Pyhät meni taas jotta vilahti

Välipäivien pyhävapaat. Niissä on se hyvä puoli, että ehtii kaikenlaista rästihommaa nikkaroimaan ja nakertamaan. Sen kaiken lisäksi, että kämppä ja mopotalli on perusteellisesti siivottu niin YZ on vihdoin tulilla. Ensipolkaisulla kammen isku oli 200:een verrattuna niin lyhyt, että yllätti ja kaunis violetti kuhmu sääressä auttoi vastaisuudessa muistamaan sen. Samoin kaasuvaijeri oli jotenkin mystisesti vedossa niin otti noin kolmessa sekunnissa saman minkä suihkukone kun nousee ilmaan. Eli kaiken. Ei lennellyt mitään osia ja luojan kiitos myös tappokatkaisin toimi. Senkin olin ihan itse kytkenyt hetken ihmeteltyäni jotta minne joten katastrofin ainekset oli käsillä, mutta nyt ei tärpännyt. Nätisti käy ja kiertää. Tosin alusta tuntuu niin mukavalta, ettei paljoa vauhtia tarvitse kun tarjoaa jo koko rahalla elämyksiä. MUTTA SE KÄY!!! :D
Nakulta vielä näyttää, muttaTapesnakesta Jokke on luvannut tarroja puuhastella siihen kevään aikana. Eli kyllä sen viivalle E luokkaan aion tuoda jos ei muuta niin viihdykettä itselle ja yleisölle...

Ville Lehtonen. The one and only blacksmith for 2 stroke pipes. *kumartaa ja nostaa hattua*
Scalvinit kuoli molemmat keväällä kun takaiskari oli antautunut. Yritin ponnistaa extremellä tukeille keulaa ylös niin sehän istui alas kuin kepin noutanut koira. Homma ei edennyt vaan suuntautui lähinnä ylös ja sitten alas. Napakympin osuma tarkasti keskelle putkea vaikken edes yrittänyt. Olin ihan varma, että taideteokset oli enää metalliromua. Sitten törmäsin Villeen, joka hetken katseltuaan tuumi saavansa ne aika hyviksi. Myönnän, en ihan uskonut vaan eipä ollut menetettävääkään, edes työn hinnassa. Parin päivän päästä tuli kuva. Aivan käsittämätöntä. Vaikka mistä kulmasta katselee ne on lähes virheettömiä! Suosittelen todellakin! Kaveri löytyy ainakin Facebookista, taikka minun kautta. Nyt kelpaa crossiradalla vinguttaa kun tuolla kiertää ihan eri tavalla kun FMF putkella <3

 Nelari kävi myös säädettävänä pakoputkiston vaihdon takia. Onneksi Motopalvelusta löytyi apuja ja nyt käy todella nätisti ja vastaa pehmeästi kaasuun koko alueella ja ylhäälle tuntui tulevan potkua enemmän. Oikein hyvältä tuntui. Testiajosta jäi todisteeksi hämmentävä kuva, joka kertoo enemän kun tuhat sanaa. Enskapena motocrossradalla. :) Puolustukseksi täytyy sanoa, että kyseessä oli sisähalli eli kenties satelliitit ollut vähän hukassa. Tai sitten kuski...

 Videota kuvaillaan aina kun kaikkien yhteen sopiva aika ja kelit osuu kohdilleen ja ainakin tekeminen on hauskaa tiedä sitten mitä saadaan aikaiseksi..
Näissä kuvissa ja tunnelmissa ponnistetaan uuteen vuoteen - harkistin jopa tänään vääntää piikit 200:een alle ja käydä metsässä piehtaroimassa. Syyskuussa viimeksi ulkoilutettu sitä joten on jo aika.
-Esmeralda-

Ihanaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Merry Christmas happy New Year!

Oikein ihanaa ja rauhaisaa Joulua meiltä kaikilta Pöllölaakson mirreiltä. 

Kuva on todellakin 24.12 ja lämmintä hiukan alle 10 astetta ja linnut laulaa.

Katupyöriä pörisee edestakaisin isolla tiellä.

Tonttulakki päässä juoksentelu tuntuu yhtä absurdilta kuin olisi kylpytakkisillaan peuhannut pihalla. 

Yhtäkaikki, nyt on siis Joulu oli lunta tai ei. 

Ja ai niin, erittäin menestyksekästä ja hulvattoman hauskan huisia Uutta Vuotta!

-Esmeralda-

Mopotallissa tapahtuu..

Olihan muuten aikamoinen savotta vaihtaa nuo muovit. Mietin pienessä mielessäni kuka juupeli on suunnitellut uudet muovit siten, että koko takahäkki pitää purkaa irti, että numeropohjat saa vaihdettua?! Se on yhtenäinen palikka ilmanputsarikotelon kanssa. Noh, se edellinen versio, missä ne parilla ruuvilla oli irroitettavissa takalokasuojineen kaikkineen olikin yliarvostetun helppo.
Meni siinä muutama ilta ja oli mulla kaverikin mukana. Käry löysi pesän pakoputken laatikosta. Sieltä kuului hiljainen hyrinä ja purina... niin lukihan siinä kyljessä Ackrapovic. (äänenvaimentaja)

 Siitä se pikkuhiljaa. Tapesnaken Jokke Järveläinen suunntteli toiveiden mukaan teippiä ja täytyy myöntää, että aika paljon teippejä laittaneena nämä tuntui asettuvan todella helposti.

Tietenkin Tekopan tapit. Odottelin niitä jo tovin ja ajaessani vakioilla muistin taas miksi noihin tykästyinkään. Ei lumet paakkuunnu tai mudat eikä lipsu. Muutaman vuoden ajaneena uskallan sanoa, ettei syö saappaan pohjia yhtään sen enempää kun vakiotkaan. Toisessa mopossa olevat on kiertänyt jo parikin mopoa ja ajotunteja varmasti ainakin 500 ja eivät uutta häpeä. Suosittelen. Voi unohtaa kaikki ylimääräiset kevätjuhlaliikkeet. Easy life...

-Esmeralda-

Suuri Kiitos

On suurkiitoksien paikka.

