to service what to do. We have said that if you don't have broken bones and engine is running there is no way to be a looser. I didn't wan' to but I couldn't breath. Tiny littel problem. I had already lost my voice. I was devastated. I pushed my (working) bike behind the van and sat down.
Make was second at his class and Jarmo was 9:th in his. In the end it was awesome to ride even one round, it was so great job from voluntary enduro people at Tohmajärvi.

Kuva: Timo Muilu

 -Esmeralda-

Enduropäivä Karkkilassa naisille.

Karkkilan motocrossradalla vietettiin Karkkilan moottorikerhon organisoimana maanantai-iltaa naisissa voimin.Siis vain ja ainoastaan naisille tarkoitettu (myös oppaat/kouluttajat olivat naisia) ilmainen lajin kokeilupäivä ja osallistujamäärä yllätti meidät kaikki!
Pyöriä oli lainassa tutuilta, yrityksiltä ja kerholaisilta, jotkut toivat omasta takaa lainapyöriä mukanaan, mutta silti niitä oli auttamattomasti liian vähän :)
Ensikertalaisia oli uskaltautunut mukaan riemastuttava määrä ja monelle alkujännityksen jälkeen innostus voitti ja lopunviimeksi monella oli hymy niin leveä, että onneksi päässä on korvat niin ei haljennut.
Keli suosi ja suosiosta johtuen mietimme pitäisikö järjestää toinenkin tällainen. Niille, jotka juuri oivalsivat olisi mukava päästä isolle radalle ajamaan ja niille, jotka ei oikein ehtineet kunnolla kokeilemaan pääsisivät enemmän sinuiksi laitteiden kanssa. Nyt osaisimme varautua kaluston ja varusteiden kanssa paremmin!

We spent nice monday evening with women at Karkkila motocross track. Only for women. All trainers were also women. Opportunity to test the riding for free. We had bikes from sponsors and we borrowed some. Some had own bike with them. The beginners and first timers had finally so wide smile at face that without ears the head would split in two.
Weather was awesome and it was totally crowded so we thought to arrange another one later. Next time we also could get a bit more bikes and gears.  

Tämä tapahtuma tuli aika puskista ja lyhyehköllä varoitusajalla, mutta seuraamalla facebookissa Rapakat yhteisöä niin et missaa seuraavaa, jos itse vähänkään mietit uskaltaisiko niin tuolla oli monia naisia, jotka eivät olleet ikinä ajaneet minkäänlaista moottoripyörää tai edes mopoa ja hyvin onnistui. Toivottavasti jokunen jää edes lajin pariin, naisia on motocrossissa ehkä parisen kymmentä, mutta endurossa vain kourallinen.

This was so short notice but following the Rapakat in Facebook you won't miss the second one. There was many first timers and in the end of the day they ride the bike at track and had so much fun. Hope that even some of them would start and stay with a bit more favored motocross or then enduro. There is only fist full of ladies now a days at top of enduro.  
-Esmeralda-

26.-28.7 Pohjankankaan hiekkadyynit ... sand dunes at Pohjankangas

 Nam.... Yammy...

Pari päivää taas tarjolla hiekkarallia. Otin matkaan tällä kertaa crossipyörän ja se osoittautui ihan kelpo pyöräksi siellä. Kauharengas oli omiaan tuolla ja nosti hauskasti pelit plaaniin ja pystyi ajamaan ympyrää tapeilta sladittamalla vaikka kuinka ja kovaa ja sepäs olikin hauskaa :)
Olin jälleen apukouluttajana Arton kaverina siellä ja muitakin samoja jannuja oli paikalla ja Petellä olikin tälläkertaa quad allaan. Kovasti yritti houkutella testaamaan, mutta en hirvinnyt lähteä - jos semmoisestakin vielä innostuu niin alkaa tallista loppua tila!
Iltasella kävimme tsekkaamassa mestat jälleen, ja muisti alkoi palailemaan pätkittäin. Seutu on juurikin sellaista, että olitpa missä vaan ja katsot ympärillesi niin voisit olla missä vaan, kun kaikkialla on melkein samannäköistä. Ainoastaan sektoritikut paljastivat sijainnin. Pojat puhui kokoajan itä ja länsi suunnista ja katselin ympärilleni eikä harmainta haisua mikä ilmansuunta oli missäkin :) Ei sen niin väliä, nyökyttelin vain tietäväisen näköisenä.. heh..

