Vierumäki CC

Heti kun Keksin miksi ihmeessä lähdin  reissuun vihreällä ni kerron se itsellenikin. Kuitenkin olin kotarilla sinne ilmoittautunut. Liekö olisi ollut reittivideolla osuutta asiaan. No joka tapauksessa se oli enduroille se ralli. Isolla E:llä.
Olihan siellä suurjuhlan tuntua, vaan yllätyin yleisön vähyydestä. Ei tosin ollut mitään opasteitakaan juurikaan kun kisapaikalle saapui. Tai mainoksia.
Startti piti ottaa kahteen kertaan ja siltikin jengi ryöväsi matkaan jo vaikkei laukausta kuulunutkaan. Siinä sitten perään ja pölyn sekaan. Juuri näin oman etulokarin enkä sitten muuta.
Perus 500m lähdöstä Crash, naamalleen ja konttori solmuun ja vikana matkaan.
Jonkin ajan päästä tuli Kivimäki ja siinä oli vieläkin ohjelmaa ja sinne samaan teatteriin jouduin halusin tai en.
Nyt oli jo selviö, etten crossilla siellä ollut juurikaan iskukykyinen. Kiviä oli reitillä enemmän kuin eläessäni olen nähnyt ja patit ja reijät senkuin suureni. Ajattelin sitten ajellla ehjänä maaliin ja välistä joutui vähän pysähtymään ja käsiä oikomaan. Päätin, että 5:s kierros oli viimeinen jonka ajan kun yksi kierros kesti puolisen tuntia. Sitten jäin odottamaan ennen maalia ajan täyttymjstä. Ensimmäistä kertaa eläessäni. Ja toivottavasti myös viimeistä.
No semmoinen reissu tällä kertaa ja eteenpäin.
Seuraavaksi endurosprint räyskälässä. Ja sinne lähden kotarilla. 😊
-Esmeralda

MXD liiga Vantaa 6.5

Nii ei sitten menny putkeen eikä sukseen..
Instan päivityksessä lyhykäisyydessään:"...everything what I left behind my back I found front of my nose... too many things just didn't fit into box.."
Ei ollut ollenkaan mun päivä. Kaiken muun ohella sitä ei myös helpottanut se, että alustan huolto, joka olisi todellakin pitänyt tehdä jo odotti vuoroaan. Siihen oli viimeinen niitti kun kurakelillä meillä oli valmennus ja stefat alkoivat vuotamaan harmaaksi mennyttä öljyä ulos. Tästä ei nyt voi syyttää kuin itseään ja ohutta lompakkoa, (vakuutusyhtiökin ilmoitti juuri nostaneensa mopon liikennevakuutusta 100% eli nyt vuosimaksu on noin 1700euroa) mutta imoitti siis parasta ennen päiväyksen menneen suunnilleen joka patista. Ja niitähän riitti.. 
Meidän kanssa ei koko päivänä ajanut muita kuin pikkupyöriä, 65cc ja 85cc joten rata oli merkillisellä terävällä patilla. Ensimmäinen erä meni siinä, että yritin pitää kynnet kiinni sormissa ja sormet tangossa ja tangon kulkusuuntaan. Toiseen erään hiukan saatiin asiaa korjattua, mutta jos maito on jo kokkareina purkissa niin vaikka sitä kuinka ravistaa niin saahan sen ulos purkista, mutta ei se makua paranna. Tässä oli vähän sama juttu. Ajo oli kuitenkin hiukan helpompaa paitsi radan takasuora, joka oli niin pateilla jokasuuntaan, että oli aina jännittävää pääsikö edes pääty mutkaan vai lähtikö maata kiertävälle puolivälissä. Ajosta puuttui rentous ja vauhti ja suunnilleen kaikki elementit, mistä se pitäisi olla tehty. Kai näitä "ei oo mun päivä" päiviä sattuu joka kuskille, mutta kyllä se aina harmittaa, vaan ei sille voi mitään. Itsellä ajo on ainakin niin fiilis juttu, että jos se särkyy niin ajosta tulee vain suorittamista ja selviytymistä. Yhteys mopoon on katki, joten siinä sitten soitetaan ihan nuoteista naputtaen eikä korvakuulolla sydämestä.
En nyt oikein tiedä miksikä tämän luokittelisi? Treeniksi ehkäpä... totalin 12:ta.

Kuva: Antti Peltola

Kuva: Timo Muilu, Urheilukuvat.net

Kuva: Timo Muilu, Urheilukuvat.net

 Jos jotain positiivista niin keli oli hyvä. Yleensä historiassa Vantaan kisoissa on aina ollut kurakeli. Ehkä se tosin olisi ollut paremmin se mun juttu...
Eteenpäin, sano mummo lumessa... ja sitähän riittää näin toukokuun puolivälissäkin tulee vielä melkein joka päivä. Onneksi mulla on kultakalan muisti ja unohdan nopeasti asiat 😅
-Esmeralda

