Gotland Grand National CC 6.11 2010
Piti laittaa jotain valmistautumisesta tänne, mutta kaikki päivät meni kirjaimellisesti yö myöhäksi kun haki sitä sun tätä ja rakenteli mopoja. Huollot edellisen ja sitä edellisen viikonlopun 3h harjoitusajoista kun koko alusta taasen muuteltiin kun ei siitä meinannut mieleistä tulla millään. Iskareiden säätö on kuin Linnanjuhlissa tarjottavan Marskin maljan resepti, kaikki tietää suunnilleen mitä siinä on, mutta kuinka paljon ja missä järjestyksessä - se onkin salaisuus =) Sen lisäksi piti tehdä ja rakennella tarvittavat muutokset. Kaikki oli jo valmiina lähtöpäivänä eli torstaina 4.11 kun kamat piti lyödä autoon ja kiiruhtaa ensin Mäntsälään, jossa mopot lastattaisiin kuorma-autoon ja me jatkettaisiin dösällä satamaan. Niimpä niin... puolituntia ennen lastausta ajoin vielä moponi lämpöiseksi öljynvaihtoa varten ja kun kurvasin talliin sisään oksenti kummatkin etuputket öljyä liukuputkia pitkin valuttaen.. ei ihmettä!
Alkoi jo alahuuli väpättämään, että turha lähteä tällä minnekkään... Markus totesi, että tempaise putket irti NYT. Harjoitus crossimopoon oli juuri hetki sitten vaihdettu etupäähän uudet stefat ja öljyt. Ei muuta kun kepit päreiksi, harkka crossista ulkokuoret (jotka on muuten samat kun meidän muissakin eli yksikammio enskat) ja omat sisuskalu rojut sinne sisälle. Aikaa meni 20min. Tiukille meni! Täytyy myöntää pisteet Makelle.. =)
Ensin siis lastaamaan mopot kuorma-autoon ja ei ihan orpona sinne tarvinnut mennä...
sai se pari kaveriakin...
Porukassa Mäntsälän MK ja MenS:in iloisten veikkojen kanssa ja meille lähti mukaan huoltoon Kari Virta, joka on tuota omaa harjoituspätkääkin saneerannut paljon. Ensin Viking Linellä Tukholmaan ja sieltä Nynäsiin, josta lautalla Gotlantiin. Saavuimme pelipaikalle kohtuu myöhään ja kävimme vain ilmoittautumassa. Mopot purettaisiin vasta kisapäivän aamuna pois autosta. Sirkus oli täydessä käynnissä.
Illalla hortoilimme vanhaan kaupunkiin syömään ja katselimme ympärillemme, minkä nyt siellä pimeydessä näki. Aika kaunis kaupunki, mutta mietin myydäänkö siellä muuta kun keltaista talomaalia...?
Kisa aamun startti olikin sitten aikainen. 4.45 pärähti kello vedin ajo kamat päälle jo hotelli huoneessa kun startti oli heti 9:ltä. Niin ja lähtöpaikalle piti mennä jo 7.30 koska paikat piti "varata".
Huoltopaikka oli valtava. Sinne pujoteltiin pystyyn nostettujen kuormalavojen siksakkia ja jokaiselta kohdalta lähti numerolla oleva "väylä" oikealle, jonka varrella huoltopaikka sitten jossain oli. Vähän niinkuin mukava asumalähiö. Meidän väylä oli 20 ja teltta siellä metsän siimeksessä. Huollossa käyntiin kului muuten n. 8min pelkästään jo sen läpi ajoon. Alueella oli 10km rajoitus.
Varikon vierestä avautui alas maali alue ja se oli vanhaa merenpohjaa ja siellä oli muutama mielenkiintoinen lutakko. Kisan edetessä siellä nökötti syvään istutettuja mopoja siellä täällä ja kuskit lähteneet lampsimaan.
