Toivottakaamme kaikille erittäin rauhallista joulua ja menestystä vuodelle 2011

Tämä oli ihan hyvä vuosi. Ei pahoja loukkaantumisia, kisa menestystäkin tuli ja tavoitteet saavutettiin mitä asetettiinkin. Mukaan mahtui ylä ja alamäkiä, mutta tämähän on enduroa eikä mitään maarataa... =)

Jatkan samalla vanhalla mopolla, kone oli juuri auki ja kaikki laakerit, stefat ja mäntä vaihdettiin. 215h mittariin ehti kertyä... ajaa D ja C125 luokkia sekä CC cup:in. Tähtäimessä myös naisten maajoukkue ISDE:ssa 2011.
Mietinnässä ollut myös crossikilpailut, ainakin siihen pitäisi panostaa. Katsotaan. Ehkä viron puolelle keväästä ajamaan.

On aika tullut esittää suurkiitos kaikille, jotka ovat tukeneet ja auttaneet matkan varrella. Sponsorit, jotka ovat rahoittaneet tavalla tai toisella tätä touhua tai vaikkapa Hytösen veljekset Turusta, jotka ovat lukemattomia kertoja säätäneet iskareita... tai muita ystäviä, jotka ovat hakeneet varaosia tai auttaneet huolloissa... Iso kiitos! Erikois maininta kuuluu ehdottomasti kuitenkin vanhemmillemme, he ovat olleet apuna ja tukena, myös erittäin paljon rahallisesti. Paljon eväitä ja oiottuja pakoputkia on mahtunut matkanvarrelle kaikkien varaosien ja rikkinäisten mersujen joukkoon, jossa ovat kantaneet kortensa valtaisaan enduro kekoon... ilman teitä tämä ei olisi onnistunut. Kiitos Päivi ja Seppo Michelsson sekä Leena ja Jorma Vesterinen.

-Esmeralda ja Markus-

Käärme Kustaan kiemurat

Startti 9:45. Olin hyvissä ajoin paikalla ja SILTI tuli ihan hullun kiire! Ilmoittautumisessa heti alkuun meni tietokoneet polvilleen ja vähintään kolme rinnan kymmenien metrien pitkä jono ukkoja oli jonottamassa käsin kirjoitettuja AT lappuja. Siinä jäi kaikki normi rutiinit hoitamatta kun piti juosta housuihin ja katsastukseen ja samantien lähtöön.

"Ajoin joukkueessa Marttilan Juhan (tutustuimme Gotlannin reissulla) sekä Niemelän Janin kanssa. Jania en entuudestaan tuntenut, mutta nopeasti tultiin juttuun.
Kisapaikalla hässäkkä oli käsittämätön. Ehdimme juuri ja juuri omalla minuutilla lähtemään MK:lle ja olimme kuitenkin liki tuntia ennen ilmoittautumisjonossa. No, sama tilanne tietysti muillakin, mutta silti... olihan episodi.
Reitti tarjosi kuitenkin mukavaa tapeilta ajettavaa latua, joka jouhevasti kiemurteli metsässä ja hakkuu aluella. Kivikkoakin oli, mutta jotenkin kun pääsi tapeilta ajamaan niin alusta toimi mukavasti ja pysty pitämään sujuvaa vauhtia yllä. Sormet alkoi alkutaipaleella jäätymään ja hävisi ohjaustanko tuntumalta. Pari oho hups tilannetta ja hetkeksi piti vähän tasoittaa vauhtia ettei päädy rusetille oksan ympärille. Muiden joukkueiden selkiä alkoi tulla vastaan ja ohittelimme mukavasti porukkaa. Tosin sitten otin kontakti kamppailun kannon kanssa - kanto voitti ja selätti meikäläisen pötkölleen. Yksi joukkue painoi välittömästi ohi kun suoristelin ruoria, jottei mopo kulkisi kuin ajokoira vinottain kahdella uralla. Matka meni joutuisasti ja sormet alkoi sulaa ja sitten tulikin se ensimmäinen kivikkomäki. Pikkuisen kuoputin siinä puolivälissä, mutta matka jatkui. Taas tuli joukkueita ohiteltavaksi ja fiilikset alkoi muuttua kilvan ajoksi, kun ensin meinattiin jotos mielellä olla noviiseina liikkeellä. Paineltiin siinä menemään välillä kärki ukkoa vaihdellen ja sitten tuli vastaan paikallaan seisova selkä. Ja toinen. Ja itseasiassa kun katsoi eteenpäin niin niitä oli monta kymmentä. Mitä ihmettä??? Saavuimme pullonkaulaan noin sata metriä ennen mäkeä. Pallomerkit kavensi väylän muutamaan metriin, käsittäen yhden lankkusillan ja vieressä olevan ison ojanpohjan, josta saattoi hypätä yli halutessaan. Ainakin yrittää. Siinähän sitten seistiin. Ja kauan. Varmaan puolituntia tuhraantui siinä arpoessa ja mäkeen tunki väkeä kun viimeiseen väestösuojaan ilmahälytyksessä. Heti kun tuli metri tilaa niin oltiin jo takarenkaassa kiinni. Monta rinnan kaikki innolla tönimässä toistensa stongia, kaivamassa, sutimassa, työntämässä, kaatumassa, retuuttamassa, tunkemassa jne... ikinä kokenut moista! Naisten vaateliikkeen alennusmyynti simulaattori?! . Huh.. Mopoja ja ukkoja oli joka paikka täynnä, ettei koko mäestä välillä näkynyt metriäkään enempää. En pystynyt ajamalla etenemään, kun vähän väliä piti pysähtyä rinteeseen ja jalat ei yltäneet maahan. Työnsin ja Jani ja Juha auttoi. Lopun viimeksi en päässyt enää kiven takaa etenemään siltä puolen mopoa kun olin ja Juha otti toiselta puolen mopon haltuun ja ajoi viimeiset metrit sen ylös. Sitten vielä piti raivata tietä yhdelle mopolle. Jani oli päässyt aika kivuttomasti ylös, oli ollut juuri rakoa ja näinollen kaksi kolmesta oli jo mäen päällä. Juha puski joukossa eteenpäin ja välillä työnneltiin ja yritettiin samalla väistellä muita hurjia. Vihdoinkin kaikki ylhäällä. Loin vielä epäuskoisen katseen takaisin alas mäkeen ja puistelin päätäni. Uskomaton sotatanner!
Ja eikun radalle, kalliita minuutteja tuhlattu roppatolkulla. Loppureitti tarjosi aika samanlaista settiä kun alkupää, mutta jossakin vaiheessa meni slalomiksi puiden väliin ja totesin, että onneksi niitä puita oli yleensä peräjälkeen molemmin puolin, että kun osui ensin oikeanpuoliseen stongalla niin vasemmalta puu paiskasi takaisin ajo-uraan =) olo oli kun flipperikuulalla. Maaliin päästiin ja huollossa tankattiin ja juotiin vähän ja valmistauduttiin toiseen kierrokseen. AT mies pysäytti joukkueemme ja sanoi, sori tunnit täynnä. TÄH? Juu puoli tuntia yli aikaa ja se oli täynnä. Jasso. Emme siis päässeet toiselle kierrokselle ja se harmitti, koska suuri osa ajasta oli mennyt jonossa mäen alla. Olisi pitänyt sudittaa toisten selkiä pitkin ja työntää ukot nurin edestä ja rynniä sinne konstailematta. Jälkeenpäin kuulin, että osa oli mennyt ojan yli muualtakin kun pallojen välistä ja silloin kun Juha oli tulossa ylös mäkeä niin osa tuli mäen alta suoraan lippusiimat kaulan ympärillä kun olivat oikaisseet pullonkaula mutkan.
Noh, meidän jälkeemme lähti kuitenkin vielä joukkueita kierrokselle, jotka olivat pitkälti enemmän myöhässä kun me ja sekin harmitti =( Olisimme vain halunneet ajaa vielä sen yhden kierroksen. Mäkikin oli kuulemma muuttunut sitten helpommaksi kun se mutka oli oikaistu pois sieltä ja siihen pääsi suoraan ajamaan, eikä se sinällään mikään mikään mahdoton ollut, kunhan siellä ei ollut 2,75 ukkoa ja 0,2 mopoa neliösentillä....
No, ihan hyvä fiilis kuitenkin kun ajo kulki ja oli niin siistiä päästä vielä kerran tapeilta ajamaan ennen kun perspenkki kausi alkaa oikeasti."
-Esmeralda-

