Hallila enduro 12.9 2015

Luojan kiitos ei tullut enää loppuviikosta vettä. Helsingin moottorimieskerhon tekemä reitti oli lähes kokonaan peltoa ja sitä riitti reilun 15 kilometrin verran. En ole juurikaan päässyt peltoa ajamaan ja varsinkaan liukasta apilapeltoa :), mutta siinähän sitä tulisi sitten harjoiteltua.
Aamukaste piti heinät timantein koristeltuina ja takasi, että varjopaikoissa olisi ohjelmaa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja sai höyryn nousemaan pellosta. Tulisi hieno päivä.
Pätkän alussa ihan jo ensimmäinen mutka otti luulot pois kun tuli luikasteltua pyörät lukossa pulkkana pitkäksi. Onneksi oli tilaa. Seuraava mutka olikin alamäkeen viistorinteessä ja kääntyminen oikealle ylämäkeen. Buahha... toivoton yhtälö. Pystyssä pysyin kyllä, mutta vaikka va-ro-vas-ti tulin niin siltikin meinasi olla vaikeaa saada jatkumo oikeaan suuntaan.

Kuvat kaikki: Satu Hiltunen

 

 

Edellinen kuva on noin 3 sek aikaisemmin ja sitten sitä mentiinkin kuin öljytyllä pellillä. Kääntyy kääntyy..ehkä.Tuo reitti siis menee tuolla oikealla jossain kymmenien metrien päässä :)
Aika metkaa muutenkin kun välillä oli pitoja ja sitten ykskaks aivan peililiukasta. Ei päässyt tylsistymään todellakaan. Ei tiennyt laskeeko pitkäksi vaiko housuun.
Reitti oli todella makea kun pienten metsäsiirtymien kautta aina vain toiselle pellolle ja oli tarjolla ihan kaikenlaatuista peltoa. Yhdelle pellolle oli puimurilla ajettu latu ja vilja mikälie oli niin pitkää, että tapeilta seisten kuikuilin minne se jatkuu. Pari pehmyttä kohtaa, mutta niihinkin oli avattu lisää leveyttä niin ei ongelmia.
Yhdessä metkassa spooripaikassa maa oli sellaista imu multaa, että siihen meinasi vallan jäädä kiinni. Kiertelin reunoilta vauhdilla ja leikkasin spoorien yli toiseen reunaan kun edellä ajavalle sattuikin joku ajovirhe spoorissa ja veti pitkin pituuttaan syöksymällä kuin pesäpallon kotipesälle ja suoran eteeni. Vauhtia oli ja en ehtinyt sekunnissa mitään muuta tehdä kun nostaa keulaa ylös ja koittaa tarrata takapyörää lentoon mukaan ennenkuin ajoin kaverin yli :O jarrutin heti perään ja huutelin sattuiko pahasti? Kaverilla oli jo hanska pystyssä ja huuteli olevansa ok. Huh. Onneksi pehmeä pelto varmasti auttoi osaltaan. No ei siinä muuta kun tuppi nurin jälleen ja maalissa minun jälkeeni tullut kaveri kertoi, että se kyseinen kuski nosteli jo pyörää pystyyn eli ei ollut pahasti sattunut vaikka ajoin ihan suoraan yli. Suo anteeksi kovasti..

Toiselle kierrokselle polku oli kuivunut jo aikalailla ja tuli oikein hyvää kilvanajosettiä classic luokan Risto Liimataisen kanssa. Otti minut kiinni ja heittäydyin varjoksi piinaamaan. Siihen asti kunnes ahnehdin yhden paalimutkan ja oikeanpuolinen risusuoja otti siihen kiinni juntaten etujarrun pohjaan. No miettikääpä miten siinä käykään. No juuri niin. Onneksi vain sammui enkä lähtenyt tangon yli. Ne sekunnit riitti ja Risto karkasi.
Tuloksena D luokan voitto kotiin tuomisina ja erittäin hyvä fiilis, hieno päivä ja ajo maistui. Olisi voinut jonkun kierroksen vielä ajaa vaikka nytkin pätkä ajoaikaa tuli noin tunti.
Kun laitteet vielä kestäisi tuon Kärhän lenkin niin sitten täytyykin miettiä kaikki uusiksi.
-Esmeralda-