Ai minne? Eestiin vai?.... no Maarduun 22.4 TOP200 kisaan tottakai

Torstai iltana putkahti päähän, jotta pitäiskö käydä ajamassa Maardun kisa.
Siitä se ajatus sitten lähti.
Meni taas matkasuunnitelma vähän säätämiseksi kun olivat aikaistaneet aikatauluja ruojat.
Antin startti aika-ajoihin oli jo klo 8.30, joten hieno ajatus viettää yö laivalla oli sitten sitämyöten selvä. Poikkeuksellisesti myös meidän luokka ajoi siihen perään. Yleensä ollaan ajettu aina ensimmäisenä. Ei vanhoja hyväksi havaittuja sovi mennä muuttelemaan kun ei paljoa aikatauluja katseltu kun AINA ollut samaan aikaan vaan nyt satuin ihan ohimennen vilkaisemaan josko siinä olisi jotain good-to-know juttuja. Ja olihan siinä. Kuten esimerkiksi reilulla tunnilla aikaistettu aikataulu 😅
No ei siinä mitään, tästäkin selvittiin ja ei muuta kun rok rok.
Rata oli hienossa mallissa - pehmeä hiekka multa rata -  ja aurinko paistoi, vaikka oli luvannut sadetta koko päiväksi. Pykättiin teltta varulta pystyyn, jos vaikka säätiedoitus sattuisi pitämään paikkansa.
Aika-ajot meni taas vähän niin ja näin, mutta se näyttäisi olevan enemmän sääntö kuin poikkeus minun kohdalla. Treenin puute tuntui taas ajossa ja koska rata oli jo aika jännässä kunnossa meidän kohdalla niin ei ihan hirveästi tullut loikittua kun hyppyrien nokat oli ja aika uralla.
Molemmissa erissä sain ihan kohtuu startit, sinne kympin joukkoon kun puomilla oli porukkaa kahdessa rivissä. Vaan ensimmäisessä mutkassa väistelin sitten vähän turhankin paljon kun tyypit rynni jokapuolelta ja oli paikoitellen ihan ahdasta. Eihän ne meidän luokassa ajaneet, mutta sitten kun jäi sinne viimeisten joukkoon niin niiden ohittelu se vasta jännää olikin.
Onneksi myös sade ripsautti vain hetken, vaikka mietin, että tavallaan se olisi ollut minulle hyvä. Tullut harjoiteltua endurossa tuota mudassa möyrimistä...
Molemmissa erissä kolmanneksi ja totalin kolmas. Ajo sujui tällaisten ratojen ajamattomuuteen huomioon ottaen ihan ok. Jaksoi myös puristaa aika hyvin, ongelmat olivat lähinnä muualla miksi vauhti ei riittänyt enempään. Siltäosin en ollut tyytyväinen, mutta ei kaatumisia eikä tilanteita. Noh, ajoa lisää kyllä se siitä....  toivottavasti. Kawi toimii hienosti, kun kuskin saisi vielä säätöihin.
Antilla alkoi vasta toisessa erässä kulkemaan kuulemma, joten muutama erä vielä niin olisi varmaan voittanut vaan nyt jäi viidenneksi totalissa 😉
Tykkäsin radasta tosi paljon, vaikka oli haastava niin se on vaan jotenkin niin makee rata.
Alkaa myös tulemaan jotain perinteitä, kuten saslik. Sitä täytyy vaan käydä syömässä heti kisan jälkeen palkintojen jakoa odotellessa...

 Saimme aivan mielettömän upeat kukkakimput kaiken muun lisäksi vielä.

Kuva: Markus Almers

-Esmeralda-

Potsepa kestvuskross

Nyt vihdoin ilmat pysyi sisäpuolella. Kostoksi täytettiin se renkaan paikkaus sprayllä niin loppui siihen paikkaan se murhe. Onneksi.
Määrä tosin näyttäisi olevan vakio, että jos saisi mitenkään kaikki näytille ja voisi valita sieltä ne pienimmät pahat. Mutta ei.. yhden kun saa ruotuun niin seuraava jo ilmestyy 😅😅
Potsepan kestvuskrossi ratahan oli ihan mielettömän makia. Nyt ajoimme sen toiseen suuntaan kuin aikaisemmin ja pari mäen kinkamaakin oli tullut lisää.