Gotland Grand National 6.11 2010

Gotland Grand National CC  6.11 2010

Piti laittaa jotain valmistautumisesta tänne, mutta kaikki päivät meni kirjaimellisesti yö myöhäksi kun haki sitä sun tätä ja rakenteli mopoja. Huollot edellisen ja sitä edellisen viikonlopun 3h harjoitusajoista kun koko alusta taasen muuteltiin kun ei siitä meinannut mieleistä tulla millään. Iskareiden säätö on kuin Linnanjuhlissa tarjottavan Marskin maljan resepti, kaikki tietää suunnilleen mitä siinä on, mutta kuinka paljon ja missä järjestyksessä - se onkin salaisuus =)  Sen lisäksi piti tehdä ja rakennella tarvittavat muutokset. Kaikki  oli jo valmiina lähtöpäivänä eli torstaina 4.11 kun kamat piti lyödä autoon ja kiiruhtaa ensin Mäntsälään, jossa mopot lastattaisiin kuorma-autoon ja me jatkettaisiin dösällä satamaan. Niimpä niin... puolituntia ennen lastausta ajoin vielä moponi lämpöiseksi öljynvaihtoa varten ja kun kurvasin talliin sisään oksenti kummatkin etuputket öljyä liukuputkia pitkin valuttaen.. ei ihmettä!

  

Alkoi jo alahuuli väpättämään, että turha lähteä tällä minnekkään... Markus totesi, että tempaise putket irti NYT. Harjoitus crossimopoon oli juuri hetki sitten vaihdettu etupäähän uudet stefat ja öljyt. Ei muuta kun kepit päreiksi, harkka crossista ulkokuoret (jotka on muuten samat kun meidän muissakin eli yksikammio enskat) ja omat sisuskalu rojut sinne sisälle. Aikaa meni 20min. Tiukille meni! Täytyy myöntää pisteet Makelle.. =)

Ensin siis lastaamaan mopot kuorma-autoon ja ei ihan orpona sinne tarvinnut mennä...

sai se pari kaveriakin... 

Porukassa Mäntsälän MK ja MenS:in iloisten veikkojen kanssa ja meille lähti mukaan huoltoon Kari Virta, joka on tuota omaa harjoituspätkääkin saneerannut paljon. Ensin Viking Linellä Tukholmaan ja sieltä Nynäsiin, josta lautalla Gotlantiin. Saavuimme pelipaikalle kohtuu myöhään ja kävimme vain ilmoittautumassa. Mopot purettaisiin vasta kisapäivän aamuna pois autosta. Sirkus oli täydessä käynnissä.

 

Illalla hortoilimme vanhaan kaupunkiin syömään ja katselimme ympärillemme, minkä nyt siellä pimeydessä näki. Aika kaunis kaupunki, mutta mietin myydäänkö siellä muuta kun keltaista talomaalia...?

 Kisa aamun startti olikin sitten aikainen. 4.45 pärähti kello vedin ajo kamat päälle jo hotelli huoneessa  kun startti oli heti 9:ltä. Niin ja lähtöpaikalle piti mennä jo 7.30 koska paikat piti "varata".

Huoltopaikka oli valtava. Sinne pujoteltiin pystyyn nostettujen kuormalavojen siksakkia ja jokaiselta kohdalta lähti numerolla oleva "väylä" oikealle, jonka varrella huoltopaikka sitten jossain oli. Vähän niinkuin mukava asumalähiö. Meidän väylä oli 20 ja teltta siellä metsän siimeksessä. Huollossa käyntiin kului muuten n. 8min pelkästään jo sen läpi ajoon. Alueella oli 10km rajoitus.
Varikon vierestä avautui alas maali alue ja se oli vanhaa merenpohjaa ja siellä oli muutama mielenkiintoinen lutakko. Kisan edetessä siellä nökötti syvään istutettuja mopoja siellä täällä ja kuskit lähteneet lampsimaan.  

 Ihmisiä oli valtavasti reitin varrella, sitä ei tajunnut kun ajoi kun keskittyi niin siihen minne mennä, mutta jälkeenpäin kun on katsonut kuvia ja videoita niin jengiä oli ihan tolkuttomasti. Esmeraldan luokassa kuuluisa hevosenkenkä oli vielä pullollaan vettä, liekö pumpattu sinne vai kuinka, mutta pikkuhiljaa se muuttui betonivelliksi ja kun jokainen loiskautti sitä reunoille niin lutakko kuivahti yllättävän paljon tai siis muuttui vedestä betonivelliksi. Muutenkin päivän edetessä reitti kuivui vähäsen. Ei sieltä siistinä tultu pois tekemälläkään, mutta aamun jengi oli paljon mutaisempia kun päivä porukat. Siihen 22km pitkään lenkkiin mahtui kuitenkin muutakin kuin vain mutaa...