Couple of days of sand rally. I took motocross bike this time and that turned out to be marvelous thing in there. Scoop tire was in right choice there and lift it up easy to surface and offered a hilarious moment to drift circles full speed. And that was fun!
I was a assistant trainer again with Arto and lot of dudes from last time was there too.Pete had a quad this time. At evening we ride here and there just check the places and entertain ourselves a bit. That was weird place, it didn't matter where you stop and look around the landscape was the same everywhere. Only the sticks what point the sectors would tell you where you are. Boys were talking all the time of east and west and I just turner my head around like a own and didn't have a glue where we were. I didn't let it bother just nodding my head like I'd know everything. heh..

Aamu alkoi kahdeksalta pyörien päällä matkaan. Aamupäivä aikalailla freerideä ja väliin jäimme jonnekkin hyvälle mestalle vähäksi aikaa ajamaan useamman kerran kunnes taas matka jatkui. Väliin kurkin korkin alle, tässä kun on huomattavasti pienempi tankki kuin enskassa ja ei näy läpi niin piti hiukan arvuutella paljonko oli bensaa jäljellä. Olisin tarvinnut oman jerryn sinne, muilla kun oli nelarit tai sitten isompia tahtareita, joissa oli iso tankki. Syömätauko puolilta päivin ja sitten jatkamaan jälleen toisen ryhmän kanssa. Nämä oli hiukan vähemmän ajaneita ja vauhtia sen verta vähemmän, että bensa riitti hyvinki tähän reissuun. Illasta lähdimme jälleen Artsin kanssa pöllyttämään ja testailin jälleen sen nelipuolikasta hondaa ja olihan sillä huomattavasti helpompi ajaa tuolla kun piikillä kun voimaa oli senkun annosteli. Tunninverta ainakin ajelimme sinne tänne ristiin rastiin ja oli todella fantsua nauttia vain kelista, maisemista ja kun pysähtyi jonnekkin dyynille oli niin hiljaista, etttä tuntui kun istuisi tyhjiössä. Aurinko laski punaisena taivaan rantaan ja olo oli kuin villin lännen cowboyllä...

Morning start at 8am on the bikes and hit the road. First we go free ride and sometimes we choose a place to mix up a little test track and stay there for awhile. I had to look  up my gasoline situation. The tank is smaller than in enduro and this is really drunk and thirsty while riding the slide top in deep sand. After lunch brake we change a group and these fellows wasn't so fast and furious so I didn't need fill up during the afternoon. At evening we went with Arto to have a bit fun again. Ride here and there and I borrowed Arto's 450cc Honda. It was so much easier to ride there. More powerful. About an hour we ride there and it was awesome just stop somewhere and enjoy the not typical finnish landscape and in the middle of silence like sitting in vacuum room. Red sunset was going down and felt like a cowboy in a wild west.. 

Sunnutai alkoi sitten yhdeksältä ja vauhtiryhmän kanssa freerideä. Mietin jälleen juoppoa mopoani. Rasteilla en sitten ajanut kovinkaan paljoa, säästin bensaa, ettei heti tarvitse varikkokäyntiä tehdä. Aika hyvin se riitti kuitenkin ja toiselle setille tankin ja välipalan kautta. Ajoa tuli mukavasti ja Ainakin pari jerrykannullista bensaa paloi ja tankki tyhjänä takaisin varikolle.

Sunday morning at 9am was the speed group. I was thinking my drunk bike and save the gasoline at training points. Really fun day, couple of jerry can of gasoline and back to the pit.

