Lomatauon jälkeen taas ajo maistui. Muovit vaihtuneet oransseiksi Motopalvelun tarrojen myötä ja alusta vihdoinkin testailtu ja päivitetty aika kohdilleen ja vielä viimeiset kokeilut piti käydä kotipolulla torstaina tekemässä ja ensinhän tietysti outo keula teki yllätyksen ja lipesi alta. Loukkasin vasemman kämmenen ja sormet. Vähän muuteltiin ja sitten tuntui menevän kohdilleen. Olin erittäin tyytyväinen, vaikka vähän käsi hirvitti kun turposi kun pullataikina...Meidän luokka starttasi aamulla ja ei ollenkaan huono, sillä päivästä oli ennustettu todella helteistä. Raviradan vallien suojissa varikolla tarkeni silti jo hikeä valuen. Lähtö tapahtui sammutetuin moottorein ja 1 min taulun noustessa piti oikea käsi nostaa kypärän päälle. Siinä sitten istuttiin kun apinat positiivien päällä yhdellä jalalla maata tukien kun toinen oli valmiina kiksin päällä potkaisemaan koneet tulille. Sain hyvän startin, mutta jälleen pitäisi ajaa sitä crossia enemmän niin olisi röyhkeämpi puskemaan tietä itselleen..
Ajo lähti heti kulkemaan todella mukavasti ja pääsin hyvin vauhtiin. Kärjestä muutama karkasi, mutta muut pysyi takana. Mopo toimi hyvin ja alusta oli luottamusta herättävä. Kierros takana kärkikahinoissa, niin toisen kierroksen puolivälissä edessä heitti joku nuorista kuskeista todella pahan näköisesti nurin ja pyöri siihen malliin maassa, että oli pakko pysähtyä kysymään kävikö kuinka pahasti. Ketään järjestäjiä ei ollut näkyvillä. Poika makasi maassa ja piteli kättään kovasti, mutta sanoi olevansa ok. Jatkoin matkaa heti, mutta annoin tasoitusta takana tuleville varmaan 15 sek. Ja niitähän alkoi tulla sieltä heti jonossa. Hannakin sitten pääsi häntään ja ohitti meidän edessä ajaneen nuoren kuskin. Minä en meinannut millään päästä siitä ohi, ja otin vihdoin riskilinjan, josta löytikin kivi, joka sinkosi ajolinjan nojaamaan reitin reunassa olleeseen isoon kiveen kuusen alle. Jarrukahva kääntyi tangon yläpuolelle, eli oli mahdotonta käyttää etujarrua. Enkä millään saanut väännettyä sitä takaisin. Jatkoin matkaa ja ajattelin, että kyllä se menee ilman etujarruakin. Legendaariset viimeiset sanat.. onneksi älysin pysähtyä ja yritin kivellä hakata sitä ja sain himpun verran alemmaksi. Jotenkuten vaivoin pystyin pitämään sormea jarrulla, mutta vauhti kärsi kyllä heti. Tanko meni myös vähän vinoon. Harmitti niiiiiiiin paljon, etten sanotuksi saanut. Nilkutin loppukierroksen huoltoon ja sain eräältä herralta työkaluja lainaan ja kahva ja stonga suoraksi ja menoksi taas. Sekin vielä hidasti aikaa. En ollut ajatellut käydä ollenkaan huollossa kun bensa olisi riittänyt tunnin ajoon kyllä.
Ajo lähti heti kulkemaan kuten alussakin, mutta tiesin, etten muita enää kiinni saa. Reitti oli mainio, vähän ensimmäisellä kierroksella pölisi kun joutui muiden hännässä ajamaan, mutta nopeata latua ja muutama mäki sekä vähän kivikkoa. Kapeahko ajatellen cc kisoja, kun ei ohi meinannut oikein päästä missään ja näissä kisoissa kun latua ei tarvitse nopeammille antaa niin kuin endurossa. Kuivuus teki pohjan myös aika liukkaaksi ja hiekka osuudet muuttui mielenkiintoiseksi alta rullaavaksi saharaksi.
Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen ajooni, vaikka nuo väliepisodit verottikin, niin ensimmäistä kertaa pystyin mielestäni ajamaan omille rajoilleni, aikaisemmin on mopon alusta on sanellut kuinka kovaa sillä on uskaltanut ajaa. Ensimmäisellä ja kolmannella kierroksella jäin minuutin voittajalle, toisella kierroksella sähläilyni verotti sitten pari enemmän... Kolmas sija podiumille kuitenkin.Jäimme katsomaan vielä myöhempiä startteja ja juttelemaan tuttujen kanssa kuulumiset. Luoja sitä pölyä! Olin niin onnellinen, kun ajoin aamupäivällä ja meitä oli joku pari sataa vähemmän. Tuntui, että ilmassa ei ollut muuta kun hiekkaa, ei siis happi molekyylejä ollenkaan, ainoastaan hiekkaa! Kuvassa joku soturi etsimässä polkua...
Löysimme metsästä nököttämästä yhden tutuista kuvaajista Kyytsösen Jarmon, jonka kuviakin on sivuillamme paljon.. ilmeestä päätellen se ei aina ole niin helppoa olla kuvaaja! =D
ei näy eikä kuulu... huokaus... tulisikohan ne jo kohta.. huokaus... olisi kai sittenkin pitänyt mennä sinne rossiradalle, olisi ollut aita missä istua... huokaus.. noh... unohdinkohan muuten keittiöön valot päälle?... huokaus....