Tässä muutamia otoksia reitiltä ruotsalaiselta Erikalta...
Meidän startista:

Kuva Sofie Granberg

Jotoksella....

 Kuva Pia Viklund

 Kuva Pia Viklund

 Kuva Pia Viklund

 Kuva Pia Viklund

"Jännitti kyllä vähän, kun ei tiennyt oikein mitä odottaa ja hurjat tarinat mutabrunneista ja hevosenkengästä, josta selviäisi vain suunnilleen uimalla, oli korvan takana kummittelemassa. Kundit kyllä lohdutteli, ettei siellä ajamatonta paikkaa ole, mutta kaikki on tietysti suhteelista. Starttiin lähdimme hyvissä ajoin aamun sarastaessa jo varaamaan paikkaa odotusalueelle. Sain sieltä toisen rivin paikan. Mopoja oli lienen muutama sata.. 500? 800? 

 Koska siinä piti sitten käkkiä se puolitoista tuntia niin lähdimme kävelemään reittiä. Palailimme takaisin alueelle valmistautumaan juoksemaan mopoja työntäen lähtöviivalle. Kaikki yhtaikaa merkistä lähti apinan raivolla työntämään sen 200m yrittäen päästä kärkeen. Onneksi oli piikki... puhhuh.. olisi vielä ollut tavalliset ketjut eikä O-rengas ketjut, olisi ollut vähän kevyempi pukata. Puolimatkassa vielä ajolasit, jotka olin proona laittanut nurinpäin takaraivolle, päätti luiskahtaa ja putosi maahan. Hätäjarruseis, lasit matkaan ja työntö jatkui. Pieni takaisku, mutta sain kuitenkin toiseen riviin jonkun ison crossi kawasakin taakse mestat. Haukoin siinä henkeä kun kala kuivalla maalla kun nousi lappu VÄRMA MOTOR ja sekunnisssa jylinä oli jumbojetin tasoa.. osa lämmitti hurmoksessa koneita niin, että ne keitti jo siinä. Yritin saada happea siellä pakokaasun seassa ja kiitin onneani etten sattunut seisomaan 2T takana.. heh..
STANNA MOTOR lappu heilahti ja tuli hiljaista. Tunsin kuinka sykkeeni alkoi nousta ja hakkasi voimalla kaulalla kun odotin suoran päässä valojen vaihtumista vihreäksi. Räps! Kone pärähti, vaihde oli jo päällä ja kaasu auki kun loikkasin ja piru se kawan vessa seisoi edelleen edessä! Juma, jarrua ja kirosana! Kawa lähti ja minä raivolla perään. Edestä tuli kanamunan kokoisa kiviä ja paakkuja ja ne sattui pirusti käsivarsiin, mutta pidin kaasun auki. Vasemmalla tapahtui joku kolari ja mopoja alkoi mennä nurin ja yksi teilasi minutkin. Yritin heti nostaa mopoa pystyyn, mutta se oli sotkeutunut jarruletkusta toiseen ja jouduin räpeltämään sotkun irti. Kokoajan korvien ohi painoi mopoja varmaan 200. Sain moponi irti ja käyntiin ja ladulle raivolla. Ketteryys kehiin ja puikkelehdin ohi sieltä täältä kunnes rauhoituin ja yritin etsiä kohtia missä nykiä rollerien narusta puhdasta filmiä kun rapa roiskui koko ajan. En ikinä ollut nähnyt niin paljon mopoja yhtaikaa kun siellä oli ja pikkuhiljaa alkoi pelisilmä toimimaan missä ohittaa ja millä linjalla.
Sitten tuli ensimmäiset oikeat kurapaikat. Hevosenkenkä. Huh. Valitsemani reitti pikkuisen saarekkeen kautta näytti hyvältä vaihtoehdolta kun katseli ympärilleen miten syvällä kaverit ajeli lammikoissa. Osa kaatuili ja ui siellä ja osa jäi ongelle sinne lutakkoon. Ajelin varovaisesti ja huomasin selvinneeni. Juhuu! Kenkä selätetty. Jossain vaiheessa reitti nousi kalliolle ja sehän se vasta liukasta olikin. En löydä kielikuvaa ilmaisemaan riittävän pontevasti kuinka liukasta se olikin. Välillä ihan tasaista kuin peili, höystettynä tietenkin vähän mudalla ja välillä kuhmuraisen pattista kuin laavavuori, ainoa vaan, että saippuapaloista tehty. Siinä sai oikeasti ajella kieli keskellä suuta ja paras vaihtoehto oli isohko vaihde 3 tai 4 ja tasakaasu. Yllättävän hyvin piikkinen jaksoi vääntää ja jos piti avittaa kytkimellä se kannatti tehdä va-ro-vas-ti, tai muuten oli selällään. Maalialueelle mentiin Red Bull kaaren ali nousten ensin kalliomäki ylös ja tulin himpun verta kovaa kun huomasin, että sehän oli vain terävä nyppylä ja sitten oltiinkin jo ilmassa. Ja pitkään. Yksi pomppu ja taas ilmaan.. Viis siitä ilmalennosta, mutta kun alastulo jännitti, sielläkin oli liukasta! Mietin, että pitää muistaa tulla seuraavan kerran vähän hiljempää... 

Huomasin kisan edetessä ilokseni kehittyvän aika ässäksi muta spooreihin ja liukkauskin tuntui pysyvän hallinnassa. Patikot sujui jo ok, tosin liukkauden takia en paljoa uskaltanut hyppiä, mutta alusta toimi loistavasti halusinpa keulitella, hyppiä tai mennä pohjan kautta. Tuntui myös kohtuu herkältä varsinkin liukkaalla säilytti mukavasti pidon ja keulan resepti oli loistava, ei hakannut käsille eikä kimpoillut. Olin niin tyytyväinen ajoon, mopoon ja keliin (luojan kiitos ei satanut!) ettei paremmasta väliä. Jaksoin loistavasti ajaa ja keskittyä. Muistin välillä ottaa huikkaa juomarepusta, jonka suutinpala oli yhtä kurassa kun koko naama joten hampaissa narskui iloisesti...

Kahden kierroksen jälkeen kävin tankilla ja päätin selvitä sillä yhdellä kerralla. Ja selvisinkin. Bensa riitti ja ajoin 5 kierrosta yhteensä, ajalla 3h34min. Naisia starttasi 47 ja kävin pokkaamassa 7 sijan pystin.  Make asetti minulle tavoitteen kympin sakkiin ja se täyttyi. Maalin saapui kurasta likomärkä, mutta iloinen kuski.