Ihmisiä oli valtavasti reitin varrella, sitä ei tajunnut kun ajoi kun keskittyi niin siihen minne mennä, mutta jälkeenpäin kun on katsonut kuvia ja videoita niin jengiä oli ihan tolkuttomasti. Esmeraldan luokassa kuuluisa hevosenkenkä oli vielä pullollaan vettä, liekö pumpattu sinne vai kuinka, mutta pikkuhiljaa se muuttui betonivelliksi ja kun jokainen loiskautti sitä reunoille niin lutakko kuivahti yllättävän paljon tai siis muuttui vedestä betonivelliksi. Muutenkin päivän edetessä reitti kuivui vähäsen. Ei sieltä siistinä tultu pois tekemälläkään, mutta aamun jengi oli paljon mutaisempia kun päivä porukat. Siihen 22km pitkään lenkkiin mahtui kuitenkin muutakin kuin vain mutaa...
Tässä muutamia otoksia reitiltä ruotsalaiselta Erikalta...
Meidän startista:
Meidän startista:
Kuva Sofie Granberg
Jotoksella....
Kuva Pia Viklund
Kuva Pia Viklund
Kuva Pia Viklund
Kuva Pia Viklund
"Jännitti kyllä vähän, kun ei tiennyt oikein mitä odottaa ja hurjat tarinat mutabrunneista ja hevosenkengästä, josta selviäisi vain suunnilleen uimalla, oli korvan takana kummittelemassa. Kundit kyllä lohdutteli, ettei siellä ajamatonta paikkaa ole, mutta kaikki on tietysti suhteelista. Starttiin lähdimme hyvissä ajoin aamun sarastaessa jo varaamaan paikkaa odotusalueelle. Sain sieltä toisen rivin paikan. Mopoja oli lienen muutama sata.. 500? 800? Koska siinä piti sitten käkkiä se puolitoista tuntia niin lähdimme kävelemään reittiä. Palailimme takaisin alueelle valmistautumaan juoksemaan mopoja työntäen lähtöviivalle. Kaikki yhtaikaa merkistä lähti apinan raivolla työntämään sen 200m yrittäen päästä kärkeen. Onneksi oli piikki... puhhuh.. olisi vielä ollut tavalliset ketjut eikä O-rengas ketjut, olisi ollut vähän kevyempi pukata. Puolimatkassa vielä ajolasit, jotka olin proona laittanut nurinpäin takaraivolle, päätti luiskahtaa ja putosi maahan. Hätäjarruseis, lasit matkaan ja työntö jatkui. Pieni takaisku, mutta sain kuitenkin toiseen riviin jonkun ison crossi kawasakin taakse mestat. Haukoin siinä henkeä kun kala kuivalla maalla kun nousi lappu VÄRMA MOTOR ja sekunnisssa jylinä oli jumbojetin tasoa.. osa lämmitti hurmoksessa koneita niin, että ne keitti jo siinä. Yritin saada happea siellä pakokaasun seassa ja kiitin onneani etten sattunut seisomaan 2T takana.. heh..
STANNA MOTOR lappu heilahti ja tuli hiljaista. Tunsin kuinka sykkeeni alkoi nousta ja hakkasi voimalla kaulalla kun odotin suoran päässä valojen vaihtumista vihreäksi. Räps! Kone pärähti, vaihde oli jo päällä ja kaasu auki kun loikkasin ja piru se kawan vessa seisoi edelleen edessä! Juma, jarrua ja kirosana! Kawa lähti ja minä raivolla perään. Edestä tuli kanamunan kokoisa kiviä ja paakkuja ja ne sattui pirusti käsivarsiin, mutta pidin kaasun auki. Vasemmalla tapahtui joku kolari ja mopoja alkoi mennä nurin ja yksi teilasi minutkin. Yritin heti nostaa mopoa pystyyn, mutta se oli sotkeutunut jarruletkusta toiseen ja jouduin räpeltämään sotkun irti. Kokoajan korvien ohi painoi mopoja varmaan 200. Sain moponi irti ja käyntiin ja ladulle raivolla. Ketteryys kehiin ja puikkelehdin ohi sieltä täältä kunnes rauhoituin ja yritin etsiä kohtia missä nykiä rollerien narusta puhdasta filmiä kun rapa roiskui koko ajan. En ikinä ollut nähnyt niin paljon mopoja yhtaikaa kun siellä oli ja pikkuhiljaa alkoi pelisilmä toimimaan missä ohittaa ja millä linjalla.
