keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Eestin mestaruussarjan viimeinen osakilpailu 2.-3.10 2015 Araküla - Estonian championship last race

Oli taasen aikamoista juupas eipäs säätöä koko viikko ennen kisaa. Keskiviikkona taisin vasta vahvistaa laivamatkan ja hotellin. En aikaisemmin ole ollut Arakülassa ajamassa, joten uusi tuttavuus. Vähän oli kylmä rinki persuuksissa kun Valio-myrskyn piti riehua juurikin tuona päivänä niin laivamatka olisi ollut yhtä maanpäällistä hel**ttiä, mutta aurinko paistoi ja hiukan vain keinutti. Myrsky tuli illemmalla sitten lähinnä tuuli niin, että meinasi tukka lähteä päästä.
Käytiin katsomassa vähän pätkiä, crossitestit 2 kpl pelloille siimoitettuna todettiin auton ikkunoista katseltuna ja enskatestiin jalkauduttiin pariksi kilometriksi samoilemaan. Hienohan se oli kun sitä ei ollut juurikaan ajettu. Mutta oottakaas kohta... tää juttu on niiiiiiiin nähty. Maaperä täällä on omituisen pehmeää pehkaa, turvetta ja pikimustaa multaa ja se kaivautuu sy-väl-le.

It was kind a yes or no or thing again the hole week and finally on Wednesday I book the ferry and hotel. I have never been at Araküla so new place to me. We feared that the Valio storm will rock the boat like hell, but we were fortunate and it was delayed. It came in evening and wind blowed so far and tried to rib hair off my head. 
We went walk the special tests, two cross tests was located at field near by pit area and enduro test quite close. Walking there in the untouched forest in a sun shine was just not even half a true. You just wait. Been in this and done it.. The ground or what ever is that kind of mystical material, soft peat and midnight black soil what will digs and d-e-e-p. 


Tuossa jo osa noin 1,5km suorasta takana ja lauantain jälkeen tuo sama suora muistutti Berliinin toria maailmansodan aikaan. Täysin kultivoitu mustalle mullokselle väliin jopa metrin syvyyteen koko leveydeltä ja enduromopoilla on hämmentävä kyky tehdä kuopista juuri vanteen mittaisia. Sinne olisi voinut kylvää ämpärin kokoisia perunoita ilman lapiota. Siinä kun "tölskytät" vuoron perään etu ja taka pyörä eri kuopissa niin tietää jumpanneensa. Plus tuolla oli jekkupiilossa useita kivoja kaikenkokoisia juuria sieltä sai valita itselleen sopivan halusi tai ei.

There you can see part of 1,5 km long straight path and after the saturday the very same straight path reminded more like Berlin market place in the middle of world war. Completely rummage and raked up. You could plant a bucket size potatoes in there without a shovel. While riding in there the other wheel in one hole and other wheel in another hole you really felt like been riding. Not a mentioned that there was hidden roots and branches everywhere and you eventually had one either you like it or not.

 
Aamu saapui aurinkoisena, mutta kylmänä. Lähtö meikällä oli kymmenen tietämillä. Kolme 55km kierrosta edessä. Normi naisten aamu. Ei oikein osannu päättää mitä laittaisi päälle :)
Siinähän päivä taittui ajellessa, peltopätkillä edelleen podin samaa "kaasu-liian-myöhään-auki- mutkassa" syndromaa, mutta mopo toimi aika hienosti ja lauloi kauniisti. Siirtymät pääasiassa maastossa ja oli yksi joen ylitys, missä oli niin paljon vettä, että luulin koneen sammuvan. Porskutti kuin sukellusvene umpihuppeluksissa mumisten vastarannalle, luojan kiitos.

Morning came with sun shine but cold. Start was around 10. Three 55km rounds to ride. The basic woman's morning: not a glue what to wear?! 
Day went well and  bike worked well. Singing nicely at fields. There was one river over do what was a bit scary. It was so deep that I though one moment that it will die in there. The engine was mumbled under water level yet it still forward like a submarine and thank god reached the opposite side. Thank god!

Enskatesti olikin sitten kuoputettu aikalailla mätöksi. Reunoja pitkin reikiä vältellen. Päivän edetessä siellä täällä oli erivärisiä muovinkappaleita niin pystyi aina arvaamaan minkä merkkinen mopo oli heittänyt siinä voltit. Viimeinen crossitesti ja huoltoon. Ainoa vain, että otin vahingossa etu AT-tä 2 min. Koomasin täysin ja aivopierussa päättelin nohevana korjata sen ottamalla 2 min myöhää. SIIS TÄH? No sitä siinä sitten yritin pohtia ajaessa ja katsoa eteeni mihin ajan ja ei siitä meinannut tulla mitään kun aivot kiersi kehää yhtämatkaa kampiakselin kanssa. 4 kpl AT asema jäljellä ja ajelin niihin suunnilleen 4 min ? myöhällä siis ja päivän päätteeksi virolaisella laskuopilla saldona oli 49 min AT:tä... Reps... mitenkä meni noin niinkuin omasta mielestä????  No olin siis komeasti 23:s (n.40 starttasi) Enskapätkällä syöksyin suojaan samaan karahkakasaan kylki edellä varulta ihan samasta juuresta ja vasta viimeisellä kierroksella älysin väistää sen. Muuten päivä meni aika ongelmitta, viimeinen joen ylitys meinasi tulla back flip vastarannalta takaisin jokeen ja onnenkaupalla sain pelin vihellettyä poikki poikittain penkalle kiikkumaan. Se oli oikeasti todella syvä. Ja se ylitys jännitti seuraavana aamuna kun edessä oli yksi kierros ja sitten loppucrossi. 

