MXV Laitilassa 27.9 2015

Ajattelin jo, että ajon täyteisen viikonlopun jälkeen seuraava olisi vapaa, mutta ajatus muuttui kun Maarit Pitkänen soitti ja kysyi joukkueen täytteeksi. Mami oli loukannut itsensä ja näinollen ei päässyt ajamaan ja joukkue tarvitsi yhden naiskuskin. No siintä sitten sen kummemmin miettimättä lupauduin. Suljettuani puhelimen muistin, että eletään tiistai iltamyöhää ja näinollen keskiviikon ohjelmaan tuli männänhaku ja mopon huolto. Ai niin rossi rengasta piti hakea ja ja.. yhtäkkiä olikin taas kiire.
No sain vihdoin männänvaihdettua (kun olin taistellut tapin jousi sokkaa varmaan puolituntia - osan ajasta etsinyt sitä milloin mistäkin kun kuului vain tsuih-bing-bing-bing... ja äänen suuntaan konttaamaan) - ja perjantaina suoritin kevyen sisäänajon kotimontulla. Toimi hienosti.
Lauantaina sitten länsirannikkoa kohti ja iltasella katsastin mopon. Olen tasan kerran ollut crossikisoissa (poislukein classic mx kisat) ja siitäkin on jo vuosia, joten aika kylmilteen puomille :)

Joukkueessa ajoi Anu Nummela, Maarit Pitkänen ja minä komiasti Lappeenrannan moottorikerhon ajopaidoissa. Ne kun piti olla joukkueella samanlaiset. Nojailtiin siinä sitten varmaan varikon ainoaan enskapyörään :). Ajatuksena pitää hauksaa ja päästä maaliin.
En oikeastaan osannut edes jännittää juurikaan, koska odotukset ei ollut hirveän korkealla niin ei ollut juurikaan edes hajua mihin pystyy.
Harjoitusajoissa lähinnä katsoin rataa ja kokeilin hiukan miten iskarit ottaa hyppyjä. Kaikki meni suunnilleen ok. Erät koitti vihdoin ja otin ihan hyvän startin tosin hiukan nauratti kun ekan mutkan jälkeen kärki painoi tuhatta ja sataa ja suunnilleen loputkin meni ohi. Tasoero oli aika huima :D
Ajo kulki tosi hyvin ja Maarit meni jossain kohtaa ohi ja jäin perään ajamaan. Roikuin siinä ihan mukavasti kunnes erän lopulla iskarit antautui. Ne lämpeni niin paljon, että vaimennukset käytännössä katosi. Ajo alkoi olla ihan holtitonta ja oli pakko vain hiljentää. Sinnittelin maaliin kuitenkin ja harmitti kyllä. Toiseen erään ne ei ehtinyt jäähtyä kokonaan, mutta avasin niitä hiukan niin ei lämmennyt ehkä niin paljoa, että katoaisivat kokonaan. Anu pyyhälsi ohi kun erän puolivälissä iski rankkasade, joka kasteli rollerit ja nykäisin niin kovaa, että filmi pomppasi ylälipan alta pois ja vot kaikki vesi mitä taivaalta tuli meni filmin ja linssin väliin. Vauhti putosi niin, että meinasin jo kaatua sisämutkaan kun en yksinkertaisesti nähnyt eteeni. Revin lasit kaulalle, mutta en saanut Anua enää kiinni. Ilman laseja pari viimeistä kierrosta ja täytyy myöntää, että joutui kyllä pysymään sepelisuihkuista poissa.

Mulla oli oikeesti tosi kivaa.. hymy meinas halkasta naaman - onneks oli kypärä päässä.

No yhtäkaikki - oli tosi hauskaa ja rata oli tosi makea eikä ollut mitään tappohyppyreitä että meikäkin uskalti vetää tohkeissaan. Tarkkalan opit takaraivossa oli selkeästi tehnyt jo tehtäväänsä, ajossa oli erilainen tatsi kuin ennen.
Ehkä endurolla oli mukavampi ajaa tuota pattista rataa kun ei tuntunut missään :) .Kaikki vetomiehet ohitteli kohteliaan kaukaa eikä tarvinnut henkensä kaupalla siellä ajella. Kärjelle hävittiin kukin se 2 kierrosta mutta ajoin jopa nopeampia kierrosaikoja kun muut naiset ja se oli jo jotakin! Hieno fiilis..
Voitimme naisten joukkueena ja veteraani luokassa olimme 12:ta. Joukkueen johtajana oli Johanna Lehtiö. Kiitos likat, ensivuonna uusikis - tai niinhän me vähän niiku luvattiinkin!

-Esmeralda-