Joulu on ihan kohta!

Enää viisi päivää aattoon..

Toivotan ihanan lämmintä ja rauhallista Joulua kaikille ja tietysti kiitän kuluneesta vuodesta kaikkia tukijoitani kuten jo Sandhillin sivuilla totesin: "ei niin kauniita ja suuria sanoja olekaan millä kiittäsimme vanhempiamme tuesta, niin rahallisesti kuin muutenkin. Kiitos Päivi ja Seppo Michelsson ja Leena ja Jorma Vesterinen".
Yläkerran heebo on pitänyt hyötyliikunnasta huolen lykkäämällä lunta joka vimmatun päivä ja milloin taivaasta se on tilapäisesti ollut loppu niin puhuri on siirtänyt sitä viereiseltä pellolta riemukseni ja ilokseni pihamaalle. Eipähän tarvitse vartavasten lähteä minnekkään kuntosalille - so last season! :)
Holmin peltorata ja miksei metsälenkkikin alkaa olla ajokunnossa ja tässä varmaan pitänee sinne singahtaa kunhan hiukan koneremonttia askartelee ensin. Vaikka ne sanoo, että: if ain't broken, don't fix it, niin silti ajattelin ennakoivasti vaihtaa pyörivät ja edestakaisin menevät osat. Ei keskenään vaan ihan uusiin :). Mutta joo, pidemmitä puheitta: Joulun odotukseen, mars! Ja eritoten uuttavuotta, menestyksekästä sellaista ihan jokaiselle!
-Esmeralda-

29.11 2012 Nummelan moottorikerholla

Kerhotiloissa oli tarjolla kahvitustilaisuus samalla kun palkintoja kauden menestyksestä jaettiin.
Pääosassahan oli Roni Nikander, joka voitti siis Euroopan mestaruuden. Meitä muita palkittavia kuskeja oli Riku Nikander ja Markus. Myös minua muistettiin menestyksestä ja saimme kukin kukkien kera kirjekuoren.
Oli kyllä mukava käydä piipahtamassa ja katsastamassa tilat, eipä ole liiemmin tullut sielläpäin vaikutettua. Nyt tosin huomasin töistä suoraan tullessani, ettei matka ole lainkaan pöllö ajaa jos suoraan töistä menisi sinnepäin mopoilemaan. Täytyypä oikein orientoitua.
Mukavassa seurassa parituntinen siinä vietettiin ja tekipä joku toimittajakin jutun meistä - en kyllä muista mihin lehteen sen tuleman piti...
Lämmin kiitos moottorikerholle tästäkin kaudesta ja eritoten muistamisesta!

-Esmeralda-

Kärme Kustaa 2.12 2012

Hätilän metsikössä möngittiin taasen itsenäisyyspäivän ajot jo etukäteen.

Ajon siellä masterpyöränä, sillä kuinka ollakaan joukkue vähän niinkuin kiipesi puihin viime metreillä. No, lähdin sitten päitsikaverini seuraneidiksi (joka legendana heitti joulupukin vermeet niskassa) masteria ajamaan ja onneksi, sillä oli ihan hauskaa.
Lunta tulla tupsahti edellisinä päivinä sellaiset parikymmentä senttiä ja pakkasta reilu kymmenen, joten hirmu kiireellä kahvalämppärit toimintaan ja piikit alle. Ehdin jo kertaalleen vaihtaa kesikset takaisin kun kävin kotimontulla kurmuuttamassa, mutta onneksi on nyt noita vanteita senverta, että oli nopea juttu.
Aamulla alkoi hirmuinen lumipyry kun paikalle ryömittiin ja pimeää kuin siiselin kolossa. Meidän piti aika aamutuimaan lähteä sinne reitille ja haaveilin valokypärästä, tai edes toimivista valoista. Tai toimihan ne, mutta vain pitkä lanka oli ehjä joten se iloisesti valaisi puut puolivälistä runkoa - ylöspäin :)
No päivä alkoi jo sarastamaan pikkuhiljaa, joten eipä hätää. Matkaan lähdettin. Metsässä oli yllättävän paljon lunta ja se peitti kaiken jännän mihin ei kannattanut osua. Pakkasta ei ollut paljoa, mutta näpithän ne alkoi parkumaan heti ja luojan kiitos lämppärit oli asennettu, muuten olisin taatusti voinut katkoa sormet yksi kerrallaan ihan kohta. Reitti oli mukavaa tapeilta ajettavaa metsäpolkua ja oli siellä jokunen lutakkokin. Mäkeä oli jo kuoputtamassa porukkaa kun saavuimme siihen kohtaan ja toimitsijoina jäimme hiukan passaamaan porukkaa sinne mäen alle. Välillä oli ruuhkaa todenteolla kun porukkaa pötkötteli sikin sokin. Eeki ajeli tyttöporukan pyöriä ylös ja minä auttelin muita, mitkä nyt olivat tukalassa pulassa mopon alla tai pinteessä muuten vain. Sitten ajelimme ylös ja jatkoimme matkaa. Ei ollut pelkoa, että eksyy kun seurasi vain joulupukkia :)
http://www.youtube.com/watch?v=eB8Zio0_k54
Mäen jälkeen sitten olikin hiukan suota tarjolla, mutta kyllä sieltä pääsi kun hiukan katseltiin mistä mennä. Toki masterpyöränä ei ollut niinkään kiire. Matka jatkui mukavasti ja eipä aikaakaan kun saavuimme uudestaan mäkeen. Tohina oli hektisimmillään ja ajettuamme ylös siirryimme jalan takaisin alas auttamaan porukoita. Päivä oli todella mukava ja hauskaa oli, vaikkei kisaamaan päässytkään niin fiilikseen kuitenkin. :)

Markus ajoi porukassaan toiseksi, Tontin Mikko ja Timosen Heikki partiokavereina, jääden ykköspallista vain vaivaiset 29 sek. Hiukan olivat ruuhkasta kärsineet, mutta muuten mennyt ilman suurempia kommelluksia.
-Esmeralda-

Himos CC

27.10 Himoslomat cross country

Poikkeukesllisesti paikkana oli Haaralankankaan crossirata Jämsässä, jossa ajettiin aiemmin jo yksi SM osakilpailu kesällä. Reitti olisi ollut aivan mahtava, oli se sitä nytkin, mutta haasteelliseksi sen teki ensilumi. Maa valkoisenaan ja toistakymmentä astetta pakkasta näin äkkiseltään oli hiukan yllätys kaikille. Piikkirenkaat olivat kielletty, joten järjestäjä möyri reittillä aamusella pintaa rikki koneilla.
Aamulla tunsin itseni normi naiseksi: ei hajuakaan mitä päälle laittaisi :) paksumpaa vai ohuempaa vai mitä ihmettä. Sätin itseäni, etten tajunnut ottaa neopren hanskoja mukaan. Siis pelkät rossihanskat!!! Oivoi.. ei todellakaan ollut tullut mieleenkään. Ympärille katsellessa en ollut ainoa.
Poikkeuksellisesti aamun startissa (eli meillä naisilla ja nuorilla) oli tutustumiskierros. Se oli todella järkevä ratkaisu, sillä paikoitellen siellä oli ihan  #%&#€%@!!¤#*nan liukasta!!! Kahdesti pysähdyin lämmittämään paisarissa umpijäässä olevia sormiparkoja ja mietin miten ihmeessä selviän. En tiedä mitä olisin tehnyt, jos olisi suoraan joutunut kilpaa ajamaan ... Sain sormet kutakuinkin sulamaan lähtöön järjestymistä odotellessa ihan vain saadakseni tilalle infernaalisen säryn äsken niin autuaan tunnottomiin sormiin. Voi ettien että se tuntuikin. Onneksi aikataulu oli kiireinen niinpä päästiin nopeasti matkaan niin keskittyi muihin asioihin.