Välillä jo tuntui, ettei oikein tiennyt mitä oli tekemässä ja mihin tähtäämässä, mutta pääasia, että kokoajan tapahtui.
Kiitos kuuluukin tukijoille ja kannustajille kuluneesta vuodesta. Ja tietankin äidille ja isälle.
Vaikka matkalle mahtui vaikka mitä niin silti jotakin menestystä sai aikaiseksi ja sehän kannustaa ja palkitsee. Ja vielä kirsikkana kakussa ne kaikki mahtavat ystävät mitä lajin parista on oppinut tuntemaan.
Niitä ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen. Ei tukijoita, pystejä, tai ystäviä. Ehkä kaudesta jäi mieleen jäi kuitenkin oma debyytti crossiradoille niin classicissa kuin MXV:ssä ja se hauskuus touhussa.
Ehkäpä siksi myös tukee valintaani keskittyä crossiin ensikaudella.

Taas päässyt treenien touhuun, keskittyen omaan fysiikkaan enemmän kuin ajamiseen. Viikonloppuisin jotakin käynyt vähän mopolla neppailemassa - itseäni viihdyttämässä, mutta pääpaino on siis muussa treenissä.
Uusi look ja nyt pyörä on oman näköinen. Tapesnake teki loistotyötä!
Päivitän ihan pian kaikkea, mitä ensi kausi tuo tullessaan. Stay tuned!
-Esmeralda-

Talvi yllätti motoristin..

Kotipihalla oli oikeastaan vain katot valkean hunnun peitossa, mutta mitä edemmäs matka jatkui lumipeite senkun paksuni. No ei muuten, mutta kontissa värjötteli mopo kesärenkailla.
Räyskälän reitti katsastus ja jos nyt jotain pystyisi ajamaan.
Kaikki me olimme iloisina kesiksillä liikenteessä ja jännän äärellä miten kivaa siitä tulisikaan. Ja kenelle..

 Itseasiassa jollain kierroksella etunen lipesi tuolle toiselle uralle ja seurauksena pieni kylkimyyry puun alle ja se tyhjensi satonsa niskaan :) Cool.. kirjaimellisesti.

Metsässä ei ollut niin paksulti, mutta aukeilla paikoilla helpostikin parikymmentä senttiä. Yllättävän hyvin siellä pääsi ja hauskaa oli :)
Ei nyt mitään maksimum attackia vaan ennemminkin normi treeniä ja saihan siinä tuntumaa kun liukasteli ja liiraili. Väitän kyllä, että nelari oli säyseämpi ajaa tuolla kun se 2T. Ja on niin paljon matalampi, että jalat yltää maahan! Keli oli upea ja talvinen metsä todella hienon näköinen taas pitkästä aikaa kun puut roikkui notkollaan tykkylumesta. Pari pientä ujoa nojailua lukuunottamatta pystyssä pysyttiin.
-Esmeralda-

14.11 Räyskälän reitin tuumijaisia

Rintakosken Arton kera suuntaan Räyskälä ja tavoitteena pohtia uutta reittiä ensivuoden cc kilpailuun.
Jälleen näytti siltä, että sataa ja satoikin matkalla. Perillä kuitenki hattarat piti pintansa eikä vettä tullut. Samoiltiin siellä täällä ja välillä ihan umpimetsässäkin kartoittaen mahdollisuuksia. Toki voisi tuon vanhan reitin siimoittaa, mutta jos olisi sileää tarjolla niin mikä ettei. Vanha polku oli aika kyttyrällä...
Hienoa kangasmaastoa ja pari "crossi"rataa teki tästäkin päivästä elämisen arvoisen. Hiukan teki kiusaa, kun kiristin takajousta vähän niin tasapaino kääntyi piirun nenälleen ja pyrki haukkaamaan käännettäessä. En antanut asian häritä vaan nautin täysillä. Ajot jatkui aina siihen asti kunnes tuli niin pimeää, ettei enään nähnyt.

Ensimmäinen epävirallinen versio, pituus hiukan päälle 9 km. Suunnitelma on aina pohja muutokselle, mutta on hyvä olla sellainen.

Ensikaudelle lähtenyt mukavasti tukijoita mukaan, vähemmän suoralla rahalla vaan se mitä ei tarvitse ostaa niin jää omasta palkasta ajamiseen. Olenkin tuuminut, että ne rahat menee jokatapuksessa johonkin niin parempi savuna ilmaan kun kurkusta alas. Jo yksi erä motocross radalla antaa enemmän kun monet kokevat koko elämänsä aikana...
Odotellaan uusia teippejä kohta TapeSnakelta saapuvaksi jotta pääsee puuhailemaan ensikauden videota :)  Intoa täynnä kun ilmapallo!

-Esmeralda-

14.11 2015 Ajopäivä Joutsassa

Joutsan moottorikerhon jäsenille järjestettyyn ajopäivään oli mahdollista osallistua näin naisena ihan ulkopaikkakunnaltakin. Onneksi. Oli todella hieno ajopäivä, kiitos siitä niin Joutsan moottorikerholle kuin valmentajille Jämsän urheiluoppilaitoksen Seppo Savo sekä Matias Savo.
Sinnikkäästi kuumetta uhmaten läksin matkaan (poimin Tuiren Mäntsälästä kyytiin) ja päiväkin näytti vähän nuhruista naamaa. Liekö sataisi?! Ke-to oli pientä 37,4 lämpöä ja olokin oli senmukainen. Silti hinku ajamaan oli kova. Näin tyttöjen kesken päätimme kuitenkin lähte jos ei muuta niin ainakin retkelle.
Heti aamuun otettiin löysät pois ja metsälenkille. Olin crossilla tietenkin kun yritän oppia ajamaan sillä. Meinasin ottaa rennosti, mutta sykemittari osoitti toista. 196 sykkeellä puuskutin sillä lekalla siellä puiden välissä ja ajattelin, että ihme jos ei noutaja tule. Hiki valui ja keuhkoja poltti ja kuumetta tuntui olevan ainakin sata astetta.