  Olimme sopineet, että Antti ajaisi kawilla kun täry (eli 525cc) oli vähän niin ja näin käynnin ja jarrujen kanssa. Nyt vain kotemi heittäytyi hankalaksi. Siis minun.
Meinasin viedä kotarin karsinaan odottelemaan jo ja potkaisin käyntiin. PRÄNÄNÄN - BOH. Täh? Sammui kuin olisi vetänyt töpselin seinästä. Kawi oli jo karsinassa 3 numeron teipeillä ja kotari ei lähde käyntiin. IKINÄ..ole temppuillut tuolla tavalla. Ei ole edes oikutellu. Antti tulppaa vaihtamaan ja ei silläkään edes lupaa, ja ajosta se eilen tuli... näinollen suunnitelma on pohja muutokselle ja noin kymmenen minuuttia ennen starttia juoksin karsinaan repimään teippeja kawista ja vaihtamaan ponderia. Antti siis lähti täryllä siirtämään santaa ja minä kawilla. Vähän jänskätti meneekö ihan nenällään kun oli takajousi kiristetty vaan ei sitä tuolla huomannut. Vähän metsikön pateissa pukitteli, mutta pukitteleehan ne toiset hevoset ihan vaan silkasta ilosta eikä pahuuttaan 😆
Tunti ajoa ja lähdin yhden tankin taktiikalla, koska eipä sinne ehtinyt mitään bensaa viedä varikolle ja ajattelin kaasutella vähän varovaisemmin, että riittää. Ruutulippua ei varsinaisesti ollut vaan itse piti katsoa ajo-ajan täyttymistä ja loput jatkoivat kaksi tuntia. Noh, saavuinpa sitten kellolle jälleen ja siinä luki 1.00 ajo-aikaa jäljellä. Joo-o...? Eli ?! Mietin siinä kuumeisesti, että onko jo mun aika pois ja mistä ihmeestä vai vielä yksi kierros? Olin sata varma, että NYT se bensa viimeistään loppuu. Ajelin sitten kohtuu iisisti "nautiskellen" viimeisen kierroksen ja ihmeen kaupalla bensa ei loppunut. Pari kertaa tuli nojailtua kun joku kaatui edessä tai törmäsin mutkassa edellä ajavan takarenkaaseen kun sammutti pelit, mutta nyt sentäs pääsin ajamaan kutakuinkin omaa ajoa verrattuna harmilliseen Sakun kisaan. Myönnän, että näin kylmiltään hiekkaralli väsytti loppua kohti vähän käsiä, mutta muuten jaksoin ajaa hyvin. Lopulta olin 3:s maalissa (Nummelan Anu voitti ja Kadri Ehemae oli toinen) ja Anttikin ajoi hienosti luokassaan neljänneksi. Jarrukin oli kuulemma alkanut toimimaan pikkuhiljaa ja vaikka kaasu jäi päälle niin kun muisti sen vain niin pärjäsi kuulemma. 😎

Palkinnoksi oli piristävää vaihtelua skumpan sijaan Tarton Myllyn tuotteita muovikassillinen!
Hieno ajopäivä oli ja kawi toimi hienosti. Näin jälkeenpäin mietin, että olisi saattanut olla kotarilla vähän raskaampi reissu kun alusta oli pehmeämpi. Tuo meni kepeästi ja oli hyvät renkaat, niin oli ilo ajaa.
Tilasin myös uuden kypärän, joka saapui juuri ja juuri ennen reissua. Vuosia shoeilla ajaneena päätin nyt ottaa testiin Acerbiksen hiilikuitukypärän. Acerbiksen ajovaatteet ovat hyvin istuvia ja keveitä. Ei mitään ylimääräsiä kumisia 3D figureita tikattuna ja polvet ei ole nahkapaikolla vaan jotain kevlaria tms kun menevät puhki kuitenkin nopeasti. Olen siis tykästynyt kovasti jo niihin niin nyt päätin laajentaa ja testata kypärää. Yllätyin positiivisesti sen keveydestä ja istuvuudesta. Näkökenttä on myös laaja eikä paina laseja minnekkään suuntaan. Sitä ei oikeastaan edes huomaa päässä. Silloin sen täytyy olla mukava.

 Suosittelen lämpimästi. Siinäkin- kuten vaatteissa- hinta/laatu suhde on todella kohdallaan.
-Esmeralda-

Puuhapäivät jatkuu

No siis sanomattakin selvää, että vuotihan se edelleen 🤔 ja iso mörkökin keljuili. Jotain ruuveja karissut kaasarista ja niitä metsästettiin eilen illalla vielä kyliltä. Jarrutkin kadonnut (kuka niitä tarvii...) 🤕 

Joten kun mihinkään ei ollut kiire ja kielikin oli upea niin mikäs siinä

Pääsimme vihdoin Paikuseen kun pelit oli suunnilleen jiirissä ja vaaterissa ja vain todetaksemme, että täry (jätti mörkö) ei rokkaa kuten kunnon maansiirto dumpperin pitäisi, joten Antti saa luvan lähteä mun Kawalla kisoihin koska kaksisatasella se ei voi ajaa. Valomaskista siis lamppu irti ja valmis viivalle. Kuritin sitä sitten siellä hiekkalaarissa ja olipas nostalgista. Viimeksi kai ajanut sillä siellä EM kisoissa tai Eestin mestikoissa. Ja kyllä lauloi ❤️. Näillä eväillä siis huomiseen- tiedä mitä kaikkea sitä vielä kerkiääkin tapahtumaan.

Ai niin. Täytyy käydä täyttämässä rengas taas. 

Heippa....

-Esmeralda 

Täyden toiminnan reissu...

Oikeastaan touhu alkoi jo muutama kilometri ennen satamaa. Silloin nimittäin täydessä kuormassa oleva Fiatin takarengas pomppi iloisesti ohitsemme. Meni riemuissaan kuin villivarsa ja huumaantuneena vapaudesta luulin sen loikkaavan kaiteen yli jorpakkoon. Fiiu läntällään jarrulevyn varassa ja laivaan pitäisi ehtiä. Paikalle ryntäsi joku mies fillarilla ja kertoi, että meiltä oli pudonnut rengas ja se meni tuohon suuntaan. No shit? 😶 no mitäpä sitä napaa siinä kaivelemaan. Rengas. Lepo. Rengas. Asenna. Vain yksi pultti löytyi ja sekin oli ottanut hittiä ja kelvoton, joten irroitin muista renkaista yhden kustakin ja hain renkaan silläaikaa kun Antti teki uskomattomalta tuntuvan suorituksen ja tunkkasi haitaritunkilla nurkan ylös. Ihme että se keksintö kesti. Ja eihän siihen koko touhuun tuhraantunut kuin parikymmentä minuuttia. Ehdimme kuin ehdimmekin laivaan. 🤗

Rapakon yli tultuamme olikin mielenkiintoinen näky. 