Kuva: Markku Laukka

Lähtö onnistui tavallaan, mutta vieruskaveri singahti kylkeen ja väistin ja sitten toinen ja vielä sen vierestä joku kaatuikin sitten eteemme niin, etten ehtinyt kuin tajuta, että joku makaa edessä ja samantien ajoinkin jo sen yli ja niin taisi vieressä ajava kuskikin. Refleksinä kiskaisin vain keulaa ylös, mutta silti säikähdin ja käännyin katsomaan mitä tapahtui.. Ajatus katkesi kun näin, miten järjestäjiä juoksi kuljettajan luo (joka onneksi selvisi säikähdyksellä) mutta sitten jo käänsin kaasua ja jatkoin siitä mihin jäin. Kärki karkasi, mutta säntäsin perään puikkelehtien pikkukuskien ohi oikealta ja vasemmalta. Yllättävän jouheasti ajo kulki ja tyhmän rohkeasti valitsin ajolinjoja, missä kukaan ei ollut vielä käynyt päästäkseni ohitse. Kyllähän suoralla pääsi vaikka maa oli jäässä, kunhan muisti jarruttaa ENNEN mutkaa. Ja hyvissä ajoin. Aikamoista rusettiluistelua välillä, mutta pystyssä pysyttiin. Liki 2kk on ollut ajotaukoa, kävin vain kotimontulla vartin pyörähtämässä ennen kisoja senverta, että testasin isommat suuttimet kaasuttimeen ja että kaikki crossimopossa toimii. Meno oli rentoa ja peukalo, joka muistutti teipattuna enemmän muumiota, kesti jotakuinkin suurempia kiukuttelematta. Sormet pysyi sulina.
Hiukan huvitti välillä kun alkoi saamaan pikkukillejä kierroksella kiinni niin ne vilkaisi olan yli, että joku oli takavalossa kiinni ja sitten yrittivät pinkoa kovempaa karkuun. Äkkiä tulis mieleen, että jos joku saa minut kiinni niin se tarkoitta, että se on silloin nopeampi niin mitä sen tulppana keikkua. Voi rähmä. Siinä sitten alkoikin kammo hurja meininki ja älyn jännät paikat kun yritystä oli liikaakin ja lähelle ei oikein uskaltanut mennäkään saatikka vierelle että ohi pääsisi. Olen siinä jo hiukan, hyvin hiukan parempi, mutta edelleen röyhkeyttä lisää.

Kun ruutulippu heilahti olin sitä mieltä, että olisin voinut ajaa vaikka kuinka vielä. Ei oikein ollut hikikään. Taisin arpoa sopivan outfitin keliin. Naisia oli kymmenkunta ja nuoria vajaa kolmisenkymmentä ja naisissa olin 3:s ja luokassa 5:s. Luokan tuloksissa oli taas hiukan arpomista, mutta pytty tuli naisista kotiin kuitenkin. Silti olin enemmän kuin onnellinen, että ajo kulki ja peukku kesti!
Tässä taisi olla tämän kauden viimeinen koitos kisarintamalta.
"Esmeralda"

Säkylä 8.9 2012

Rauman enskakisat järjestettiin poikkeukselliseti Porin Prikaatin maastoissa Säkylässä. Se oli myös SM:n lisäksi Lady-Cupin viimeinen osakilpailu. Ilma uhkaili sadetta vallan koko viikonlopuksi, onneksi maastojen odotettiin olevan hiekkaa, joten ei hirveäksi mutapainiksi menisi.
Valitettavasti kuvia en onnistuntu saalistamaan mistään, luottokuvaajamme ei ollut reitin varressa.

"Olin Lady Cupissa tällä hetkellä kolmantena pisteissä. Kunhan siis pystyisin pitämään edes paikkani, sillä edelleen oli riesana vantaan kisoissa heikunkeikun mennyt peukalo. Kumma kyllä nivelsiteet eivät parantuneet, vaikka kuinka reilu 7h ajelin seuraavana viikonloppuna tohmajärvellä.. (stupid...! ) Noh, tällä käpälällä mentäisiin, vaikka vielä edelliseen iltaan arvoin mennäkkö vaiko eikö vaiko nouko vaiko.. Meinasin sitten, että kun on tuo ilmoittauminen maksettu niin mennään ainakin reenaamaan.
Olimme Turussa yötä joten kisamatka ei ollut aamulla kuin tunnin verta ja nukkuakin ehti hyvin, vaikka kissat ajoi rallia koko yön sängyssä.
En oikein ole päässyt taas jyvälle tuon enskan välityksistä kun crossi istui niin maukkaasti jotenkin kätösiin niin tuolla on aina joko liian pieni tai liian iso vaihde..olevinaan ainakin.
Kaksi kierrosta/ kolme MK:ta ja n.50km per kierros. Ralliin siis peukalo lujasti kinesioteipillä tällättynä, niin että hanska juuri ja juuri mahtui vielä käteen. Ykköselle oli mukava metsäsiirtymä (lue: luukutusta metsäteillä ja harvassa hiekkakangas metikössä) ja kahden viikon ajotauon jäykkyys alkoi notkistumaan.

MK1 oli hiekkakuoppa pyöritys. Varsinainen sellainen. Tarkkana sai olla, hiekka oli TO-DEL-LA pehmeää ja monasti oli vain yksi syvä ajouralinja. Kaasua oli pidettävä keskimääräisesti hiukan enemmän kun luuli hallitsevansa ja oli montakin ohohups tilannetta jotka seivaantui ihan vain kun oli vauhtia tarpeeksi. Pätkän maalissa olin salaa ylpeä suorituksesta, koska en ikinä ole ollut missään määrin kotonani pehmeässä hiekassa ja toiseksi, en kaatunut kertaakaan. Mäkiä oli aikamoisia, mutta luisti katossa mentiin ja ei ollut ongelmia missään. Siitäpä sitten huoltoon ja kuinka ollakkaan varmaan pätkän jälkeisessä hurmiossa siirtymällä hieman huolimattomasti ajoin ojaan ja oikean käden etusormi taittui ylös, kun peukalo antoi teipeistään myöden. Voi &%%&€€!#!! Tähtiä näkyi keskellä kirkasta päivää ja ajattelin, että leikit oli leikitty. Huollossa sitten teippailin etusormenkin. Kipu alkoi jo hellittää ja ei muuta kun MK 2:ta kohti.
Kakkonen oli aivan sairaan makean siisti mutkapätkä metsässä, ihania vauthimutkia ja noh..liukasta sammalta, mutta ajolinja oli suht pitävä. Wuhuu!! Olin fiiliksissä, ajo kulki mukavasti - vaikka kerran karkasi pitkäksi enkä meinannut päästä ratanauhasta irti oli sitkeää kuin ilmakuivattu porsaan korva.