Kuva: Mikko Onali

Kuva: Mikko Onali

Kuva: Mikko Onali

 Onneksi meno tuntui hirvittävän muitakin kun itseäni ja tauolle selvittiin hengissä ja itseasiassa äkkiä tuntui olokin olevan parempi. Seuraava rasti olikin crossiradalla mutkatreeniä ja totesin, että flunssa-mikä-lie hyppäsi kyydistä ja jäi sinne metikköön. :) Olo senkun parani, ajo alkoi tuntumaan rennommalta ja kelikin pysyi kuivana. Voiko enempää toivoa?
Oli hieno päivä ja alkoi tuo ylitahtinen tuntumaan vähän tutummalta. Pehmeää hiekkaa, tekniikka rataa, mutkia ja hyvää palautetta.
Nämä alemmat kuvat on itseasiassa aika taiteellisia, vaikkakin kuvakaappauksia omenalla videopätkästä, jonka Mikko kuvaili.

Päivästä jäi käteen positiivinen fiilis ja ihana elämänilo onnistumisista. Ja muutenkin terve olo :)
-Esmeralda-

Päätöksiä päätöksiä päätök-.... niin ja Sänkicrossia! Decision and field race

Onhan tässä kaikenlaista taas ehtinyt tapahtua, vaikka pääsääntöisesti piinaa tunne, ettei ehdi tekemään oikein mitään.
Uusia lukuja kirjoitetaan elämäntarinankirjaan sitämukaa kun vanhat päättyy ja käännetään uusia sivuja. Tässä kohtaa taitaa kyllä olla jo viimeinen kansi tästä kirjasta ja aloitetaan kokonaan seuraava osa. Ainekset hautumassa lupailee tapahtumarikasta ja korkeaa lento. Toivottavasti ei kirjaimellisesti, mutta tunteita varmasti laidasta laitaan jo tavoitteidenkin takia.
Oli monenkin päätöksen paikka ja yhtenä niistä Husse siirtyi seuraavaan kotiin ja vastaisuudessa näkyy kyllä scramblessä ja muissa näytösajoissa. Kilparadoille ei näillä näkymin enää palaa, mutta meni täyttämään yhden "pikku poikana" jo haaveilun todeksi.
Se mahdollisti osaltaan yhden jo jonkin aikaa muhineen päätöksen tapahtumista eli siirtymistä uuteen mopoon ja kotitalliin puksutti NELARI. KTM 250 SX-F Ei ihan uusi vaikka tämän vuoden malli onkin, mutta nopeaksi koulutettu ja ratoja nähnyt soturi. Rakastuin siihen välittömästi, vaikka opetteluksihan se menee.

Meanwhile it has happened a lot though I'm obsessed with a thought that time is running out and never complies anything.
New chapters been written on diary after old ones is ended and will turn new pages. For a second thought this will be totally new book. It is promising eventful and high fly motion. Hopeful not literally. Rolling coast in motions not in minor cause the ambition to reach high in target.
Husqvarna is sold to new home and that made it possible to fulfil my one dream. A new mx bike. Four stroke KTM 250 SX-F. Not completely new though it's this year model. Taught to be fast and warrior what have seen tracks. I fell in love immediately, even I have to learn to ride again all from the start.

Karhin radalla kävin heti kokeilemassa, mutta onneksi otin vielä vanhan uskollisen ratsun mukaan, sillä alusta oli oikeasti huikean napakka meikäläisen kilomäärälle. Testiajo jäi siis yhteen kaatumiseen ja muutamiin kierroksiin ja ei muuta kun uutta jousta alle kumpaakin päähän. Sellaista, joka täyttää jousen kriteetit: liikkuu ylös ja alas kun siirrän painoa.
Yhtenä pienenä päätöksenä jätin myös viimeisen CC kisan väliin, olin nimittäin Erkylässä kera Tuiren hakemassa tuntumaa pariin lisätahtiin ja se hiukan yllätti ja olkapää otti itseensä sen verran, etten viitsinyt lähteä 300 km päähän kokeilemaan kestääkö vai ei. Siitä suivaantuneena sunnuntaina ajattelin suunnata Mäntsälän enduroseuran sarjacrosseihin sänkipellolle tuolla uudella soturilla. Siellä ei olisi hiekkapatteja..

At Karhi mx track was the very first test ride. I was happy to notice to take my old and loyal warrior with me, because settings at the new bike was made approximately to 30 kilos more and about double speed so it was h-a-r-d. After a few rounds and one fell down I was done with it. Need springs what are moving like they meant to: up and down.
One small decision more was by pass the season last cc competition. I was training with the new bike and it just surprised me a bit in one sand bump and my shoulder got sour. So didn't go 300km to try if it holds the race. Instead of it I went to field race -  there is no sand bumps.

Pitkästä aikaa taas elämisen arvoinen päivä. Kuvat Marko Kettunen

 Laskuvarjon kokoinen numeroliivi päällä: 64

Juu kyllä, se on oranssi - VIELÄ. En löydä edes varikolta omaani kun on samanlainen kun sata muuta ilman omia numerotarroja.
Vähän kun jättäisi kaverilta lainatun toyotan kaupan parkkikselle. Jos ei paina mieleen minne sen jätti niin tuskin löytää ennenkuin muut on hakenut omansa :)
Väkeä oli kolmisenkymmentä kuskia A:sta ihan harrastelijoihin ja hain paikkani sieltä reilu kympin sakista. Oli niiiiiiin siistiä päästä tykittämään oikein sielunsa kyllyydestä. GPS mittasi huiput 105km/h että hyvin se crossikin kulkee :) Tuuletti pään myös ihanasti.

Ensivuoteen siis tavoitteet motocrossin puolella ja CC kisojakin mikä jottei. niin Suomessa kuin varmasti Eestissä. Toki vanha 200:nen jää vielä ja sillä ajan ehkä jotain enduro kisoja- ihan vain harraste mielessä..
Jälleen löydän itseni pisteestä, jossa on aika lähteä hankkimaan tukijoita ensikaudelle.... Ajomotivaatio on todella korkealla ja voin taas keskittyä täysin vain ajamiseen ja kehittymiseeni kuskina. Maltan tuskin odottaa, että pääsen kokeilemaan rajojani!