Matkaan tarttui otus, Gotlannin lammas, joka oli hengessä mukana etulinjassa!"

Matka takana ja mustalaisleiri purkautunut vankkureista. Hyvin muhineita ajokamoja jätesäkeissä marinoitumassa...

Perillä sisarusparvi oli hivenen toisennäköinen kuin lähtiessä. Oli kura niin märkää, ettei kuivunut edes kotimatkan aikana. Tässä pohjat rakennettu ja loput roinat päälle. Mopot liimautui nätisti toisiinsa ei tarvinnut juuri edes sitoa ja välit täytettiin oheistarpeilla...

niin loppuu se rapina...

Jäljellä enää Kärme Kustaa, mutta sehän onkin partio-ajo. Tähän kisaan paketoitiin tämä vuosi... Alkaa piikkipyörien alle vääntö ja odotellaan, että polut vähän jäätyy, sillä aikaa juostaan ja treenataan lihaskuntoa.
-Esmeralda-

Honkajoki cc ajot 16.10 2010

Kävin 16.10 ajamassa Honkajoella Turun Moottorikerhon järjestämän 2 tunnin CC "kisan". Oli todella hyvää treeniä, varsinkin kun tänne etelään tulla tupsahti lunta semmoinen 3cm ja jäi nököttämään siihen verhoten kaiken alleen. Honkajoella ei ollut lunta kun nimeksi muutama hitunen metsän siimeksessä ja näinollen kesärenkailla pääsi vallan mainiosti.
Lähdimme kaikki sujuvasti samalla kertaa - kuskeja lienen joku pari tai kolmisenkymmentä?! - ja alkuun oli superupottavaa pehmeätä crossirataa ja siitä kun selvisi niin pääsi metsään.

"Ensimmäinen kokeilu kierros ennen virallista lämppä kierrosta oli aika kokemus taas. Ihan kun olisi yrittänyt mämmissä juosta. Huh.. metsä oli sitten vähän jouhevampaa, ei mitään näreen kiertoa ja oli sielläkin välistä sitä pattia. Se oli tosin sellaista ajettavaa vielä ja välillä todella pehmeää hiekkapatikkoa, vähän niinkuin aikanaan Portugalissa oli se legendaarinen vailla loppua oleva eucalyptus mikä lie oliivipuu metsikkö. Jessus... sitä kun muisteli niin nuo muutamat patit ei tuntunut missään. Pari lyhyttä kivikkoa mahtui myös matkaan. Vain kerran kaaduin kun muutaman kierroksen jälkeen alkoi hiekasta kaivautumaan kypärän kokoisia kiviä, jotka rullasi pattien väliin tietysti montun pohjalle ja yhdellä kiekalla sitten sattui juuri sellainen kivi sen montun pohjalle, josta meinasin taas ponnistaa ja ehdin vain kiskaista stongaa niin ettei etunen kajahda kiveen. No mopossahan on se takapyöräkin ja se sitten napsahti kiven kupeeseen ja nakkasi pukit sivuun ja otti patin reunasta ärhäkän pidon lennättäen keksinnön suunnilleen vaakalennossa toiselle puolen polkua. Nopeat liikkeet ovat näyttäviä ja siellähän olin katollaan taas. Vain henkisiä vahinkoja rikkinäistä risusuojaa ja (uuden!!!) kypärän naarmuja lukuunottamatta ja matka jatkui. Ajo sujui muuten yllättävän hyvin, en ole juurikaan ajanut noin kuukauteen ja vähän yllätyin itsekin. Ranne kesti loistavasti, vaikka pehmeä hiekka oli aika myrkkyä ja kuntokin kesti hyvin ajaa 2h. Kävin vain kerran tankilla ja siinäpä se. Oli oikein mukava päivä ajella hyvällä pätkällä.
-Esmeralda-

Racing Bike SM enduro, Lahti 18.-19.9 2010

Satoi. Koko yön ja pitkin päivää. Myös kuluneen viikon on satanut harva se päivä.
"Ilma oli tuhnuinen, mutta ei satanut juuri nyt kuitenkaan. Startti oli mukavan myöhään, 10.57 niin ehti nukkua hyvät yöunet. Starttasin kuitenkin, vaikka jämsän kaatumisesta jäi nivelside vammainen ranne. Lupasin tulla pois jos alkaa tuntumaan liian hankalalta. Samoin jo heinolasta asti vaivannut kantapää tutkittiin ja se oli saanut osuman ja luun pinta oli mennyt säröille. Se ei ollut kovin ihastunut ajosaappaissa olemiseen, mutta yllättävän vähän haittasi ajoa. Ranne alkoi toisella kierroksella antamaan jo periksi. Vielä pysyi mopo kuitenkin lapasessa. Jotenkin... =)