Se lystinpito oli tältävuodelta sitten siinä. Kiitos Artsi ja Pete! Tämä oli juuri niin hauskaa kun muistelinkin, ehkä jopa vähän hauskempaa kun ajotaitoa hiekalle on kertynyt viimevuodesta vähän enemmän niin nyt saattoi mennä kaasu pohjassa ihan eri tatsilla :)

That fun was over from this year. Thank you Artsi and Pete, this was just exactly as fun I remembered from last year, even a bit more fun because I had more experience to ride at sand and was competent to keep the slide top a totally different way!
-Esmeralda-

3.8 2013 Vesijärven pariajossa ajettiin Lady-Cupin viimeinen osakilpailu

Lähteäkö vaiko eikö lähteäkö..
Tännekö mä sen jätin?.. Eikun minne?.. Onko joku nähnyt motivaatiota?
Viimeiseen asti arpaa heitin osallistunko vai en. Noh, mennään nyt sitten ajamaan, kyllä se siitä. On se aina ennenkin sitten kun tarttuu mopoa sarvista ja pääsee radalle.
Ensimmäinen viikko kesälomasta mennyt vallan rankentaessa taloon rappusia ja siivotessa nurkkia ja aamusta iltaan tehnyt kaikkea mitä on pitänyt tehdä jo ajat sitte. En edes vilkaissut mopoja koko viikkona ja kisapäivää edeltävänä laitoin vasta enskan tikkiin. Huvittavaa, meinasin jo ottaa tallista Maken mopon, siinä kun oilisi ollut valmiiksi eestin jäljitlä punaiset pohjat ja valkealla numero, hänen oma numeronsa 43, jolla minäkin nyt sattumalta ajaisin. Tuumi vielä, että senkus meet sillä...
No, lähdin kuitenkin omallani ja aamulla potkittiin kukkoja hereille kun vito singahti kohti lahtea. Katsastus alkaisi 6.30 ja startti oli 8.13. Sinänsä hyvä, päivästä näytti tulevan tuskaisen aurikoinen ja kuuma. Vielä aamulla oli epäselvää miten ajaisimme kisan. Pariajossa olevat ajoi 2h, taikka 6 kierrosta niinkuin myöhemmin selvisi ja naiset ajaisivat 4 noin 10km kierrosta putkeen. Ai täh? Niiko putkeen? Ja millaistahan maastoa tarjolla, että miten bensa riittäisi. Varulta tankkipaikalle kaatokannuun vähän bensaa ja varalasit. No ihan vaan varulta. Psykologinen juttu.. :)

Kuvat: Piia Salmi

Heti laskettelurinnettä ylös kiiruhtaessa tuli selväksi, että kiveä oli ja sitä löytyi kokoajan lisää. Muutama hyvä kaasusuora ja isontien toiselle puolen siltojen yli pellolle. Olisi ollut ehkä järkevää käydä vähän peltoradalla ajamassa, olisi ollut enemmän hanskassa tuo mutka ajo liukkaalla pellolla. Eipä sillä, on tullut niin vähän ajettua kivikossa tai yleensäkään ajettua, että peukaloiden lihakset oli ensimmäisen kierroksen lopulla jo tulessa. Vau, enää kolme jäljellä. Toisen kierroksen ylämäki osassa löysin sitten heinikon reunasta sellaisen virtahevon selän mallisen - no ehkä hiukan pienemmän - kiven, josta lähti niin salaman nopea solisluu siksakki, että oikea käsi kirposi stongasta. Ihmeiden aika ei ollut ohi sillä jäin pystyyn. Löysin itseni keskeltä korkeaa heinikkoa kuin savannien tiikeri vaanimassa, missäpäin se reitti meni...? Peukalot olivat kyllä ihan tunnottomat. Jatkoin matkaa ja se oli paikoitellen aika jännittävää, kun stonga ei ihan ollut hallussa. Pitkässä hissien ylämäessä lähti vielä aika huolella takapää jakelemaan kun vedin ylös minkä piikki kulki. Tsiisös... aika herran hallussa oli. No kunhan nyt ajelin sitten omia ajojani maaliviivan yli kolmantena. Ja bensa riitti, niinkuin Make sanoikin, kunhan en uskonut sitä :)
En nyt ollut oikein tyytyväinen aikaansaannokseeni, vaikka Lady-Cupissa tulin siis toiseksi, niin olisi pitänyt vähän enemmän panostaa touhuun. Tai sitten harrastaa vain hauskanpidon verran ja jättää kisat sikseen...
-Esmeralda-