Maa oli valkoisenaan ja lisää tuli kokoaja. Ei muuten, mutta huomenissa olisi endurosprint kilpailut Tallinnan lähellä. 

No tässäkohtaa aiheutti murheita vielä tuo takarengas, joka irtosi niin nyt se vuoti. Hitaasti mutta varmasti. Kuin etana ylämäkeen. Päivän edetessä lumi suli ja pääsimme kuin pääsemmekin Sakuun ajamaan kuuden jälkeen iltasella. 

Kotari toimi kuin junan vessa. Ja voi että olikin siistiä. 

Ja tämän jälkeen saunaan ja odottamaan huomista. Ihquuuuu 😘

Aamulla Antti mietti jo neljältä takarengasta, joka voisi olla jo tyhjä. Ja niinhän se olikin. Onneksi oli pikku kompura minkä se laittoi puksuttamaan ja silläaikaa (kun minä möngin mukavasti lämpimän peiton alla sängyssä) työsti myös pultin, että lähti kierteelle ja näinollen sai myös neljännellä pultilla renkaan kiinni. Lunta oli taas satanut ja päätimme aamiaisen jälkeen mennä katsomaan tilanteen ajaako vaiko eikö. 

Olihan se reitti aika luminen, mutta lähtisin vartin ensimmäisen jälkeen eli eiköhän siellä pääsisi. 

Reitti oli aivan helmi. Ja nautin suunnattomasti taas kotemilla metsässä kurvailusta ja hyvin pääsi kunhan pysyi polulla. 

Maalissa siis ilman kaatumisia ja muitakaan kevätjuhla liikkeitä ja voittohan sieltä tuli kun niitä haastajia ei juurikaan ollut. Ihan kohtalaisesti olisin pärjännyt muussakin luokissa kun pikaiseen aikaa vertailin, mutta pääasia oli se, että oli ihan 

älyttömän hauskaa. Kisan jälkeen ajoin suoraan läheiselle autooesulalle ja pyykkäsin mopon ja sitten etsittiinkin taas ilmaa renkaaseen kun oli vuotanut taas. 

Nyt Pärnua kohti. Matkalla oli pikkiriikkinen rengaspaja tien varressa ja uusimme vuotavan takarenkaan parillakymmenellä eurolla käytetty samanlainen alle. Renkaita ja pultteja etsittiin edestakaisin Tallinnassa vaan ei löytynyt mistään. Ni josko nyt yksi murhe vähemmän. Huomenissa lisää ajoa ja sunnuntaina sitten Potsepan kestvuskross kisoihin. 💪🏻

-Esmeralda-

On the road again...

Lelut laatikossa ja 🇪🇪 kohti. 

Jos ei aikaisemmin ole ollut haastetta tarpeeksi niin nyt sitten mennään samana viikonloppuna kahdella eri mopolla enduroa ja crosscountrya. 

Loman ja lystinpidon kannalta reissu otetaan ja mikäs sen hauskempaa kuin ajaa mopolla on se sitten enduroa tai rossia. Pääasia että tapahtuu pyörien päällä. Joten perjantaina endurosprint Tallinnan kupeessa ja siitä kohti Pärnua ja Potsepan kestvuskross kisoja sitten sunnuntaina. Muina päivinä ajetaan missä sitten niin paljon kuin sielu sietää 😊

-Esmeralda 

Liivakuningas

Piti ottaa vähän etäisyyttä, että harmitus ei tunnu enää nii pahalta. Tuntuu nyt vastustavan ihan urakalla lähestulkoon joka käänteessä. Varmaan huutaa treenin puutetta kun sortuu ihan junnu mokiin. 

Sakun hiekka kuningas kisat meni mun osalta oikeastaan vain maaliin rämpimiseksi kun ensimmäisen erän kaatuminen kostautui. 

Kävimme kyllä pari kertaa ajamassa pehmeällä hiekalla mutta ihan näin pehmeällä en kyllä muista milloin viimeksi.  Jo aika-ajossa kawaa sai kurittaa ihan kaasu pohjassa, että ylipäätänsä liikkui. No kuten yleensä niin ne meni mun osalta ihan harjoitellessa. 

Ensimmäiseen erään silti luottavaisena ja ajo tuntui muuten hyvältä. Lähdöstä jonkun matkaa mutkassa vieruskaveri kiemurteli hipoen ja kun olin jo ihan sisällä niin hellitin nanon kaasusta. Virhe. Mopo sakkasi samantien etupäällä hiekkaan ja lähdin tangon yli kuinkas muuten kuin päälleni suoraan niin, että niskassa oikein rusahti. Kun siinä pika pikaa potkin laitteet tulille (kaikki muut olivat menneet jo aikapäiviä sitten) niin huomasin samantien, että tanko oli aivan vinossa ja ajaminen oli todella {>*+\+<{€&/!@-€&. Päätin kuitenki jatkaa ja seuraavan kerran jos näin käy niin pysähdyn kyllä suoristamaan sen ensin. Ei vaan meinaa aivot millään käsittää että mopo ei mene suoraan jos tanko on suorassa. Suorilla pysty seisaaltaan ajamaan mutta mutkat oli todella haastavia kääntää. Kaaduin vielä kerran ainakin vai pari?! En muista enää. Maaliin kuitenkin kolmantena. 

