Kisaa siirrettiin jo viikolla eteenpäin kun metsät ei meinannut kuivua ja huhut laukkasi hulluna, että tiedossa on mutakylpyä.
Olin itse aikaisemmin pelipaikalla, kun lupauduin auttamaan ilmoittautumisissa ja sitten vielä kierroslaskennassa oman kisani jälkeen.
Katsastuksissa ei mitattu edes ääniä vaikka hiukan jännitti kun oli uusi änkkä kiinni. LeoVincen savupiippu toimi hyvin ja oli mielestäni aika hiljainenkin. Ei kyllä vielä mitattu kertaakaan.
Kun vihdoin päästiin valmistautumaan kisaan niin huvitti hienoisesti kun tuijotin lähtöviivalla sykemittariani. Lähtöön arvio 5 min ja istuin ihan paikallani tekemättä mitään ja syke nousi kun sekuntikello.. 101, 102, 103, 104...Tiedä sitten mitä se lopuksi oli kun lippu heilahti ja piti nostaa käsi ylös. Tömäkkä pamaus ja sain hienon startin. Ajoimme nuorten kanssa samassa luokassa ja olin kakkosena ekassa mutkassa. Niin siis siihen asti :) sitten tuli muutama mutka ja jälleen huomasin varovani ihan liikaa muita. Ne tuli kyynerpäät levällään tunkien sisämutkasta syliin ja ohi. Suoralla leikkasivat heti eteen, kun etupyörä oli puoli renkaan mittaa edellä. Saakutti...
Kärki hävisi jo viimeistään siinä vaiheessa, kun vanhasta muistista painalsin reittiä eteenpäin ja muistin, että seuraavaksi tuli sellainen tie, jonka yli mentiin ja siitä pystyi vauhdilla hyppäämään alas toiselle puolelle metsään. Hep! Mitvit... lippusiima kaulassa jatkoin matkaa hartialukko jarrutuksella mopon liukuessa kuin pulkka soralla. Joku riivattu oli kääntänyt reitin menemään tietä PITKIN OIKEALLE! No voi virsu... Säntäsin takaisin reitille ja mietin montako tyyppiä ehti mennä ohi. Liian monta. Kiiruhdin minkä taisin ja onneksi iskarit ehdittiin tehdä juuri ja juuri ja vaikken ehtinyt testaamaan tai säätämään niitä ollenkaan ennen kisoja niin oli ne paljon paremmat kuin spooriversiot. Hiukan keula lepatti nopeimmilla suorilla, vaikka hanakasti olikin keula pystyyn pyrkimässä vähän väliä, niin joskus sekin oli pakko laittaa maahan ja pari kertaa piti sitten käydä nutullaan kun lähtikin etunen alta. Jossain metsässä läppäsin niin liki puuta, että risusuoja poksahti kahvasta rikki ja alkoi lepuuttamaan kytkinkahvan päällä. Köyhän miehen luistokytkin... Siitä sitten vain yksi sormi suoraksi pitämään suojaa irti kytkinkahvasta ja matka jatkui.
Ajoin Tuiren kiinni ja sitten menikin hetki kun en päässytkään ohi. Niinkuin missään kohtaa en uskaltanut tunkea tarpeeksi röyhkeästi ja suora kun aukesi niin minulla löi joko sutia tai tarjosi hyttiä niin pystyyn, että hirvitti ja oli pakko annostella hiukan harkiten. Minulla oli alla sama "semi" kauharengas, mikä oli pärnun hiekkarallissa ja pito oli hiukan liiankin jämäkkä paikoitellen. Vaikka pari kertaa olin nenälläni niin otin hetikohta välimatkan taas kiinni. Viimeisellä kierroksella sitten pääsin vihdoin viimein ohi ja maaliin kolmantena. 6 kierrosta ajaneena ja ilman huoltoa siis kun ajoimme vain tunnin.
Reitti oli todella makea, eikä lainkaan niin kurainen kun oli peloteltu. Hienosti oli kierrelty kuivia maastoja pitkin. Olisi voinut ajaa kauemminkin.
-Esmeralda-
Reitti oli todella makea, eikä lainkaan niin kurainen kun oli peloteltu. Hienosti oli kierrelty kuivia maastoja pitkin. Olisi voinut ajaa kauemminkin.
-Esmeralda-