20.7 2013 EMF-Battery EKV-BKV etapp endurosprint Jõesuu

Yhdenpäivän spurtti Paikusen kupeessa Pärnussa.
Kierroksen pituus n 23km sisältäen 2 ek:ta, enduro ja kross/extremen ja kierroksia kolme.
Säntäsimme iltalaivalla lutakon yli ja olimme todella myöhään perillä Pärnussa. Asetuimme mukavasti majataloon ja onneksi aamu sitten alkoikin vähän myöhemmin, kuin mitä olisimme jääneet Tallinnaan heti niin kuin aikaisemmin suunnittelimme. No, suunnitelma on aina pohja muutokselle ja tämä oli hyvä ratkaisu. Ennenkaikkea sängyt olivat mainiot ja hyvin nukutti.
Ilma oli aurinkoinen, vaan vähän se pilviä uhkasi kasata. Jos sataisi tulisi extreme olemaan jälleen maanpäällistä hornaa hipova sessio. Tukkiesteet ja rengaspinot olivat heinäisellä savipellolla ja muistelen edellisiä extremejä kun vettä tuli saavista kaatamalla niin mutaralli oli yltiöpäisen hulvatonta.
Sormet ja varpaat ristissä toivoin siis, että taivas jaksaisi pidätellä vähänaikaa.


Kuva: EMF fotod

Emme kävelleet mitenkään reittiä, extremeä vähän katseltiin, mutta ensimmäisellä kierroksella ei otettu aikaa, joten olisi aikaa tutustua. Se osoittautui vallan mainion siistiksi lenkiksi ja voi ettien että olikin hauskaa. Ei suota eikä muutakaan inhaa vaan siistiä metsäpolkua, peltoja ja hiekkateitä. Pitkästä aikaa jälleen tunsin ajamisen hauskuuden ja päästelin kuin varsa laitumella. Asiaankuuluvine sähläilyineen. (Milloinkahan opin?!) No ehkä kiusaa eniten teki jarrupalat, jotka vaihdoin ja purivat niin hanakasti kiinni, että takajarru löi samantein renkaan lukkoon aina kun hipaisikin jarrua ja stumppailin moottoria sinne tänne ihan vain varulta ja yleensä vain pätkillä :).

Extremellä harjoituskierroksella heitin melkein voltin kun esteenä oli peräkkäin olevat kuorma-auton renkaat ja tulin semi kovaa. Siis liian hiljaa hypätäkseni yli ja liian kovaa ajaakseni renkaita pitkin, niin että junttasin mopon vattasta kiinni taempaan korkeampaan rengas esteeseen ja pysähtyi kuin seinään. Suoritin näyttävän ja ilmavan sekä vaarattoman alastulon kuin telinevoimistelija (taidolla ei mitään tekemistä asian kanssa) pitäen edelleen tukevasti vasemmalla kädellä mopon sarvesta kiinni. Ei muuta kun takaisin kyytiin ja matka jatkui. Vähän ensin jännitti toisistaan erillään oleva tukkipari, joiden yli piti hypätä molempien kerralla, mutta kuten Make sanoi, ettei siinä mitään ole -tasakaasulla vaan ni menee itellään. Ja niinhän se meni. Vihaan takakorkeita yli kaiken... siinä menee yleensä aina naamalleen ja muutaman vuoden päästä näyttää mopsilta... no joo, muuten siis kaikki oli suunnilleen hallussa. Ajo sujui mukavasti, lukuunottamatta noita junnumokia enkä suorittanut kaatumisia, kuin kerran vinotukilta lähti keula alta, mutta onneksi takareisi venyi ja sai pelit takaisin pystyyn. Aikaa tietty kului hukkaan noissa kevätjuhla liikkeissä, mutta hauskaa oli.
Tuloksena luokan seitsämäs sija ja naisten voitto.

