Satoi. Koko yön ja pitkin päivää. Myös kuluneen viikon on satanut harva se päivä.
"Ilma oli tuhnuinen, mutta ei satanut juuri nyt kuitenkaan. Startti oli mukavan myöhään, 10.57 niin ehti nukkua hyvät yöunet. Starttasin kuitenkin, vaikka jämsän kaatumisesta jäi nivelside vammainen ranne. Lupasin tulla pois jos alkaa tuntumaan liian hankalalta. Samoin jo heinolasta asti vaivannut kantapää tutkittiin ja se oli saanut osuman ja luun pinta oli mennyt säröille. Se ei ollut kovin ihastunut ajosaappaissa olemiseen, mutta yllättävän vähän haittasi ajoa. Ranne alkoi toisella kierroksella antamaan jo periksi. Vielä pysyi mopo kuitenkin lapasessa. Jotenkin... =)Alkuun oli letkeää tie siirtymää ja ensimmäinen AT piste. Siitäpä sitten alkoi kotvan päästä mukulakiviränni, jota oli luonnehdittu vaatimattomasti reittikuvauksessa kohtuu kuluneeksi ja kiviseksi. Ja sitähän piisasi. Jotenkin se on vaan niin vaikeata, tuntuu, että laitteet vaan kimpoilee ja suraa minne sattuu. (Lisää harjoitusta!) Pari haastavaa kivikkomäkeäkin löytyi. Ekalla kierroksella jäin ensimmäisen kuoputtamaan, toiseen sitten porhalsin varulta vauhdilla.
Kukonkoivun mk oli sitten pattista. Nyt jo vähän ajotekniikkaa löytyy patikkoon ja meni selkeästi paremmin kun viimevuonna. Yhden kerran joutui kupsahtamaan kun eka pehmeä hiekkamutka tuli ihan puskista ja etunen haukkasi valliin.
Siirtymää asfaltia pitkin kakkoselle, joka oli puhtaasti peltopyöritys. Olipa aika veikeästi kupruinen pelto, kun mutkat oli liki jokainen rinteessä ja varulta ulkomutka alaspäin viettävä. Oli liukasta ja näytti siltä, että sitämukaa kun järkkärit ehti virittämään piuhoja takaisin seuraava keräsi ne kaulanympärille mukaansa. Hyvää esimakua viimeiseen pätkään, jossa viipotettiin messilän laskettelurinnettä ylös alas. 
Tämä pätkä sujui jo paremmin ja jonkun selkäkin tuli vastaan, vaan antoi heti tietä ja aivan vimmalla kuritin pitkää mäkeä ylös. Arvoin 5 vaihteen parhaaksi ja vauhtia varmaan liki satanen. Sekunnin ajan mietin jos tästä lähtisi miten pitkälle päätyisi. Rinne oli aika kivinen ja välillä paukutti stongaan niin, että pelkäsin ranteen antautuvan. Sepäs olikin hauskaa ja hyvä fiilis ja eikun huoltoon. Siispä toiselle kierrokselle ja kivikko ahdisti. Se kulki kuitenkin vähän helpommin ja mäetkin meni hyvin, jes! Kukonkoivun patikot meinasi viedä voiton kun alkoi pusero tyhjenemään. Millon lie viimeksi ajanut näin paljon tällaista pattia... huh.. sitten peltopätkälle matkalla taivaalta alkoi sataa sitä ihtiään ja reippaasti... ja tuommoinen savipeltohan tulee aina vaan jännemmäksi ajaa, mitä märempi se on. Mutkiin tultiin jarrut lukossa liipottaen jo pitkältä ja yritin vain pysyä pystyssä. Onnistuin jotenkuten vaikka yhdessä mutkassa siimatikku haukkasi vaihdepolkimen ja posken väliin ja heitti isompaa kesken mutkan. Vähän ohjelmaa ja sain potkittua tikun pois matkasta. Alkoi olla nälkäkin ja kävin jo itse varatankilla. Sitten enää vielä laskettelurinteeseen viimeiselle mk:lle. Jessus! Olihan tullut kiveä esiin! Mutkat oli niin täynnä maakiveä ettei tiennyt oikein minne olisi mopon sovittanut. Pompoilin kuin rikkinäinen superpallo siellä miten kuten taisin ja kulkihan se kun vauhtiin vaan pääsi. Loppuosa oli enemmän hiekkaa, ja siellä pääsi kurmuuttamaan urakalla. Jaksoin loppuun asti.
Kaiken kaikkiaan pätkät oli hienoja, hyvää treeniä ja vaikkei ajo kulkenutkaan ihan parhaiten, niin olin kohtuu tyytyväinen perusvauhtiini. Ajo oli kohtuu varmaa ja teknisesti pysyi kasassa. Keli ei ollut minulle ainakaan helppo ja ranne kiusasi. Daamiluokan puuttuessa ajoin C125 luokassa ja olin 17:ta, jääden kärjelle n.8min. C2504T kärki oli vain n5min päässä, joten paljon paremmin kuin odotin. Sitäpaitsi tulokset tulivat ällistyttävän nopeasti! Ehtinyt kun vaatteet vaihtaa ja ponderia palauttamaan mennessä jakoivat jo palkintoja. Käsittämätöntä! =)"-Esmeralda-
Reitiltä löytyi myös toinen "luottokuvaaja" Virpi, uutterasti heinikossa kahlaava duracell, joka on suunnilleen yhtä pitkä kun kameransa objektiivi. Virpin otoksia on paljon sivuillani.