Yes it's still orange- Can't even find it at the pit. Camouflaged to other hundred orange ktm:s. It's like you borrow a Toyota from a friend and leave it at market parking place. If you don't keep in mind where you left it you never find it before others have picked up away their own first.
There was app. 30 guys and girls from A class race guys to hobby riders and I took my place in around 10:th. It was soooooo cool to throttle like a maniac and GPS measured top speed 105 km/h. My head was  blowed with the wind.

Next year I have set up challenge in motocross and cross country races in Finland and Estonia. My old warrior 200cc will stay and I will also race with it some enduro, more in hobby and fun meaning. 
So I found my self again in point to find supporters and cooperative companys to help me reach my estimated goals.
My motivation to ride is very high and now I can focus only to riding and improve my skills as a rider. I'm so anxious to push me on the limit again.

-Esmeralda-

Eestin mestaruussarjan viimeinen osakilpailu 2.-3.10 2015 Araküla - Estonian championship last race

Oli taasen aikamoista juupas eipäs säätöä koko viikko ennen kisaa. Keskiviikkona taisin vasta vahvistaa laivamatkan ja hotellin. En aikaisemmin ole ollut Arakülassa ajamassa, joten uusi tuttavuus. Vähän oli kylmä rinki persuuksissa kun Valio-myrskyn piti riehua juurikin tuona päivänä niin laivamatka olisi ollut yhtä maanpäällistä hel**ttiä, mutta aurinko paistoi ja hiukan vain keinutti. Myrsky tuli illemmalla sitten lähinnä tuuli niin, että meinasi tukka lähteä päästä.
Käytiin katsomassa vähän pätkiä, crossitestit 2 kpl pelloille siimoitettuna todettiin auton ikkunoista katseltuna ja enskatestiin jalkauduttiin pariksi kilometriksi samoilemaan. Hienohan se oli kun sitä ei ollut juurikaan ajettu. Mutta oottakaas kohta... tää juttu on niiiiiiiin nähty. Maaperä täällä on omituisen pehmeää pehkaa, turvetta ja pikimustaa multaa ja se kaivautuu sy-väl-le.

It was kind a yes or no or thing again the hole week and finally on Wednesday I book the ferry and hotel. I have never been at Araküla so new place to me. We feared that the Valio storm will rock the boat like hell, but we were fortunate and it was delayed. It came in evening and wind blowed so far and tried to rib hair off my head. 
We went walk the special tests, two cross tests was located at field near by pit area and enduro test quite close. Walking there in the untouched forest in a sun shine was just not even half a true. You just wait. Been in this and done it.. The ground or what ever is that kind of mystical material, soft peat and midnight black soil what will digs and d-e-e-p. 

Tuossa jo osa noin 1,5km suorasta takana ja lauantain jälkeen tuo sama suora muistutti Berliinin toria maailmansodan aikaan. Täysin kultivoitu mustalle mullokselle väliin jopa metrin syvyyteen koko leveydeltä ja enduromopoilla on hämmentävä kyky tehdä kuopista juuri vanteen mittaisia. Sinne olisi voinut kylvää ämpärin kokoisia perunoita ilman lapiota. Siinä kun "tölskytät" vuoron perään etu ja taka pyörä eri kuopissa niin tietää jumpanneensa. Plus tuolla oli jekkupiilossa useita kivoja kaikenkokoisia juuria sieltä sai valita itselleen sopivan halusi tai ei.

There you can see part of 1,5 km long straight path and after the saturday the very same straight path reminded more like Berlin market place in the middle of world war. Completely rummage and raked up. You could plant a bucket size potatoes in there without a shovel. While riding in there the other wheel in one hole and other wheel in another hole you really felt like been riding. Not a mentioned that there was hidden roots and branches everywhere and you eventually had one either you like it or not.

 

Aamu saapui aurinkoisena, mutta kylmänä. Lähtö meikällä oli kymmenen tietämillä. Kolme 55km kierrosta edessä. Normi naisten aamu. Ei oikein osannu päättää mitä laittaisi päälle :)

Siinähän päivä taittui ajellessa, peltopätkillä edelleen podin samaa "kaasu-liian-myöhään-auki- mutkassa" syndromaa, mutta mopo toimi aika hienosti ja lauloi kauniisti. Siirtymät pääasiassa maastossa ja oli yksi joen ylitys, missä oli niin paljon vettä, että luulin koneen sammuvan. Porskutti kuin sukellusvene umpihuppeluksissa mumisten vastarannalle, luojan kiitos.

Morning came with sun shine but cold. Start was around 10. Three 55km rounds to ride. The basic woman's morning: not a glue what to wear?! 

Day went well and  bike worked well. Singing nicely at fields. There was one river over do what was a bit scary. It was so deep that I though one moment that it will die in there. The engine was mumbled under water level yet it still forward like a submarine and thank god reached the opposite side. Thank god!

Enskatesti olikin sitten kuoputettu aikalailla mätöksi. Reunoja pitkin reikiä vältellen. Päivän edetessä siellä täällä oli erivärisiä muovinkappaleita niin pystyi aina arvaamaan minkä merkkinen mopo oli heittänyt siinä voltit. Viimeinen crossitesti ja huoltoon. Ainoa vain, että otin vahingossa etu AT-tä 2 min. Koomasin täysin ja aivopierussa päättelin nohevana korjata sen ottamalla 2 min myöhää. SIIS TÄH? No sitä siinä sitten yritin pohtia ajaessa ja katsoa eteeni mihin ajan ja ei siitä meinannut tulla mitään kun aivot kiersi kehää yhtämatkaa kampiakselin kanssa. 4 kpl AT asema jäljellä ja ajelin niihin suunnilleen 4 min ? myöhällä siis ja päivän päätteeksi virolaisella laskuopilla saldona oli 49 min AT:tä... Reps... mitenkä meni noin niinkuin omasta mielestä????  No olin siis komeasti 23:s (n.40 starttasi) Enskapätkällä syöksyin suojaan samaan karahkakasaan kylki edellä varulta ihan samasta juuresta ja vasta viimeisellä kierroksella älysin väistää sen. Muuten päivä meni aika ongelmitta, viimeinen joen ylitys meinasi tulla back flip vastarannalta takaisin jokeen ja onnenkaupalla sain pelin vihellettyä poikki poikittain penkalle kiikkumaan. Se oli oikeasti todella syvä. Ja se ylitys jännitti seuraavana aamuna kun edessä oli yksi kierros ja sitten loppucrossi. 

