Monen monta tuntia pakaroita tajuttomaksi istuttuamme vihdoin perillä pikkuriikkisessä pitäjässä ihan itärajan tuntumassa. Matkalla näytti jo maisema kuin lapin jänkhällä, suota ja kitukasvuista närettä tai hiekkaa. No odotettavissa olisi vuoden "paras" enskakisa. Paljon ajoa ja hienoja reittejä...
Yöpuulle vanhaan verovirastosta tehtyyn minimotelliin jonka seinät olivat paperia. Tai ehkä hiukan vielä ohuemmat. Vahdin varulta koko yön kaikenlaisia napsuja ja rapsuja enkä nukkunut silmäystäkään. Kuuntelin kateellisena muiden autuasta kuorsausta ja tuhinaa.
Leukoja ahkerasti venytellen kisapaikalle aamutuimaan katsastamaan hyvissä ajoin ja sitten odottelemaan. Ilma oli hiukan tuhnuinen, mutta ei satanut sentään. Reitti olisi lähes kokonaan metsäsiirtymää ja vaikka kierros oli vain liki 70km se mentäisiin kolme kertaa ja kun asfalttia ei juurikaan pöristelty niin tiedossa oli endurointia putkeen. Jo alunperin olisi selvää, että kisat menisi treenin puolelle, koska vantaan cc kisoissa loukkaamani peukalo ei vielä todellakaan ollut entisensä. Tai siis lähinnä entinen. Teippasin sen lujasti kinesioteipillä, mutta nivelsiteet olivat yhtä kaikki romuna. Halusin päästä katsastamaan kisat, vaikka sitten keskeytyksen uhalla.
Vihdoin matkaan ja siirtymää oli pätkien välissä tarjolla reilua kymmentä kilometriä sekalaista maastoa. Ykköspätkällä oli extreme esteitä, jotka tosin oli EM:ien kaapelikelojen jälkeen lastenleikkiä, mutta mukavaa vaihtelua. Ja könysinpä hiukan siellä maalin edessä olevilla salmiakki tukeilla kun olimme erimieltä minne pyörien kuuluu mennä. Siirtymillä oli ihania mäkiä niin ylös kuin alaskin ja mietinkin miten ihmeessä sinne oli niin suuria mäkiä löytynytkin. Niitä oli myös kakkospätkällä, yksi velmu rinne, joka puolimatkassa kääntyi jyrkästi vasemmalle ja oli pyöreätä irtokiveä hiekan seassa tulvillaan. Ei kyllä ollut mitään ohjelmaa senkummemmin, jossain piti hetkisen kuoputtaa, mutta homma eteni.
Sitten olikin välihuolto ja aikaa jäi liki 15min ennenkuin matka jatkui kolmoselle. Se oli aika kaukana ja siirymät oli pitkät. Itse pätkä oli ehkä endurotestiä muistuttava, nopeahkoa, mutta muutama kallioporras. Niistä ei kuitenkaan ollut harmia kun oli vain tarpeeksi vauhtia. Jälleen pitkää siirtymää ja pari aika huimaa alamäkeäkin mahtui matkanvarrelle. Homman edetessä alamäet meni aikamoisille taskupateille ja sai olla aika tarkkana että paletti pysyi kasassa. Muutenkin päivän edetessä siirtymät reikiintyi ja tuli terävää pattia ja matka taittui yhä tuskallisemmin. Huoltoaikaa jäi myös vähemmän kun matka taittui hitaammin. Peukalo otti nokkiinsa oikein urakalla ja välillä lähti tunto koko sormesta. Mietin hetken pitäisikö jättää leikki sikseen. Ainakin sillä hetkellä kun sattui jäämään joku juuri jarrupolkimen ja posken väliin niitaten pyörän niille nappulanjäljilleen..vauhtia oli kuitenkin senverta, että kävin kurkistamassa josko etulokasuoja on tallella vielä. #%&!!&#@!!...huoh...
-Esmeralda-