Kolmonen oli vanhaa kunto enduro polkua ja itseasiassa koko siirtymä sinne oli kilometritolkulla pattia. Siitä ei teipatut sormet tykänny ja yritin kierrellä ja kaarrella pattien lomassa. Kolmosen kivimäessä sitten puolivälissä keula pinkaisi vasemmalle niin äkkiä, että törmäsin risusuojalla puuhun, joka antautui ja painoi siis kytkimen pohjaan. Nou vetoa nou vauhtia nou tsääns... muks. Tuhtasin mopoa takaisin pyörilleen ja uuri yritys puolivälistä 60 asteeen kulmassa olevaa kivipalleropeltoa. Eihän siitä meinannut mitään tulla. No viimein pääsin vauhtiin ja mäen ylös, mutta kallista aikaa hukkui reilu 2 minuuttia.
Mietin jälleen varikolla jatkoon vai ei, mutta siitä lähdin taasen kohti ykkösen hiekkakuoppaa.. :)
Toinen kierros meni kommelluksitta, niin hiekkakuoppa kun kolmosen mäkikin heittämällä ylös ja sormet kesti, vaikka peukku oli kuin sykemittari. Mopo toimi hyvin, reitit olivat aivan mielettömän mainioita ja fiilis oli hyvä, ajollisesti sijoitus luokan neljäs vaan ilman kommelluksia olisi kapinat kolmossijasta ollut kovat. Lady Cupin kolmos sija säilyi. Kotiin tuomisiksi pystin lisäksi säkki perunoita ja SA mallinen perunankuorimaveitsi!!! :D"
-Esmeralda-

Tohmajärvi enduro 25.8 2012

Kauas on pitkä matka. Ja Tohmajärvelle vielä hiukan pidempi...
Monen monta tuntia pakaroita tajuttomaksi istuttuamme vihdoin perillä pikkuriikkisessä pitäjässä ihan itärajan tuntumassa. Matkalla näytti jo maisema kuin lapin jänkhällä, suota ja kitukasvuista närettä tai hiekkaa. No odotettavissa olisi vuoden "paras" enskakisa. Paljon ajoa ja hienoja reittejä...
Yöpuulle vanhaan verovirastosta tehtyyn minimotelliin jonka seinät olivat paperia. Tai ehkä hiukan vielä ohuemmat. Vahdin varulta koko yön kaikenlaisia napsuja ja rapsuja enkä nukkunut silmäystäkään. Kuuntelin kateellisena muiden autuasta kuorsausta ja tuhinaa.
Leukoja ahkerasti venytellen kisapaikalle aamutuimaan katsastamaan hyvissä ajoin ja sitten odottelemaan. Ilma oli hiukan tuhnuinen, mutta ei satanut sentään. Reitti olisi lähes kokonaan metsäsiirtymää ja vaikka kierros oli vain liki 70km se mentäisiin kolme kertaa ja kun asfalttia ei juurikaan pöristelty niin tiedossa oli endurointia putkeen. Jo alunperin olisi selvää, että kisat menisi treenin puolelle, koska vantaan cc kisoissa loukkaamani peukalo ei vielä todellakaan ollut entisensä. Tai siis lähinnä entinen. Teippasin sen lujasti kinesioteipillä, mutta nivelsiteet olivat yhtä kaikki romuna. Halusin päästä katsastamaan kisat, vaikka sitten keskeytyksen uhalla.
Vihdoin matkaan ja siirtymää oli pätkien välissä tarjolla reilua kymmentä kilometriä sekalaista maastoa. Ykköspätkällä oli extreme esteitä, jotka tosin oli EM:ien kaapelikelojen jälkeen lastenleikkiä, mutta mukavaa vaihtelua. Ja könysinpä hiukan siellä maalin edessä olevilla salmiakki tukeilla kun olimme erimieltä minne pyörien kuuluu mennä. Siirtymillä oli ihania mäkiä niin ylös kuin alaskin ja mietinkin miten ihmeessä sinne oli niin suuria mäkiä löytynytkin. Niitä oli myös kakkospätkällä, yksi velmu rinne, joka puolimatkassa kääntyi jyrkästi vasemmalle ja oli pyöreätä irtokiveä hiekan seassa tulvillaan. Ei kyllä ollut mitään ohjelmaa senkummemmin, jossain piti hetkisen kuoputtaa, mutta homma eteni.

Sitten olikin välihuolto ja aikaa jäi liki 15min ennenkuin matka jatkui kolmoselle. Se oli aika kaukana ja siirymät oli pitkät. Itse pätkä oli ehkä endurotestiä muistuttava, nopeahkoa, mutta muutama kallioporras. Niistä ei kuitenkaan ollut harmia kun oli vain tarpeeksi vauhtia. Jälleen pitkää siirtymää ja pari aika huimaa alamäkeäkin mahtui matkanvarrelle. Homman edetessä alamäet meni aikamoisille taskupateille ja sai olla aika tarkkana että paletti pysyi kasassa. Muutenkin päivän edetessä siirtymät reikiintyi ja tuli terävää pattia ja matka taittui yhä tuskallisemmin. Huoltoaikaa jäi myös vähemmän kun matka taittui hitaammin. Peukalo otti nokkiinsa oikein urakalla ja välillä lähti tunto koko sormesta. Mietin hetken pitäisikö jättää leikki sikseen. Ainakin sillä hetkellä kun sattui jäämään joku juuri jarrupolkimen ja posken väliin niitaten pyörän niille nappulanjäljilleen..vauhtia oli kuitenkin senverta, että kävin kurkistamassa josko etulokasuoja on tallella vielä. #%&!!&#@!!...huoh...

Maaliin asti kuitenkin punnersin, vaikka melkein jäi matka viimeiselle siirtymälle kesken. Reittiä oli ahkerasti muuteltu sitämukaa kun paikat puhkesi tai tuli muuten hankaliksi. Pari pehmeää kohtaa oli kuitenkin jäänyt. Toisella kertaa takaa tullut kilpakaveri jeesasi (kiitos 176) ja matka jatkui kunnes lipsautin myöhemmin yhteen niin syvään spooriin, etten kertakaikkiaan saanut sitä irti. Oikealla kädellä ei hirveästi pystynyt retuuttamaan ja ihan niin vahva en ole, että yhdellä kädellä nostelisin kaverin suosta. Jos mopo ei olisi ollut niin vanha hyvä kaveri olisin jättänyt sen sinne muistomerkiksi ja lähtenyt kävellen. Vihdoin iäisyyden jälkeen (todellisuudessa noin vartti) sain ressukan irti ja juurikin eräs kanssakilpailija saapui paikalle kysyen tarvitsinko apua. En enää -kiitos- mutta ajatus lämmitti ja kaveri sai hymyn kiitokseksi. Muutaman kerran muuallakin huomasin kuinka huomaavaisia enskapenat ovat, osa vilkaisi taakseen vielä pahoissa ylämäissä, että varmasti tulin sieltä ylös asti. Vaikkei ongelmia ollut niin tuli hyvä mieli moisesta eleestä. Reitti oli todella makea, vaikka peukku oli raivosta suunniltaan en katunut. Ehdottomasti kauden parasta antia, voi kun kaikki kisat olisivat samanmoisia!!!
-Esmeralda-

