19.3 2017 III Baltic Cup

Se olis viimoinen osakilpailu takana ja täytyy sanoa, että jos ois taipumusta vatsahaavaan niin sellainen olisi jo todennäköisesti. Elämä tuntuu yhden sortin Agatha Christien jännäriltä, viimeiseen asti ei tiedä miten käy.
En edes muista milloin viimeksi joutunut lääkekuurille siitä on varmasti parikymmentä vuotta, mutta nyt sitten yksi antibioottikuuri ja viikko terveenä. Toinen perään ja kuume päälle. Kuumeessa vielä keskiviikkona kun kisat olisi viikonloppuna. Päätin, että kun matka on maksettu niin lähden mekatsuksi jos en aja.
Lauantaina ei kuumetta ja ajoin vain kevyen treenin. Lähinnä vain tuntumaa rataan kun viimeksi ollut jääspoorissa. Sunnuntaina sitten aamulla kuume nousikin taas hiukan. Aika-ajoissa ajoin vain muutaman kierroksen. Sen, että saan tuloksen ja pääsen starttaamaan jos luoja suo.
Olo alkoi kohentumaan ja uskalsin lähteä puomin taakse. Ensimmäinen startti oli kohtuu hyvä, mutta ensimmäisessä mutkassa toverit ajoi hypyssä minut ulos radalta.

Kuva: Maariofoto

 Jouduin väistämään siten, että laskeuduin hyppyrin ilmalennosta seinän viereen täysin ulos radalta ja mietin jälkeenpäin, että ihme kun ei sattunut kohdalle mitään eurolavoja tai isoja kivä yms letkukasoja mitä siellä yleensä aina oli. (Antti oli siivonnut ne aamulla pois siitä kun mietti, että niihin voi teloa itsensä. 😨) Liekö enskatausta auttoi, en edes ajatellut vaan vallien yli samalla kaasulla hyppäsin takaisin radalle. Viimoisena jälleen matkaan ja nousin sieltä lopunviimeksi kolmanneksi. Yllättävän hyvin ajo sujui kuitenkin ja ehkä suurin ongelma näköjään eri mopojen välillä siirtyessä kaasuttaminen. Tuo vaatii niin paljon enemmän kaasua, etten meinaa aina muistaa vääntää sitä pohjaan. 2T jos kääntäisin kaasua samalla tavalla olisin selälläni alta nanosekunnin. Muuten mopo tuntui hyvältä ja istui käteen todella mukavasti. Tuplat meni hyvin (silloin kuin ne pääsi tuplaamaan) samoin hyppyrit ja olin ihan tyytyväinen ajoon kaikesta huolimatta. Kuumekin tuntui jääneen ensimmäiseen erään.

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

Toisen erän startti ei ollut ihan niin hyvä, mutta otin heti paikkani kolmantena ja sen pidin loppuun asti. Näinollen totalin kolmas. Kierrosajat jälleen muutamia sekunteja nopeampia kuin viimeksi joten kehitystä tapahtunut vaikka viime ajat viettänyt tiiviisti metsässä jääspooreissa.
Antilla meni myös ensimmäinen startti mönkään kun joku törmäsi hyppyrin ilmalennossa päälle ja femma sammui ja viimeisenä hänkin pääsi matkaan. Nousi sieltä vielä 11:ta kuitenkin. Toinen erä startti holet ja toisena maaliin, mutta kokonaistulos oli 4:s tuon ensimmäisen erän takia.
Tämä oli samalla viimeinen osakilpailu Baltian mestaruudessa joten Antille tuli hopeaa omassa luokassaan ja minulle tuli pronssia. Maarit Mäkinen voitti tämän kisan ja myös samalla lunasti Baltian mestaruuden itselleen.

Kuva: Maariofoto

Kuva: Maariofoto

 Tähän oli mukava päättää hallikausi ja siirtyä ulkokentille, kunhan ne sulavat. Sitä ennen haen vielä vähän fiiliksiä suomiendurosta. Sain kutsun, josta en voinut kieltäytyä. Ajan master pyöränä läpi Päijänteen Ympäriajon 90-vuotis juhlakisan, joka on myös MM osakilpailu. Otin sen toisen ääripään lämpimän sisähallin vastakohdaksi tuomaan vähän sisältöä elämään:

 Voin kertoa, että märkää oli 😀 vaan vanha ktm-sotaratsu ei valita vaan mennä kukkuu niin kuin käsketään. On se hauska mopo ajaa....
Viimeksi taisin päitsin kiertää 2013 ja sillon ajolinja opastusta antoi rakas Riepu ja tuumi, että helppo homma: vedät tosta tonne täysii....

Kevättä kohti!
-Esmeralda-