Täyden toiminnan reissu...

Oikeastaan touhu alkoi jo muutama kilometri ennen satamaa. Silloin nimittäin täydessä kuormassa oleva Fiatin takarengas pomppi iloisesti ohitsemme. Meni riemuissaan kuin villivarsa ja huumaantuneena vapaudesta luulin sen loikkaavan kaiteen yli jorpakkoon. Fiiu läntällään jarrulevyn varassa ja laivaan pitäisi ehtiä. Paikalle ryntäsi joku mies fillarilla ja kertoi, että meiltä oli pudonnut rengas ja se meni tuohon suuntaan. No shit? 😶 no mitäpä sitä napaa siinä kaivelemaan. Rengas. Lepo. Rengas. Asenna. Vain yksi pultti löytyi ja sekin oli ottanut hittiä ja kelvoton, joten irroitin muista renkaista yhden kustakin ja hain renkaan silläaikaa kun Antti teki uskomattomalta tuntuvan suorituksen ja tunkkasi haitaritunkilla nurkan ylös. Ihme että se keksintö kesti. Ja eihän siihen koko touhuun tuhraantunut kuin parikymmentä minuuttia. Ehdimme kuin ehdimmekin laivaan. 🤗

Rapakon yli tultuamme olikin mielenkiintoinen näky. 

Maa oli valkoisenaan ja lisää tuli kokoaja. Ei muuten, mutta huomenissa olisi endurosprint kilpailut Tallinnan lähellä. 

No tässäkohtaa aiheutti murheita vielä tuo takarengas, joka irtosi niin nyt se vuoti. Hitaasti mutta varmasti. Kuin etana ylämäkeen. Päivän edetessä lumi suli ja pääsimme kuin pääsemmekin Sakuun ajamaan kuuden jälkeen iltasella. 

Kotari toimi kuin junan vessa. Ja voi että olikin siistiä. 

Ja tämän jälkeen saunaan ja odottamaan huomista. Ihquuuuu 😘

Aamulla Antti mietti jo neljältä takarengasta, joka voisi olla jo tyhjä. Ja niinhän se olikin. Onneksi oli pikku kompura minkä se laittoi puksuttamaan ja silläaikaa (kun minä möngin mukavasti lämpimän peiton alla sängyssä) työsti myös pultin, että lähti kierteelle ja näinollen sai myös neljännellä pultilla renkaan kiinni. Lunta oli taas satanut ja päätimme aamiaisen jälkeen mennä katsomaan tilanteen ajaako vaiko eikö. 

Olihan se reitti aika luminen, mutta lähtisin vartin ensimmäisen jälkeen eli eiköhän siellä pääsisi. 

Reitti oli aivan helmi. Ja nautin suunnattomasti taas kotemilla metsässä kurvailusta ja hyvin pääsi kunhan pysyi polulla. 

Maalissa siis ilman kaatumisia ja muitakaan kevätjuhla liikkeitä ja voittohan sieltä tuli kun niitä haastajia ei juurikaan ollut. Ihan kohtalaisesti olisin pärjännyt muussakin luokissa kun pikaiseen aikaa vertailin, mutta pääasia oli se, että oli ihan 

älyttömän hauskaa. Kisan jälkeen ajoin suoraan läheiselle autooesulalle ja pyykkäsin mopon ja sitten etsittiinkin taas ilmaa renkaaseen kun oli vuotanut taas. 

Nyt Pärnua kohti. Matkalla oli pikkiriikkinen rengaspaja tien varressa ja uusimme vuotavan takarenkaan parillakymmenellä eurolla käytetty samanlainen alle. Renkaita ja pultteja etsittiin edestakaisin Tallinnassa vaan ei löytynyt mistään. Ni josko nyt yksi murhe vähemmän. Huomenissa lisää ajoa ja sunnuntaina sitten Potsepan kestvuskross kisoihin. 💪🏻

-Esmeralda-