Tämän koronan takia kaikki classic kisat ja ajot on peruttu. Sikäli kun ainakin puolet on riskiryhmää jo ikänsä puolesta. Nyt tilanne salli pitää ajopäivän ja sinnehän oli ihan pakko päästä. Vuoteen tai ylikin en ole näihin losseihin koskenutkaan. Ja ensimmäinen kierros vahvisti asian.
Rata oli tehty ihan viimeisen päälle. Hiekkaa oli kuulemma ajettu monta tonnia ja kiviä kerätty pois toinen mokoma. Ikinä en ole asikkalan motocross rataa nänhnyt näin hienona! Tiimipäällikkö Pena Heleniuskin oli tuonut CZ varikolle ja olihan se jälleennäkemisen riemua kun istuin taas tutulle upottavalle sohvapenkille. Muistin myös korvatulpat laittaa. Nykymopoilla en niitä juurikaan käytä vaan näillä on pakko. Veri valuisi korvista varmasti jos ilman ajaisi. Ei nyt ehkä kuitenkaan, mutta ääni on kova.
Rohkeasti otin CZ ja radalle ensimmäiselle kierrokselle ja ensimmäiseen mutkaan meinasin kaataa nurin, kun en muistanut, ettei näillä ihan niin eteen mennä istumaan. Muutaman sentin jousto oli totinen paikka kunnes siihen tottui. Samoin vaihdelaatikko. Alkuun löytyi niitä välivapaita joka vaihteen välistä ja vierestä niin mennessä kuin tullessa. Piti rauhallisesti vaihtaa, että yksinkertainen jousitappi osuu koloonsa siirto vivussa eikä sujahda ohi. Parin kierroksen jälkeen alkoi jo muistumaan vanhat metkut mieleen ja ajo alkoi luistamaan. CZ on niin matala, että sillä on kohtuu helppo ajaa kun elefantin paino on kohtuu lähellä maantasoa. Vauhtia alkoi olla jo liikaakin niin päätin tulla varikolle ennenkuin sattuu jotain.
Hetken huilin jälkeen otin oman Hussen vuorostaan. Tosin potkin sitä useita kymmeniä kertoja ensin ja sitten uhkasin jättää siihen ja lähteä setillä, jos se ei kerran halua leikkimään. Kas, pärähtihän se. Henkinen kiristys on aina voimalaji.
Tämä kaveri onkin sitten korkea kuin kirahvi. En muistanutkaan miten korkea. Toisaalta iskarit ovat jo jotenkin siedettävät settiin verrattuna, joten vauhti kasvoi aika pian. Rumpujarrut sen sijaan ei ole juurikaan kovin tehokkaat, joten alkoi vähän olla tilanteita. Hyppyritkin meni mallikkaasti ja porrashyppyri oli radan paras paikka. Sen Husse lensi hienosti yli ja vitsit että olikin hauskaa.
Tämä päivä oli hieno päivä. Oli todella kiva tavata classic porukoita ja ennenkaikkea ajaa jälleen näillä historiikeilla. Oli kotari mukana, mutta jätin sen autoon. lähes 3 tuntia radalla näillä vanhemmilla vehkeillä sai riittää ja itseasiassa olisi ollut aika haastavaa suoraan hypätä modernin sarviin. Todennäköisesti ollut ensin kaasulla selällään ja sitten jarrulla tangon yli naamallaan. Senverran tehoa enemmän kummassakin.
Ehkä sitten ensivuonna pääsee jälleen mittelöimään cmx kisoissa.
-Esmeralda-