The enduro test was.. well I don't have an english word to describe it. Blasting zone?! I ride on side edges. When day turned to evening the colourful plastic parts decorated the path. At colour you could day what brand had took a flip around in there. In some point I went to time control accidentally two minutes too early. I don't know what kind of brain fart it was and the farting continued when I tried to fix the error by going 2 minutes too late to next time check. Don't ask. My thoughts was going at the same rate with crank shaft in my engine so it was completely impossible to solve that minute problem while riding. Rest of the 4 TC points I went - I guess around 4 minutes delay and in the end of the day  with estonian mathematic I got 49 minutes penalty. Like WHAT? 23/40 was ranking.

Otherwise everything went well, even the river crossing. That was kinda frightening to wait the next day though, we still had to cross it once and I hardly got up there anymore. It was really deep.

Aamulla oli iloisena yllätyksenä luonnonhelmasta kerättyjen osien joukossa minun takavalo kilpiteline :) ehdin jo murehtimaan sen katoamista.

Kilpailun johtaja tuli aamulla luokseni ja sanoi: Nyt on hoonosti ku ei ma hooma et oot yssin. (näin itseni jo istumassa joessa kaulaa myöten odottamassa pimeän tuloa.. ja susien laskeutumista puista ) sa voi kolmeks muite mukka :) Kiitos. 

Sunnuntaina ajaminen sujui oikeastaan helpommin kuin lauantaina. Reitti oli kuluneempi, mutta selvempi ja enskapätkän ajoin edelleen varmistellen, eli reipasta siirtymävauhtia, mutta en todellakaan ajatellut tällä olkapäällä (edelleen kiertäjäkalvosimen jänteessä repeämä vaivaa) alkaa nostelemaan mitään mistään. Ohittelin jälleen muutaman kaverin siellä, joku istui syvässä reijässä mopon seurana... 

Joki oli käyty perkaamassa. Yhtä syvä ellei syvempikin, mutta vastarannalle kaivettu syvä spoori oli levennetty ja juurakot poistettu ja näinollen sieltä pääsi ihan helposti ylös. Vähän taisi vetää vettä kun yskähti kerran pari ja siis kun saappaan varsista tuli heittämällä sisään niin silloin koko moottori on kyllä jo veden alla.

At morning was waiting nice surprise.. someone had took my rear light and plate system there and bring it back to pit. It was sitting on the table with other plastic parts ribbed of bikes at woods. 

Riding was easier than on saturday even though the track was worn. Enduro test I ride safe again and by pass couple of guys sitting on deep as fuel tank in the peat. The river was cleared up from roots and so on so even it was deep and made my bike sneeze couple of times we manager to pop up on other side. I was smiling. Did not need to stay there water on throat line in there darkening evening waiting that wolves are coming down from trees..

Ylläripylläri, pikku kivikko keskellä crossitestiä :)

Tässä vähän itsekin mietin mitä olinkaan tekemässä? Mutka jälkeen joo, mut silti aika eksoottinen sorkan ojennus...

Unikkopehka koristeli crossitestin radanvartta hauskasti.
Loppucrossi oli läheisellä crossiradalla. Ihan sairaan kova savirata keskellä nurtsipeltoa. Öööö ei ihan mun juttu mut hauskaa oli silti. Taisin olla 14:ta... kolmisenkymmentä starttasi meidän luokassa vielä.

 TSMUlaisten kanssa kuluttamassa aikaa kun odottelimme jokaisen luokan loppucrossit. Reilu 2h jouduimme käkkimään siellä ja että olikin NÄLKÄ!

Ulkokautta ohi. Huom siis todellakin oli vyölaukku radalla! AT kortti oli sellainen megalomaaninen pahvilappu, ettei ollut taskun taskua joten ei ollut aikaa säätää mitään ylimääräistä niin lähdin matkaan kera vyölaukun. Enskapirkot voi olla crossiradalla vyölaukun kera eikös?!
Lopputuloksissa olisin ollut (turhaa jossittelua...) reilusti kympin sakissa (päälle 40:stä) ilman AT aivopieruja kun nytkin taisin olla 12:ta. Hyvä mieli silti ja jaksoi ajaa oikein hyvin. Vaikka spirotestit kertoo, ettei keuhkojen toimintakyky ole palautunut ennalleen (arvot oli aikaisemin yli 120% ja nyt vain 91%) vielä niin on jo siedettävällä tasolla ja ennenkaikkea kestää rasitusta. Samoin polvi ei enää kiukuttele joten kohta risut jo käryää kasassa kun aurinko porottaa siihen ihan täysillä.
Ensikausi kiiltelee silmissä ja tavoitteet asetettu. Yhteistyökumppaneita täytynee vähän kosiskella, ihan omasta pussista ei pysty haaveita toteuttamaan ja saavuttamaan.
Vielä taitaa olla yksi cc kisa jäljellä ja katsotaan mitä siellä tapahtuu :)

The final cross was at really hard clay track. Not really my business but had fun though. At final results I would (unnecessary to even think) be inside 10 clearly. Now with penalty minutes I was 12:th. In the end - I had lots of fun and my lungs are getting better and serve me decant level and knee also can handle riding so it was brilliant. Like we say: Sun is shining also in pile of branches sometimes.. so my "Branches are already smoking in the heap while sun is shining on it" 
Next season is on my mind and looking forward to seeking cooperate companies to support me.
Still one cc race, let's see what happens.

