15.9 2013 Perttulan Pöräys

Siis käsite "onhan siellä vähän kivikkoa" sai ihan uuden mittakaavan :)
Kerran aikaisemmin ajanut nurmijärvellä, mutta talvella. Reitti oli hiukan erilainen.
Olen syystä ja toisesta ja ehkä vähän viidennestäkin ajanut todella vähän. Ennen Lahden kisoja en hetkeen, sitten seuraavaksi tohmajärvi päätyi keskeytykseen ja ennen tätä kisaa kävin  viikolla vain testaamassa, että kaikki vain toimii. Takaiskari huollettiin juuri ja muutenkin vaihtelin uutta ketjua ja ratasta ja jarrupalaa jne..
Ajokertoja pariin kuukauteen siis kolme. Hmm :). No, tarkoituksena päästä nyt siis edes vähän puuhastelemaan.
Keli näytti tummalta heti aamusta. Ei kuitenkaan satanut. Olin värvännyt (ylipuhunut kieroudella)kollegan Vasaman Jarmon huoltooni, Make kun oli reissussa.. Hän saapuikin reippaana ajoissa paikalle kertomaan virnuillen high lighteja reitistä. Itse kun oli ajellut sen edellisenä päivänä muutamaan kertaan. Luvassa oli ehtaa suomienskaa.
Vihdoin tienpäälle. MK1 laittoi heti puhaltamaan. Enpä ole kivikkoa ajellut juurikaan laisinkaan ja olihan aikamoinen setti. Ei meinannut millään löytyä yhteistä säveltä taikka linjaa. Kiperiä kivikkomäkiä ja kinkamia, mutta mopo toimi kyllä hienosti. Vähän ehkä oli turhan napakka alustaltaan, mutta en nyt alkanut senkummemmin hifistelemään. Kunhan sillä nyt pääsi. Kun hengästyi ensimmäisen kerran niin ei meinannut millään hapetus tasoittua. Kädet huusi hoosiannaa siis siihen asti kun sormista lähti suunnilleen tunto :)

Rocky concept had a totally new meaning at Nurmijärvi. I've been riding there once before but it was snow then so it was schok. I have tried to heal my self from suffering some kind of infeciton at lungs so not been riding lately. So the main thing is just to get the feeling of ride again.
Weather was foggy but didn't rain. I had my collague Jarmo at my mechanican because Make was on trip. Jarmo came at morning smiling wide and told few highlights from track. Oh boy, I't going to be long day. The first MK1 made me already blow and chuff. That was loaded with rock and it firends. The whole family and relatives..I didn't feeö l my hands after couple of kilometers..

 

Kuva: Piia Salmi

Kuva: Piia Salmi

 Onneksi maalinauhat pelasti jutun. Välitankkaukseen - ei sillä, että bensaa olisi juurikaan mennyt, mutta juotavaa maistui siivu ja kädet hetkeksi irti tangosta. Hymyilevä huoltomies tankkaili mopon ja toivotti hyvää matkaa (sarkasmia?) Matka MK2 alkoi. Alkuun oli peltoluukutusta ja viimeinen alamäki metsänreunassa oli todella savinen ja liukas. Todisteet rusettiluisteluista alkoi jo 100m päästä ennen mutkaa kun kaikin keinoin oli yritetty vauhtia kuolettaa.. reitti kääntyi 90astetta vasemmalle alas kapealle vanerisillalle. Nam. Jarrutin ja osuin. Onneksi. Kaikilla ei ollut käynyt ihan yhtä hyvä tuuri. Muuten aika samanlaista settiä tyrkyllä, mutta nyt jotenkin osasi asennoitua ja kädetkin alkoi toimimaan. Alkoi myös muistamaan, miten mopoa ajetaan. Onneksi Jarmo oli tuonut juomapullon pätkän maalin, siivu maistui jälleen. Aika nopeasti ajokunto katoaa jonnekkin..? MK3 olikin peltopyöritystä, väliin metsään maistelemaan juuria ja kiviä ja sitten lopuksi takaisin pellolle. Oijoi. Hauskaa. Siitä huoltoon nauttimaan reilun 50 min huoltoajasta! Onneksi Jarmo oli kärppänä ja huomasi ketjuja rasvatessa, että takajarrulevy oli kiero. Olin ajanut sen jonnekkin kiveen. Ei ihme, että vikalla pätkällä alkoi jarrut vähän häipymään.. Sai sen suoristettua (kaivoi jostain autostaan pikku jakarin, oli se alle metrin mut kaksin käsin se sitä kantoi) ja siitähän tuli parempi kuin uusi! Kyllä nyt kelpaa kiikkua jarrupolkimessa :)
Katselin huolissani taivalle, joka tummui jokapuolelta ja toivoin, että Esteri jaksaisi olla kintut ristissä ja pidätellä vielä hetken. Kaatosade olisi voinut tuoda oman pikku lisän etenemiseen. Myös tyyleihin.