Niska alkoi vetämään kramppiin ja yritin panadolia vetää, että pääsisi toisen erän ajamaan "omaa ajoa". 

No eihän se tehonnut ja ensimmäisen kierroksen jälkeen oli selvää, että erästä tulisi selviytymistaistelua. Koko vasen puoli selästä oli tulessa eikä pää kääntynyt vasemmalle ollenkaan. Kun vauhtia oli pakko pudottaa tuli ajamisesta entistä rankempaa kun kynti hiekassa pohjia myöten. En tiedä mistä ammensin tahdonvoiman jatkaa maaliin. Rata oli aika pateilla niin ei muillakaan se vauhti ollut ihan päätä huimaava ja sain pidettyä kolmannen sijan. Ihan varmaan vain koska en kaatunut kertaakaan. Harmitti todella paljon, mutta minkäs näille voi. Pitäisi vaan tehdä niin kuin muutkin, jotka on kiertänyt pitkin Latviaa treenaamassa jo viikkoja sitten. 

Kuva: Hanna Mägi Photograph

Erien 3:s ja totalin 3:s. 

Antti tuli luokassaan toiseksi ja tuumi hänkin, että oli raskain rata mitä ikinä ajanut siellä. Femma herätti ihmetystä varikolla ja siinä oli ainakin voimaa tarpeeksi sinne hiekkalaatikkoon. 

Nyt katse eteenpäin (koska päätä ei voi juurikaan kääntää) ja muutaman päivän päästä takaisin Viroon. 

-Esmeralda-

🔝 fiilis...

Nyt on käyty pehmeällä hiekalla kiemurtelemassa ja kaatuilemassa... voi pyhä sylvi ja muut fiksut naiset..
Alkoi se vihdoin sujumaan kun muisti taas muutaman perusasian, kuten esimerkiksi, että etupää on hyvä ottaa ihan tappiin pitkäksi niin ei sukella ja jos vaikka paino vielä taakse ni jo alkaa kulkemaan. Myös se saattoi vaikuttaa, että mekaanikko vaihtoi ihan uudet renkaat alle. Alkoi homma etenemään.

Kävimme vielä viimeiset hienosäädöt kurvailmeassa ihanassa auringonpaisteessa ja jäi niin hyvä fiilis, että hyvillä mielin lauantaina Liivakuningas kisaan Sakuun, Eestinmaalle.

Nyt näyttää siltä, että tämä vuosi vedetään "nakuna". En viitsinyt enää teettää uusia tarroja kun säästän senkin rahan kisabudjettiin. Onneksi Acerbis on vaatettajana niin ei kuskin tarvitse nakuna vetää...
Voi kun saisi viritettyä itseensä nappulat: kotari ja kawasaki. Sitten olisi aina kuljettajan asetukset vastaamassa kalustoa. Nyt joutuu aina vähän hakemaan moodia ennenkuin taas muistaa miten mennä. Tiedä sitten onko hyvä vai huono ajaa kummallakin ihan sekasin kokoajan.
Lisää hyviä juttuja. Peukalon - joka päitsillä meni - teippauksesta olen tehnyt taidetta:

Se on mallia: Handlebar fit. Se meni jo kertaalleen uudelleen pari päivää sitten kun heittäydyin hiekkaan, vaikka oli vähän niinkuin teipattu, mutta nyt se on oikeasti teipattu jokapuolelta ja kesti ja pystyi ajamaan aikalailla hyvin. Siitäkin hyvä fiilis.
Kaikenkaikkiaan ihan 🔝fiilis!
Mennään katsomaan miten jaksaa näin talven jälkeen suoraan peuhata hiekkalaatikossa 12 min + 2 kierrosta pariin kertaan.
-Esmeralda-

Päijänteen Ympäriajo 25.-26.3 2017

Mistähän sitä aloittaisi.. niin paljon mahtuu kahteen päivään kun aloittaa aikaisin aamusta.

Pahkis heitti pornaisten kisoissa, jotta lähdetkö ajamaan masterina päitsiä. Miettimättä sanoin: joo.
Tuli vähän extempore, mutta ajattelin jotta kyllähän sen ny kaksi päivää seisoo vaikka päällään. Joten ei muuta kun tuumasta toimeen. Meitä oli viisi yhteensä ja minä siis Pahkiksen ja Renén kanssa toisessa ryhmässä. Tarkoitus oli testata koko reitin pätkien ajanotto ja samalla kun ajaa reittiä niin merkata mahdollisia puutteita merkinnöissä. Lyhyen kaavan valmistelut ja perjantaiksi Vierumäelle.