-Esmeralda-

MXV Laitilassa 27.9 2015

Ajattelin jo, että ajon täyteisen viikonlopun jälkeen seuraava olisi vapaa, mutta ajatus muuttui kun Maarit Pitkänen soitti ja kysyi joukkueen täytteeksi. Mami oli loukannut itsensä ja näinollen ei päässyt ajamaan ja joukkue tarvitsi yhden naiskuskin. No siintä sitten sen kummemmin miettimättä lupauduin. Suljettuani puhelimen muistin, että eletään tiistai iltamyöhää ja näinollen keskiviikon ohjelmaan tuli männänhaku ja mopon huolto. Ai niin rossi rengasta piti hakea ja ja.. yhtäkkiä olikin taas kiire.
No sain vihdoin männänvaihdettua (kun olin taistellut tapin jousi sokkaa varmaan puolituntia - osan ajasta etsinyt sitä milloin mistäkin kun kuului vain tsuih-bing-bing-bing... ja äänen suuntaan konttaamaan) - ja perjantaina suoritin kevyen sisäänajon kotimontulla. Toimi hienosti.
Lauantaina sitten länsirannikkoa kohti ja iltasella katsastin mopon. Olen tasan kerran ollut crossikisoissa (poislukein classic mx kisat) ja siitäkin on jo vuosia, joten aika kylmilteen puomille :)

Joukkueessa ajoi Anu Nummela, Maarit Pitkänen ja minä komiasti Lappeenrannan moottorikerhon ajopaidoissa. Ne kun piti olla joukkueella samanlaiset. Nojailtiin siinä sitten varmaan varikon ainoaan enskapyörään :). Ajatuksena pitää hauksaa ja päästä maaliin.
En oikeastaan osannut edes jännittää juurikaan, koska odotukset ei ollut hirveän korkealla niin ei ollut juurikaan edes hajua mihin pystyy.
Harjoitusajoissa lähinnä katsoin rataa ja kokeilin hiukan miten iskarit ottaa hyppyjä. Kaikki meni suunnilleen ok. Erät koitti vihdoin ja otin ihan hyvän startin tosin hiukan nauratti kun ekan mutkan jälkeen kärki painoi tuhatta ja sataa ja suunnilleen loputkin meni ohi. Tasoero oli aika huima :D
Ajo kulki tosi hyvin ja Maarit meni jossain kohtaa ohi ja jäin perään ajamaan. Roikuin siinä ihan mukavasti kunnes erän lopulla iskarit antautui. Ne lämpeni niin paljon, että vaimennukset käytännössä katosi. Ajo alkoi olla ihan holtitonta ja oli pakko vain hiljentää. Sinnittelin maaliin kuitenkin ja harmitti kyllä. Toiseen erään ne ei ehtinyt jäähtyä kokonaan, mutta avasin niitä hiukan niin ei lämmennyt ehkä niin paljoa, että katoaisivat kokonaan. Anu pyyhälsi ohi kun erän puolivälissä iski rankkasade, joka kasteli rollerit ja nykäisin niin kovaa, että filmi pomppasi ylälipan alta pois ja vot kaikki vesi mitä taivaalta tuli meni filmin ja linssin väliin. Vauhti putosi niin, että meinasin jo kaatua sisämutkaan kun en yksinkertaisesti nähnyt eteeni. Revin lasit kaulalle, mutta en saanut Anua enää kiinni. Ilman laseja pari viimeistä kierrosta ja täytyy myöntää, että joutui kyllä pysymään sepelisuihkuista poissa.

Mulla oli oikeesti tosi kivaa.. hymy meinas halkasta naaman - onneks oli kypärä päässä.

No yhtäkaikki - oli tosi hauskaa ja rata oli tosi makea eikä ollut mitään tappohyppyreitä että meikäkin uskalti vetää tohkeissaan. Tarkkalan opit takaraivossa oli selkeästi tehnyt jo tehtäväänsä, ajossa oli erilainen tatsi kuin ennen.
Ehkä endurolla oli mukavampi ajaa tuota pattista rataa kun ei tuntunut missään :) .Kaikki vetomiehet ohitteli kohteliaan kaukaa eikä tarvinnut henkensä kaupalla siellä ajella. Kärjelle hävittiin kukin se 2 kierrosta mutta ajoin jopa nopeampia kierrosaikoja kun muut naiset ja se oli jo jotakin! Hieno fiilis..
Voitimme naisten joukkueena ja veteraani luokassa olimme 12:ta. Joukkueen johtajana oli Johanna Lehtiö. Kiitos likat, ensivuonna uusikis - tai niinhän me vähän niiku luvattiinkin!

-Esmeralda-

Tarkkalan opissa taas 20.9 2015

 Jo aikaisemmin Lopella (missä pölisi aivan infernaalisesti) harjoiteltiin mentaalipuolen juttuja. Samaa jatkettiin Erkylässä eilen.

Kuva: Kristiina Komulainen

 Mukana oli kymmenkunta naista nostamassa tomua ilmaan ja kaikille varmasti löytyy ideoita omaan ajoon vaikka tasokirjo onkin laaja. Konstit ovat joka tasolla samat: Keskity siihen mitä teet.

Kuva: Ansku Karikuusi

Mielikuva harjoitteita ajosta ja sen tekemisestä. Tämä siis ei ole kuva väsyneestä porukasta vaan mentorin opeilla omien ajatuksien ohjailua hyötykäyttöön. Ansku, minä ja Tuire takana kuvittelemme ihan luvalla itsemme virheettömiksi huippukuskeiksi.
Tällaisenaan se toimii kun vielä saisi sen pysymään muistissa. Itse ainakin huomaan, etten aina jaksa keskittyä täysin ja varsinkaan kannustaa itse itseäni ajamaan kovemmin.
Erkylässä taas samoja vanhoja rasti teemoja (sitähän se ajaminen on yksinkertaisimmillaan: mutkia ja suoria) ja huomaan kyllä selkeästi hyödyn valmentajasta. Piiskaan huomattavasti enemmän itsestäni irti. Päivän edetessä vauhti taas kasvoi mukavasti ja ajatuksien karkailu väheni ja viivan alla oli mielestäni hyvin onnistunut päivä. Onnistumisen fiilis taas kantaa arki elämässäkin vielä pitkälle.
Aurinko paistoi ja reitti oli todella upeassa kunnossa. Voi kun tällaisia päiviä olisi useammin...
-Esmeralda-

19.9 2015 Kärhän lenkki.