vantaan cc 18.8 2012

Crosscountria vantaan crossiradan ympäristössä.
Hiukan jännitti, kun ensimmäistä kertaa "uudella" crossillani liikkeellä ja nyt kesäloman aikana olen tehnyt urakalla töitä saadakseni kaksi pyörää säätöihin alusta loppuun. Aika hyvällä mallilla jo mennään ja pidän vimmatusti crossin moottorista. Sillä on niin helppo ajaa verrattuna enskaan, joka on pehmeämpi ja sitkeämpi vaikka kuinka on moottoria viilattu.
Hyvillä mielin siis liikkeellä ja vähän aikaa sitten kaatuilemani mustelmat alkavat haalistua jo.
Tunti ajoaikaa ja nuorten kanssa samalle viivalle. Sain hyvän paikan ihan vahingossa. Toiseen reunaan ja eturivissä oli mukava "reikä" edessä. Tähtäsin siis ihan reunaan ja sisämutkaan. Hyvin pärähti vehkeet tulille ja sain hyvän lähdön. Reilusti alle kympin sakissa kaahotin menemään ja taiteilin lippa alhaalla kun kuraa tuli naamaan. Kukahan oli unohtanut repärit laseista????? Ajo lähti heti kulkemaan hyvin ja pyörä tuntui hyvältä senkun viiletti menemään.
Reitti myötäili radan ympärysmaastoa vaihtelevalla maaperällä ja pari alamäkeä oli myös sekä pikkuriikkinen metsä pyrähdys. Kaiken kaikkiaan oikein ajettavaa settiä ja hyviä tiloja ohitella. Ensimmäisen kierroksen lopussa sitten kävin naamallani ja peukalo antoi periksi oikeassa kädessä (vastahan siitä etusormi alkoi jotenkin paranemaan kun tangon yli läksin aikaisemmin) äkkiä pystyyn ja ärsytti kun monta ehti mennä jo ohi. Karautin kiireenvilkkaa matkaan ja huomasin että konttori oli killissä. Voi pahkojen pahka, on meinaan todella ärsyttävää ajaa tanko vinossa ja eipä nuo etuiskaritkaan oikein silloin toimi kun putket on killissä. Pari kierrosta meni siinä totutellessa - olisikin ollut niin mukavaa ajella kun mopo toimi mukavasti - ja alkoi sen kanssa pärjäämään. Ei se herkkua ollut, mutta menetteli. Jäin kakkoseksi muutamalla minuutilla, ja kyllä se tavallaan harmitti.. Reitti oli kuitenkin tosi hauska ajaa ja siellä oli sopivasti kaikenlaista muutakin kun kaahotusta teitä pitkin. Kallioilta oli hauska hyppiä alas ja crossiradan hyppyrit oli hyvässä kunnossa. Oikein kiva päivä kuitenkin, olisi jaksanut ajaa enemmänkin.
-Esmeralda-

EM Paikuse 21.-22.7 2012

EM sarjan osakilpailu virossa..
Kuvat kaikki ovat Jarmo Kyytsösen otoksia.

Lähdin hyvissä ajoin jo keskiviikkona paikanpäälle tutustumaan ajettavaan reittiin. Hiukan meni viimetippaan mekaanikon arvonta muuttuneiden konseptien takia, mutta matkaan siis lähti Vellu Ratinen - vaikka hondamieheksi tunnustautuukin.

Kävimme tutkailemassa kolmea MK:ta - mekaanikon kera -, josta yksi oli extreme, toinen endurotesti sekä vielä crossitesti. Extreme oli heinäpellolla ja esteet näytti aika hurjilta näin kylmiltään. Oli isoa tukkia toinen toisensa perään ja kaapelikeloja jos jonkin kokoista. Pölliläjiä ja pinoja sekä renkaita pinossa ja jonossa.. koko vuonna en juurikaan ole esteita ajellut niin hiukan hirvitti. Ystävät ymärillä tolkuttivat uskoa ja toisteli että hyvin se menee... silloin en ollut niinkään varma siitä.
Crossitesti oli pehmeää hiekkaa. Sellaista kummallista, mihin ei jää mitään ajouria vaan jokainen näytti menevän joka kerta ristiin rastiin eri jälkeä pitkin. Mutkat näyttivät pääsääntöisesti olevan neulansilmiä, eli sinne upposit ja odottelit milloin taas etenee. Endurotesti olikin pisin pätkä ja alkuun oli - siis jo ihan siirtymälläkin - suota tarjolla. Sellaista kunnon rahka turve suota. Puiden seassa juuria törröttäen sinne tänne ja ne aavistuksen tummemmat kohdat kannatti suosiolla kiertää jostain kaukaa. Muutama satametriä sekavaa pattista mömmöä. Kävelin muutamaan kertaan sen ihmetellen minkä reitin valitsisin. Löytyihän sieltä tyydyttävä viimein ja ei se enää näyttänyt niin toivottomalta. Loppuosa olikin samanlaista pehmeää hiekkaa ja loikotusta välillä kaventuen metsäpoluksi.
Näitä tallusteltuamme kävimme vielä tutkailemassa ensimmäisen siirtymäsuon. Aika kostean oloinen pläntti varustettuna asiaankuuluvilla leveillä mössöreunaisilla ojilla ja niistä kun pääsi rämpimään yli niin setti jatkui metsässä. Jälleen muutamia ojia ja rinne ylös. Kaikki oli sellaista loistavasti kaivautuvaa turvetta joka oli märkää kuin pesusieni. Hmm... pisti mietteliääksi. No olin vakuuttunut, että sieltä pääsee jotenkin läpi koska siitä oli selvästi ennenkin ajettu ja ketään sinne ei ollut jäänyt pysyvästi. Ei ollut kypäriä tai tangonpäitä lutakoista pilkottamassa. Siitä rohkaistuneena päätin, että kyllä se siitä.
Torstaina vielä tallusteltiin pätkiä ja perjantaina olikin sitten aamusta jo ilmoittautuminen ja katsastukset. Homma oli ihan läpihuutojuttu ja päivällä saapui lisää vahvistuksia tukijoukkoon kun Artsi ja porukat tuli tontille. Kävimme vielä kävelemässä pätkiä ja kummastelemassa extremeä. Samaa mieltä oltiin edelleen, että hyvin se menee. Hiukan epäileväisenä, mutta halusin uskoa niin.
Kisa aamu kun koitti niin ei ollut hirmu kiire kun lähtö oli vasta vaille 11 aamulla. Silti varikolle punnerrettiin kohtuuaikaan, että leiri saatiin pystyyn ja huoltoihin lähtevät tavarat matkaan. Jostain kumman syystä halusin pakata extremen jälkeiseen huoltoon vara etulokarin ja paisarin :).
Kun vihdoin pääsin matkaan ja saavuin ensimmäiselle suolle niin ajatus toimi jo ihan ajo moodissa ja ei ongelmia ollut. Etenin sieltä täältä hypellen ojia ja luikahtaen pikapikaa jonkun mättään yli ja siellä oli paljon näyttäjiä niin suomalaisia kuin muitakin. Hiukan arvelutti pikkupojat jotka innoissaan vislaili ja osoitteli kuka minnekkinpäin, että näinköhän tekivät jäynää. Osalle teki, mutta minulle ei. Sain joka kerta opastuksen aina parasta reittiä pitkin huttuviidakon halki.
Extremellä vihdoin ja kun sitten matkaan lähdin niin ei siinä ehtinyt juurikaan kauhistella vaan keskittyi ainoastaan etenemään - ja ihan hyvinhän se meni.

Tästä matka jatkui jälleen siirtymää crossitestille. Sehän olikin sitten lystiä ihan joka jyvänen. Olo oli kuin kumiankalla marmeladissa. Käsittämätöntä, miten hankalaa olikaan edetä järkevästi siinä hiekassa.