Never been so happy to catch the goal and then to fill up. Smiling mechanican was wishing a nice trip (I could smell the sarcasm!) and towards MK2. First at field and the last downhill at the corner was slippery like piece of soap and I could see all sligind and slipping lines from far away. It turned to a 90 degree corner just before a very deep ditch. Luckily I was able to turn. Not every one have been so lucky. Rest of the track was nearly like first one so no surprises and my hands started to work a bit too. End of the MK Jarmo was with water bottle and that was awesome. MK3 was mixed of first and second ones so nothing new. Then fill up again and round two. Jarmo notice while put lube to chains that rear brake disk was twisted. I had hit some family or friend mr or mrs rock at woods. He pick up a tiny clock maker tool from his van. He was able to carry it on two hands. A huge wrench. But with it he built it up like a new one.
I looked a bit worried to the sky. It was seriously getting dark. Rain might bring a tasty additive to the rocky party also give a many variant of riding styles.

Kuva:Markku Laukka

Toinen kierros oli helpompi, osittain koska alkoi oivaltamaan miten sitä ajettiinkaan sekä asennoitumisesta ja kroppa alkoi taas toimimaan jotenkin. Alkoi olemaan jo ihan hauskaa. Etenin reipasta siirtymävauhtia ilman senkummempia yrityksiä yltiöpäiseen kilvanajoon. Tokalla pätkällä ajoin sitten yhden kaverin kiinni ja meinasin ohittaa, mutta jotenkin ajauduin sumppuun sen taakse ja väistin väärälle puolelle. Mopo loikkasi innoissaan ison kiven yli ja päädin metriseen horsmaheinikkoon selälleni kuin leppäpirkko. (?) no konttori otti kipeää ja tanko oli ohitus säädöissä. Kivikossa sillä ajaminen antoi lisähaastetta kummasti ja ihme, että pääsi ehjin nahoin pätkän maaliin. Yritin kiskoa stongaa suoraksi myös välihuollossa oikein yhteistuumin, mutta ei mennyt tarpeeksi. Ennen kakkospätkää avasin sitten pultit T-kappaleesta ja suoristitn sen oikeasti. Huoh.
Hienointa oli päästä taas ajamaan <3. Kolmas kierros jos olisi vielä ollut niin olisi alkanut oikein sujumaan.

Next round was easier, party because my body started to get the idea of riding again and I was having quite fun. I was riding with smooth speed and then I catch one rider front of me. Tried to by pass but for some how got in wrong line and next thing I was holding a bike what found a big rock and jumped like a happy kangaroo to the deep grassy nature. That piggy... with skewed handlebar I continue and tried not to hit to the trees. Still it was so <3 to get back on saddle and ride. Third round would be race..

397 589 359 000 342 ja puoli kiveä myöhemmin...kaikesta huolimatta reitti oli mielestäni hieno ja saavuin maaliin toisena, samalla lunastin myös Lady-Cupin toisen tilan.
Tänäviikonloppuna ajettiin myös Eestissä viimeinen Eestin ja Baltian MV kisa, ja eipä siellä muita naisia nyt ollut, joten olin siis ykkönen vaikken tässä osakilpailussa enää ajanutkaan, ja se jos mikä tuntui ansaitulta koska kisat oli mielestäni todella rankkoja keliolosuhteiden takia.

397 589 359 000 342 and half rocks later yet it was nice track and I was second. At the same time I confirm the second place also at Lady-Cup, this was the final race of it.
This weekend there were also the last race in Estonian championship and there wasn't any more ladies so I was winner :) That felt really earned because that race is top of everythin when it comes of tuff race.

-Esmeralda-