Kuva: EMF fotod

-Esmeralda-

Sulkava selvitty sitten enduroa Eestiin...

Hiljaisempaa ollut kisarintamalla, ja edellisiä vuosia ajatellen niin ihan hyvä. Muutaman vuoden mennyt tukka putkella kaikkialle kokoajan. Nyt on ehtinyt harrastaa muutakin. Mielen terapiaa :)
Witraktorin soutajat siis sulkavaa valloittamassa:

Tauko paikalla...  pysähdyimme nauttimaan ensikertalaisten skumpat ja uimaan...
Kelit suosivat ja aurinko porotti armottomasti pilvettömältä taivaalta. Suosiolla lääpin pintaan 30 suojakertoimella olevaa vaseliinia. En todellakaan ajatellut palaa. Monet muuttui päivän mittaa kauniin punaisiksi kuin keitetyt hummerit ja tiedossa oli varmasti tuskalllinen yö. Minuun hyvä kun väri edes tarttui, mutta nukuin mainiosti. Vähän oli ehkä ensimmäisenä yönä viileää, mutta sukat jalkaan ja yksi viltti lisää niin uni maistui. Mitä nyt kollega Vasaman Jarmo yritti takakontissa kuorsata, mutta ei onneksi päässyt oikein vauhtiin. Luojan kiitos lähdin reissuun sprintterillä niin siinä oli täydet eristeet koko autossa ja oli siis kohtuu hiljainen nukkua leirintäalueellä, missä biletys jatkui pikkutunneille. Tiedä sitten oliko paikka nimensä veroinen...

Lauantaina tahkottiin 40km reiluun neljään tuntiin ja sunnuntaina 30km alle neljään tuntiin. Oli tosi siisti reissu, ja ei tullut rakon rakkoa käsiin. Tosin vauhti oli huomattavasti iisimpi kuin Kaarinan soudussa, mutta tämähän olikin retkisoutu. Osaanottajia reilu 5000 niin olihan siellä paikoitellen airopareja ihan keräily etäisyydellä.

Maalissa nautimme vielä lounaan ja sitten rantaan takaisin purkamaan leiriä ja vielä kerran saunomaan ja uimaan. Tulihan heitettyä talviturkkikin.. jo :)

Nyt sitten valmistautumaan jälleen Viron suuntaan,  endurosprint Pärnun suunnalla ja ei nyt kyllä hirveästi ole tullut ajettua, mutta eiköhän siitä selvitä. Viikolla vähän ajeliln juuri vaihdettua mäntää sisään ja säätöjä kohdilleen. Hyvillä mielin reissuun!
-Esmeralda-

15.6 2013 Joutsa, Menssin CC kisat ja 16.6 2013 Tiaisen enduroleiri

Hiukan ehti aikaa vierähtämään, kunnes ehti päivittelemään. Vaan tulihan sitä päiviteltyä silloin heti kisan jälkeen ihan tarpeeksi.

