Tämä on jo perinne. Vaikka on hävyttömän kaukana niin on sen väärti. Reitti on juuri miumaumukkaa ja tykkään kovasti. Tänävuonna tosin oli vähän enduromaisempaa polkua lisätty ja reittiä myös lyhennetty. Se vähän harmitti, mutta ymmärrän jos joku viime minuutilla lähtee vielä kierrokselle niin kesti tovin ennenkuin tulisi sieltä. Tosin liputtivat ulos lähellä ajan päättymistä minutki. Sijoitus ei sinällään olisi muuttunut. Olisin ollut viimeinen, joka olisi ajanut 7 kierrosta, nyt olin ensimmäinen, joka ajoi 6 kierrosta.
Sain Jussilta vanhan luotto sprintterin lainaan. Siinä on kaikki "mukavuudet" . Hiukan mietitytti tarkeneeko pakussa vielä yötä kun lämpötilat oli +10 tietämillä. Normista poiketen (vihaan nukkua makuupussissa, koska jotenkin jumitun pussiin kierteelle ja ahdistaa ja.. ja..) otin alaska mallin, jolla tarkenisi vaikka pihalla puun alla. Ja tarkenikin - autossa ainakin - villasukat potkin jossain kohtaa jalasta kun oli niin lämmin 😊 . Kerran joskus kahden aikaan yöllä heräsin, mutta nukahdin samantein. Ja hyvin nukuinkin. Näin jotain unia pienenpienistä kissanpennuista joita oli naapurissa paljon 😅
Aamiainen ei ihan tiffanylla, mut lähes - varikolla pakussa. Keittelin siinä puurot ja soosit ja kaffet päälle. Valmiina starttiin. Ihan viimeaikoina olen löytäyt jotenkin sellaisen hyvän mielentilan - rauhan- , jolla valmistaudun kisoihin. Varmaan luotto omaan ajamiseen ja tekemiseen ja sen suuntaan on palauttanut eheyden. Vielä ei ole ihan sen aika, että vedetään maksimia. Tärkeämpää on saada hyvää ehjää ajoa ja sujuvuutta vauhtiajoon. Varmaa tekemistä ilman turhia riskejä. Ja sitä se parhaimmillaan onkin ollut. Ja nautin ajamisesta ehdottomasti.
Startissa muutama meni edelle ja siinä paikalla oikesastaan varmaan sitten ajoin maaliinkin. Nopeat oli niin nopeita, etten niitä nähnyt ja hitaammat sitten perässä ja välillä tuntui, että ajan yksin siellä, vaikka luokkia starttasi 4 samalla kertaa matkaan. Nuoret, naiset, classic ja V60. Yhnteensä taisi olla reilu 20 kuskia. Välillä saattoi olla pitkänkin aikaa, etten nähnyt ketään missään. Jossain kohti radan mutkat meni lähellä toisiaan niin saatoin nähän vilauksen jostain, joka oli tulossa kun itse vasta olin menossa. Toisaalta oli hauska ajaa ihan täysin omaa ajoa, mutta se ihan oikea yrittämällä yritetty kisa ajo ei oikein ottanut irrotakseen kun yksin kiviä heitteli.
Kaikki kuvat Markku Immonen
Crossiradalla oli eräs porrashyppyri, joka nostatti aika pystyyn jos ajoi siihen vauhdilla. Kerran karkasi hiukan ilmalento isommaksi kun tarpeelista mut hyvin sai seivattua työntämällä takarenkaan edellä alas, etten tule molemmilla tasamaalle ja jouset pohjaan ja nilkat poikki. Ei ongelmaa.
Loppua kohti alkoi iskarit ilmoitella huoltotarpeesta kun pehmeni niin, etteä pehmeän hiekan ajo alkoi olla työlästä. Kyllä siellä vielä pääsi, mutta hiukan tuli luikertelua matkaan.
Ajo oli aika tasaista, kierroksella jääneet pystyi ohittamaan hyvin kun oli tilaa ja mopo ja kuski toimi hyvin. Maalissa koko startin 7:S ja naisten luokan voitto. Kiteellä on aina hyvät palkinnot, tarpeellista huoltotavaraa pystin lisäksi.
Oli myös ensimmäistä kertaa Fasthouse motocrewn ajovaatteet testissä ja täytyy myöntää, että mukavimmat ylivoimaisesti millä olen ikinä ajanut. Myös housuissa oli tilaa hyvin isoille polvituille. CTi:n mollukat, joita käytän ei mahdu ihan joka punttiin. Näitä peukutan kyllä ja Liquidcraphic painoi ajopaitaan vielä nimen ja numeronkin.
Kitee taputeltu ja se ei petä koskaan. Reitti on yksi Suomen parhaita.
-Esmeralda-
