Ei ensin meinattu lähteä ollenkaan, mutta viimehetkellä mieli muuttui. Saimme yöpaikan Kesälahdelta, Hiltusten tykö ja kollega Jarmo osallistui myös kilvanajoon.
Aamulla potkittiin kukot hereille kun osa talosta lähti jo kisapaikalle ennen viittä. Hiltuset oli työvoimana ja sitten kisojen aikana Kaitsu meillä kaikilla huollossa. Loput pätkillä lähettämässä ja ottamassa aikoja ja mitä kaikkea..
En saanut oikein nukuttua, mutta yllättävän vähän vaivasi. Odotin kovasti reitille pääsyä. Olimme hyvissä ajoin tontilla ja normi setti: ilmoittautuminen ja katsastus. Keli senkuin kaunistui. Aurinko köllötti kirkkaalta taivaalta ja fiilis oli hyvä. En kyllä ihan tikissä ollut, joten vähän niinkuin fiilistely mielellä liikkeellä. Mystinen hengitystie infektio on kiusannut treenaamista ja odotukset ei hirveän korkealla ollut.
Matkaan kuitenkin ja siirtymät olivat kutakuinkin maastossa kokonaan. Pidin yllä reipasta siirtymävauhtia ja muutamia mäenkinkamia lukuunottamatta oli hienoa jouheaa polkua. Ei ongelmia ja mopo toimi kuin junan vessa.
The nicest and most magnificent race in Finland. Period.
Firts were thinking to skip it but at last moment chanced minds. We got place to sleep there near by with Hiltuset and Jarmo. Kaitsu was mechanican for everyone. It was going to be a really nice weather and I felt good. After four a clok in the morning when we woke up and let the roosters wonder what is going on. My lungs are still a bit sore of the infection what have bothered me occationately.But still want to try. On the road and I kept on rolling a good smooth riding and track was awesome. Bike was working like a "loo of the train". Nice.
Ensimmäisen mk:n juomareppu teline nökötti tienposkessa ja mietin ripustaisiko vyölaukun siihen.. en jaksanut, ei se niin häirinnyt. Muuten tuo teline oli kyllä ihan kuningas idea. Miksiköhän ei se ole yleistynyt muualle?! Mk 1 oli uusi pätkä ja aikamoista kukkulaa mentiin ylös alas. Jossain päällä katselin juuri maisemia vasemalle reitin kääntyessä oikealle ja sehän olikin näppärää, koska seuraavaksi tajusinkin ajavani syvässä mutarännissä ja jäin juurikin kiinni siihen. Eipä muuta kun nostohommiin. Onneksi olin juuri vaihtanut takahäkkiin uudet kiinnikkeet takalokarille niin olipa muuten tukeva nostella. No ei siinä nyt mahdottomia mennyt mutta voisi ehkä harrastella moista muualla kun pätkällä! Hengästyminen kiusasi aikalailla koska välittömästi alkoi etikkaan kasteltu pulloharja rassaamaan keuhkoputkea. Muuten olikin ihan mukava mk, korkeuseroa ja kuitenkin aika vauhdikasta mutta teknistä.
Siitäpä sitten kohti kakkosta, jälleen koko siirtymä aikalailla maastossa. Mk:n alussa Kimi oli lähettämässä ja loput Hiltusista autossa ja karmea huuto tsemppaaminen ja huitominen. Olin hiukan kujalla kun keskittynyt vallan ajoon, että puolet meni varmaankin ohi...
First MK start and there was rack for the hydradion packs (such a brilliant idea!). I didn't hang my belt tool pack to it, it wouldn't bother me so much. Track was climbing top of the rocky hill and I was looking the nice view and suddenly sunk to the mud hole. Very clever me. I just wanted to do my exercice right now. Lifted up an carry on. Now looking forward. Stupid.
irritation at lungs started to bother my breath and had to slow down a bit.
At MK2 there was Kimi and rest of the family Hiltunen for taking time and so on. They started to yell and wave hands and I was a bit confused that I'm happy to miss part of it.
Sign at start line was telling the rest. LOL.. laug out loud .. couldn't help it. It says:
Ykä (that's me) tights to the rack and fly! Make, slide to the up and throttle hard!
