Nyt vihdoin pikakatsaus viron reissuun. Se oli yhdistetty treeni reissu, kylpyläloma sekä kisareissu. Aika onnistunut sellainen vieläpä.
Saavuimme torstai aamupäivänä pärnuun ja hetimiten romppeet hotelliin ja paikuseen treenaamaan. Olimme jälleen raumalaispariskunnan kera reissussa ja meidän kyydissä matkasi vielä Virpi, kuvaamassa koko touhua todiste aineistoksi. Ja sitähän tuli!
Viimeksi siis päitsillä persus penkissä ja nyt pehmeää hiekkaa. Kontrasti oli yhtä raju kun viimevuonna muistelin olleen, mutta tänäpä vuonna pääsin paljon nopeammin jyvälle. Hiekanjyvälle.
Minulla oli vielä spoorikepit alla, niitä ei ehditty päitsin jälkeen laittaa uusiksi. Vedin vain jouset ja naksut kaikki niin piukkaan, että soi suunnileen c duurissa, joten kyllä niillä mönki. Make oli crossipyörällään ja laulu alkoi kulkea hetimiten aikalailla täysiä. Yritin sitten hetken ajon jälkeen kiristellä ketjujani niin mutteri oli niin piukassa, että siihen kertakaikkiaan tarvittiin mies avaamaan se. No aukesihan se ja muuten hyvä mutteri, mutta kulmat puuttui, ja Make totesi sen olevan entinen. Varalla ei ollutkaan, joten sitten tarvittiin pari miestä lisää etsimään sitä, minne se lensikään!!!!
...ei näitä kuule apinanraivolla väännetä kiinni!!! ...-niin, mutku en tahalleen...
...ei se kaukana ole tähän johonki se lensi...
..vai oliks se tänne...?
Mutteri kirjautui kalusto tappioiksi ja matka jatkui pelkän kiristyksen turvin.
Vietettiin jokunen tunti temuten montulla ja pakattiin lelut laatikkoon ja suunnaksi hotelli ja mielessä ihana sauna ja kylpylä osasto ammeineen... voiko enää elämästä muuta sillä hetkellä toivoa?!
Seuraavana aamuna lähdimme ajoissa taasen paikuseen ajamaan. Hyvä niin koska keli oli tihruisen sumppuinen ja myöhemmin alkoikin satamaan.
Alueella oleva lampi ei juurikaan houkutellut uimaan ja liekö vielä jäätkään ihan kokonaan lähtenyt. Ajo oli paljon raskaampaa kuin edellisenä päivänä. Märkä hiekka pani todella hanttiin ja sai olla tarkkana, että päätyi sinne minne oli ajatellut. Kerran heitin nutulleen kun eturengas yksinkertaisesti päätti suunnan puolestani. Vauhti oli oman ranteen takana ja ne eivät vain kohdanneet :). Mieleen tuli heti edellisen vuoden reissu, kun rikoin olkapääni maastoutumalla se edellä kaseikkoon ja kisa oli hiukan tuskaa loppumetreillä. Nyt siis vielä kaikki paikoillaan ja mopokin alkoi olla säädöissään.
...tuolla noin..näätkö?... niin nii, mutku täällä sataa....
...eiku se pyöri näin.. tajuutko?... niin nii, mutku täällä sataa...
En kyl oikeasti muista mitä tuossa keskusteltiin, varmastikin jostain radan mutkasta ja minä vanhana kersanttina en osoita suuntaa sormella vaan koko kädellä, missä se mutka siis oli.
Päivä pulkassa ja pyykille mars. Ihan mukavalla mielin, vaikka olikin todella paljon raskaampi ajokeli. Löysimme pesupaikan mopoille ja itse suuntasimme jälleen saunomaan ja ammeisiin killumaan! Upeata!
Kisa aamu aukesi aurinkoisena ja olimme todella ajoissa paikalla. Reitti oli pitkälti sama kuin viimevuonna, joten mitä sitä ihmettelemään. Virpi lähti poukkoilemaan sinne tänne kuvauspaikkoja etsimään ja me suuntasimme ilmoittautumaan. Make tärkeänä vuorollaan luukulla: ai vant tu tseins mai klääs from enduro tu ... johon eestiläinen mimmi vastasi: puhu soome ma ymmärtä paremmi. Total reps!!!!
Noh, minäkin jouduin vaihtamaan luokkaani endurosta E1:een, koska ei meillä ollut FIM renkaita alla ja ne ne tarkasti. Mitäpä siinä, sinne vain vetomiesten sekaan... hahahhah! Noh, kaikki me lopunviimeksi ajettiin siellä samaan aikaan, joten mitä väliä.
Seuraavaksi siis ohjelmassa kaksituntia mopon kuritusta rantahiekassa. Hiukan paikoitellen oli vaikeuksia, mutta pääsääntöisesti ajo kulki yllättävän hyvin. Selvisin yhdellä tankkauksella. Yritin pitää vauhtia ja kaasua senverta, että pysyttiin pinnalla ja välillä oikein hurmiossa tunsin jonkun pattisuoran onnistuneen niinku ihan nappiin :). Fiilis oli hyvä ja moottori oli hieno ajaa. Ajaminen oli itseasiassa paljon helpompaa kun on enemmän voimaa keskellä niin nousee helposti jos sakkasi hiesuun. Väsymyskään ei oikein painanut vaan jossain vaiheessa tunsin sormien väsyvän kun joutui kiskomaan hiukan stongasta keulaa kantamaan. Lopussa tuntui jo, että kohta lipsahtaa sormista koko laite. Onneksi ei. Pari kertaa kaaduinkin hiukan tankkauksen jälkeen heti ensimmäisiin mutkiin, kun tankki täynnä keula olikin paljon painavampi kun olin tottunut pitkään ajamaan niin tyhjällä tankilla.
Make porhalti pari kertaa ohitseni reitillä ja taisikin olla ainoa herrasmies, muut ryysivät jalkatappi ja stonga tuntumalla. Kun ralli vihdoin loppui, alkoi käsissä vihdoin tuntua ihan kuin pitäisi heikkovirta kaapelista kiinni. Armoton nipistely. Korkeilla kierroksilla kun parisen tuntia kurmuuttaa niin stonga varmaan tärisee senverta, että tiesi ajaneensa. Muuten tankkaukset onnistui ja juomaakin oli sopivasti matkassa. Olo oli hyvä.
Maalissa Make oli E1 luokan 10:s ja minä 12:ta. En edes viimeinen, kun viivalla oli hiukan alta 20 lähtijää siinä luokassa. Naisten voitto tuli myös kotiin! Oli hyvä mieli vihdoin päitsin synkkyyden jälkeen.
munakuppi tuli..
...strutsin muna...
Kiitokset ihan älyttömästi Virpille reissun kuvasadosta, Niitä kertyi aikalailla.
-Esmeralda-
