Pitkästä aikaa jälleen endurokarkeloihin, onkin tullut vain noita cc kisoja koluttua. Siistiä. Ihanaa!
Luvassa olikin vauhdikkaita pätkiä ja helppoja siirtymiä.
Aamusella könyämään paikalle seitsämän jälkeen ja normi ruljanssit pois päiväjärjestyksestä. Sitten kärvisteltiin mäkäräisten syöttinä jonkun aikaa. Niillä oli tosiaan katettu pöytä kun cityihmiset kaikki shortseissaan raapi nilkkoja. Onneksi sai kiskoa ajokamat niskaan.
Eka siirtymä oli parikymmentä kilsaa ja lähdin heti ajamaan vähän niikuin täysillä, jotta pääsisin hereille ja vauhtiin. Kyllähän se siitä, pääosin ajettiin kyllä panssarivaunuteitä. Metsäosuuksilla olikin sitten mukavia pikku poteroita polun vieressä, joten ei kannattanut hirveästi harhailla.
Ensimmäinen pätkä oli 9km ja letkeän vauhdikas, välillä metsässä ja välillä tiepohjilla etenevä setti. Merkkaamisessa oli kyllä hiukan toivomisen varaa, varsinkin kun lähdimme ihan kärkijoukoissa reitille niin jälkeä ei juurikaan ollut vielä näkyvissä. Muutaman kerran ajelin huti ja kävin kääntymässä vähän kauempana kun oli tarkoitus. Siitäpä sitten huoltoon ja sen jälkeen pari pätkää. Tämä reitti ajettaisiin siis kaksi kierrosta.
Toinen ek oli lyhyt ja aika tavallinen, ei juurikaan jäänyt mitään hailaitteja mieleen. Kolmonen sitävastoin oli todella makea metsäpyöritys. Ihan kuin peltorata, mutta harvassa mäntymetsässä. Voi pojat, että oli lystiä!
Toiselle kierrokselle lähtiessä mietin, että olisi pitänyt syödä enemmän. Jätin myös aamupuuron väliin, mitä en koskaan vielä ole kisa aamuna tehnyt. No nälkä kurni mahassa jo ennen pätkää ja kyllä se kostautui. Ei meinannut enää pää lukea mitä silmät näkee. Huollossa sitten söin ja seuraavalla pätkällä ajoinkin kakkoseksi. Tosin siellä oli ollut joku pehmeä kohta, jossa Hanna ja Sanna olivat olleet kiinni. Viimeisellä pätkällä sitten taas lähdin kurittamaan innolla ja liippasin yhden mutkan hiukan pitkäksi. Mietin vielä viimeisenä, että kyllä se taittuu eikä liippaa alta, mutta tila loppui kesken, Ulkomutkassa puu löi stongan päähän jättäen pikkurillin sinne väliin ja senverta raju oli tervehdys, että iso pala lähti kaarnasta ja mopo haukkasi välittömästi puuntaa. Muuten hieno homma, mutta siellä oli potero. Onneksi vauhtia oli liikaa joten en pudonnut eturengas edellä sinne ja ylämummona toiselle puolen, vaan yli mentiin ja takarengas löi takareunasta sellaisen takakorkean, että hetken mentiin kypärä edellä. Haimme ajolinjaa välillä yhdessä välillä erikseen (roikuin edelleen kaasussa) oikea vasen ja suunta selkisi vihdoin ja ihmeen kaupalla jatkoimme suoraan. Vauhti oli jo valmiiksi, joten ei muuta kun matka jatkuu. Yritin peuhata loppuun asti, vaikka aikaahan tuohon jumppaan meni hukkaan.
Onneksi pätkä oli viimeinen, pikkurilli oli aika liekeissä. Kynsi merkataan varmaan kalustotappioiksi vähän ajan päästä.. onneksi ei luita.
Maalissa neljäntenä, ja hiukan kyllä olisi täytynyt tsempata enemmän. LadyCup osakilpailu, ja tämä pudotti kokonaistilanteessa minut kolmanneksi."
-Esmeralda-