Alkuun oli letkeää tie siirtymää ja ensimmäinen AT piste. Siitäpä sitten alkoi kotvan päästä mukulakiviränni, jota oli luonnehdittu vaatimattomasti reittikuvauksessa kohtuu kuluneeksi ja kiviseksi. Ja sitähän piisasi. Jotenkin se on vaan niin vaikeata, tuntuu, että laitteet vaan kimpoilee ja suraa minne sattuu. (Lisää harjoitusta!) Pari haastavaa kivikkomäkeäkin löytyi. Ekalla kierroksella jäin ensimmäisen kuoputtamaan, toiseen sitten porhalsin varulta vauhdilla.
Kukonkoivun mk oli sitten pattista. Nyt jo vähän ajotekniikkaa löytyy patikkoon ja meni selkeästi paremmin kun viimevuonna. Yhden kerran joutui kupsahtamaan kun eka pehmeä hiekkamutka tuli ihan puskista ja etunen haukkasi valliin.Siirtymää asfaltia pitkin kakkoselle, joka oli puhtaasti peltopyöritys. Olipa aika veikeästi kupruinen pelto, kun mutkat oli liki jokainen rinteessä ja varulta ulkomutka alaspäin viettävä. Oli liukasta ja näytti siltä, että sitämukaa kun järkkärit ehti virittämään piuhoja takaisin seuraava keräsi ne kaulanympärille mukaansa. Hyvää esimakua viimeiseen pätkään, jossa viipotettiin messilän laskettelurinnettä ylös alas. Tämä pätkä sujui jo paremmin ja jonkun selkäkin tuli vastaan, vaan antoi heti tietä ja aivan vimmalla kuritin pitkää mäkeä ylös. Arvoin 5 vaihteen parhaaksi ja vauhtia varmaan liki satanen. Sekunnin ajan mietin jos tästä lähtisi miten pitkälle päätyisi. Rinne oli aika kivinen ja välillä paukutti stongaan niin, että pelkäsin ranteen antautuvan. Sepäs olikin hauskaa ja hyvä fiilis ja eikun huoltoon. Siispä toiselle kierrokselle ja kivikko ahdisti. Se kulki kuitenkin vähän helpommin ja mäetkin meni hyvin, jes! Kukonkoivun patikot meinasi viedä voiton kun alkoi pusero tyhjenemään. Millon lie viimeksi ajanut näin paljon tällaista pattia... huh.. sitten peltopätkälle matkalla taivaalta alkoi sataa sitä ihtiään ja reippaasti... ja tuommoinen savipeltohan tulee aina vaan jännemmäksi ajaa, mitä märempi se on. Mutkiin tultiin jarrut lukossa liipottaen jo pitkältä ja yritin vain pysyä pystyssä. Onnistuin jotenkuten vaikka yhdessä mutkassa siimatikku haukkasi vaihdepolkimen ja posken väliin ja heitti isompaa kesken mutkan. Vähän ohjelmaa ja sain potkittua tikun pois matkasta. Alkoi olla nälkäkin ja kävin jo itse varatankilla. Sitten enää vielä laskettelurinteeseen viimeiselle mk:lle. Jessus! Olihan tullut kiveä esiin! Mutkat oli niin täynnä maakiveä ettei tiennyt oikein minne olisi mopon sovittanut. Pompoilin kuin rikkinäinen superpallo siellä miten kuten taisin ja kulkihan se kun vauhtiin vaan pääsi. Loppuosa oli enemmän hiekkaa, ja siellä pääsi kurmuuttamaan urakalla. Jaksoin loppuun asti.Kaiken kaikkiaan pätkät oli hienoja, hyvää treeniä ja vaikkei ajo kulkenutkaan ihan parhaiten, niin olin kohtuu tyytyväinen perusvauhtiini. Ajo oli kohtuu varmaa ja teknisesti pysyi kasassa. Keli ei ollut minulle ainakaan helppo ja ranne kiusasi. Daamiluokan puuttuessa ajoin C125 luokassa ja olin 17:ta, jääden kärjelle n.8min. C2504T kärki oli vain n5min päässä, joten paljon paremmin kuin odotin. Sitäpaitsi tulokset tulivat ällistyttävän nopeasti! Ehtinyt kun vaatteet vaihtaa ja ponderia palauttamaan mennessä jakoivat jo palkintoja. Käsittämätöntä! =)"
-Esmeralda-

Reitiltä löytyi myös toinen "luottokuvaaja" Virpi, uutterasti heinikossa kahlaava duracell, joka on suunnilleen yhtä pitkä kun kameransa objektiivi. Virpin otoksia on paljon sivuillani.

Racing Bike cross country, Jämsä 11.9 2010

Pari kertaa Himoksella ajettu cross country on siis siirretty Morvan maastoihin, aika lähelle siihen kuitenkin. Kisapäivä sarasti vesisateessa ja matkalla mietiskelin minkälainen mutapaini siellä on odotettavissa.
"Koko lähdön järjestely oli hiukan sekavaa ja naiset oli sievästi laitettu viimeiseen riviin, (mistäköhän tulee sanonta: naiset ensin vaikka heikoille jäille?!) ja lähettäjällä oli 15 sek lappu vihdoin ylhäällä, tosin pyöräytti ympäri 5 sek puolelle tarkastaakseen kumpi puoli näkyi ja se hämäsi varmaan kaikki. Osa polki jo koneita käyntiin ja ensimmäiset liene jo matkassa kun 5 sek lappu oikeasti tuli esille. Lähettäjä parka pinkoi alta minkä kintuistaan ehti. Olihan meikäläisellä koneet tulilla jo, mutta en kiirehtinyt ensimmäiseen mutkaan, jossa olo jo ukkoja nutullaan kun sotatantereella konsanaan ja lisää punki joka puolelta. Puikkelehdin jostain ihme väleistä luikin kaatuneiden ohi -siis elävien kuitenkin- ja sain kohtalaisen lähdön. Lenkkiä ajettu varmaan puoliväliin kun meinasin vetää mutkasta pitkäksi ja lahjakkaasti. Jarrujalka kauhaisi tyhjää. Uudestaan ja uudestaan ja vielä kerran ennenkuin uskoin. MINULLA EI OLLUT ENÄÄN JARRUPOLJINTA!!!
Eihän siinä mitään, enää ajettavana 1h55min pattista nopeaa jouheaa maastoa ja pari kivikkoista metsää. Autossa olisi ollut varapoljin, mutta koska meillä ei ollut ketään huollossa vain bensat ja varalasit varikolla, niin en voinut ketään juoksuttaa.
Kolme ikuisuuden kestävää kierrosta taistelin ja sitten menin huoltoon tankkaamaan ja yritin kaikin voimin kiskoa polkimen varren tynkää ulospäin, että osuisin edes jotenkin edes vähän siihen saappaan kulmalla, mutta ei.
Vaihtoehtoja kaksi: keskeyttää tai jatkaa matkaa ilman takajarrua. Siitä syntyi legendaarinen motto: näillä mennään. (ja näin jälkikäteen toinen hyvä: ei ikinä enää..) Ja takaisin radalle.Ei muuten arvaakaan kuinka elintärkeä yksi vimmatun pieni kapistus, kuin takajarru, itseasiassa on. Sen käyttö on itsestään selvää kuin silmien räpyttely, kunnes huomaa, ettei voikaan räpytellä. Vauhti laski erittäin varmalle ennakoivalle tasolle ja kädet oli kovilla kun etujarrulla vallan vauhtia otin pois ja samalla yritin pitää paletin pystyssä, ettei etunen karkaa alta. Reitti oli sinällään hienoa ajettavaa ja kului yllättävän vähän lukuisasta kuskimäärästä huolimatta.