Lauantaiaamu alkoi 04.30 eli ennen ylösnousua. En nukkunut silmällistäkään. Huoneessa oli kuuma kuin saunassa ja koska nukuin yksin oli hirmu huoli, etten vain nuku kranaattiin, koska ei ollut varaa myöhästyä yhtään. Oli siis tiedossa pitkä päivä... Tavoitteena pysyä tunnin edellä MM kärkeä.
Motorengas toimitti masterpyöriin uudet renkaat ja aivan mielettömän suuret kiitokset siitä. Olisi varmasti lähtenyt henki monta kertaa niillä omilla vanhoilla, jotka muistutti sata vuotiaan mummon suuta - muutama jäljellä ja nekin heilui. Pätkät olivat paikoitellen niin liukkaita teräskovaa jäätä, johon ei uusikaan nasta oikein purrut. Kerran kaaduin yhden pätkän maaliviivalla kun takarengas vain lähti alta nolla vauhdissa ja sillä sipuli. Omat reittivalinnat oli muutenkin päivän sana 💪😅

Ei muuta kun naatiskelemaan ja aika haipakkaa koko päivä mentiinkin. Yhteishuollon ruokailu jäi haaveeksi, sillä ne vasta rakenteli wokkipannujaan kun me jo tulimme. Kansalliset luokat tulivat niin myöhään, ettei mikään ollut valmista vielä. Huoltoasemilta ostimme jotakin ja ne mitä oli jo niin jaoimme kristillisesti takapenkillä ja kutakuinkin sai nälän aina siirrettyä hetkeksi. On turha toivo muistella näin jälkeepäin millä pätkällä oli mitäkin, sieltä erottui vain ne ääripäät. Lyhyesti: Jämsä oli ihan helmi ja Nuuttila taisteli maanpäällisestä helvetistä Raivoskorven ja Keravan kanssa. Jämsä vastoin odotuksia oli hienossa kunnossa ja vauhdikas. Nuuttilaan oli joku kerännyt kaikki planeetan kivet kallioilla tai ilman ja sitä riitti niin, että puolivälissä (noin parikymmentä kilometriä pitkä MK) mietin kun olisi kännykkä mukana joutuisi päivittämään facen seinälle henkisen selkärangan katkeamisen lähestymisestä. Asiaa sinällään edesauttoi jämäkät iskarit ja liukupohjasaappaat, jotka lipsahti tapeilta aina kriittisessä paikassa ja aiheutti ennennäkemätöntä ohjelmaa isosti tai pienesti. Nastarenkailla paljas kivikko on muutenkin henk.koht not favorit listalla. Raivoskorven hakkuuaukeat ja savikot veti hiljaiseksi. Jopa siinä määrin, että adjektiivi, jolla kuvata sitä meni vasta suunnitteluun. Tais olla myös se pätkä jossa lähdin tangon yli jotta heilahti 😀. Löytyi semmoinen reikä mikä petti ja etunen upposi sinne.
Huolto-autoa ajoi Kartsa ja Reiska oli kartturina ja huolehtivat, että pysymme ajassa ja ajossa. Hyvin sen tekivätkin. Suurin osa siirtymistä päästiin kyydissä ja osa ajettiin. Aikataulu oli aika tiukka kun tuo ajovauhti ei ihan riittänyt MM kärjen vauhtiin vaikkei olisi minnekkään pysähtynyt edes merkkailemaan tai odottelemaan kellojen käynnistelyjä niin mentiin ihan minuuttipelillä koko päivä ilta seitsämään asti. Jos saimme muutaman minuutin etumatkaa niin ehti käydä pissalla..

Yllättävän hyvin jaksoi ajaa ja fiilis oli hyvä ja huumorilla pidettiin homma hauskana. Vaan alkoihan se iltasella jo painamaan hiukan ja viimeiset lipat illan viimeisellä pätkällä ihan vaan huvikseen kyljelleen. Jonkun kerran oli mopo vaaterissa kun jalka ei vain ylettynyt maahan laisinkaan niin paikaltaan kaatui. Tai oli helpompi laskea se maahan ja tulla mopon päältä pois ja nostaa pystyyn kun yrittää yhden jalan varassa liukupohjalla kiikkua.
Päivä vihdoin pulkassa ja sykemittarista kuoli akku jo puoliväliin päivää. Sain isältä vanhan ambitin käyttöön, mutta sen akku on vähän lyhyt ikäinen. Olisi ollut mukava nähdä päivän saldo. No toisena päivänä ei sitten mitannutkaan enää mitään vaikka latasin sen...
Ruuan jälkeen nukkumaan ja nyt tilasin herätyksen niin uskalsin nukkua. Ja kyllä uni maistui.
Seuraava aamu 06.30 (kelloja siirrettiin joten tunti vähemmän unta) ja taas mentiin. Aamun ensimmäinen pätkä oli todella kankeata ajoa ja ei meinannut millään saada ajatuksesta taas kiinni. Olihan sitä päivä aikaa taas harjoitella. Tänään olikin tarjolla etelän pätkät, jotka oli järestään aikalailla enemmän tai vähemmän kivisiä. Pari pitkää liki parinkymmenen kilsan pätkää ihan putkeen ja sitten enää Ohkola, Kerava ja Malmi. Ohkolassa kaaduin huolella kun löysin eturenkaalla jonkun kiven mistä karkasi ja tanko vinoon ja peukalo (se, joka oli jo rikki ennestään ja teipattuna) otti hittiä. En saanut tankoa ihan suoristettua vaan möngin pätkän maaliin ja suoristelimme sitten sitä. Buranaa ja Keravan puhki porattulle pätkälle. Peukalo oli niin raivona, että mietin ajaisiko puuta päin jos vaikka tunto lähtisi. Taas oli nuo adjektiivit vähän laimeita, joten ei ihan riitä kuvailemaan pätkää... mutta positiivista oli, että burana alkoi vaikuttamaan ja pystyi jo taasen ajamaan. Ja Malmin pätkä oli tosi siisti päätös tälle jotokselle.

