EM Paikuse 21.-22.7 2012

EM sarjan osakilpailu virossa..
Kuvat kaikki ovat Jarmo Kyytsösen otoksia.

Lähdin hyvissä ajoin jo keskiviikkona paikanpäälle tutustumaan ajettavaan reittiin. Hiukan meni viimetippaan mekaanikon arvonta muuttuneiden konseptien takia, mutta matkaan siis lähti Vellu Ratinen - vaikka hondamieheksi tunnustautuukin.

Kävimme tutkailemassa kolmea MK:ta - mekaanikon kera -, josta yksi oli extreme, toinen endurotesti sekä vielä crossitesti. Extreme oli heinäpellolla ja esteet näytti aika hurjilta näin kylmiltään. Oli isoa tukkia toinen toisensa perään ja kaapelikeloja jos jonkin kokoista. Pölliläjiä ja pinoja sekä renkaita pinossa ja jonossa.. koko vuonna en juurikaan ole esteita ajellut niin hiukan hirvitti. Ystävät ymärillä tolkuttivat uskoa ja toisteli että hyvin se menee... silloin en ollut niinkään varma siitä.
Crossitesti oli pehmeää hiekkaa. Sellaista kummallista, mihin ei jää mitään ajouria vaan jokainen näytti menevän joka kerta ristiin rastiin eri jälkeä pitkin. Mutkat näyttivät pääsääntöisesti olevan neulansilmiä, eli sinne upposit ja odottelit milloin taas etenee. Endurotesti olikin pisin pätkä ja alkuun oli - siis jo ihan siirtymälläkin - suota tarjolla. Sellaista kunnon rahka turve suota. Puiden seassa juuria törröttäen sinne tänne ja ne aavistuksen tummemmat kohdat kannatti suosiolla kiertää jostain kaukaa. Muutama satametriä sekavaa pattista mömmöä. Kävelin muutamaan kertaan sen ihmetellen minkä reitin valitsisin. Löytyihän sieltä tyydyttävä viimein ja ei se enää näyttänyt niin toivottomalta. Loppuosa olikin samanlaista pehmeää hiekkaa ja loikotusta välillä kaventuen metsäpoluksi.
Näitä tallusteltuamme kävimme vielä tutkailemassa ensimmäisen siirtymäsuon. Aika kostean oloinen pläntti varustettuna asiaankuuluvilla leveillä mössöreunaisilla ojilla ja niistä kun pääsi rämpimään yli niin setti jatkui metsässä. Jälleen muutamia ojia ja rinne ylös. Kaikki oli sellaista loistavasti kaivautuvaa turvetta joka oli märkää kuin pesusieni. Hmm... pisti mietteliääksi. No olin vakuuttunut, että sieltä pääsee jotenkin läpi koska siitä oli selvästi ennenkin ajettu ja ketään sinne ei ollut jäänyt pysyvästi. Ei ollut kypäriä tai tangonpäitä lutakoista pilkottamassa. Siitä rohkaistuneena päätin, että kyllä se siitä.
Torstaina vielä tallusteltiin pätkiä ja perjantaina olikin sitten aamusta jo ilmoittautuminen ja katsastukset. Homma oli ihan läpihuutojuttu ja päivällä saapui lisää vahvistuksia tukijoukkoon kun Artsi ja porukat tuli tontille. Kävimme vielä kävelemässä pätkiä ja kummastelemassa extremeä. Samaa mieltä oltiin edelleen, että hyvin se menee. Hiukan epäileväisenä, mutta halusin uskoa niin.
Kisa aamu kun koitti niin ei ollut hirmu kiire kun lähtö oli vasta vaille 11 aamulla. Silti varikolle punnerrettiin kohtuuaikaan, että leiri saatiin pystyyn ja huoltoihin lähtevät tavarat matkaan. Jostain kumman syystä halusin pakata extremen jälkeiseen huoltoon vara etulokarin ja paisarin :).
Kun vihdoin pääsin matkaan ja saavuin ensimmäiselle suolle niin ajatus toimi jo ihan ajo moodissa ja ei ongelmia ollut. Etenin sieltä täältä hypellen ojia ja luikahtaen pikapikaa jonkun mättään yli ja siellä oli paljon näyttäjiä niin suomalaisia kuin muitakin. Hiukan arvelutti pikkupojat jotka innoissaan vislaili ja osoitteli kuka minnekkinpäin, että näinköhän tekivät jäynää. Osalle teki, mutta minulle ei. Sain joka kerta opastuksen aina parasta reittiä pitkin huttuviidakon halki.
Extremellä vihdoin ja kun sitten matkaan lähdin niin ei siinä ehtinyt juurikaan kauhistella vaan keskittyi ainoastaan etenemään - ja ihan hyvinhän se meni.