Neljännellä kierroksella alkoi A:n miehiä tulla takaa ja annoin vikkelästi tilaa missä vain pystyin. Joku tosikko alkoi takana pärräämään ja kiroilemaan, vaikka itseaisassa cc kisoissahan ei tarvitse tilaa erityisesti antaa, kuten endurossa. Toisaalta, jos joku on nopeampi niin turhaan sitä selän takana pitää, mutta että kiroilla suoraa huutoa siellä niin se oli vähän mautonta. Kaverin vauhti perustuikin enemmän luuloon kun faktaan ;) mutta olkoon...
Yritin kehitellä semmoisen voimia säästävän ajotekniikan, ja siitä huolimatta viimeisellä kierroksella oli jo väsy puserossa... ja sen huomasi etenkin extreme meni joka kierroksella sujuvasti kun lasten leikki, mutta viimeisellä kerralla vähän takanen lipsahti ja piti ajolinjoja hakea uudestaan. Pari kertaa menin nurinkin sillä kiekalla, joista toisen semmoisella tajuttoman liukkaalla tienpätkällä, joka urautui ja meni renkaat eri uriin ja siitä lähdin kuin telkkä pöntöstä ja pää edellä - kuinkas muuten- taas kanveesiin. Vähän oli pönttö sekaisin kun siitä pystyyn kampesin ja onneksi maaliin ei ollut montaa kilometriä enään. Kaiken tämän huomioon ottaen, sijoitus oli enemmän kuin odotin, voitin daamiluokan likin kymmenen minuutin erolla. Reitti oli hieno ja olisi ollut mukava ajaa sitä niinkuin ajaisin omaa vauhtia - jarrullisella mopolla!
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun syöksyn pää edellä tuntemattomaan, ja vaikka se kova onkin niin niskat otti aika kipeää ja isä oli sitä mieltä, että niskatuki NYT, että voin vastaisuudessakin rohkeasti syöksyä haasteisiin =)"
-Esmeralda-

29.8 TS Enduro, Rauma

Nyt tiedämme, mitä yhteistä on hylkeellä ja raumalaisella?!.....
-"onk..." =)

Kaikki luokat ajoivat kolme kierrosta ja kolme mk:ta per kierros. Kierroksella pituutta n.35km, josta parisenkymmentä siirtymää. Ykkönen oli todella lyhyt 4min pyräys ja kakkonen oli vähän pidempi. Kolmonen oli sitten pisin, yli kymmenen kilometriä. Kivikkoa. Juurakkoa. Kalliota.

Kuva: Marika

"Tiesin kyllä, että tulossa on sitä suomienskaa ja jostain syystä se vähän aiheutti totisuutta, se kun ei todellakaan ole vahvin puoleni, josko niitä niin erikoisesti vielä onkaan, mutta erityisesti juurikin tuo kivikossa ja juurakoiden seassa räpellys ei kuulu feivöritteihin...

Ekalle pätkälle oli vain parin sadan metrin tie siirtymä ja olin jähmeessä kun hunaja pakkasessa. Pätkänä kyllä hauska, vanha pururadan pohja ja kallioilla pompoilua... sitten kun sitä myöhemmillä kierroksilla oikein analysoin.

Kuva Markku Laukka

Kakkoselta löytyi tukkeja ja betonirumpu pinoja ja kuorma-auton renkaita. Oli oikein vähän korkeampiakin esteitä ja pakettiauoton kokoinen agility ramppikin löytyi. Enpä sellaistakaan ollut aikaisemmin mennyt vaan aika kuuliaisesti mopo sinne sysäsi. Vähän otetta alkoi jo olla, pääsi väliin crossiradalle kaasuttelemaan (ja iloisesti unohtamaan kaiken opitun rauhoittamisesta ja tasaisesta avaamisesta.. hah!) ja kolmos pätkä lähtikin heti siitä melkein tien toiselta puolen. Ja sitten alkoi pitkä ja kivinen tie...

Voi ristus sitä kiven määrää! Se oli kyllä maakiveä, tiukasti kiinni, mutta paljon. Muta kivien välissä teki pinnat aika liukkaiksi ja täytyy myöntää, ettei rohjennut kovin pakoläppää availemaan siellä, ohjelma alkoi välittömästi. Kimpoilin siellä minkä taisin ja välillä en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa... Parit kiviportaat kalliolle ylös ja taisi olla yhdet ainakin alas.

kuva Xracing

Toinen kierros meni jo paremmin ja kolmoskivikkokaan ei tuntunut enää niin pahalta. Ajo sujui paremmin, joskaan ei kovin rennosti ja hyvin vieläkään. Viimeisellä kierroksella ekat pätkät meni jo aika innostuneesti pompotellessa ja crossiradalla riehaannuin kilpasille edessä ajaneen kanssa. Kolmospätkälle sitten taivas repesi. Vettä tuli ihan #&%!¤!* !!!! ja voi vimmattua sitten vasta liukasta olikin. Parit nutut tuli kontattua ja mm. ne kiviportaat alaspäin nöyryytti nano sekunnissa etupään alta ja siellä olin kypärä edellä pusikossa. Mopo rojahti rumasti kalliolle, sekin naama alaspäin, mutta onneksi ei kuollut. Ylöspäin kiviportailla lähti takapää vuorostaan alta ja taas oli spagaatin paikka. Pätkää ei ollut paljoa enää jäljellä ja jatkoin rauhallisesti maaliin. Kunto kesti ja voimat riitti hyvin vaikka kisa ei ollut kevyimmästä päästä. Pidin kuitenkin pätkien teknisyydestä ja lisää näköjään kivikko treeniä, niin pääsisi sielläkin kovemmin.

Kisat oli kaiken kaikkiaan mielestäni hienot, kaikki toimi hienosti ja saatiin vielä murkinaa kupuun palkintojenjakoa odotellessa.
Daami luokan voitto irtosi aika roisilla kaulalla, liki 50min erolla kakkoseen!"
-Esmeralda-

Tämä kulunut kuukausi on käytetty armottomaan treenaamiseen ja mopojen säätämiseen. Juoksua, joogaa ja lihaskuntoa sekä ajoa aina kun vain järkevästi ehtii, kuitenkin yksi lepopäivä viikossa. Mopon kanssa lähinnä haettu vielä tasapainoa niin moottorin ja kaasuttimen säädöissä kuin alustassakin. Kellon kanssa ajettu eri tavalla kilpaa, haettu eri ajotyylejä kaareajoon ja linjoja ja yritetty opetella se, josta kello pitää eniten.
Kävin myös parina päivänä Samuli Aron opissa. Ensimmäisenä päivänä ajettiin enduroa maistellen eri mäkiajo tekniikoita sekä extremeä ja unohtamatta tietty mutkia. Seuraavana päivänä crossiradalle ja jälleen teemana mutkat. Eri muotoisia, eri ajolinjoja ja eri pohjamateriaalia, oli kovaa savimutkaa sekä pehmeää spoorimutkaa. Sieltä tarttui matkaan ideoita tasoittamaan omaa ajoa ja ennenkaikkea ymmärrys, että aina se kaasuttavin ja reuhaavin ajo ei todellakaan ole nopeinta. Näyttävää ehkä, muttei todellakaan kellon mieleen. Näitä ideoita sitten testailin kotilenkillä ja aika huimat erot oli ajassa kun ajoi niin kovaa kun ikinä pääsi niin oli silti hitaampi kun mitä järkevästi reilulla mutkanopeudella, mutta rauhallisemmalla kaasun käytöllä. Ja ennenkaikkea voimat säästyvät huimasti!
Tämän kaiken oppiminen vaatii työtä, kun on niin monta muuttuvaa tekijää koko ajan, mutta sitähän se on, tekee kaikkensa sen eteen, että olisi vähän parempi ja vähän nopeampi ja mielellään hivenen kumpaakin muihin verrattuna... ikinä ei ole kuitenkaan tarpeeksi hyvä.