Alunperin oli haastavaa löytää itsetään taas se kipinä ja kyllä se löytyi samalla kun kiksistä kone tärähti käyntiin. Keli oli luojan kiitos aivan huippu. Sade oli kastellut reitin ja se ei pölissy laisinkaan. Aurinko näytti naamaansa mutta sopivasti, tuuli piti huolen ettei ollut liian kuuma.
Reitti oli aika magee, pehmeää hiekkaa ja sopivasti kaikkea muutakin. Lähdöstä ei pitkälle päästy kun yksi natiainen tuli kylkeen ja oma ajolinja karkasi suoraan päin hidaste hiekkakasaa ja siihen nutulleen. Matka jatkui, mutta arviolta 15sek ainakin meni siinä ja kaikki hitaammat eteen. Niitä sitten ohitellen siitä, osan pääsin heti aika sujuvasti, mutta sitten yhden kanssa tein pitkään töitä ennenkuin sain sen vihdoin kuitattua pehmeässä hiekkamäessä. Kukahan kertoisi niille, että jos takaa  tulee joku niin se on silloin nopeampi ja varsinkin jos on naiskuski niin laskisi ohi kun emme aja edes samassa luokassa!!!!! Ne kun huomaavat jonkun saavuttavan niin yrittävät vain karkuun ja siitähän se villiksi muuttuu. Ajo on ihan herranhaltuun sinkoilua ja lepatusta niin, ettei uskalla oikein lähellä edes mennä. Saatikka ohittamaan. Jahtasin karannutta kärkeä intopinkeänä ja saavutinkin häntpään.. vihdoin kärjessä ajava naiskuski oli seuraavana. Yritin ohituspaikkaa hakea, mutta ajolinja tuli aina sopivasti eteeni ja oli pakko jarruttaa. Vihdoin aukesi pattisuora, joka oli itseasiassa tosi magee loikottaa. Se oli sellainen sopivan isoja patteja hyvällä rytmillä niin pääsi hyppimään. (gps kertoi vauhdin olleen parhaimmillaan reilu 60km/h tässä) Otin ohituslinjan vierestä ja torvi auki. Olin jo rinnalla kun lähti puskemaan kohti. Huusin kurkku suorana PIIIP-PIIIIP VARO SAA**na.. mutta turhaan. Puski päälle kun yleinen syyttäjä ja pakkohan se jarrut survaista pohjaan kun tila yksinkertaisesti loppui! Maaliin oli enää muutama sata metriä ja linjan edelle vielä hidaste shikaani lavoista, joten peli pelattu. Jäin toiseksi noin sekunnilla. Maalissa ihan hiukan avauduin, miksi tuli päälle niin vastaus oli ETTEI KUULLUT!! Luojan kiitos oma kuulo on kunnossa ja kuulen aika pitkältä kun joku tulee takakonttiin ja pystyn myös keskustelemaan huutaen ihan hyvin kypärä päässä.. Piikkisestä lähtee varmasti senverta mökää, että sen kuulee kyllä vähän pidemmältäkin. Tuohan on jo itselleenkin vaarallista jos on noin huono kuulo... Pitänee ajaa päin, josko näkisi vähän paremmin...
Ärsytti. Kakkonen oli tässäkohtaa niiiiiiin hävitty.

No jokatapausessa olin tyytyväinen omaan ajooni, jaksoin loistavasti puristaa ja pitkästä aikaa ajo maistui hauskanpidolta. Yritin pitää mielessä kaasuttaa kokoajan ja kuroin kärkeä kiinni kierros kierrokselta. Mopo toimi loistavasti vaikka edelleen on vähän rikkaalla, mutta tuolla pääsi sopivasti luisti yläviistossa menemään niin ei haitannut laisinkaan.

Kuva:Satu Hiltunen

Tästä oli hyvä jatkaa seuraavaan päivään Tiaisen ja Karman enduroleirille. Vaihelan tilalla järjestyi myös mopon pesu loistavasti ja muutenkin siellä oli todella ystävällinen ja hyvä palvelu. Suosittelen, mikäli sillä suunnalla tarvitsette yöpaikkaa.

Leirillä oli yllättävän paljon osallistujia, varmaan kolmisenkymmentä, ja aamupäivän olimmeKartaanin kanssa tekniikkarasteilla. Hyvää perusasioiden kertaamista ja sitä ei ikinä ole liikaa. Huomasin jo unohtaneeni muutaman pikkujutun, minkä aikaisemmin olin osannut/muistanut. Iltapäivästä sitten jynssättiin pattisuoraa reilu parituntia Karman kera. Siinä tuli jokainen patti tutuksi kun moneen kertaan ne tuli ajeltua molempiin suuntiin. Suoran pituus ei kuitenkaan ollut kuin muutama sata metriä. Et silleen... :)
Aamusta vähän ajo kivisti käsissä, lähinnä ojentajissa ja olkapäissä, mutta sillä tuntui lähtevän millä oli tullutkin. Huomenna onkin sitten jo toinen juttu.. Ajoa tuli hyvin ja fiilis oli hyvä, vaikka vähän napakampaa alustaa ehkä tuollaiseen pattirynkytykseen..
-Esmeralda-