 Miten kuten, en ollut tyytyväinen, mutta se oli niiiiiiin erilaista kun juuri olin käynyt Niinisalossa kuoputtmassa ja hiukan itseluottamusta saaneena niin kyllä nöyrtyi tuolla taas miettimään mitenkäs sitä mentiinkään. Nojailin nurinkin  johonkin mutkaan kun ei vaan kertakaikkiaan ajatukset suunnasta ja vauhdista kohdanneet mopon kanssa. No, varikolle huoltoon ja uudelle kierrokselle. Siellä aikaa ei ollut tuhlattavaksi, hiukan söin ja mekatsut hoiti mopon taas valmiiksi jotokseen. Näitä kierroksia siis tuleman piti vielä kaksi, eli koko päivän saldo kolme kierrosta yhteensä noin 180km ja kuutisen tuntia.
Suot muuttui taistelutantereiksi ja kierros kierrokselta sieltä vain kummasti pääsi jostakin aina porskuttamalla läpi. Siirtymillä muutkin suot muuttui mielenkiintoisiksi ja pari aika läheltä piti tilannetta kun joutui hiukan nostelemaankin. Ajo taittui tasaisesti, vaikka hiukan häiritsi pehmeähkö alusta ja varsinkin siirtymillä tiet alkoi pattisuudellaan koetella käsivarsia. Päivän päättyessä olin sijalla neljä, mikä oli mielestäni todellakin hyvä vaikka hiukan epätasainen ajo vaivasikin. Yhdellä kierroksella olin kerran nurin ja kerran kiinni tukissa extremellä ja seuraavalla kierroksella teinkin samaisella testillä ihan kärkiajan.. silloin vain kuu ja sirpit osui asennossa kohdilleen. Loppuhuollossa öljynvaihto ja putsari sekä putsaili mitä ehti. Ei ollut oikein teknisiä murheitakaan, päivä sujui mukavasti.
Seuraavana päivänä oli sama setti edessä. Kolme kierrosta. Aamusta lähti heti suomalaisvarikolta näyttöjoukkoja ensimmäiselle suolle. Sinne tuppasi tulemaan hiukan haastetta kun muutama sata pyörää oli ruoputtanut sen kuralle. Edelleen edettiin. Päivä sujui samanmoisesti kuin edellinen, hiukan käsivarret oli eilisestä väsyneet.  

Urat alkoivat olla aika miehekkäät joka radalla ja kerran extremellä lipesin mutkassa sellaiseen spooriin, että oli vain kertakaikkiaan jalkauduttava ja nostettava mopo takaisin maankamaralle kun kiinalaiset jo koputteli renkaisiin. Huolto sujui, ja oli ihana törmätä pätkillä suomalaisiin, jotka tsemppasi ja neuvoi mistä kannatti ajaa. Antoi voimia ja nosti fiilistä. Siisteintä oli se kun viimeiselle kierrokselle asti pysyttiin siellä metsässä kun kaikki muut olivat jo lähteneet. Todella lämmitti mieltä! Aina toiseksi viimeiselle pätkälle asti pysyin neljäntenä tänäkin päivänä, mutta viimeisellä crossitestillä sain sitten ruottin mimmiltä pataan ja putosin viidenneksi. Taisin melkein joka kerta olla crossitestillä nurin jossain mutkassa. Ihan käsittämättömästi vehkeet vain karkasi tai teki jotain aivan muuta kun suunnittelin.
Lopputuloksena EM pisteille, neljäs ja viides sija, yhtä kokemusta rikkaampana ja moninverroin nälkäisempänä uuteen koitokseen. Tietoisena siitä, etten kyennyt antamaan kuin max 80% itsestäni, kokemattomuutta jälleen pitkiin kisoihin voimien jaottelussa sekä harjoittelun vähäisyydestä johtuva hienoinen itseluottamuksen puute. Siinäpä sitä kerrakseen. Mutta upea reissu! Kiitos kaikille ystäville ja tutuille, jotka komppasivat minua. :)
-Esmeralda-

Niinisalossa Pohjankankaalla treenaamassa 12.-13.7

Voi ettien että oli lystiä!
Hiekka, hie-kkaa, hi-e-kk-aa... sitä ihtiään parikymmentä neliökilometriä suuntaansa. Minulle tarjoutui varsin houkutteleva tilaisuus päästä ajamaan kyseiseen paikkaan, joka on puolustusvoimien ampuma-alue ja todellakaan sinne ei voi mennä ajelemaan milloin huvittaa.
Pohjolan kurapyöräilijöitä oli kokoontunut myös sinne ajamaan ja kyllähän siellä pari päivää vierähti iloisesti.
Välillä hiukan koulutusta, ja taas ajettiin panssariuria ja dyynejä sinne tänne. Olin paikalla Arto Rintakosken "apukouluttajan" ominaisuudessa ja Artsi näytti väliin mallia miten sitä hiekka oikein siirrelläänkään oikeaoppisesti ja minä yritin riivata piikkiä hengiltä.

Kuva: Petri Lähdekorpi

Koko tontilla ei tainnut olla muita piikkejä?! Kyllä se parkuikin. Varikolla haettiin isompaa suutinta, ettei mäntä sula ja taas mentiin. Testailin myös "uutta" crossipyörää siellä ja kyllähän sekin poistui ihan ripeästi. Hiukan vaihdevälitykset loppui aikaiseen tuolla aavikkorallissa, mutta muuten oli selkeästi enemmän paukkuja santaralliin, kun enskassa.

Kuva: Petri Lähdekorpi

Kuva: Petri Lähdekorpi

Perjantai iltana lähdimme ajamaan aluetta siksakkiin Artsin kanssa, ja pompoteltiin parisen tuntia ainakin ellei enemmänkin. Hämmästelin miten epäsuomalainen paikka olikaan, Marokko simulaattori keskellä suomea.
Lauantaina startti oli kahdeksalta aamulla ja radalta pois tulimme viimein puoli yhdeksän illalla. Toki välillä kävimme syömässä parikin kertaa ja taas jatkettiin.
Ajoin väliin Artsin 450cc hondalla ja olihan se tuolla varsin nami peli. Hämmentävän hienosti alusta toimi vaikka painan noin puolet siitä mitä Artsi. Jokatapauksessa tuolla sitä kärsi käskyttää niin, ettei tuntuntu lainkaan liian isolta. Ei ihme, että noilla mestaruuksia ajetaan, kyllä se senverta hienolta tuntui ajaa... Sanomattakin selvää että enduropolulle aivan liian iso kapine, vaikka siro onkin niin kyllä siellä sitä tehoa oli ihan riittämiin ja kaikkea ei tarvinnut edes käyttää. toisin kun oma mopo. Se soi C duurissa tauotta.

Kuva: Petri Lähdekorpi

Kuva: Petri Lähdekorpi

Illalla sain koeajaa vielä yhtä Artsin mopoa. Kävimme iltalenkillä vielä herkuttelemassa kapineella, jonka ristin välittömästi laitteeksi, jossa yhdistyy sekä G-piste että G-voimat. Voi pojat. Hondan 500cc 2T. Sain sen jopa itse polkaistua käyntiin varikolta, vaikka oli niin korkea että juuri ja juuri ylsin kipuamaan jakkaralle ajamaan. Pari kertaa oli pysähdyspaikka niin pehmeää hiekka, että jalka upposi niin paljon, ettei yksinkertaisesti ylettynyt potkaisemaan. Enpä muista, milloin viimeksi on äijät joutunut potkimaan mopoja käyntiin minulle, mutta nyt oli tekemätön paikka. Oli meinaan hitusen verran enemmän kiksin takana kiukkua kun piikissä :)... iso hitu...

 Kuvat: Jukka Laitiola

Todella hauska viikonloppu ja hyviä eväitä matkaan kohti EM osakilpailuja virossa.

