No tämä on myös ollut yksi odotetuista ajotapahtumista. Tykkään kovasti Lohjan radasta ajaa (Suzukilla - en niinkään Kotarilla) ja tämä crosscountry reitti on sekotelma rataa ja sen ympäristö metsiä kuten monasti näissä kisoissa on tapana. Nyt reitti oli hiukan poikkeava, sillä myrskyt oli kaataneet puita ja reitti oli kieputeltu niiden runkojen ja juuripaakkujen ympäri sieltä täältä. lisäksi oli mukaan mahtunut hakkuuaukeaa muutama kilometri.
Olin ajoissa paikalla ja kävin vähän juoksentelemassa ja katselemassa paikkoja. Hyvältä näytti. Rata oli tasainen kuin savanni ja metsä oli aika kuiva. Tiesin, että tulee kiva ajopäivä.
Lähtö tapahtui vähän varkain, joku huusi vallilta puoliminuuttia ja sitten soikin jo torvi. En ollut laisinkaan valmiina mut äkkiäkös tuon starttinappulan painaa ja lähtee menemään. Ja ensimmäisenä reitillä. Ajamassa oli vain naiset ja niitäkin kourallinen - 6 kpl. Hiukan oli kuutamolla olo kun ei ollut jäljen jälkeä missään ja nauhoituksissa oli vähän säästelty. Hakkuaukealla auttoi kun katsoi minnesuuntaan on kannot maalattu niin reitti meni sielläpäin. Muutama tiukempi jarrutus - eikun tuonne suuntaan - mutta muuten oli oletus minne pitää mennä.
Kotari toimi hienosti, ja oli todella ilo ajaa sillä tuolla vaihtelevissa paikoissa senkun laski menemään. Olimme yhtä mieltä mutkista ja asioista, paitsi kerran tulin hiukan liian kovaa yhteen mutkaan ja ajautui kivimäen ulkoreunaan ja siellä olevaan veden tekemään kiviuomaan. Pahus. Joutui ihan pysähtymään ja nousihan se sieltä nätisti. Ei sinällään ollut huolta, kun olin aika reilussa johdossa. Ensimmäisellä kierroksella ajoin sen verran lennokkaasti varikon viertä, etten ehtinyt kääntää ratapolkuun vaan ajoin ratavarikon kautta. Noh, menihän se sieltäkin vaikkei olisi pakko ollut käydä niin tulihan käytyä. Louhosmontulla oli kahden ison kasan välistä alas yksi "suppa" alamäki. Sellainen mitä dyyneillä kutsuttiin devils eye. Ensimmäisen kerran menin rauhassa pohjan kautta, mutta sitten sovelsin dyyniajoa ja ajoin viereisen kasan kuvetta pitkin kaaressa ja ei tarvinnut käydä supan pohjalla.
Ajo sujui mutkattoman rennosti ja noh, ajoin sellaista hyvää reipasta omaa ajoa ilman mitään turhaa suorittamista ja tunnin - tai siis viisi minuuttia ennen ajan loppumista liputtivat pois. Johdin silloin jo noin 15 min ja olin ottanut kaikki kierroksella kiinni. Metsä osuudella ajoin Nooran kiinni ja se ajoikin kohta yhden kiinni ja jonona mentiin hetki. Mietin missä pääsisin ohi kun jonon johtava kaatuikin sisämutkaan yhden juuren kierrossa ja Noora joutui pysähtymään siihen perään niin koukkasin äkkiä ulkokautta molemmista ohi. Onneksi siinä oli tilaa.
Kuvat kaikki Jarno Mäkinen
Hirmu kiva päivä taas ja olen niin onnellinen, että ajo sujuu ja maistuu. Nyt on ihan pakko toimittaa iskarit huoltoon, sillä pari viimeistä kierrosta alkoi olla vauhdikkaammalla osuudella jo turhan jännittäviä niin ennenkuin jotain sattuu...
Alkaa kisakausi olla lopuillaan, muutama enää jäljellä. Viron kisat peruuntuu, koska matkustusrajoitukset sulki Viron rajat jälleen. Milloinkahan tämä sirkus loppuu?
-Esmeralda-