Tästä matka jatkui jälleen siirtymää crossitestille. Sehän olikin sitten lystiä ihan joka jyvänen. Olo oli kuin kumiankalla marmeladissa. Käsittämätöntä, miten hankalaa olikaan edetä järkevästi siinä hiekassa.

 Miten kuten, en ollut tyytyväinen, mutta se oli niiiiiiin erilaista kun juuri olin käynyt Niinisalossa kuoputtmassa ja hiukan itseluottamusta saaneena niin kyllä nöyrtyi tuolla taas miettimään mitenkäs sitä mentiinkään. Nojailin nurinkin  johonkin mutkaan kun ei vaan kertakaikkiaan ajatukset suunnasta ja vauhdista kohdanneet mopon kanssa. No, varikolle huoltoon ja uudelle kierrokselle. Siellä aikaa ei ollut tuhlattavaksi, hiukan söin ja mekatsut hoiti mopon taas valmiiksi jotokseen. Näitä kierroksia siis tuleman piti vielä kaksi, eli koko päivän saldo kolme kierrosta yhteensä noin 180km ja kuutisen tuntia.
Suot muuttui taistelutantereiksi ja kierros kierrokselta sieltä vain kummasti pääsi jostakin aina porskuttamalla läpi. Siirtymillä muutkin suot muuttui mielenkiintoisiksi ja pari aika läheltä piti tilannetta kun joutui hiukan nostelemaankin. Ajo taittui tasaisesti, vaikka hiukan häiritsi pehmeähkö alusta ja varsinkin siirtymillä tiet alkoi pattisuudellaan koetella käsivarsia. Päivän päättyessä olin sijalla neljä, mikä oli mielestäni todellakin hyvä vaikka hiukan epätasainen ajo vaivasikin. Yhdellä kierroksella olin kerran nurin ja kerran kiinni tukissa extremellä ja seuraavalla kierroksella teinkin samaisella testillä ihan kärkiajan.. silloin vain kuu ja sirpit osui asennossa kohdilleen. Loppuhuollossa öljynvaihto ja putsari sekä putsaili mitä ehti. Ei ollut oikein teknisiä murheitakaan, päivä sujui mukavasti.
Seuraavana päivänä oli sama setti edessä. Kolme kierrosta. Aamusta lähti heti suomalaisvarikolta näyttöjoukkoja ensimmäiselle suolle. Sinne tuppasi tulemaan hiukan haastetta kun muutama sata pyörää oli ruoputtanut sen kuralle. Edelleen edettiin. Päivä sujui samanmoisesti kuin edellinen, hiukan käsivarret oli eilisestä väsyneet.  

Urat alkoivat olla aika miehekkäät joka radalla ja kerran extremellä lipesin mutkassa sellaiseen spooriin, että oli vain kertakaikkiaan jalkauduttava ja nostettava mopo takaisin maankamaralle kun kiinalaiset jo koputteli renkaisiin. Huolto sujui, ja oli ihana törmätä pätkillä suomalaisiin, jotka tsemppasi ja neuvoi mistä kannatti ajaa. Antoi voimia ja nosti fiilistä. Siisteintä oli se kun viimeiselle kierrokselle asti pysyttiin siellä metsässä kun kaikki muut olivat jo lähteneet. Todella lämmitti mieltä! Aina toiseksi viimeiselle pätkälle asti pysyin neljäntenä tänäkin päivänä, mutta viimeisellä crossitestillä sain sitten ruottin mimmiltä pataan ja putosin viidenneksi. Taisin melkein joka kerta olla crossitestillä nurin jossain mutkassa. Ihan käsittämättömästi vehkeet vain karkasi tai teki jotain aivan muuta kun suunnittelin.
Lopputuloksena EM pisteille, neljäs ja viides sija, yhtä kokemusta rikkaampana ja moninverroin nälkäisempänä uuteen koitokseen. Tietoisena siitä, etten kyennyt antamaan kuin max 80% itsestäni, kokemattomuutta jälleen pitkiin kisoihin voimien jaottelussa sekä harjoittelun vähäisyydestä johtuva hienoinen itseluottamuksen puute. Siinäpä sitä kerrakseen. Mutta upea reissu! Kiitos kaikille ystäville ja tutuille, jotka komppasivat minua. :)
-Esmeralda-