-Esmeralda-

7.7 2012 Motopalvelu enduro SM

"Mopoihin saatiin juuri uudet teipit, ja nii oli nätti kun possu pienenä. Naisille tuli tänävuonna kivan pinkinlilat numeropohjat (ounou!) ja sitä väriä ei varmasti ole voinut kukaan muu kuin mies päättää. En tiedä kovinkaan montaa naista joka hullaantuisi pinkistä...
Pitkästä aikaa jälleen endurokarkeloihin, onkin tullut vain noita cc kisoja koluttua. Siistiä. Ihanaa!
Luvassa olikin vauhdikkaita pätkiä ja helppoja siirtymiä.
Aamusella könyämään paikalle seitsämän jälkeen ja normi ruljanssit pois päiväjärjestyksestä. Sitten kärvisteltiin mäkäräisten syöttinä jonkun aikaa. Niillä oli tosiaan katettu pöytä kun cityihmiset kaikki shortseissaan raapi nilkkoja. Onneksi sai kiskoa ajokamat niskaan.
Eka siirtymä oli parikymmentä kilsaa ja lähdin heti ajamaan vähän niikuin täysillä, jotta pääsisin hereille ja vauhtiin. Kyllähän se siitä, pääosin ajettiin kyllä panssarivaunuteitä. Metsäosuuksilla olikin sitten mukavia pikku poteroita polun vieressä, joten ei kannattanut hirveästi harhailla.
Ensimmäinen pätkä oli 9km ja letkeän vauhdikas, välillä metsässä ja välillä tiepohjilla etenevä setti. Merkkaamisessa oli kyllä hiukan toivomisen varaa, varsinkin kun lähdimme ihan kärkijoukoissa reitille niin jälkeä ei juurikaan ollut vielä näkyvissä. Muutaman kerran ajelin huti ja kävin kääntymässä vähän kauempana kun oli tarkoitus. Siitäpä sitten huoltoon ja sen jälkeen pari pätkää. Tämä reitti ajettaisiin siis kaksi kierrosta.
Toinen ek oli lyhyt ja aika tavallinen, ei juurikaan jäänyt mitään hailaitteja mieleen. Kolmonen sitävastoin oli todella makea metsäpyöritys. Ihan kuin peltorata, mutta harvassa mäntymetsässä. Voi pojat, että oli lystiä!

Toiselle kierrokselle lähtiessä mietin, että olisi pitänyt syödä enemmän. Jätin myös aamupuuron väliin, mitä en koskaan vielä ole kisa aamuna tehnyt. No nälkä kurni mahassa jo ennen pätkää ja kyllä se kostautui. Ei meinannut enää pää lukea mitä silmät näkee. Huollossa sitten söin ja seuraavalla pätkällä ajoinkin kakkoseksi. Tosin siellä oli ollut joku pehmeä kohta, jossa Hanna ja Sanna olivat olleet kiinni. Viimeisellä pätkällä sitten taas lähdin kurittamaan innolla ja liippasin yhden mutkan hiukan pitkäksi. Mietin vielä viimeisenä, että kyllä se taittuu eikä liippaa alta, mutta tila loppui kesken, Ulkomutkassa puu löi stongan päähän jättäen pikkurillin sinne väliin ja senverta raju oli tervehdys, että iso pala lähti kaarnasta ja mopo haukkasi välittömästi puuntaa. Muuten hieno homma, mutta siellä oli potero. Onneksi vauhtia oli liikaa joten en pudonnut eturengas edellä sinne ja ylämummona toiselle puolen, vaan yli mentiin ja takarengas löi takareunasta sellaisen takakorkean, että hetken mentiin kypärä edellä. Haimme ajolinjaa välillä yhdessä välillä erikseen (roikuin edelleen kaasussa) oikea vasen ja suunta selkisi vihdoin ja ihmeen kaupalla jatkoimme suoraan. Vauhti oli jo valmiiksi, joten ei muuta kun matka jatkuu. Yritin peuhata loppuun asti, vaikka aikaahan tuohon jumppaan meni hukkaan.
Onneksi pätkä oli viimeinen, pikkurilli oli aika liekeissä. Kynsi merkataan varmaan kalustotappioiksi vähän ajan päästä.. onneksi ei luita.
Maalissa neljäntenä, ja hiukan kyllä olisi täytynyt tsempata enemmän. LadyCup osakilpailu, ja tämä pudotti kokonaistilanteessa minut kolmanneksi."
-Esmeralda-

salpalinja cc 30.6 2012

Piiiiitkästä aikaa..
Ohjelmaa on ollut kaikenlaista ja vähän yrittänyt ajaakin siinä sivussa.
Crossin harjoitteluun tuli enskapiikin ohelle -09 käypänen ja soiva KTM 125SX malli.

 Kun ehtisi nyt sen vielä viimeistellä mieleisekseen...

Sitten kisoihin.
Vihdoin paikka, jossa ei ole ikinä vielä päässyt kurvailemaan! Mitä nyt vähän ympärilleen katseli niin maasto vaikutti makoisalta. Kangasmetsää ja pehmeää hiekkaa.
Meidän lähtö oli aamusella nuorten kanssa ja ajoaikaa tunti.
Yleensä lähden rivakasti kärkikapinoihin, vaan nyt kun pamahti niin, vaikka potkaisin vaihteen ja käänsin kaasua niin moottori vain parkaisi eikä mitään tapahtunut. Puolessa sekunnissa ehtii ajattelemaan paljon kuten esimerkiksi: hitto, vaihde ei mennytkään päälle. Siitä sitten uudestaan potkaisin vaihdekiksiä ja kaasutin ja sama homma.. Lähtö oli pehmeältä hiekalta ja senverta ei järki juossut, kun kulunut FIM takarengas suti kertakaikkiaan vain tyhjää eikä edennyt. Vaihde oli siis asianmukaisesti oikeassa kolossa.. No kaikki tapahtui nopeasti, mutta liian hitaasti kuitenkin ja usea pikkukilli, jotka pikkuriikkisillä 85cc ajaa, ehtivät edelle. Singahdin perään, mutta pölyssä ei juurikaan voinut muuta kun arpoa missä mennään. Ilma selkeni ja aloin kampeamaan ohi. Muutamasta vihdoin selvisin, mutta eräs heitti komeat helikopterit juuri edelläni pehmeässä hiekassa. En voinut muuta kun ajaa radallta melkein ulos. Ajauduin pehmeään rinteeseen ja siinä saikin porata, että pääsi takaisin radalle.
Kierros oli kohtuu lyhyt, ja muutamia läheltä piti tilanteita vielä tuli eteen kun pikkukaverit keksi kaikkea jännää. Hiukan ajeluksihan se meni, mutta reitti oli makea!