Pätkä menikin ihan hienosti aina puulaatikkoon asti. Samanmoisia Eestissä ajeltiin mennen tullen ja ei ollut ongelmia, mutta tässä pöllit olikin aika isoja. Tulin reipasta vauhtia ja painoa taakse, mutta ei riittänyt. Joku. Etunen kimposi alta ja siihen palikkalaatikkoon naamalleen. Nostin pyörän ylös ja se saakutti rimpuili itsensä nurin toiselle puolen. No niin, tämä meni ihan reisille. Nostin sen pystyyn ja polkaisin käyntiin ja taluttamalla lähdin palikkaleikistä vit**n. Samperi. No ei mahda minkään, matka jatkuu. Keuhkoputki tulessa yritin haukkoa henkeä ja saada hapen kulkemaan edes jotenkin.
Kolmonen oli peltopyöritystä ja metsää ja muutamia mäkiä ja onneksi oli tuota peltorallia käyty edellisenä päivänä testailemassa niin oli jotakuinkin hajua touhusta. Todella hauska pätkä. Erittäin hauska pätkä. Pätkien jälkeen meni aina hetken ajan kun olo oli ryhdikäs kuin tiskivesi sukassa, ei meinannut tasaantua millään.
That was going fine all the way to the wood box. The very similar have been riding at Estonia without any trouble but here the wood pieces were quite big. I came with a good speed but it wasn't enough. Or something. Front wheel found something and then I was on my face in that damn box doing deep examination of the briquettes. Pulled it up just to let it fall down to the other side. Absolutely fabulous and hilarious. Simultaneously. Finally was able to get the f**k out of the f**ing box.
Third MK was mainly field here and there. Fun track. Very fun track. After all MK:s I felt as stright as a dish water at a sock. Not able to revert at all.
Välihuoltoon varikolle ja kun saavuin tankille niin huomasin, ettei montaa minuuttia ollut aikaa. Muutamassa pehmeässä kohdassa piti vähän katsella ajolinjoja, mutta missään en ollut kiinni eikä mäissä ollut ongelmia. Jouduin pitämään hiukan rauhallisempaa ajoa siirtymillä, että henkitorvikurja vähän rauhoittuisi.
Kohti nelosta siis. Se oli myös hienoa pätkää, taidettiin ajaa eri suuntaan kuin viimevuonna ja pari kallioporrasta siellä oli, mutta ei ongelmia, heittämällä matka jatkui. Iloitsin kun mopo toimi niin hienosti kaikinpuolin ja olisi miltei täydellinen jos vain jalat yltäisi vähän paremmin maahan aina tarpeen vaatiessa. Kerran mutkassa lipesin vallista ja melkein nurin, mutta erinäisten varjotanssi koreografioiden jälkeen pysyin kutakuinkin pystyssä ja matka jatkui.
Keuhkoputki alkoi olla schiedelin hylsyä vailla ja koko matkan mk 4:ltä varikolle mietin jatkaako vai jättääkö leikki kesken. Olin aikataulussa ja ei ongelmia. Motto on ollut: jos ei ole luita poikki ja kone käy niin ei keskeytetä, mutta nyt alkoi tuntua järkevältä ottaa vihdoinkin se elämäni ensimäinen oikea keskeytys. Edessä olisi kaksi kierrosta vielä, 70km/ kierros. Huollossa vielä hetken epäröin, ja vaikka Kaitsu yritti kovin laittaa matkaan niin pidin kiinni järjen murusesta ja kävelin ilmoittamaan keskeytyksen. Ääntä ei meinannut enää lähteä. Murheissani työnsin moponi auton viereen parkkiin... Pahus.
Make tuli luokassaan toiseksi ja Jarmo taisi olla vetskuissa yhdeksäs... Aivan mahtava oli päästä kuitenkin ajamaan edes kierros. Hienoa settiä ja loistavaa työtä Tohmajärveläisiltä.
Tältä vuodelta ei ollut kuvia käsillä, mutta viimevuonna sattui olemaan sama ajopuku päällä :)
To the pit to fill up and I notice that I didn't have so many minutes service time left. I had to ride so easy to save my lungs that I concider to discontinue. MK 4 was the very same than last year loaded with few rocky steps. At one curve I nearly fell down but kinda save the situation with several shadow dance choreography and continue throttle. Now to the pit again and next round. I felt like s**t and it was difficult decicion to do. I thought the whole way to service what to do. We have said that if you don't have broken bones and engine is running there is no way to be a looser. I didn't wan' to but I couldn't breath. Tiny littel problem. I had already lost my voice. I was devastated. I pushed my (working) bike behind the van and sat down.
Make was second at his class and Jarmo was 9:th in his. In the end it was awesome to ride even one round, it was so great job from voluntary enduro people at Tohmajärvi.
 |
| Kuva: Timo Muilu |
