Tämä kulunut kuukausi on käytetty armottomaan treenaamiseen ja mopojen säätämiseen. Juoksua, joogaa ja lihaskuntoa sekä ajoa aina kun vain järkevästi ehtii, kuitenkin yksi lepopäivä viikossa. Mopon kanssa lähinnä haettu vielä tasapainoa niin moottorin ja kaasuttimen säädöissä kuin alustassakin. Kellon kanssa ajettu eri tavalla kilpaa, haettu eri ajotyylejä kaareajoon ja linjoja ja yritetty opetella se, josta kello pitää eniten.
Kävin myös parina päivänä Samuli Aron opissa. Ensimmäisenä päivänä ajettiin enduroa maistellen eri mäkiajo tekniikoita sekä extremeä ja unohtamatta tietty mutkia. Seuraavana päivänä crossiradalle ja jälleen teemana mutkat. Eri muotoisia, eri ajolinjoja ja eri pohjamateriaalia, oli kovaa savimutkaa sekä pehmeää spoorimutkaa. Sieltä tarttui matkaan ideoita tasoittamaan omaa ajoa ja ennenkaikkea ymmärrys, että aina se kaasuttavin ja reuhaavin ajo ei todellakaan ole nopeinta. Näyttävää ehkä, muttei todellakaan kellon mieleen. Näitä ideoita sitten testailin kotilenkillä ja aika huimat erot oli ajassa kun ajoi niin kovaa kun ikinä pääsi niin oli silti hitaampi kun mitä järkevästi reilulla mutkanopeudella, mutta rauhallisemmalla kaasun käytöllä. Ja ennenkaikkea voimat säästyvät huimasti!
Tämän kaiken oppiminen vaatii työtä, kun on niin monta muuttuvaa tekijää koko ajan, mutta sitähän se on, tekee kaikkensa sen eteen, että olisi vähän parempi ja vähän nopeampi ja mielellään hivenen kumpaakin muihin verrattuna... ikinä ei ole kuitenkaan tarpeeksi hyvä.

Nyt alkaakin ensi viikonlopun Rauman kisoista taas aikamoinen putki ja toivottavasti jotain olen oppinut :) ja saanut aikaan muutakin kun tunteja mittareihin ja känsiä käsiin...