Legendaarinen (Nummelan nostotalkoiden ohella) suomi enduro rypemis kinkeri. En ole ennen ollut kyseisessä kisassa ja jännä nähdä onko nyt molemmat kerrat: eka ja vika. Tuo ehta suomienska ei hirveästi innosta meikäläistä. En ole onnistunut säätämään itselleni iskareita, joilla liukas kivikko olisi vähemmän tuskallista. Nyt se hipoo puuhevosella rymistelyä, ne toimii oikeastaan vain tapeilta ajaessa. Tuolla oli kyllä pakko linttaa pakaraa penkkiin kun meinasi seisten tulla hiukan ohjelmaa.

 Reitti oli kyllä varmaan poikkeuksellisen "ajettava". En työntänyt tai nostanut kertaakaan tai ollut missään jumissa tai edes stumpannut. ??? Muuten ajo oli parilla ekalla pätkällä varsinkin pelto osuuksilla vaikeaa. Pienemmällä vaihteella suti ja isommalla joutui kiikkumaan kytkimessä ja sitten suti. Viimeinen pätkä olikin sitten vähän perinteisempi. Oli kivi ja sen kaverit jonossa polulla ja mutaa ja vesilutakoita sopivasti, ettei ollut tekemisen puutetta. Lähdin reitille ensimmäisenä koko kisassa (A ja B ajaisi lähempänä puoltapäivää) ja ei hirveästi ollut paikkoja revitty vielä riekaleiksi joten ihan ajettavaa se oli kaikinpuolin. Herra Kärhä tuli jopa maalissa kyselemään oliko liian helppo reitti. No, viimeinen nainen tuli reilu puolitoista tuntia mun jälkeen maaliin, että ei se kaikinpuolin läpihuuto juttu ollut.

Kävin hiukan kateselemassa pätkiä ennakkoon ja löysin 3 mk:n metsän siimeksessä nököttämästä kyseisen kaverin. Pikku projekti talvi-illan puhteiksi?!
Maaliin siis kommelluksitta, ei nyt ihan ajofiilikset ollut liputtamisen arvoiset, mutta reilu puolenminuutin marginaalilla voitto tuli. Onneksi ei satanut, tihutti välillä mutta siinä kaikki. Tai no, eipä se olisi varmaan tuolla haitannut. Kastui siellä kuitenkin...
Moottori alkaa olla männänvaihtoa vailla ja muutenkin ajokausi alkaa varmaan kohta olla tältä syksyltä taputeltu.

Palkinnoksi harvinaista kyllä rahapalkinto, sekä tarpeeseen SE-Teamin lahjakortti niin voi taas hakea uusia ajohanskoja. Ainoa paikka mistä olen löytänyt sopivia XS kokoisia hanskoja.

Huomenna sitten Tarkkalan treenit Erkylässä.. eikun mopoa pyykkäämään ja huoltamaan.

-Esmeralda-

Hallila enduro 12.9 2015

Luojan kiitos ei tullut enää loppuviikosta vettä. Helsingin moottorimieskerhon tekemä reitti oli lähes kokonaan peltoa ja sitä riitti reilun 15 kilometrin verran. En ole juurikaan päässyt peltoa ajamaan ja varsinkaan liukasta apilapeltoa :), mutta siinähän sitä tulisi sitten harjoiteltua.
Aamukaste piti heinät timantein koristeltuina ja takasi, että varjopaikoissa olisi ohjelmaa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja sai höyryn nousemaan pellosta. Tulisi hieno päivä.
Pätkän alussa ihan jo ensimmäinen mutka otti luulot pois kun tuli luikasteltua pyörät lukossa pulkkana pitkäksi. Onneksi oli tilaa. Seuraava mutka olikin alamäkeen viistorinteessä ja kääntyminen oikealle ylämäkeen. Buahha... toivoton yhtälö. Pystyssä pysyin kyllä, mutta vaikka va-ro-vas-ti tulin niin siltikin meinasi olla vaikeaa saada jatkumo oikeaan suuntaan.

Kuvat kaikki: Satu Hiltunen

 

 

Edellinen kuva on noin 3 sek aikaisemmin ja sitten sitä mentiinkin kuin öljytyllä pellillä. Kääntyy kääntyy..ehkä.Tuo reitti siis menee tuolla oikealla jossain kymmenien metrien päässä :)
Aika metkaa muutenkin kun välillä oli pitoja ja sitten ykskaks aivan peililiukasta. Ei päässyt tylsistymään todellakaan. Ei tiennyt laskeeko pitkäksi vaiko housuun.
Reitti oli todella makea kun pienten metsäsiirtymien kautta aina vain toiselle pellolle ja oli tarjolla ihan kaikenlaatuista peltoa. Yhdelle pellolle oli puimurilla ajettu latu ja vilja mikälie oli niin pitkää, että tapeilta seisten kuikuilin minne se jatkuu. Pari pehmyttä kohtaa, mutta niihinkin oli avattu lisää leveyttä niin ei ongelmia.
Yhdessä metkassa spooripaikassa maa oli sellaista imu multaa, että siihen meinasi vallan jäädä kiinni. Kiertelin reunoilta vauhdilla ja leikkasin spoorien yli toiseen reunaan kun edellä ajavalle sattuikin joku ajovirhe spoorissa ja veti pitkin pituuttaan syöksymällä kuin pesäpallon kotipesälle ja suoran eteeni. Vauhtia oli ja en ehtinyt sekunnissa mitään muuta tehdä kun nostaa keulaa ylös ja koittaa tarrata takapyörää lentoon mukaan ennenkuin ajoin kaverin yli :O jarrutin heti perään ja huutelin sattuiko pahasti? Kaverilla oli jo hanska pystyssä ja huuteli olevansa ok. Huh. Onneksi pehmeä pelto varmasti auttoi osaltaan. No ei siinä muuta kun tuppi nurin jälleen ja maalissa minun jälkeeni tullut kaveri kertoi, että se kyseinen kuski nosteli jo pyörää pystyyn eli ei ollut pahasti sattunut vaikka ajoin ihan suoraan yli. Suo anteeksi kovasti..