Sitten tuli ensimmäiset oikeat kurapaikat. Hevosenkenkä. Huh. Valitsemani reitti pikkuisen saarekkeen kautta näytti hyvältä vaihtoehdolta kun katseli ympärilleen miten syvällä kaverit ajeli lammikoissa. Osa kaatuili ja ui siellä ja osa jäi ongelle sinne lutakkoon. Ajelin varovaisesti ja huomasin selvinneeni. Juhuu! Kenkä selätetty. Jossain vaiheessa reitti nousi kalliolle ja sehän se vasta liukasta olikin. En löydä kielikuvaa ilmaisemaan riittävän pontevasti kuinka liukasta se olikin. Välillä ihan tasaista kuin peili, höystettynä tietenkin vähän mudalla ja välillä kuhmuraisen pattista kuin laavavuori, ainoa vaan, että saippuapaloista tehty. Siinä sai oikeasti ajella kieli keskellä suuta ja paras vaihtoehto oli isohko vaihde 3 tai 4 ja tasakaasu. Yllättävän hyvin piikkinen jaksoi vääntää ja jos piti avittaa kytkimellä se kannatti tehdä va-ro-vas-ti, tai muuten oli selällään. Maalialueelle mentiin Red Bull kaaren ali nousten ensin kalliomäki ylös ja tulin himpun verta kovaa kun huomasin, että sehän oli vain terävä nyppylä ja sitten oltiinkin jo ilmassa. Ja pitkään. Yksi pomppu ja taas ilmaan.. Viis siitä ilmalennosta, mutta kun alastulo jännitti, sielläkin oli liukasta! Mietin, että pitää muistaa tulla seuraavan kerran vähän hiljempää...
Huomasin kisan edetessä ilokseni kehittyvän aika ässäksi muta spooreihin ja liukkauskin tuntui pysyvän hallinnassa. Patikot sujui jo ok, tosin liukkauden takia en paljoa uskaltanut hyppiä, mutta alusta toimi loistavasti halusinpa keulitella, hyppiä tai mennä pohjan kautta. Tuntui myös kohtuu herkältä varsinkin liukkaalla säilytti mukavasti pidon ja keulan resepti oli loistava, ei hakannut käsille eikä kimpoillut. Olin niin tyytyväinen ajoon, mopoon ja keliin (luojan kiitos ei satanut!) ettei paremmasta väliä. Jaksoin loistavasti ajaa ja keskittyä. Muistin välillä ottaa huikkaa juomarepusta, jonka suutinpala oli yhtä kurassa kun koko naama joten hampaissa narskui iloisesti...
Kahden kierroksen jälkeen kävin tankilla ja päätin selvitä sillä yhdellä kerralla. Ja selvisinkin. Bensa riitti ja ajoin 5 kierrosta yhteensä, ajalla 3h34min. Naisia starttasi 47 ja kävin pokkaamassa 7 sijan pystin. Make asetti minulle tavoitteen kympin sakkiin ja se täyttyi. Maalin saapui kurasta likomärkä, mutta iloinen kuski.
Matkaan tarttui otus, Gotlannin lammas, joka oli hengessä mukana etulinjassa!"
Matka takana ja mustalaisleiri purkautunut vankkureista. Hyvin muhineita ajokamoja jätesäkeissä marinoitumassa...
Perillä sisarusparvi oli hivenen toisennäköinen kuin lähtiessä. Oli kura niin märkää, ettei kuivunut edes kotimatkan aikana. Tässä pohjat rakennettu ja loput roinat päälle. Mopot liimautui nätisti toisiinsa ei tarvinnut juuri edes sitoa ja välit täytettiin oheistarpeilla...
niin loppuu se rapina...
Jäljellä enää Kärme Kustaa, mutta sehän onkin partio-ajo. Tähän kisaan paketoitiin tämä vuosi... Alkaa piikkipyörien alle vääntö ja odotellaan, että polut vähän jäätyy, sillä aikaa juostaan ja treenataan lihaskuntoa.
-Esmeralda-