Sain majoituksen täydellä ylläpidolla Minnan luona taas 💓 ja vielä huollon seuraavan päivän kisaan.
Aamu oli tihkuisen tahmea. Ei kuitenkaan varsinaisesti satanut. Välillä ripsautti pienen pienen kuuron, mutta ei onneksi vauhtiin päässyt.
Kävin katselemassa starttia ja minne suuntaan se siitä lähteepi. Olihan aikamoinen sumppu saviseen metsään raivattuun reikään. Startin jälkeen mutka oikealle ja heti neulansilmä vasempaan pois radalta. Näin silmissäni jo ruuhkan ja ehkä myös kasan. No nykyään mun startit on aika varovaisia. Yritän väistellä muita ja onnistua selviämään 500m taakse kun siellä yleensä jo matka jatkuu. Alkuun on aina hasteena kolarit ja kumoonajot jne joku tulee päälle tai kylkeen. 500m jälkeen voi yleenä jo huokaista ja keskittyä mihin pitikään mennä.
Sain surkeimman startin ever. Jostain mystisestä syystä kotari ei ihan aina starttaa niin, että solenoidi kytkisi bendixin kehälle ja alkaisi starttaamaan vaan se ikäänkuin lyö tyhjää ja sanoo vain tsiuuu. Teki aamusta paristi sen, mutta lämmitin hyvin ja testailin ja se toimi. Kunnes tuli tosipaikka. Viivalla eka starttaus löi tyhjää ja äkkiä toista perään. Muut oli jo sekunnin kahden päässä eli monta metriä. Pääsin viimein matkaan koko starttiryhmän - parikymmentä naista ja reilu 10 nuorta - neljänneksi viimeisenä siellä neulansilmä mutkassa. Oli siinä joku kaatuneenakin ja suma. Voi pojat että nakersi. No siinä sitten reuhuamaan ja ottamaan kiinni kuskeja, olihan sitä tunti aikaa. Reitti oli niin makea, ettei paremmasta väliä. Vihdoin sai kaasuttaa pitkiä suoria ja rehvastella ihan niillä suurimmillakin vaihteilla menemään. Upeaa kertakaikkiaan. Mopo toimi niin hienosti kun pääsi vauhtiin mutkien välissä niin sai jarruttaa kunnolla ja taittui nätisti mutkiin mukisematta. Nautin ajosta niin paljon, että huomaamattani napsin kuskeja kiinni. Toisella kierroksella päätin mennä huoltoon vaihtamaan hionneet ja kuraantuneet ajolasit ja Minna oli valmiina ojentamassa uusia laseja joten pysähdys ei ottanut montaa sekuntia. Ajo sujui kertakaikkiaan hyvin. Ainahan sitä olisi voinut vielä lujempaakin ajaa, mutta tarkoitus on pitää järki päässä ja se vauhti tulee kyllä itsestään sieltä. On jo paljon ajo petraanutnut siitä mitä se oli alku kesästä vielä.
Viimeiseillä parilla kierroksella olikin ohjelmaa sitten. Ajoin varmaan puoli kierrosta yhden junnun perässä joka peippasi ajolinjat aina tukkoon enkä kerta kaikkiaan päässyt ohi. Olisi pitänyt varmaan olla röyhkeämpi, mutta nämä killit on niin arvaamattomia. Saatiin jonossa kierroksella jäänyt junnu kiinni ja tämä edessä oleva meni ohi. Juuri kun itse olin menossa ohi tämä sankari ajoikin suoraan takakylkeeni ja kaatoin mut sinne pehmeään hiekkaan. Jäin vähän jumiin mopon alle ja syyllinen karkasi paikalta. Kun vihdoin pääsin taas liikkeelle oli kierrosta enää niin vähän jäljellä, etten nähnyt enää kumpaakaan.
Maalissa jälleen 4:s. vajaa puoliminuuttia 3:selle jääneenä, mutta niin hyvällä tuulella ettei paremmasta väliä. Huolimatta tuosta episodista lopussa. Reitti oli herkkua ja mopo toimi kuin unelma.