Toiselle kierrokselle polku oli kuivunut jo aikalailla ja tuli oikein hyvää kilvanajosettiä classic luokan Risto Liimataisen kanssa. Otti minut kiinni ja heittäydyin varjoksi piinaamaan. Siihen asti kunnes ahnehdin yhden paalimutkan ja oikeanpuolinen risusuoja otti siihen kiinni juntaten etujarrun pohjaan. No miettikääpä miten siinä käykään. No juuri niin. Onneksi vain sammui enkä lähtenyt tangon yli. Ne sekunnit riitti ja Risto karkasi.
Tuloksena D luokan voitto kotiin tuomisina ja erittäin hyvä fiilis, hieno päivä ja ajo maistui. Olisi voinut jonkun kierroksen vielä ajaa vaikka nytkin pätkä ajoaikaa tuli noin tunti.
Kun laitteet vielä kestäisi tuon Kärhän lenkin niin sitten täytyykin miettiä kaikki uusiksi.
-Esmeralda-

Tohmajärvi enduro 29.8 2015

Vihdoin koitti kauan odotettu kisa.
Lähdimme jo torstaina mestoille kun kesälomilla oltiin niin sama mennä jo pätkiä katselemaan.
Oli juuri hiukan satanut sillai sopivasti, ettei pölissyt ja pito oli oikein sitkeä tintta. Hienoja pätkiä tiedossa.. tai siis olisi ollut, ellei yläkerran putkimies olisi hajottanut pääsulkua ja näinollen vettä tuli seuraavan päivän aikana liki 50mm. Sitä tuli noin 45mm liikaa. Sateessa kävelimme 1 ja 2 pätkät. Hienoa settiä siltikin, mutta en todellakaan tunnistanut niistä muutamia mäkiä enää kun tontille tulin.

 Hyppyrin alastulorinteeseen oli tehty metrimäärät ja se legendaarinen K, jonne viimeistään kannatti tehdä se telemark alastulo, mikäli mieli kääntyä reittiä pitkin oikealle alamäkeen...

 Hienoa pätkää, vettä vaan jaksoi tulla..

Sitä tuli vielä illallakin kun katsastimme mopot.. ja vielä yölläkin... ja..
Kisa aamu koitti tahmeana, mutta ei satanut enää. Vesi lainehti kyllä jokapuolella. Kun viimein pääsin matkaan niin edessä olikin aika totinen siirtymä taikka pari. Yli kaksisataa mopoa kun oli kuoputtanut ja kaivanut ja tonkinut reitin kertakaikkisen perusteellisesti niin siinä oli riemua kerrakseen. Luonnollisesti olin ratketa intoon. Lyhyine jalkoineni olin enemmän kuin pulassa jälleen.
Saviränniä, limaisia kiviä ja esiin kaivettuja juuria. Upotuspaikkoja. Nam. Ja sitten ne väittää, että mutakylvyt rauhoittaa. Karikuusen Anskun kanssa vietettiin siellä laatuaikaa todenteolla. Isä-Karikuusi oli oli seuraillut missä porukka menee ihan vain savun perusteella. En muista milloin olisin rämpinyt samanlailla, ehkä 2008 Hallilan herkkuenduro, en myöskään muista 200:sen ikinä pöhisseen keittopisteessä?! Jono pudotti välillä vauhdin niin heti alkoi tapahtumaan ja salitreenit vedettiin taas maastavetona yli 100kg helposti. ja monasti.
Pätkät oli kuitenkin aika hienoja, muutama ylämäki oli puhki ja niihin oli jonoa kun linnanmäen suosituimpiin hupilaitteisiin. Yli 100m parhaillaan... ihan niinkuin siirtymilläkin.
Jossain olin temunnut sitten kytkinrungon poikki, ja oma taival jäi kakkospätkälle. Siinä oli sellainen hassunhauska mäki, joka oli kaluttu kallioon asti (kävellessä en edes moista tajunnut/nähnyt) ja sain ihan mukavan pidon reunaa pitkin, mutta sitten olisi pitänyt vähän kevittää kytkimellä ettei hyydy niin kapine jäi käteen kaikkineen päivineen ja tippui roikkumaan letkujen varaan. Noh. Pelit sanoi köh poks ja arvatkaa minne painovoima hoitaa malmin kun se alkaa kallistumaan?!
Alarinteeseen tietenkin. Tankinkorkki edellä. Jarruttelin siinä alastuloa minkä nivuset kesti ja säästyttiin suuremmilta kalustotappioilta. Tosin moottori kastui niin, ettei meinannut millään enää lähteä käyntiin. Ennen viimeistä polkaisua kerroin sille, että se todellakin on viimeinen. Sitten jätän sen sinne. Ei tyhmä mopo. Yskähti käyntiin ja niin me paarustettiin maaliin vajaa puoli pätkää jäljellä ja kytkinkahva pysyi kyydissä kun kouristuksen omaisesti telakoi etusormen sen ympärille. Ajelin puoli cockerspanielilla maaliin ja ajattelin, että kunhan pääsen huoltoon niin saan vaihdettua tai korjattua sen. Kun siirtymä alkoi samalla lutakko kivikko rumballa päätin siirtyä asfaltti soturiksi ja suorinta tietä lähtöruutuun. En olisi enää jaksanut kikkailla rikkinäisen kahvan kanssa sitä siirtymää...
Harmi, odotin todella paljon kisaa ja tuplaharmi, että sade teki tepposet. Kisan reittipäällikkö Harri Pippuri oli tehnyt miehen työn tuon reitin tekemisessä. Ja koko talkoo porukka tietenkin.

Leipäpussi ja patukoita tuli kuitenkin jokaiselle, joka reitille oli lähtenyt ja oli muuten hyvää leipää! :). Noh aina on se ensivuosi... silloin sitten.
Make oli vissiin ajellut jotain muuta reittiä, kun ei se kuulemma niin pahaa ollut ja hyppinyt jostain juurista viihdyttänyt itseään ettei poloinen tylsisty! Oman luokkansa toiseksi ja yleiskilpailun 4:s. Mutta ihan varmasti siis jotain muuta reittiä ajanut!!! ;)
-Esmeralda-