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Jake Monacosta

Kuva: Ekkeri

Kuva: Racekuvat

 Ihan huikean hauska reissu huippu seurassa. Yllätti se, että jaksoi näillä onnettomilla enduron treenimäärillä hyvin ajaa ja myös se, että renkaat eivät menneet miksikään, vaikka porasi siellä kivikossa ja paljailla kallioilla. Ja asfaltitiellä tietty.
Vanha kotka toimi hienosti, (ja nyt en puhu itsestäni) välistä oli vähän jurrissa (olisinpa ollutkin..) kun ei oikein ranteet kestänyt taistelukierroksia tuolla kivikoissa, mutta mukisematta lähti töihin aina ja ei ollut teknisiä ongelmia. Haasteellista oli yrittää katsella reitin merkintöjä sillä silmällä samalla kun ajoi kun siinä oli jo tekemistä, että katsoi mihin on menossa. Ja kun niitä merkkejä saattoi puuttua ja siitä koitui vähän omia ajolinjoja 😋 Oli myös tosi kiva tavata ihmisiä, joita ei vähään aikaan ollut nähnyt (mm.Päivi ja Saku) ja muutenkin enduroida oikein sydämensä kyllyydestä. Jälkeenpäin mietittynä ei oikeastaan missään vaiheessa harmittanut tai sylettänyt. Edes ne kivikot..

 

Ryhmä mestareita.. ei vaan mastereita maalissa.

Jos nyt keskittyisi sitten enemmän siihen motocrossiin 😊
-Esmeralda-

19.3 2017 III Baltic Cup

Se olis viimoinen osakilpailu takana ja täytyy sanoa, että jos ois taipumusta vatsahaavaan niin sellainen olisi jo todennäköisesti. Elämä tuntuu yhden sortin Agatha Christien jännäriltä, viimeiseen asti ei tiedä miten käy.
En edes muista milloin viimeksi joutunut lääkekuurille siitä on varmasti parikymmentä vuotta, mutta nyt sitten yksi antibioottikuuri ja viikko terveenä. Toinen perään ja kuume päälle. Kuumeessa vielä keskiviikkona kun kisat olisi viikonloppuna. Päätin, että kun matka on maksettu niin lähden mekatsuksi jos en aja.
Lauantaina ei kuumetta ja ajoin vain kevyen treenin. Lähinnä vain tuntumaa rataan kun viimeksi ollut jääspoorissa. Sunnuntaina sitten aamulla kuume nousikin taas hiukan. Aika-ajoissa ajoin vain muutaman kierroksen. Sen, että saan tuloksen ja pääsen starttaamaan jos luoja suo.
Olo alkoi kohentumaan ja uskalsin lähteä puomin taakse. Ensimmäinen startti oli kohtuu hyvä, mutta ensimmäisessä mutkassa toverit ajoi hypyssä minut ulos radalta.

Kuva: Maariofoto

 Jouduin väistämään siten, että laskeuduin hyppyrin ilmalennosta seinän viereen täysin ulos radalta ja mietin jälkeenpäin, että ihme kun ei sattunut kohdalle mitään eurolavoja tai isoja kivä yms letkukasoja mitä siellä yleensä aina oli. (Antti oli siivonnut ne aamulla pois siitä kun mietti, että niihin voi teloa itsensä. 😨) Liekö enskatausta auttoi, en edes ajatellut vaan vallien yli samalla kaasulla hyppäsin takaisin radalle. Viimoisena jälleen matkaan ja nousin sieltä lopunviimeksi kolmanneksi. Yllättävän hyvin ajo sujui kuitenkin ja ehkä suurin ongelma näköjään eri mopojen välillä siirtyessä kaasuttaminen. Tuo vaatii niin paljon enemmän kaasua, etten meinaa aina muistaa vääntää sitä pohjaan. 2T jos kääntäisin kaasua samalla tavalla olisin selälläni alta nanosekunnin. Muuten mopo tuntui hyvältä ja istui käteen todella mukavasti. Tuplat meni hyvin (silloin kuin ne pääsi tuplaamaan) samoin hyppyrit ja olin ihan tyytyväinen ajoon kaikesta huolimatta. Kuumekin tuntui jääneen ensimmäiseen erään.

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

Toisen erän startti ei ollut ihan niin hyvä, mutta otin heti paikkani kolmantena ja sen pidin loppuun asti. Näinollen totalin kolmas. Kierrosajat jälleen muutamia sekunteja nopeampia kuin viimeksi joten kehitystä tapahtunut vaikka viime ajat viettänyt tiiviisti metsässä jääspooreissa.
Antilla meni myös ensimmäinen startti mönkään kun joku törmäsi hyppyrin ilmalennossa päälle ja femma sammui ja viimeisenä hänkin pääsi matkaan. Nousi sieltä vielä 11:ta kuitenkin. Toinen erä startti holet ja toisena maaliin, mutta kokonaistulos oli 4:s tuon ensimmäisen erän takia.
Tämä oli samalla viimeinen osakilpailu Baltian mestaruudessa joten Antille tuli hopeaa omassa luokassaan ja minulle tuli pronssia. Maarit Mäkinen voitti tämän kisan ja myös samalla lunasti Baltian mestaruuden itselleen.