 Huoltomiehenä Jussi, vaikken juuri huoltoa tarvinnut kun tunnin ajaa kumpikin juomatta. Ottipahan muutaman potretin kännykällä...
Lopputuloksena kolmas sija ja pikkupytyn lisäksi järjestäjällä oli komeat tavarapalkinnot! Kaikinpuolin hyvä kisa, vaikken oikein ollut iskukunnossa. Täytyy hiukan ryhdistäytyä ja vihata vähän enemmän :)
Silti takaraivoon jäi kaivertamaan, että tuonne täytyy lähteä treenaamaan joskus. Hieno paikka.
-Esmeralda-

MX Jämsä 12.5

Kawasaki Motocross weekend. Elämäni ensimmäinen motocross startti. Huimaa.
Pitkästä aikaa joutui heräämään aikaisin, kun jämsään kesti parisen tuntia ajella ja katsastukset alkoi jo klo 7. Ensimmäinen harjoitteluajo klo 9.15 ja sitäennen oli kuljettajakokous.
"Voi pojat olinkin ihan tutkalla.... Ja sen kyllä huomasi. Melkein olisi voinut laittaa vyölaukun ja ehkä vielä juomarepunkin. nimimerkillä -enskapena-.
Lainaan olin saanut työkaverin mieheltä täysverisen crossin ja muutaman vuoden takaa samanmoisella seriffillä kurvailleena peli istui kohtuullisesti lapaseen. Oma mopo on alustaltaan niin pehmeä, että sillä crossin ajaminen käy työstä ja ei se niin hauskaakaan ole. Pitäisi opetella säätämään se riittävän napakaksi.. Noh, taas on se hetki työssä, kun ei liiemmin ole aikaa reenailla joten näillä eväillä nyt.
Satoi. Sitten vielä vähän satoi. Ja sen jälkeen hiukan satoi. Rata oli aika villissä kunnossa. Ja harjoitteluajossa katselin vain ympärilleni ja ihmettelin minne pitää mennä. Hyppyreitä oli pöydillä sekä ilman. Yleensä ajoin liian kovaa niihin ilman versioihin ja tulin tasaselle niin, että mätkähti. :) -ehkä vielä tankotumputkin...enskapena-
Kun vihdoin koitti ensimmäinen erä jouduin vielä arvottuna lähtemään ensimmäisenä! MIKSI????? Ei mitään hajua miten leikki etenee ja  jännitin niin, että unohdin välillä hengittää. Huoh. Vihdoin koneet pärähti ja lähdimme tutustumiskierrokselle. Aloin hengittää. Sen jälkeen puomille valitsemaan paikkaa. Meitä oli 13 naista lisäkseni luokassa ajamassa, joten telineellä ei ollut tunkua. Valitsin paikan riittävän kaukaa muista :).
Sain ihan hyvän lähdön, vaikka jännitin sitäkin kuinka pääsen telineistä matkaan. Sitäkään ei ole tullut kokeiltua kuin pari hassua kertaa joskus aikoinaan. Otin heti hyvän draivin päälle ja yritin temuta parhaani mukaan. Neljännellä kierroksella harmikseni huomasin, että nelari painoi juuri senverran enemmän, että kädet alkoi huutaa hoosiannaa. Voi pahkojen pahka. Tuli muutamia tilanteita, jossa hiukan oli epäselvää miten ne päättyisi ja oli pakko rauhoittaa menoa. Tuloksena oli silti 7s sija. Pari edellä olevaa oli ihan muutamien sekuntien päässä. Kärki meni menojaan.. Vau! Se oli jopa hauskaa.

Kuva:Reinhard

Toiseen erään alkoi satamaan jälleen. Radalla oli käynyt välissä neljä luokkaa ja sen kyllä huomasi. Tutustumis kierroksella löysin tuhat pattia ja reikää ja velliä suunnaton määrä. Noh, tässäkohtaa tietysti kun ei hirveästi ole tuota silmää katsella ajolinjoja niin nelari toimi maansiirtokoneena vallan mainiosti. Mietin kuinka paljon pitää ajaa, että alkaa näkemään sileitä linjoja tai ylipäätänsä oppii käyttämään hyväkseen mutkien ajolinjoja. Taidan vain ajella siellä minne satun joutumaan. Oli siellä sitten pattia tai ei.

Kuva:Reinhard

 Lähtö sujui taas ihan hyvin vaan kädet ei ollut palautunut täysin. Ajelin varman päälle ja kierrosajat eivät heittäneetkään kuin sekunnilla tai korkeintaan kahdella. Olin toisen erän 6s ja kokonaiskilpailussa siis kotiin tuomisina 6 sijan pytty! Olin enemmän kuin tyytyväinen, olihan nämä ihka ensimmäiset crossikisani ikinä."
-Esmeralda-

Panssari CC 28.4

Perinteeksi muodostuva panssari cc avasi taasen kisakauden täällä.

Kisaa siirrettiin jo viikolla eteenpäin kun metsät ei meinannut kuivua ja huhut laukkasi hulluna, että tiedossa on mutakylpyä. 

Olin itse aikaisemmin pelipaikalla, kun lupauduin auttamaan ilmoittautumisissa ja sitten vielä kierroslaskennassa oman kisani jälkeen. 

Katsastuksissa ei mitattu edes ääniä vaikka hiukan jännitti kun oli uusi änkkä kiinni. LeoVincen savupiippu toimi hyvin ja oli mielestäni aika hiljainenkin. Ei kyllä vielä mitattu kertaakaan. 

Kun vihdoin päästiin valmistautumaan kisaan niin huvitti hienoisesti kun tuijotin lähtöviivalla sykemittariani. Lähtöön arvio 5 min ja istuin ihan paikallani tekemättä mitään ja syke nousi kun sekuntikello.. 101, 102, 103, 104...Tiedä sitten mitä se lopuksi oli kun lippu heilahti ja piti nostaa käsi ylös. Tömäkkä pamaus ja sain hienon startin. Ajoimme nuorten kanssa samassa luokassa ja olin kakkosena ekassa mutkassa. Niin siis siihen asti :) sitten tuli muutama mutka ja jälleen huomasin varovani ihan liikaa muita. Ne tuli kyynerpäät levällään tunkien sisämutkasta syliin ja ohi. Suoralla leikkasivat heti eteen, kun etupyörä oli puoli renkaan mittaa edellä. Saakutti... 

Kärki hävisi jo viimeistään siinä vaiheessa, kun vanhasta muistista painalsin reittiä eteenpäin ja muistin, että seuraavaksi tuli sellainen tie, jonka yli mentiin ja siitä pystyi vauhdilla hyppäämään alas toiselle puolelle metsään. Hep! Mitvit... lippusiima kaulassa jatkoin matkaa hartialukko jarrutuksella mopon liukuessa kuin pulkka soralla. Joku riivattu oli kääntänyt reitin menemään tietä PITKIN OIKEALLE! No voi virsu... Säntäsin takaisin reitille ja mietin montako tyyppiä ehti mennä ohi. Liian monta. Kiiruhdin minkä taisin ja onneksi iskarit ehdittiin tehdä juuri ja juuri ja vaikken ehtinyt testaamaan tai säätämään niitä ollenkaan ennen kisoja niin oli ne paljon paremmat kuin spooriversiot. Hiukan keula lepatti nopeimmilla suorilla, vaikka hanakasti olikin keula pystyyn pyrkimässä vähän väliä, niin joskus sekin oli pakko laittaa maahan ja pari kertaa piti sitten käydä nutullaan kun lähtikin etunen alta. Jossain metsässä läppäsin niin liki puuta, että risusuoja poksahti kahvasta rikki ja alkoi lepuuttamaan kytkinkahvan päällä. Köyhän miehen luistokytkin... Siitä sitten vain yksi sormi suoraksi pitämään suojaa irti kytkinkahvasta ja matka jatkui.

