Hätilän metsikössä möngittiin taasen itsenäisyyspäivän ajot jo etukäteen.
Ajon siellä masterpyöränä, sillä kuinka ollakaan joukkue vähän niinkuin kiipesi puihin viime metreillä. No, lähdin sitten päitsikaverini seuraneidiksi (joka legendana heitti joulupukin vermeet niskassa) masteria ajamaan ja onneksi, sillä oli ihan hauskaa.
Lunta tulla tupsahti edellisinä päivinä sellaiset parikymmentä senttiä ja pakkasta reilu kymmenen, joten hirmu kiireellä kahvalämppärit toimintaan ja piikit alle. Ehdin jo kertaalleen vaihtaa kesikset takaisin kun kävin kotimontulla kurmuuttamassa, mutta onneksi on nyt noita vanteita senverta, että oli nopea juttu.
Aamulla alkoi hirmuinen lumipyry kun paikalle ryömittiin ja pimeää kuin siiselin kolossa. Meidän piti aika aamutuimaan lähteä sinne reitille ja haaveilin valokypärästä, tai edes toimivista valoista. Tai toimihan ne, mutta vain pitkä lanka oli ehjä joten se iloisesti valaisi puut puolivälistä runkoa - ylöspäin :)
No päivä alkoi jo sarastamaan pikkuhiljaa, joten eipä hätää. Matkaan lähdettin. Metsässä oli yllättävän paljon lunta ja se peitti kaiken jännän mihin ei kannattanut osua. Pakkasta ei ollut paljoa, mutta näpithän ne alkoi parkumaan heti ja luojan kiitos lämppärit oli asennettu, muuten olisin taatusti voinut katkoa sormet yksi kerrallaan ihan kohta. Reitti oli mukavaa tapeilta ajettavaa metsäpolkua ja oli siellä jokunen lutakkokin. Mäkeä oli jo kuoputtamassa porukkaa kun saavuimme siihen kohtaan ja toimitsijoina jäimme hiukan passaamaan porukkaa sinne mäen alle. Välillä oli ruuhkaa todenteolla kun porukkaa pötkötteli sikin sokin. Eeki ajeli tyttöporukan pyöriä ylös ja minä auttelin muita, mitkä nyt olivat tukalassa pulassa mopon alla tai pinteessä muuten vain. Sitten ajelimme ylös ja jatkoimme matkaa. Ei ollut pelkoa, että eksyy kun seurasi vain joulupukkia :)
http://www.youtube.com/watch?v=eB8Zio0_k54
Mäen jälkeen sitten olikin hiukan suota tarjolla, mutta kyllä sieltä pääsi kun hiukan katseltiin mistä mennä. Toki masterpyöränä ei ollut niinkään kiire. Matka jatkui mukavasti ja eipä aikaakaan kun saavuimme uudestaan mäkeen. Tohina oli hektisimmillään ja ajettuamme ylös siirryimme jalan takaisin alas auttamaan porukoita. Päivä oli todella mukava ja hauskaa oli, vaikkei kisaamaan päässytkään niin fiilikseen kuitenkin. :)
Markus ajoi porukassaan toiseksi, Tontin Mikko ja Timosen Heikki partiokavereina, jääden ykköspallista vain vaivaiset 29 sek. Hiukan olivat ruuhkasta kärsineet, mutta muuten mennyt ilman suurempia kommelluksia.
-Esmeralda-