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

 Tähän oli mukava päättää hallikausi ja siirtyä ulkokentille, kunhan ne sulavat. Sitä ennen haen vielä vähän fiiliksiä suomiendurosta. Sain kutsun, josta en voinut kieltäytyä. Ajan master pyöränä läpi Päijänteen Ympäriajon 90-vuotis juhlakisan, joka on myös MM osakilpailu. Otin sen toisen ääripään lämpimän sisähallin vastakohdaksi tuomaan vähän sisältöä elämään:

 Voin kertoa, että märkää oli 😀 vaan vanha ktm-sotaratsu ei valita vaan mennä kukkuu niin kuin käsketään. On se hauska mopo ajaa....
Viimeksi taisin päitsin kiertää 2013 ja sillon ajolinja opastusta antoi rakas Riepu ja tuumi, että helppo homma: vedät tosta tonne täysii....

Kevättä kohti!
-Esmeralda-  

11.3 2017 Ramirent endurosprint

Oli tarjolla ihan melkein naapurissa endurosprint kisat ja pohdin mennäkkö vaiko eikö.
No siis kattelin tämän reittivideon ennen kisoja ja ajattelin, että juu onpas aika kivan näköistä ja ei haittaa lyhyet jalat kun voi tapeilta oikeastaan ajella..

https://www.youtube.com/watch?v=Ory3SyimHKU&sns=em

Tämä oli kuvattu siis hiukan reilu kuukausi ennen kisoja 😂
Loppujen lopuksi ensimmäinen kierros oli kutakuinkin ok (kun jälkimmäisiin vertaa) mutta siinä ajoin yhden kaverin kiinni, jonka kanssa peräkanaa sitten ajoimme vielä yhden kiinni ja kilometrin verran ainakin possujunassa mentiin ennenkuin jono purkaantui kun kaveri laski ensin edellä ajavan ohi (ei varmaan ajatellut että olen siinä ihan takavalossa jonossa) ja vielä joutui junassa matkustamaan ennenkuin pääsi ohi ja taas ajamaan omaa ajoa. Aikaa siinä tuhraantui aikalailla.

Alun AT asema oli aikamoinen härdelli kun lähtö oli ihan kymmenen metrin päässä sen jälkeen niin oli hiukan hässäkkää. Tuskin kaikki pääsivät omalla minuutilla siitä, mutta ei siitä sanktioita jaettu kenellekään tietääkseni. Neljä kierrosta noin 8km lenkkiä auringonpaisteessa niin mikä jottei. Vaikka sinne aikalailla pattia ja reikää tulikin. Piikin täysin vakiot iskarit rankaisi aikalailla, varmaan omat crossikepit olisi olleet pehmeämmät, mutta nämä oli hiukan lyhennetty niin ajattelin... no en kyllä tiedä mitä ajattelin. En ajatellut, että reitti on niin kulunut. Metsässä siis mentiin sen mitä pystyin kapineen kapteenina suunnilleen olla ja ilman että sisuskalut irtoaa ripustuksistaan.

Nämä kuvat ovat videosta (kuvaaja Simo Kuuslampi), jossa painelen suunnilleen 3,25min kohdalla.

https://www.youtube.com/watch?v=qEnWdetEAlo&sns=em

Toisella kierroksella kerran kyljellään ja kerran stumppasin pelit (jota teen todella harvoin, mikä lie aivopieru) ja kolmannella jo kaksi kertaa turvallani ja sen kymmenen kertaa ainakin kuin ihmeen kaupalla matka jatkui kuitenkin pyörillä sinne minne pitikin niin viimeisen sitten ajoin vähän rauhallisemmin. Huoltoaikaa oli onneksi reilusti ja Antti mekaanikkona oikomassa osia kohdilleen 😅Ensiviikonloppuna on kuitenkin Baltian cupin viimeinen halli kisa ja sinne oli tarkoitus oikeasti mennä ajamaan. Tämä oli vähän niinkuin oheis viihdettä. Heh.. viihdettä?!

Offroadpron video reitistä, jossa ehkä paremmin vielä näkyy reitin viihdytys.

https://www.youtube.com/watch?v=Xa-imzY4h90&sns=em

Onneksi laiton "karjaraudat" kiinni. Olisi ollut sormet soosina taas. Muuten mopo toimi hienosti ja sillä on vaan niin kiva ajaa kun moottorissa on voimaa ja kiertää iloisesti kun tultiin pelto osuudelle niin viihdyimme ihan kivasti. Onhan tämä vähän niinkuin, että ei ole huonoja kelejä on vain huonoja varusteita - ja lyhyitä jalkoja. Spooriin tehdyillä iskareilla olisi ollut varmaan paljon mukavampi ajaa, mutta meni tämä nyt siinä ohessa. Vähän niinkuin vahingossa tuli tähän talvienduroon ryhdyttyä kun Holmin lenkit ovat ihan kotiovella niin eihän sitä voi vastustaa. Treeniä se on tämäkin. Hävisin Anskulle noin kuuden minuutin verran ja tulin siis toiseksi.

Kuva: Kaj Rönnqvist

Oli se silti ihan mukava päivä. Tavata tuttuja, joita ei enää niin hirveästi muuten näe kun ei enää enskavarikoilla pyöri. Ja hei, sanonta kuuluu: even a bad day at track is better than good day at work.
-Esmeralda-