Ajoin Tuiren kiinni ja sitten menikin hetki kun en päässytkään ohi. Niinkuin missään kohtaa en uskaltanut tunkea tarpeeksi röyhkeästi ja suora kun aukesi niin minulla löi joko sutia tai tarjosi hyttiä niin pystyyn, että hirvitti ja oli pakko annostella hiukan harkiten. Minulla oli alla sama "semi" kauharengas, mikä oli pärnun hiekkarallissa ja pito oli hiukan liiankin jämäkkä paikoitellen. Vaikka pari kertaa olin nenälläni niin otin hetikohta välimatkan taas kiinni. Viimeisellä kierroksella sitten pääsin vihdoin viimein ohi ja maaliin kolmantena. 6 kierrosta ajaneena ja ilman huoltoa siis kun ajoimme vain tunnin.
Reitti oli todella makea, eikä lainkaan niin kurainen kun oli peloteltu. Hienosti oli kierrelty kuivia maastoja pitkin. Olisi voinut ajaa kauemminkin.
-Esmeralda-

Pärnu 22.4 2012

Nyt vihdoin pikakatsaus viron reissuun. Se oli yhdistetty treeni reissu, kylpyläloma sekä kisareissu. Aika onnistunut sellainen vieläpä.
Saavuimme torstai aamupäivänä pärnuun ja hetimiten romppeet hotelliin ja paikuseen treenaamaan. Olimme jälleen raumalaispariskunnan kera reissussa ja meidän kyydissä matkasi vielä Virpi, kuvaamassa koko touhua todiste aineistoksi. Ja sitähän tuli!
Viimeksi siis päitsillä persus penkissä ja nyt pehmeää hiekkaa. Kontrasti oli yhtä raju kun viimevuonna muistelin olleen, mutta tänäpä vuonna pääsin paljon nopeammin jyvälle. Hiekanjyvälle.

Minulla oli vielä spoorikepit alla, niitä ei ehditty päitsin jälkeen laittaa uusiksi. Vedin vain jouset ja naksut kaikki niin piukkaan, että soi suunnileen c duurissa, joten kyllä niillä mönki. Make oli crossipyörällään ja laulu alkoi kulkea hetimiten aikalailla täysiä. Yritin sitten hetken ajon jälkeen kiristellä ketjujani niin mutteri oli niin piukassa, että siihen kertakaikkiaan tarvittiin mies avaamaan se. No aukesihan se ja muuten hyvä mutteri, mutta kulmat puuttui, ja Make totesi sen olevan entinen. Varalla ei ollutkaan, joten sitten tarvittiin pari miestä lisää etsimään sitä, minne se lensikään!!!!

 ...ei näitä kuule apinanraivolla väännetä kiinni!!! ...-niin, mutku en tahalleen...

 ...ei se kaukana ole tähän johonki se lensi...

..vai oliks se tänne...?
Mutteri kirjautui kalusto tappioiksi ja matka jatkui pelkän kiristyksen turvin.
Vietettiin jokunen tunti temuten montulla ja pakattiin lelut laatikkoon ja suunnaksi hotelli ja mielessä ihana sauna ja kylpylä osasto ammeineen... voiko enää elämästä muuta sillä hetkellä toivoa?!
Seuraavana aamuna lähdimme ajoissa taasen paikuseen ajamaan. Hyvä niin koska keli oli tihruisen sumppuinen ja myöhemmin alkoikin satamaan.

Alueella oleva lampi ei juurikaan houkutellut uimaan ja liekö vielä jäätkään ihan kokonaan lähtenyt. Ajo oli paljon raskaampaa kuin edellisenä päivänä. Märkä hiekka pani todella hanttiin ja sai olla tarkkana, että päätyi sinne minne oli ajatellut. Kerran heitin nutulleen kun eturengas yksinkertaisesti päätti suunnan puolestani. Vauhti oli oman ranteen takana ja ne eivät vain kohdanneet :). Mieleen tuli heti edellisen vuoden reissu, kun rikoin olkapääni maastoutumalla se edellä kaseikkoon ja kisa oli hiukan tuskaa loppumetreillä. Nyt siis vielä kaikki paikoillaan ja mopokin alkoi olla säädöissään.

 ...tuolla noin..näätkö?... niin nii, mutku täällä sataa....

...eiku se pyöri näin.. tajuutko?... niin nii, mutku täällä sataa...
En kyl oikeasti muista mitä tuossa keskusteltiin, varmastikin jostain radan mutkasta ja minä vanhana kersanttina en osoita suuntaa sormella vaan koko kädellä, missä se mutka siis oli.
Päivä pulkassa ja pyykille mars. Ihan mukavalla mielin, vaikka olikin todella paljon raskaampi ajokeli. Löysimme pesupaikan mopoille ja itse suuntasimme jälleen saunomaan ja ammeisiin killumaan! Upeata!

Kisa aamu aukesi aurinkoisena ja olimme todella ajoissa paikalla. Reitti oli pitkälti sama kuin viimevuonna, joten mitä sitä ihmettelemään. Virpi lähti poukkoilemaan sinne tänne kuvauspaikkoja etsimään ja me suuntasimme ilmoittautumaan. Make tärkeänä vuorollaan luukulla: ai vant tu tseins mai klääs from enduro tu ... johon eestiläinen mimmi vastasi: puhu soome ma ymmärtä paremmi. Total reps!!!!

Noh, minäkin jouduin vaihtamaan luokkaani endurosta E1:een, koska ei meillä ollut FIM renkaita alla ja ne ne tarkasti. Mitäpä siinä, sinne vain vetomiesten sekaan... hahahhah! Noh, kaikki me lopunviimeksi ajettiin siellä samaan aikaan, joten mitä väliä.

Seuraavaksi siis ohjelmassa kaksituntia mopon kuritusta rantahiekassa. Hiukan paikoitellen oli vaikeuksia, mutta pääsääntöisesti ajo kulki yllättävän hyvin. Selvisin yhdellä tankkauksella. Yritin pitää vauhtia ja kaasua senverta, että pysyttiin pinnalla ja välillä oikein hurmiossa tunsin jonkun pattisuoran onnistuneen niinku ihan nappiin :). Fiilis oli hyvä ja moottori oli hieno ajaa. Ajaminen oli itseasiassa paljon helpompaa kun on enemmän  voimaa keskellä niin nousee helposti jos sakkasi hiesuun. Väsymyskään ei oikein painanut vaan jossain vaiheessa tunsin sormien väsyvän kun joutui kiskomaan hiukan stongasta keulaa kantamaan. Lopussa tuntui jo, että kohta lipsahtaa sormista koko laite. Onneksi ei. Pari kertaa kaaduinkin hiukan tankkauksen jälkeen heti ensimmäisiin mutkiin, kun tankki täynnä keula olikin paljon painavampi kun olin tottunut pitkään ajamaan niin tyhjällä tankilla.

Make porhalti pari kertaa ohitseni reitillä ja taisikin olla ainoa herrasmies, muut ryysivät jalkatappi ja stonga tuntumalla. Kun ralli vihdoin loppui, alkoi käsissä vihdoin tuntua ihan kuin pitäisi heikkovirta kaapelista kiinni. Armoton nipistely. Korkeilla kierroksilla kun parisen tuntia kurmuuttaa niin stonga varmaan tärisee senverta, että tiesi ajaneensa. Muuten tankkaukset onnistui ja juomaakin oli sopivasti matkassa. Olo oli hyvä.
Maalissa Make oli E1 luokan 10:s ja minä 12:ta. En edes viimeinen, kun viivalla oli hiukan alta 20 lähtijää siinä luokassa. Naisten voitto tuli myös kotiin! Oli hyvä mieli vihdoin päitsin synkkyyden jälkeen.

 munakuppi tuli..

 ...strutsin muna...
Kiitokset ihan älyttömästi Virpille reissun kuvasadosta,  Niitä kertyi aikalailla.
-Esmeralda-