Nyt alkaakin ensi viikonlopun Rauman kisoista taas aikamoinen putki ja toivottavasti jotain olen oppinut :) ja saanut aikaan muutakin kun tunteja mittareihin ja känsiä käsiin...

Lemppari cc Heinola 7.8 2010

Lomatauon jälkeen taas ajo maistui. Muovit vaihtuneet oransseiksi Motopalvelun tarrojen myötä ja alusta vihdoinkin testailtu ja päivitetty aika kohdilleen ja vielä viimeiset kokeilut piti käydä kotipolulla torstaina tekemässä ja ensinhän tietysti outo keula teki yllätyksen ja lipesi alta. Loukkasin vasemman kämmenen ja sormet. Vähän muuteltiin ja sitten tuntui menevän kohdilleen. Olin erittäin tyytyväinen, vaikka vähän käsi hirvitti kun turposi kun pullataikina...

Meidän luokka starttasi aamulla ja ei ollenkaan huono, sillä päivästä oli ennustettu todella helteistä. Raviradan vallien suojissa varikolla tarkeni silti jo hikeä valuen. Lähtö tapahtui sammutetuin moottorein ja 1 min taulun noustessa piti oikea käsi nostaa kypärän päälle. Siinä sitten istuttiin kun apinat positiivien päällä yhdellä jalalla maata tukien kun toinen oli valmiina kiksin päällä potkaisemaan koneet tulille. Sain hyvän startin, mutta jälleen pitäisi ajaa sitä crossia enemmän niin olisi röyhkeämpi puskemaan tietä itselleen..
Ajo lähti heti kulkemaan todella mukavasti ja pääsin hyvin vauhtiin. Kärjestä muutama karkasi, mutta muut pysyi takana. Mopo toimi hyvin ja alusta oli luottamusta herättävä. Kierros takana kärkikahinoissa, niin toisen kierroksen puolivälissä edessä heitti joku nuorista kuskeista todella pahan näköisesti nurin ja pyöri siihen malliin maassa, että oli pakko pysähtyä kysymään kävikö kuinka pahasti. Ketään järjestäjiä ei ollut näkyvillä. Poika makasi maassa ja piteli kättään kovasti, mutta sanoi olevansa ok. Jatkoin matkaa heti, mutta annoin tasoitusta takana tuleville varmaan 15 sek. Ja niitähän alkoi tulla sieltä heti jonossa. Hannakin sitten pääsi häntään ja ohitti meidän edessä ajaneen nuoren kuskin. Minä en meinannut millään päästä siitä ohi, ja otin vihdoin riskilinjan, josta löytikin kivi, joka sinkosi ajolinjan nojaamaan reitin reunassa olleeseen isoon kiveen kuusen alle. Jarrukahva kääntyi tangon yläpuolelle, eli oli mahdotonta käyttää etujarrua. Enkä millään saanut väännettyä sitä takaisin. Jatkoin matkaa ja ajattelin, että kyllä se menee ilman etujarruakin. Legendaariset viimeiset sanat.. onneksi älysin pysähtyä ja yritin kivellä hakata sitä ja sain himpun verran alemmaksi. Jotenkuten vaivoin pystyin pitämään sormea jarrulla, mutta vauhti kärsi kyllä heti. Tanko meni myös vähän vinoon. Harmitti niiiiiiiin paljon, etten sanotuksi saanut. Nilkutin loppukierroksen huoltoon ja sain eräältä herralta työkaluja lainaan ja kahva ja stonga suoraksi ja menoksi taas. Sekin vielä hidasti aikaa. En ollut ajatellut käydä ollenkaan huollossa kun bensa olisi riittänyt tunnin ajoon kyllä.

Ajo lähti heti kulkemaan kuten alussakin, mutta tiesin, etten muita enää kiinni saa. Reitti oli mainio, vähän ensimmäisellä kierroksella pölisi kun joutui muiden hännässä ajamaan, mutta nopeata latua ja muutama mäki sekä vähän kivikkoa. Kapeahko ajatellen cc kisoja, kun ei ohi meinannut oikein päästä missään ja näissä kisoissa kun latua ei tarvitse nopeammille antaa niin kuin endurossa. Kuivuus teki pohjan myös aika liukkaaksi ja hiekka osuudet muuttui mielenkiintoiseksi alta rullaavaksi saharaksi.
Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen ajooni, vaikka nuo väliepisodit verottikin, niin ensimmäistä kertaa pystyin mielestäni ajamaan omille rajoilleni, aikaisemmin on mopon alusta on sanellut kuinka kovaa sillä on uskaltanut ajaa. Ensimmäisellä ja kolmannella kierroksella jäin minuutin voittajalle, toisella kierroksella sähläilyni verotti sitten pari enemmän... Kolmas sija podiumille kuitenkin.
Jäimme katsomaan vielä myöhempiä startteja ja juttelemaan tuttujen kanssa kuulumiset. Luoja sitä pölyä! Olin niin onnellinen, kun ajoin aamupäivällä ja meitä oli joku pari sataa vähemmän. Tuntui, että ilmassa ei ollut muuta kun hiekkaa, ei siis happi molekyylejä ollenkaan, ainoastaan hiekkaa! Kuvassa joku soturi etsimässä polkua...

Löysimme metsästä nököttämästä yhden tutuista kuvaajista Kyytsösen Jarmon, jonka kuviakin on sivuillamme paljon.. ilmeestä päätellen se ei aina ole niin helppoa olla kuvaaja! =D

ei näy eikä kuulu... huokaus... tulisikohan ne jo kohta.. huokaus... olisi kai sittenkin pitänyt mennä sinne rossiradalle, olisi ollut aita missä istua... huokaus.. noh... unohdinkohan muuten keittiöön valot päälle?... huokaus....

Nummelan nostotalkoot 6.6 2010

Erilainen kisa ajettiin 1:n mk:n ajona ja kierrosmääriä sitten enemmän tai vähemmän ja niiden välissä oli kuitenkin pieni huilitauko.  3 kierrosta.