The enduro test was.. well I don't have an english word to describe it. Blasting zone?! I ride on side edges. When day turned to evening the colourful plastic parts decorated the path. At colour you could day what brand had took a flip around in there. In some point I went to time control accidentally two minutes too early. I don't know what kind of brain fart it was and the farting continued when I tried to fix the error by going 2 minutes too late to next time check. Don't ask. My thoughts was going at the same rate with crank shaft in my engine so it was completely impossible to solve that minute problem while riding. Rest of the 4 TC points I went - I guess around 4 minutes delay and in the end of the day  with estonian mathematic I got 49 minutes penalty. Like WHAT? 23/40 was ranking.
Otherwise everything went well, even the river crossing. That was kinda frightening to wait the next day though, we still had to cross it once and I hardly got up there anymore. It was really deep.

Aamulla oli iloisena yllätyksenä luonnonhelmasta kerättyjen osien joukossa minun takavalo kilpiteline :) ehdin jo murehtimaan sen katoamista.
Kilpailun johtaja tuli aamulla luokseni ja sanoi: Nyt on hoonosti ku ei ma hooma et oot yssin. (näin itseni jo istumassa joessa kaulaa myöten odottamassa pimeän tuloa.. ja susien laskeutumista puista ) sa voi kolmeks muite mukka :) Kiitos. 
Sunnuntaina ajaminen sujui oikeastaan helpommin kuin lauantaina. Reitti oli kuluneempi, mutta selvempi ja enskapätkän ajoin edelleen varmistellen, eli reipasta siirtymävauhtia, mutta en todellakaan ajatellut tällä olkapäällä (edelleen kiertäjäkalvosimen jänteessä repeämä vaivaa) alkaa nostelemaan mitään mistään. Ohittelin jälleen muutaman kaverin siellä, joku istui syvässä reijässä mopon seurana... 
Joki oli käyty perkaamassa. Yhtä syvä ellei syvempikin, mutta vastarannalle kaivettu syvä spoori oli levennetty ja juurakot poistettu ja näinollen sieltä pääsi ihan helposti ylös. Vähän taisi vetää vettä kun yskähti kerran pari ja siis kun saappaan varsista tuli heittämällä sisään niin silloin koko moottori on kyllä jo veden alla.

At morning was waiting nice surprise.. someone had took my rear light and plate system there and bring it back to pit. It was sitting on the table with other plastic parts ribbed of bikes at woods. 
Riding was easier than on saturday even though the track was worn. Enduro test I ride safe again and by pass couple of guys sitting on deep as fuel tank in the peat. The river was cleared up from roots and so on so even it was deep and made my bike sneeze couple of times we manager to pop up on other side. I was smiling. Did not need to stay there water on throat line in there darkening evening waiting that wolves are coming down from trees..

Ylläripylläri, pikku kivikko keskellä crossitestiä :)
Tässä vähän itsekin mietin mitä olinkaan tekemässä? Mutka jälkeen joo, mut silti aika eksoottinen sorkan ojennus...
Unikkopehka koristeli crossitestin radanvartta hauskasti.
Loppucrossi oli läheisellä crossiradalla. Ihan sairaan kova savirata keskellä nurtsipeltoa. Öööö ei ihan mun juttu mut hauskaa oli silti. Taisin olla 14:ta... kolmisenkymmentä starttasi meidän luokassa vielä.
 TSMUlaisten kanssa kuluttamassa aikaa kun odottelimme jokaisen luokan loppucrossit. Reilu 2h jouduimme käkkimään siellä ja että olikin NÄLKÄ!
Ulkokautta ohi. Huom siis todellakin oli vyölaukku radalla! AT kortti oli sellainen megalomaaninen pahvilappu, ettei ollut taskun taskua joten ei ollut aikaa säätää mitään ylimääräistä niin lähdin matkaan kera vyölaukun. Enskapirkot voi olla crossiradalla vyölaukun kera eikös?!
Lopputuloksissa olisin ollut (turhaa jossittelua...) reilusti kympin sakissa (päälle 40:stä) ilman AT aivopieruja kun nytkin taisin olla 12:ta. Hyvä mieli silti ja jaksoi ajaa oikein hyvin. Vaikka spirotestit kertoo, ettei keuhkojen toimintakyky ole palautunut ennalleen (arvot oli aikaisemin yli 120% ja nyt vain 91%) vielä niin on jo siedettävällä tasolla ja ennenkaikkea kestää rasitusta. Samoin polvi ei enää kiukuttele joten kohta risut jo käryää kasassa kun aurinko porottaa siihen ihan täysillä.
Ensikausi kiiltelee silmissä ja tavoitteet asetettu. Yhteistyökumppaneita täytynee vähän kosiskella, ihan omasta pussista ei pysty haaveita toteuttamaan ja saavuttamaan.
Vielä taitaa olla yksi cc kisa jäljellä ja katsotaan mitä siellä tapahtuu :)

The final cross was at really hard clay track. Not really my business but had fun though. At final results I would (unnecessary to even think) be inside 10 clearly. Now with penalty minutes I was 12:th. In the end - I had lots of fun and my lungs are getting better and serve me decant level and knee also can handle riding so it was brilliant. Like we say: Sun is shining also in pile of branches sometimes.. so my "Branches are already smoking in the heap while sun is shining on it" 
Next season is on my mind and looking forward to seeking cooperate companies to support me.
Still one cc race, let's see what happens.

-Esmeralda-