Mistähän sitä aloittaisi.. niin paljon mahtuu kahteen päivään kun aloittaa aikaisin aamusta.
Pahkis heitti pornaisten kisoissa, jotta lähdetkö ajamaan masterina päitsiä. Miettimättä sanoin: joo.
Tuli vähän extempore, mutta ajattelin jotta kyllähän sen ny kaksi päivää seisoo vaikka päällään. Joten ei muuta kun tuumasta toimeen. Meitä oli viisi yhteensä ja minä siis Pahkiksen ja Renén kanssa toisessa ryhmässä. Tarkoitus oli testata koko reitin pätkien ajanotto ja samalla kun ajaa reittiä niin merkata mahdollisia puutteita merkinnöissä. Lyhyen kaavan valmistelut ja perjantaiksi Vierumäelle.
Lauantaiaamu alkoi 04.30 eli ennen ylösnousua. En nukkunut silmällistäkään. Huoneessa oli kuuma kuin saunassa ja koska nukuin yksin oli hirmu huoli, etten vain nuku kranaattiin, koska ei ollut varaa myöhästyä yhtään. Oli siis tiedossa pitkä päivä... Tavoitteena pysyä tunnin edellä MM kärkeä.
Motorengas toimitti masterpyöriin uudet renkaat ja aivan mielettömän suuret kiitokset siitä. Olisi varmasti lähtenyt henki monta kertaa niillä omilla vanhoilla, jotka muistutti sata vuotiaan mummon suuta - muutama jäljellä ja nekin heilui. Pätkät olivat paikoitellen niin liukkaita teräskovaa jäätä, johon ei uusikaan nasta oikein purrut. Kerran kaaduin yhden pätkän maaliviivalla kun takarengas vain lähti alta nolla vauhdissa ja sillä sipuli. Omat reittivalinnat oli muutenkin päivän sana 💪😅
Ei muuta kun naatiskelemaan ja aika haipakkaa koko päivä mentiinkin. Yhteishuollon ruokailu jäi haaveeksi, sillä ne vasta rakenteli wokkipannujaan kun me jo tulimme. Kansalliset luokat tulivat niin myöhään, ettei mikään ollut valmista vielä. Huoltoasemilta ostimme jotakin ja ne mitä oli jo niin jaoimme kristillisesti takapenkillä ja kutakuinkin sai nälän aina siirrettyä hetkeksi. On turha toivo muistella näin jälkeepäin millä pätkällä oli mitäkin, sieltä erottui vain ne ääripäät. Lyhyesti: Jämsä oli ihan helmi ja Nuuttila taisteli maanpäällisestä helvetistä Raivoskorven ja Keravan kanssa. Jämsä vastoin odotuksia oli hienossa kunnossa ja vauhdikas. Nuuttilaan oli joku kerännyt kaikki planeetan kivet kallioilla tai ilman ja sitä riitti niin, että puolivälissä (noin parikymmentä kilometriä pitkä MK) mietin kun olisi kännykkä mukana joutuisi päivittämään facen seinälle henkisen selkärangan katkeamisen lähestymisestä. Asiaa sinällään edesauttoi jämäkät iskarit ja liukupohjasaappaat, jotka lipsahti tapeilta aina kriittisessä paikassa ja aiheutti ennennäkemätöntä ohjelmaa isosti tai pienesti. Nastarenkailla paljas kivikko on muutenkin henk.koht not favorit listalla. Raivoskorven hakkuuaukeat ja savikot veti hiljaiseksi. Jopa siinä määrin, että adjektiivi, jolla kuvata sitä meni vasta suunnitteluun. Tais olla myös se pätkä jossa lähdin tangon yli jotta heilahti 😀. Löytyi semmoinen reikä mikä petti ja etunen upposi sinne.
Huolto-autoa ajoi Kartsa ja Reiska oli kartturina ja huolehtivat, että pysymme ajassa ja ajossa. Hyvin sen tekivätkin. Suurin osa siirtymistä päästiin kyydissä ja osa ajettiin. Aikataulu oli aika tiukka kun tuo ajovauhti ei ihan riittänyt MM kärjen vauhtiin vaikkei olisi minnekkään pysähtynyt edes merkkailemaan tai odottelemaan kellojen käynnistelyjä niin mentiin ihan minuuttipelillä koko päivä ilta seitsämään asti. Jos saimme muutaman minuutin etumatkaa niin ehti käydä pissalla..
Päivä vihdoin pulkassa ja sykemittarista kuoli akku jo puoliväliin päivää. Sain isältä vanhan ambitin käyttöön, mutta sen akku on vähän lyhyt ikäinen. Olisi ollut mukava nähdä päivän saldo. No toisena päivänä ei sitten mitannutkaan enää mitään vaikka latasin sen...
Ruuan jälkeen nukkumaan ja nyt tilasin herätyksen niin uskalsin nukkua. Ja kyllä uni maistui.
Seuraava aamu 06.30 (kelloja siirrettiin joten tunti vähemmän unta) ja taas mentiin. Aamun ensimmäinen pätkä oli todella kankeata ajoa ja ei meinannut millään saada ajatuksesta taas kiinni. Olihan sitä päivä aikaa taas harjoitella. Tänään olikin tarjolla etelän pätkät, jotka oli järestään aikalailla enemmän tai vähemmän kivisiä. Pari pitkää liki parinkymmenen kilsan pätkää ihan putkeen ja sitten enää Ohkola, Kerava ja Malmi. Ohkolassa kaaduin huolella kun löysin eturenkaalla jonkun kiven mistä karkasi ja tanko vinoon ja peukalo (se, joka oli jo rikki ennestään ja teipattuna) otti hittiä. En saanut tankoa ihan suoristettua vaan möngin pätkän maaliin ja suoristelimme sitten sitä. Buranaa ja Keravan puhki porattulle pätkälle. Peukalo oli niin raivona, että mietin ajaisiko puuta päin jos vaikka tunto lähtisi. Taas oli nuo adjektiivit vähän laimeita, joten ei ihan riitä kuvailemaan pätkää... mutta positiivista oli, että burana alkoi vaikuttamaan ja pystyi jo taasen ajamaan. Ja Malmin pätkä oli tosi siisti päätös tälle jotokselle.
 |
| Kuva: Jake Monacosta |
 |
| Kuva: Jake Monacosta |
 |
| Kuva: Ekkeri |
 |
| Kuva: Racekuvat |
Vanha kotka toimi hienosti, (ja nyt en puhu itsestäni) välistä oli vähän jurrissa (olisinpa ollutkin..) kun ei oikein ranteet kestänyt taistelukierroksia tuolla kivikoissa, mutta mukisematta lähti töihin aina ja ei ollut teknisiä ongelmia. Haasteellista oli yrittää katsella reitin merkintöjä sillä silmällä samalla kun ajoi kun siinä oli jo tekemistä, että katsoi mihin on menossa. Ja kun niitä merkkejä saattoi puuttua ja siitä koitui vähän omia ajolinjoja 😋 Oli myös tosi kiva tavata ihmisiä, joita ei vähään aikaan ollut nähnyt (mm.Päivi ja Saku) ja muutenkin enduroida oikein sydämensä kyllyydestä. Jälkeenpäin mietittynä ei oikeastaan missään vaiheessa harmittanut tai sylettänyt. Edes ne kivikot..
Ryhmä mestareita.. ei vaan mastereita maalissa.
Jos nyt keskittyisi sitten enemmän siihen motocrossiin 😊-Esmeralda-
