20.7 2013 EMF-Battery EKV-BKV etapp endurosprint Jõesuu

Yhdenpäivän spurtti Paikusen kupeessa Pärnussa.
Kierroksen pituus n 23km sisältäen 2 ek:ta, enduro ja kross/extremen ja kierroksia kolme.
Säntäsimme iltalaivalla lutakon yli ja olimme todella myöhään perillä Pärnussa. Asetuimme mukavasti majataloon ja onneksi aamu sitten alkoikin vähän myöhemmin, kuin mitä olisimme jääneet Tallinnaan heti niin kuin aikaisemmin suunnittelimme. No, suunnitelma on aina pohja muutokselle ja tämä oli hyvä ratkaisu. Ennenkaikkea sängyt olivat mainiot ja hyvin nukutti.
Ilma oli aurinkoinen, vaan vähän se pilviä uhkasi kasata. Jos sataisi tulisi extreme olemaan jälleen maanpäällistä hornaa hipova sessio. Tukkiesteet ja rengaspinot olivat heinäisellä savipellolla ja muistelen edellisiä extremejä kun vettä tuli saavista kaatamalla niin mutaralli oli yltiöpäisen hulvatonta.
Sormet ja varpaat ristissä toivoin siis, että taivas jaksaisi pidätellä vähänaikaa.


Kuva: EMF fotod

Emme kävelleet mitenkään reittiä, extremeä vähän katseltiin, mutta ensimmäisellä kierroksella ei otettu aikaa, joten olisi aikaa tutustua. Se osoittautui vallan mainion siistiksi lenkiksi ja voi ettien että olikin hauskaa. Ei suota eikä muutakaan inhaa vaan siistiä metsäpolkua, peltoja ja hiekkateitä. Pitkästä aikaa jälleen tunsin ajamisen hauskuuden ja päästelin kuin varsa laitumella. Asiaankuuluvine sähläilyineen. (Milloinkahan opin?!) No ehkä kiusaa eniten teki jarrupalat, jotka vaihdoin ja purivat niin hanakasti kiinni, että takajarru löi samantein renkaan lukkoon aina kun hipaisikin jarrua ja stumppailin moottoria sinne tänne ihan vain varulta ja yleensä vain pätkillä :).

Extremellä harjoituskierroksella heitin melkein voltin kun esteenä oli peräkkäin olevat kuorma-auton renkaat ja tulin semi kovaa. Siis liian hiljaa hypätäkseni yli ja liian kovaa ajaakseni renkaita pitkin, niin että junttasin mopon vattasta kiinni taempaan korkeampaan rengas esteeseen ja pysähtyi kuin seinään. Suoritin näyttävän ja ilmavan sekä vaarattoman alastulon kuin telinevoimistelija (taidolla ei mitään tekemistä asian kanssa) pitäen edelleen tukevasti vasemmalla kädellä mopon sarvesta kiinni. Ei muuta kun takaisin kyytiin ja matka jatkui. Vähän ensin jännitti toisistaan erillään oleva tukkipari, joiden yli piti hypätä molempien kerralla, mutta kuten Make sanoi, ettei siinä mitään ole -tasakaasulla vaan ni menee itellään. Ja niinhän se meni. Vihaan takakorkeita yli kaiken... siinä menee yleensä aina naamalleen ja muutaman vuoden päästä näyttää mopsilta... no joo, muuten siis kaikki oli suunnilleen hallussa. Ajo sujui mukavasti, lukuunottamatta noita junnumokia enkä suorittanut kaatumisia, kuin kerran vinotukilta lähti keula alta, mutta onneksi takareisi venyi ja sai pelit takaisin pystyyn. Aikaa tietty kului hukkaan noissa kevätjuhla liikkeissä, mutta hauskaa oli.
Tuloksena luokan seitsämäs sija ja naisten voitto.

Kuva: EMF fotod

-Esmeralda-