Sakun hiekka kuningas kisat meni mun osalta oikeastaan vain maaliin rämpimiseksi kun ensimmäisen erän kaatuminen kostautui.
Kävimme kyllä pari kertaa ajamassa pehmeällä hiekalla mutta ihan näin pehmeällä en kyllä muista milloin viimeksi. Jo aika-ajossa kawaa sai kurittaa ihan kaasu pohjassa, että ylipäätänsä liikkui. No kuten yleensä niin ne meni mun osalta ihan harjoitellessa.
Ensimmäiseen erään silti luottavaisena ja ajo tuntui muuten hyvältä. Lähdöstä jonkun matkaa mutkassa vieruskaveri kiemurteli hipoen ja kun olin jo ihan sisällä niin hellitin nanon kaasusta. Virhe. Mopo sakkasi samantien etupäällä hiekkaan ja lähdin tangon yli kuinkas muuten kuin päälleni suoraan niin, että niskassa oikein rusahti. Kun siinä pika pikaa potkin laitteet tulille (kaikki muut olivat menneet jo aikapäiviä sitten) niin huomasin samantien, että tanko oli aivan vinossa ja ajaminen oli todella {>*+\+<{€&/!@-€&. Päätin kuitenki jatkaa ja seuraavan kerran jos näin käy niin pysähdyn kyllä suoristamaan sen ensin. Ei vaan meinaa aivot millään käsittää että mopo ei mene suoraan jos tanko on suorassa. Suorilla pysty seisaaltaan ajamaan mutta mutkat oli todella haastavia kääntää. Kaaduin vielä kerran ainakin vai pari?! En muista enää. Maaliin kuitenkin kolmantena.
Niska alkoi vetämään kramppiin ja yritin panadolia vetää, että pääsisi toisen erän ajamaan "omaa ajoa".
No eihän se tehonnut ja ensimmäisen kierroksen jälkeen oli selvää, että erästä tulisi selviytymistaistelua. Koko vasen puoli selästä oli tulessa eikä pää kääntynyt vasemmalle ollenkaan. Kun vauhtia oli pakko pudottaa tuli ajamisesta entistä rankempaa kun kynti hiekassa pohjia myöten. En tiedä mistä ammensin tahdonvoiman jatkaa maaliin. Rata oli aika pateilla niin ei muillakaan se vauhti ollut ihan päätä huimaava ja sain pidettyä kolmannen sijan. Ihan varmaan vain koska en kaatunut kertaakaan. Harmitti todella paljon, mutta minkäs näille voi. Pitäisi vaan tehdä niin kuin muutkin, jotka on kiertänyt pitkin Latviaa treenaamassa jo viikkoja sitten.
Kuva: Hanna Mägi Photograph
Erien 3:s ja totalin 3:s.
Antti tuli luokassaan toiseksi ja tuumi hänkin, että oli raskain rata mitä ikinä ajanut siellä. Femma herätti ihmetystä varikolla ja siinä oli ainakin voimaa tarpeeksi sinne hiekkalaatikkoon.
Nyt katse eteenpäin (koska päätä ei voi juurikaan kääntää) ja muutaman päivän päästä takaisin Viroon.
-Esmeralda-