"Sinällään lenkki ei ollut pitkä, mutta edelleen pitäisi harjoitella enemmän kylmiltään ajamaan kovaa. Sitä on jotenkin niiiiin hitaalla päästä varpaisiin, ettei meinaa lähteä käyntiin sitten millään. Pätkä oli erittäin vaihtelevaa, osa hiekkaa, vähän kalliota ja jouhevaa metsää eikä siellä ollut mitään upotus suota. Loppua kohden vähän pelto-osa kului ja tuli paikoitellen syville spooreille, mutta ei upotuksia. Patteja löytyi kaikkia malli esimerkkejä; oli nopeaa loivaa, syvää poteroa, pehmeää ja kivistä... pientä ja isoa, mutta mukavan ajettavaa.
Mopo toimi kyllä hyvin, ja kierroksilla sain edellä lähteneitäkin kiinni, vaan päädyin siinä sitten riehakkaasti puuta halailemaan kun innostuin. Ei tappioita, paitsi ohjaus laitteet tuhannen rusetilla ja sitä sitten punnersin oikoseksi minkä taisin. Vinoon se jäi ja loppulenkki meni vähän taapertaessa kun ei ihan oltu yhtä mieltä suunnasta. Huollossa oli onneksi riittävästi aikaa laittaa osat järjestykseen ja viimeiselle kierrokselle vielä yritystä löytyi sen verran, että kerta kaatuminen mutkaan. Pieni ajatuskatkos mikä vaihde oli käytössä ja pykälää liian iso kostautui."

kuva Kaj Lindberg

"Hyvillä mielin kuitenkin, vaikka ensin kohellukset harmitti hirmusti. Luokassani 3:s ja Lady Cupin viimeinen osakilpailu ja siihenkin sijoitus 3:s.Koko kevät on ollut melkein joka viikonloppu kisoja ja nyt on ihan hyvä hetki huokaista ja keskittyä vähän treenaamaan enemmän tekniikkaa, se laahaa jotenkin jälkijunassa tässä kaikkien muutosten keskellä. Tuntee itsekin, ettei pysty ihan parastaan antamaan, kun suoritus on vähän hakemista kokoajan."
-Esmeralda-

Kotka enduro 15.5 2010
Juuri saapunut kesä ja reilu parinkympinlämpötila teki kypärän sisälle taas aika helteen.


"Pätkät oli aika lyhyitä ja siirtymät myös. Koko kierros oli 25km ja se ajettiin kahdesti. Itse olen enemmän pitkänmatkan kuski, joten oli vaikeuksia kun kädet meni ekalla pätkällä ihan jumiin. Noh, tietääpähän mitä pitää harjoitella lisää: heti kylmiltään täysillä ajamista ja kivikoita lisää. Legendaarinen Kotkan kivikko nöyryytti kyllä vähäsen, vaikkei se yhtä kamalalta tuntunut kun viimevuonna, mutta silti. Ajamalla kyllä sieltä pääsi, mutta olisi vähän vauhtia pitänyt pystyä pitämään enemmän yllä. Reitti oli ihan hieno, yhden pohjattoman spoorin löysin - siirtymältä onneksi. Painin edelleen alustan kanssa ja vaikka kuinka otsaa lyö seinään ja miettii miksi se tuntuu väärässä kohtaa liian pehmeältä ja väärässä kohtaa liian kovalta niin en ole vielä keksinyt ratkaisua. Pikkaisen on varovainen olo, kun käyttäytyy vähän arvaamattomasti. Toisella kierroksella luulin ajavani paremmin, tosiasiassa varmaan kaasuttelin enemmän ja vauhtia loppuviimeks aavistuksen vähemmän ekaan kierrokseen nähden, mutta riitti se silti luokkavoittoon aika reilulla liki kymmenen minuutin kaulalla."
-Esmeralda-

Panssari cross country 25.4
Aloitin klo 10.00 startissa harrastelijoiden kanssa. Aamusella tuntui vielä yön jäljiltä pakkanen, mutta aurinko paistoi ja keli oli mitä mainioin. Naisille oli alunperin varattu sama 2h ajoaika, mutta se muuttuikin ihan loppumetreillä vain tunniksi.
"Tunnin typistäminen oli vähän tylsää, kun lämpenen vasta sen puolentunnin jälkeen ja sitten sitä menisi vaikka minne asti. Reitti oli kyllä aika hyvä, mitä nyt muutama mutalutakko mahtui sinne. Alkuun pellolla laakeeta latua ja vähän hyppyreitä ja sitten pikku metsäpätkiä. Niissä ei kyllä paljoo ohiteltu, ja suorilla muutkin osas kääntää kaasua ja isot meni menojaan.. noh, startti oli outo: istuttiin kaikki toistasataa ukkoa pyörien päällä koneet seis. Tykki kun pamahti niin sai käynnistää ja lähteä. Kaikki siis samaan aikaan. Voitte uskoa, että ensimmäisessä mutkassa, joka tuli siinä ihan sadan metrin päässä, oli aika tunkua. Siinä olisi ollut hyötyä crossin ajosta! Yritin siinä väistellä ja jäädä pystyyn ja henkiin kun mopoa tuli ja oli joka puolella ja röyhkeimmät työnteli ja puski. Riehuin aika hyvän startin jäljiltä aika kärkijoukossa, mutta sitten tuli ensimmäinen lutakko. Siis oikea järvi betonivelliä. Joku isompi ja vahvempi kilkkasi meidän ajolinjan suoraan sinne. Mopo sammui moottori vellin pinnan alla ja mietin kuoliko se. Heräsi henkiin vaan meni siinä jokunen sekunti kun sieltä rämmin ulos. Ärräpäät oli onneksi niin isoja, ettei mahtunut kypärästä ihmisten ilmoille.. Raivolla lähdin jahtaamaan umpimutaiseksi uitettuna niitä, joiden takavalot kadotin hetki sitten. Kökkö lensi ja ohittelin ja minua ohiteltiin. Onneksi suurin osa polusta oli hiekkaista kangasmaastoa ja muutamia mäkiä.



Ajo kulki alun pulikointia lukuunottamatta hyvin, mopo toimi hienosti ja olisikin ollut hauskaa nähdä tuloksia, mutta ajanotto sekosi todennäköisesti ponderitarrat ei pystynyt lukemaan ajanottoa mutakuorrutuksen alta ja näinollen sijoitus oli 4:s, mutta kierrosaikoja ei tiedetä. Ajoin vielä yhden ylimääräisen kierroksen, kun eivät liputtaneet uloskaan :). Ihan hyvä mieli jäi kesä kauden avauksesta, ajotuntumaa ei vielä kesäajoon ole kertytyt juurikaan..."
-Esmeralda-